maanantai 31. joulukuuta 2018

Lietuviškas Midus

Maailman vanhimmaksi alkoholijuomaksi tituleerattu juoma löytyi Kaunasin Akropolis-kauppakeskuksen Vynotekan oluthyllyltä. Eihän tämä nyt olutta ole, mutta pullollinen.fi ei ole niin tarkkana vuoden viimeisenä päivänä. Olut, no ei ole olutta, vaan liettualainen hunajaviini on yllättävän kirkasta. Vaahtoa ei ole. Hunajaviiniä kutsutaan kait Suomessa simaksi, ja oma käsitys simasta olisi sellainen vähän samea, tämä taas näyttää jotenkin teollisen kirkkaalta. Maku on hunajainen, makea, kukkainen ja aika voimakas omalla tavallaan. Ainesosissa mainitaan karpalomehu ja katajanmarjat, niiden hapokkuutta ei mausta löydy, ei myöskään hiilihappoa yhtään. Humala olisi kiva yllätys. Lopussa sana viini alkaa tuntumaan enemmän sopivalta, joku hapokkuus siellä on kuitenkin.  0,33 l, 6 %, 2/5

lauantai 29. joulukuuta 2018

Õllenaut Burro Särtsakas Eesel

Tarton Tasku-ostoskeskuksessa olevan meksikolaisen Burro-ravintolan  nimikko-olut helpotti kotimaisen Sello-ostoskeskuksen kiertäjää. Burro kaatuu lasiin reilusti vaahdoten vaaleana. Tuoksussa on vihanneksia. Maku on sitten rajua chiliä. Poltetta syntyy reippaasti kielelle ja koko suuhun. Chilin polte määrää nautintonopeuden rauhalliseksi. Vihannekset vähän kurkkivat liikaa, mutta kyllä tuon meksikolaisuuden kuitenkin chilin poltteena aistii vielä selvemmin. 330 ml, 5,3 % 4/5

keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Malmgård X-Porter

Tapaninpäivän olueksi valitsin kotimaisen mustan portterin. Oluen päällä  on keltaiseen taittuva ohut vaahto. Tuoksusta löytyy makeaa paahdetta. Maku on paahteinen, mokkainen, kahvinen ja pehmeä. Täyteläinen olut tuntuu ovelasti keveältä, jälkimaussa on lempeää humalaa. Etiketissä mainittu suklaa jää ehkä jouluajan konvehtien takia havaitsematta. Vahvanmakuinen olut sopii hienosti pienempäänkin pulloon. Maltaan makeus ja paahteisuus tasapainoilevat hienosti. Hieno olut, ehkä joulunpyhien paras. 50 EBU, 250 EBC, 33 cl, 7,0 %, 5/5

tiistai 25. joulukuuta 2018

Brasserie Dubuisson Bush de Noël

Jouluoluen takaetiketti kertoo että jouluhalko on maailman vahvin belgialainen jouluolut. Vahvan belgialen väri on tummaa kuparia ja isokuplainen vaahto asettuu ohueksi ja tiiviiksi vaahtosaarekkeeksi. Maussa on makeaa mallasta reilusti, luumukiisseliä ja lievää humalaa. Tuoksu ilmoittaa itsestään joka kerta, kun lasin nostaa huulille, karamellia. Alkoholi on jälkimaussa piristävänä, muuten ei tuo itseään esillle vaan toimii lämmittäjänä. Yllättävän helposti tätä tulee lipitettyä, hiilihapot tuntuvat piristävänä juodessa. Selkeästi pulloon on onnistuttu taikomaan joulutunnelmaa, ei toimisi kyllä enää vappuna. Eli kyllä tätä riittää yksi per vuosi, hyvää joulua kaikille. 330 ml, 12 %, 5/5

maanantai 24. joulukuuta 2018

Thisted Bryghus Double Brown Stout Limfjordsporter

Tanskalainen panimo on lätkäissyt etikettiin varmuudeksi porterin ja stoutin, molempi parempi. Musta olut kermaisella vaahdolla rauhoittaa mainiosti joulupukin odotusta. Etiketissä mainitaan lakritsa, mutta tuoksussa tuntuu mieluummin konvehti. Paahteisuus on juuri sopivaa, maku on täyteläinen ja miellyttävä. Lakritsan voi aistia, jos on tarkka. Jännää kuplintaa jää jälkimakuun, katkeruus on hillittyä, vähän kahviakin. Ei tähän kyllä kaipaa mitään, eikä poiskaan uskaltaisi ottaa mitään, melko täydellinen pehmeä silkkinen olut.  330 ml, 7,9 %, 5/5

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

BrewDog Old World Russian Imperial Stout

Kunnioitusta herättävä iso pullo skottilaista imperial stouttia on odotellut olutkellarin paremmalla hyllyllä pitkään. Tarkkaan ottaen pullo oli vähän yli best before -merkinnän, mutta eipä tuo tällaisissa vahvoissa stouteissa tunnu mitään haittaavaan, vähän päinvastoin. Väri on mustaa ja vaahto vaaleanruskeata. Olut kaatuu rauhallisella pulputuksella lasiin. Tuoksu on suklaata, karamellia ja paahdetta. Kahvia ja suklaata mallaksella maistuu vähän öljymäisen suutuntuman pyörityksessä. Alkoholikohan se vähän kipristelee. Humalia on miellyttävästi, ei katkerana vaan ryhdistävänä jälkimakuna. Rauhoittava olut lämmitää poskia. Vähän tekee mieli napata yksi joululahjaksi saatu konvehti (pientä varaslähtöä jouluun, lahjanantajan luvalla tämä). Pullo on iso, mutta jouluna on aikaa nautiskella. Pehmeää, silkkistä suorastaan, kyllä tällainen baltic portteri tai venäläinenkin on olutlajikkeena aika rauhoittava ja tietyllä tavalla täydellinen. Lopussa mukaan astuvat tummat hedelmät täydentämään täyteläisyyttä.   660 ml, 9,5 %, 5/5

torstai 20. joulukuuta 2018

Sakiškių Alus Pancho Chipotle Porter

Liettuan Kaunasin jättimäisen Akropolis-ostoskeskuksen vierestä löytyi pieni olutkauppa, Gero Alaus Parduotuvé. Sieltä valikoin muutaman liettualaisen oluen matkamuistoksi. Ensimmäiseksi maistoon pääsi Porteris Su Cipotle. Väri on lasissa mustaa, kaataessa raskaanoloista ja tumman ruskeaa. Tuoksu on suklainen. Vilnalainen portteri vaahtoaa kaadettaessa reilusti, mutta hetken päästä vaahto on kadonnut. Tummien oluiden juomalämpötila on makuasia ja toisaalta sen saavuttaminen voi olla taidetta, nyt onnistuin hienosti, tunti jääkaapissa tuotti sopivan suutuntuman. Maku on kuiva, reilusti kaakaomainen ja savuinen. Chiliä ei ikävä kyllä erityisesti löydy, suklaista paahdettua mallasta on. Makeus katoaa savun taakse. Jälkimaussa on kuivaa chiliä. Olut on tehty yhteistyössä vilnalaisen mexicolaisravintolan kanssa. EBC 192, 53 EBU, 330 ml, 6,5 %, 4/5

tiistai 18. joulukuuta 2018

Mikkeller Weird Weather

Mikkellerin beerboxista löytyi vielä yksi olut. Outo sää on yllättävän kirkasta, vähän kuin vehnäolutta. Kirkas olut päällystyy valkoisella vaahdolla. Tuoksu on hedelmäinen. Maussa maistuu ananas reippaasti, ei kuitenkaan ananaslimpparina. NEIPA on makeaa, mutta jotenkin tyylikästä, gluteiinittomuus ei haittaa, kun olut on tällaista hedelmäsoppaa. Ehkä ananas menee vähän yli.  500 ml, 6,7 %, 4/5

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Mikkeller Stedsegrøn Hazy Session IPA

Sameakin olut voi olla kirkasta, kun se on tarpeeksi kultaista. Valkoinen vaahto pitsiytyy lasiin hienosti. Tuoksussa on hedelmiä ja vähän ylikypsyyttä. Oluen nautin palautusjuomana salibandyn ja saunan jälkeen, mukavasti uppoaa. Etiketissä Mikkellerin heput yrittävät maastoutua jostain syystä pensasaitaan, ei ainakaan oluen huonouden takia. Hiilihappo kuplituttaa suussa, maku on maistuvan kuivan hedelmäinen. Jälkimaku jää poskiin rapeana humalaisuutena. Pullon pohjalle jäi vähän hiivaa, kaadoin nekin mukaan lopuksi. Samaa makua sieltäkin tuli. Rapeaa ruohoa, mäntyä, kypsää sitrusta, hiilihappoa, niistä syntyy kelpo kokonaisuus. 330 ml, 3,5 %, 4/5, sarjassaan varmaankin paras.

lauantai 15. joulukuuta 2018

Hedönist Harry Porter

Saimaalta tullut sponsoripaketti sisälsi hienosti nimetyn jouluoluen. Etiketin mukaan se saa kulkusesi kilisemään helkkyen ja välkkyen, tuosta tulikin mieleen Monkey Business -joululevy varmaan 10 vuoden takaa. Olut on mustaa ja päälle kertyy tyylikäs vaahto. Maitokauppavahvuisen oluen tuoksu on voimakkaasti kallellaan kaakaoon, vaniljaan ja kaneliin. Maku on kuivaa, vähän niinkuin tiramisu-leivoksen päältä vahingossa imaistua kaakaota kurkussa. Kuivaa paahdetta ja humalan katkeruutta, makeus on kaksipiippuinen juttu, onko sitä vai ei.  Erikoinen on olut kuten etiketissäkin luvataan. Jouluun sopiva erikoisuus, syöhän suomalaiset jouluna kaikkea outoa, lipeäkalaa, monen kilon kinkkuja, luumukiisseliä, lanttulaatikkoa ja rosollia. Kanelivaniljaporter sopii hienosti joukon jatkoksi. Sopii aperatiiviksi ja jälkiruoaksi. 330 ml, 5,5 %, 4/5

perjantai 14. joulukuuta 2018

Lehe Anderson's Einstein New England IPA

Virolainen yhteistyöolut on nimetty jonkun tiedemiehen mukaan ja se on oikein kirkkaan keltaista ja suurikuplaisesti vaahtoavaa. Kirkkaus on kuitenkin sameaa. Lisäkaadolla vaahto tiivistyy. Tuoksu on hedelmäinen. Maku on hedelmäinen, makea, mäntyisen humalainen, kaikkea tätä tasapainoisesti. Jälkimaku on samaa makusinfoniaa, humalat ottavat vähän niskalenkkiä varovaisesti. Maussa on jotenkin jännästi lievästi mentholia. Eihän tässä ole mitään ylimääräistä tai kikkailua vaan yksinkertaisesti kyseessä on vaan onnistunut olut. 330 ml, 6,6 %, 5/5

 

maanantai 10. joulukuuta 2018

Emendo Saunatuoksu Olut

Tätä en ole maistanut, eikä vaahtoakaan näkynyt. Pullollinen on varmasti pienin blogitettu olut.  Löylykauhan veden joukkoon heitin muutaman tipan.  Tuoksu on vähän maltainen, mutta kääntyy pian makeaksi hedelmäiseksi esteriksi.  Aina välillä jonkun on jossain kokeiltava ja heitettävä kiukaalle vähän olutta. Siitähän tulee sellainen paahdetun leivän tuoksu, eipä se kovin mukavalta tuoksu sekään. Ei tämä olut-tuoksu nyt oikein siltäkään tunnu. Onhan tämä erikoinen ja kiinnostava pullollinen, mutta ei tästä ihan vakiohankintaa tule. Kiitoksia Turusille.  10 ml, 1/5

torstai 6. joulukuuta 2018

Genys Dark Forest Chocolate Porter Teeling Whiskey Barrel Aged

Askel veti uudestaan Kaunasin vanhan kaupungissa HopDociin. Ensin piti käväistä Ruta Sokoladas -kaupassa, maistiaisiakin sai. Sitten kujan toiselle puolelle craft-baariin. Tiskin takaa jääkaapista valikoin liettualaisen tai tarkemmin kaunaslaisen panimon tumman oluen. Lasit ja pullot ovat baarissa jääkaappikylmiä, maassa maan tavalla siis. Etiketissä on männynkäpy, se vihjannee humalista. Viskitynnyrissä kypsytetyn oluen väri on musta, vaahtoa ei synny tai se käy vain kurkkaamassa. Makeutta kertyy, vähän yskänlääkemäisesti. Suklaa on tummaa, viski maistuu harmoonisesti, ei ollenkaan pistävästi.  Paahdettua mallasta, ehkä hiven kahvia kääntyy jälkimaussa humaliin ja lopuksi hyvällä tavalla viskiin. Kävisiköhän vielä Rutassa ja sitten toinen samanlainen, ehkä jätän suklaakaupan väliin.  IBU 37, EBC 147, 8,6 %, 5/5



keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Hopdoc maistelulauta

Kaunasin vanhasta kaupungista löytyy parikin olutbaaria. Iltapäiväolutpaikaksi valikoitui Gastropub HopDoc. Neljän oluen maistelulaudassa ensimmäinen olut oli Genys Baltas Melas -witbier. Vähän samea vaalea olut on hiilihappoinen, vähäinen sitruuna. 4,2 %, 2/5
Genys Tattoo Lager on lautaan kiinnitetyn lapun mukaan European Pale Lager. Ohuen keltaisen vaalea olut on maltainen, vähän tunkkainen tai tuhkainen ja olkinen. 4 %, 3/5
Volfas Engelmanin Is Stockholm Mango Milkshake Ale on laudan puolivälin saavuttamisen kunniaksi oikein maistuva olut. Väri on vähän likaisen oranssi. Kaunaslainen panimo on taikonut olueeseensa mangoa reilusti, aika makeaa. Vähän tulee mieleen kuohuviini. Lasin reuna muuttuu makeaksi. 5,5 %, 5/5
Viimeinen on myös kaunaslaisen Genys-panimon Dvi Laisves IPA. Tummempaa kuparia on värissä, maussa on humalia. Sitruunaista mäntyä, toisaalta vetisyyttä, kyllä tätä voisi isommankin lasin juoda. 6 %, 4/5 Maistelulautasellinen, n 5 %, 4/5



tiistai 4. joulukuuta 2018

Kauna Šviesusis Alus Lager Beer

Kaunasin tutustumiskävelyn jälkeen kämpillä maistui yksi olut. Valinnaksi tuli kaunaslainen lager. Oluen ostin Akropolis-kauppakeskuksen Vynotekasta, joka ei olutvalikoimallaan pröystäillyt. Olut on kirkkaan keltaista, vaahtoa muodostuu mukavasti, mutta se katoaa. Tuoksussa on päällimmäisenä mallas. Sama mallas on päällä myös maussa. Muuta ei oikeastaan maussa olekaan, vaan makea mallas jyllää. Sama juttu tuntuu olevan myös vallalla muissakin liettualaisissa. Onneksi poikkeuksiakin tuntuu löytyvän. 0,5 l, 5,0 %, 2/5



sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Saimaan Valkiajärvi Jouluolut

Saimaa Brewing Co lähetti oman jouluoluensa maisteltavaksi. Olut on likaisen ruskeaa ja vaahto käy pikaisesti oluen pinnalla. Tuoksu on vaimea, vähän mallasta. Maku on aika turvallisen vaatimaton, vähän kotikaljamainenkin. Makeaa, hiilihappoja on jotenkin pehmeästi, kotikaljaan liikaa. Jouluaterian juomaksi on tunkua, tämä hakee paikkaansa helppoudella, vähän lopuksi pientä katkeruutta. Makeus kuitenkin vallitsee ja se vähän raskauttaa olutta. Ehkä lanttulooran kanssa sopisi hyvin yhteen, ilman ei oikein uppoa. Pullolllisen poika sanoi oluesta näin. "Saimaan EKO-maltaasta pantua olutta voi ostaa hyvällä omatunnolla pullollisen ilman ilmastohipsterien vihaisia tuijotuksia. Olut on väriltään tummahko, mutta lasin pohjassa näkyy pieni kullankajastus. Hajusta voi löytää hieman käpyä, siksiköhän kyseessä on jouluolut? Maussa on vivahde tummaa suklaata, mutta ennenkuin huomaakaan joulun taika on mennyttä, kun kitkeryys ottaa vallan. Ehkä tätä voisi possua grillaillessa nauttia yhden. 2/5" Pullollinen sanoo 500 ml, 4,5 %, 3/5

lauantai 1. joulukuuta 2018

Olvi Jouluolut

Joulukuu alkoi, joten pieni joulujuhlan vietto sopi mukavasti. Olvi oli aiemmin lähettänyt oman joululahjapakettinsa, jonka nyt sitten avasin. Olut kaatuu lasiin voimaakkaasti kuohuen. Itse olut on mahonginväristä. Olut tuoksuu maltaiselta. Ensin vähän pientä pettymystä, että mikäs tällainen tumma lager ja joulu, onko niillä jotain yhteistä. Maun maltaisuuteen sekoittuu reiluhkosti humalaa, joka kuivattaa suuta. Vähitellen maku alkaa tuntua oikein sopivalta, miksi jouluna pitäisi juoda vaan tummia oluita. Tässä on tällaista mukavaa nostetta perinteisesti raskaahkon jouluruoan pariksi. 0,5 l, 5,0 %, 4/5

perjantai 30. marraskuuta 2018

UJH Man's Lääne Äär West Coast IPA

Mikkeliläistyyppinen apteekkipullo sisältää siistinväristä IPAa. Oranssiin taipuva olut on vähävaahtoista. Virolaisen oluen tuoksussa tuntuu ruohoa ja vähän jotain hedelmääkin. Maku on hedelmäinen, sitruksinen, humalat ovat lempeitä. Metallisuus ja vähän rusinatkin  maistuvat sitruksien ohella. Kokonaisuus on pehmeä. Jälkimaku asettaa humalat estradille. Pullollisen ostin Ülemisten Rimistä. Maku petraa loppua kohden.  IBU 70, 33 cl, 6,5 %, 5/5

torstai 29. marraskuuta 2018

Perlenbacher Premium Pils

Kaveri toi tuliaisia Berliinistä, olihan jo tästä aiemmin vähän varoittanut. Saatesanoina mainittiin oluen hinta 58 senttiä ja pantti 25 senttiä. Ostospaikka on varmasti ollut Lidl. Saksalainen olut kaatui lasiin helposti ja kaataessa merkille panin oluen kirkkauden. Väri on todella vaaleankeltainen ja vaahtoa muodostuu vähän. Tuoksussa on maltaan makeutta. Maussa on ensin mallasta, lopuksi mukaan astuu heinää humalan muodossa. Maku on sanotaanko että tasainen ja varma. Sopii hienosti berliiniläiseen katukuvaan, eikun ei sovikaan kun on tölkillinen. Joka tapauksessa janon sammuttamiseen tämä on mainiota, suuremmissa määrin parhaimmillaan. Soveltui hyvin myös asennusjuomaksi. Yllille kiitoksia! 0,5 l, 4,9 %, 3/5

keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Mikkeller Chill Pils

Mikkeler on lorauttanut yuzu-mehua pilsneriinsä. Tuoksu on voimakkaan simamaista, väri on kultaisen vaaleankeltainen. Vaahtoa muodostuu mukavasti, se katoaa pitsiksi lasin reunoille. Maku on reippaan sitruksinen aluksi, sitten taustalta paljastuu hyvä pilsneri mukavine humalineen. Pehmeys kohtaa terävyyden ja pehmeys vie voiton. Kun valitsin oluen olutkellarista, niin toiveikkaana ajattelin että yuzu olisi joku chililajike ja oluen nimen Chill viittaisi jotenkin chiliin. Sitkeästi kuvittelen että joku tässä maistuisi chilille ja kun oikein puristan mielikuvistani, niin ihan jälkimaun viimeisellä hetkellä juuri ennen seuraa huikkaa tunnen chiliä suussani. Kaikkea se mielikuvitus teettää. 330 ml, 5 %, 4/5

tiistai 27. marraskuuta 2018

Pöide Saarlane Island Saison

Saarenmaalaispanimon pale ale on kauniin oranssia, vaahdotonta olutta. Saarlane tarkoittaa etiketin mukaan saarenmaalaista, jotka ovat etiketin mukaan mutkattomia. Tuoksua ei oikein löydy. Vähähiilihappoisen oluen maku on mutkaton, vähän hiivaa, etiketin mukaisesti vähän vehnäinen. Etiketti sanoo että kyseessä olisi pale ale. Mallas maistuu vähän sellaiselta light-sahdille, pikkaisen mineraaleja ja hiivaakin. Onhan tämä mutkatonta ja helppoa. 330 ml, 4,7 %, 3/5

lauantai 24. marraskuuta 2018

Prosepia Imperial Stout B. A.

Satttumalta askeleet eivät vetäneet TommyKnockeriin, mutta valikoiman runsaudessa pyysin apua olutvalintaan tiskin toiselta puolelta. Jotain tummaa kommentilla, lasiin kaatui sherrytynnyrissä kypsytettyä espanjalaista pikimustaa imperial stouttia. Brunssin jälkeinen jälkiruoka oli mustaa mönjää kermaisella vaahdolla. Tuoksussa on reilusti sherryn makeutta. Maussakin on sherryä, ehkä vähän liikaakin. Öljyisesta oluesta nieluun jää makeutta reilusti. Tämä ei todellakaan sovi kiireisille, pullollinen tuntuu ehkä ensimmäistä kertaa liian isolta. Maussa on myös salmiakkia, suolaista maustekastiketta ja rusinaa. Aika lähellä viiniähän tämä on, vähän vaikea arvostella, kun liikutaan kuitenkin olutkentän yhdellä äärireunalla.  33 cl, 11 %,  5/5



torstai 22. marraskuuta 2018

Sam'l Smith Organic Strawberry Handcrafted Fruit Beer

Tartun nro 1 Õllepoodista tuli ostettua muutamia oluita, viimeisenä nappasin mukaan mansikkaoluen, ajattelin että pitää vähän haastaa itseään pienellä erikoisuudella. Olikohan olut vielä jossain tarjouksessakin, best before -päiväys on jo joulukuussa. Olut tuoksuu reipaasti mansikalle, väritys on likaisen punaruskea. Vaahto katoaa nopeasti, lasin keskelle jää kirkkaan valkoinen pieni vaahtosaareke, joka ei tunnu katoavan millään. Maku on reippaan mansikkainen, mallastakin on mukana, ihan haituva hiivaakin maistuu. Brittipanimo kyllä onnistuu yllättämään blogistin täysin. Mansikkamehumainen olut sopiikin saunan jälkeiseen lämpöön, aika makeaa tämä on kyllä, mutta oluen virkistävyys ja häivähdys sitruunasta jotenkin vaan osuu ja uppoaa. Googletus osoittaa että tätähän olisi löytynyt Alkostakin. 355 ml, 5,1 %, 5/5

keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Bombardier Glorious English Ale

Tykkimiesolut kaatuu kuparisena tuoppiin, päälle syntyy vähän samettista vaahtoa. Pullosta kaataessa kuuluu sellaista mainoksista tuttua pehmeää pulputusta. Maltaista, ei liian makeaa, mutta hiilihappoja on aika paljon. Pubitunnelmaa olisi toivonut vähän enemmän. Pulputuksen lupaama pehmeys peittyy vähän humalan terävyyteen, joka tuntuu enemmän jälkimaussa. Pullollisen ostin muistaakseni Sellon CityMarketista. Jääkaappikylmyys ei ole oikea lämpötila nauttimiseen, tämän virheen tein. 500 ml, 5,2 %, 3/5

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Tanker Funderful Citrus Saison

Tarton sunnuntai-iltapäivään mahtui yksi olut. Sitruunainen saison on samean oranssia. Vaahto on pikainen valkoinen häivähdys. Maku on sitruunainen, hiiva ja multa sekoilevat mukana. Ihan miellyttävä  sitrus, mutta kokonaisuus on selvästi liian kesäinen marraskuiseen hetkeen. Maku on kuitenkin mukavan kuiva ja samalla vahva ja voimakas, humalat ovat menossa mukana voimakkaina, mutta eivät kuitenkaan liikaa.  IBU 30, 330 ml, 6 %

lauantai 17. marraskuuta 2018

Rustle Rye IPA

Tarton Illegaard baari on aina jäänyt väliin, mutta nyt päätettiin bongata joku uusi baari lauantai-iltapäiväoluen juomispaikaksi. Baari on ehkä edukseen tai ainakin omillaan vähän myöhempään ajankohtaan, kaapista löytyi kuitenkin paikallisen Pühasten, Tempelin ja Vibrant Forrest Breweryn yhteistyönä pantu ruis-IPA. Olut on hämärässä baarissa tummaa ja vaahtoaa pitsittävästi vähän. Tuoksussa hedelmäinen ruis kohtaa makean maltaan, maku on oikeastaan täysin sama. Aluksi olut on pehmeää, lopulta humalat ja hiilihappo ryhdistävät olutta. IBU 50, 0,33 l, 6,3 %, 4/5





perjantai 16. marraskuuta 2018

Saku Originaal Pühadepruul

Tartoon pääsyn kunniaksi täytyy tietysti hotellihuoneen maisemaa ihastellessa maistella yksi olut. Olutpullo piti tietysti ostaa perinteisesti matkan varrelta Tallinna-Tarto tien poskesta, Anna Kauplusista. Se on pieni ruokakauppa, jossa on ravintola, kahvila ja sekatavarakauppa sullottu 7 m * 7 m tilaan. Tällä kertaa olutvalikoimasta puuttui erikoisoluet, kuten kannabisolut, joten oli tyydyttävä tavallisempaan. Tartossa pitäisi tietysti suosia sitä toista merkkiä, mutta nyt oli Sakun pyhäpanon paikka. Olut tuoksahtaa vähän maltaiselta. Väritys on vähän punertavaa lageria. Tiivistä vaahtoa on vähän.  Tavallista kuivempaa, ei ihan suolainen, mutta lievästi mausteinen ja metallinen selkeästi sellainen vaikutelma että nyt on laitettu prässihousut jalkaan ja kammattu tukka vedellä sivulle. Helppo, mutta vähän erikoisempi sävy, olisiko tilkka yskänlääkettä lorahtanut joukkoon, mutta vain hyvin pieni tilkka. 0,5 l, 5,3 %, 4/5

torstai 15. marraskuuta 2018

Dorada Especial Roja

Vanhemmilta sain kanariantuliaiseksi punertavaa paikallista olutta. Vaahtoa kertyy vain vähän ja se häviää nopeasti. Mausta huomaa ensin reippaat hiilihapot. Mallas tuntuu makealta, kokonaisuus on jotenkin hienostunut, makeahko, pientä karamellin makua. Pullo tyhjeni nopeasti, mikä on tavallaan hyvä merkki. Ei ole ihan peruslager vaan vähän enemmän, kyllä tällaisen voisi Kanarian auringossa mielellään kantaa supermercadosta mukaansa. 33 cl, 6,5 %, 4/5

tiistai 13. marraskuuta 2018

Olvi American Brown Ale Born In The I.I.S.A.L.M.I. 5,0 %

Olvi lähetti maisteltavaksi uuden painoksen vähän itseltä unohtuneesta amerikkalaisesta brown alesta. Tölkkiin on ilmestynyt musta raita, kun alkoholiprosentti on noussut 0,3 %-yksikköä. Tölkin aukosta tulvahtaa voimakas humalointi. Väri on ruskeaa ja vaahto tuo mieleen brittipubit. Maussa on vähän paahdetta, mallasta, keksiä, olisikohan kuivuutta ja humalaa. Makupaletin alla vaanii lievä vetisyys, silti olut edustaa hienosti Olvin värisarjaa. Täytyypä muistaa S-marketin oluthyllyllä tämäkin. 0,5 l, 5,0 %, 4/5



lauantai 10. marraskuuta 2018

Kees Barrel Project 18.13

Alkon tilausvalikoimasta löytyi Kees-panimon todella vahvaa olutta. Olut on mustaa, vaahtoa ei synny. Tuoksu on paahteista, mausteista. Maku on tietty paahteinen. Makeus tuntuu tahmaisuutena huulissa ja lopussa myös hampaissa. Lakritsaa on taas heitetty olueseen. Etiketissä sanotaan että aged on Benrinnes Barrels, eli viskitynnyreissä tätä on kypsytelty. Viskin sijaan kuitenkin konjakki on lähempänä makumaailmaa. Alkoholi tuntuu kyllä, mutta olut on on aika voimakasta ja kyllä tämä paahteisuus peittää alkoholia hyvin. Humalan katkeruus jää leijumaan jälkipoltossa. Etiketissä  mainittu alkoholiprosentti vähän pelottaa ja tuntuuhan se koko ajan maistellessa. Tuoksu on vahva kuten olutkin viimeiseen tippaan saakka. 330 ml, 16,1 %, 4/5

perjantai 9. marraskuuta 2018

Kees Zeeuwse Bolus Stout

Testasin Alkon verkkokaupppaa ja ostin kolme hollantilaisen Kees-panimon olutta. Kätevää kun verkkokaupasta tilatessa saa ilmaisen pahvilaatikon, kun normaalisti Alkosta en ole onnistunut tinkaamaan edes ilmaista muovipussia. Kees-panimo on jäänyt mieleen vaan yksinkertaisesti huippuoluistaan ja eipä tämä ainakaan tee poikkeusta. Olut on mustaa ja vaahto on ruskeaaa. Tuoksussa paahdetta, suklaata ja tilkka konjakkia. Suutuntuma on vähän tahmea tai hidasliikkeinen. Suklaata, paahtunutta mallasta, lakritsaa, pehmeää, nämä laatusanat pälkähtivät päähän juodessa. Etiketissä mainitaan myös kaneli, sitä pitää yrittää mausta löytää. Alkoholi kyllä tuntuu. Kyllähän tämä on niin hyvää että vähän harmittaa kun vahvuus pakottaa rauhallisuuteen. 330 ml, 10 %, 5/5

torstai 8. marraskuuta 2018

Black Brew Neipa 9000

Apteekkipullon ulkomuoto houkutteli S-marketissa ostopäätökseen. Oluen väri on neipamaisesti likainen oranssi. Vaahto on valkoinen, ohut ja kestävä. Maussa on havuista humalaa. Makeutta ei ole eksynyt joukkoon ollenkaan. Hiilihapot ovat lempeät, hedelmäisyys ja ruohoisuus paljastuu humaloinnista lopussa. Pehmeä olut on samalla voimakas, kuiva ja vähän umpeenkasvanut. 0,33 ltr, 5,2 %, 3/5

keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Mikkeller Girls Are Awesome Female Blonde

Femiinistä vaaleaa olutta saunan päälle, aika hyvä yhdistelmä on tämä. Olut on vaaleaa läpinäkymätöntä oranssia hohdetta, vaahtoa on asiallisesti. Tuoksussa on vähän mentholia ja hedelmiä enemmän. Maku on hedelmäinen. Hiivaa hiipii sivusta ja humala jää kutittelemaan kielen sivuja, samalla mieltä jää askarruttamaan että onko miellyttävä mausteisuus korianteria, kuten takaetiketti vähän vihjasi. Vaikka maku on tavallaan ohut, niin jotenkin se vaan tuntuu täyteläiseltä. Olen aina pitänyt blondeista, eikä tämäkään ole poikkeus. Oluen ostin Mikkellerin verkkokaupasta, sieltä saa vielä 50 % alennuksenkin. 330 ml, 4,5 %, 5/5 Jälkihehkun myötä piti vielä vähän korjata arviota.

perjantai 2. marraskuuta 2018

Õllevõlur Strong Maria

Tallinnalaisen panimon pullossa lukee Russian Imperial Chocolate Coconut Stout. Teksti kertoo paljon pikimustasta, venäläisen voimanaisen mukaan nimetystä  oluesta. Kylmänä nautitun oluen pinnalle ei kertynyt vaahtoa. Tuoksussa on tummaa suklaata ja paahdetta. Maussa toistuvat samat elementit, kookos pysyttelee taustalla, tai erehdyn luulemaan sitä vaniljaksi. Pieni hörppy kerrallaan olut kumoutuu, mukavasti maku levenee sitä mukaa kun olut lämpenee. Pehmeää ja makeaa, ihan pieni terävyys tuntuu nielussa oluen siirtyessä alaspäin. Lämmittää, talvi voisi sen puolesta tulla. 330 ml, 8 %, 5/5


torstai 1. marraskuuta 2018

Saimaa Brewer's Special Utah 0,3 % Rye IPA

Alkoholiton olut ei ole oikein päässyt suosiooni. Saimaan sponsoroimana maistelen yhden saunan jälkeisen oluen, lainausmerkit jätin nyt kuitenkin käyttämättä. Tuoksussa on sammalta ja makeutta. Väri on ruskeanoranssi, pienellä sameudella. Vaahtoa syntyy mukavasti. Maku on erikoinen, tahmea ja vetinen hedelmä. Ruis taittuu makeana ja humalia on vähän vaikea erotella, kun hiilihappoa on reippaasti. Mielikuvat eivät tästä oluesta parantuneet, kyllä oluessa pitää olla alkoholia. Jälkimaussa on hitunen sitruunaista humalaa, lopussa vetisyys paljastuu. Utahista tulee mieleen mormoonit, heille tämä taitaa olla sopivaa. 330 ml, 0,3 %, 1/5



keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Weihenstephaner Festbier

Alkosta ostin oktoberfest-juomaksi vähän saksalaista vaaleaa olutta, juhlat oli sitten tänään saunan jälkeen. Weihenstephaner-panimo pullon kyljessä on vuosiluku 1040, vetää aika hiljaiseksi, kohta 1000 vuotta vanha yritys. Festbier ei kuitenkaan juhlista firman tuhatvuotisjuhlia (iässä joku 22 vuotta ei paljoa mielestäni vaikuta), vaan eiköhän tämä ole ihan oktoberfestejä varten pantua olutta. Olut on vaalea, ohut vaaahto jättää vain hentoa pitsiä. Tuoksu on maltainen. Maku on vähän laiha, helpostijuotava. Mallas tuntuu makeahkona, heikosti humalaa ja aavistus sitrusta. Puhdas on sopiva adjektiivi tähän. 0,5 l, 5,8 %, 3/5


tiistai 30. lokakuuta 2018

Pyynikin Nordic Lager

Lidlin hyllystä bongasin Pyynikin panimon lagerin, kyllähän se oli testattava. Tuoksu on simamainen. Väri on vähän samea oranssi. Maku on myös simamainen. Makeus yhdistyy lievään hedelmäisyyteen, yhdistelmä on jotenkin raskas. Lopuksi kielen päälle hiipii vähän metallia. Ehkä tämä jossain Lapin erämaamökillä olisi sopivaa, kaupunkiolosuhteissa tuntuuu vähän turhan sekavalta ja lageriksi raskaalta. 50 cl, 5,0 %, 2/5 

perjantai 26. lokakuuta 2018

Benediktie Hell Helles Lagerbier

Pojalta syntymäpäivälahjaksi sain saksalaista lageria. Tuoksu on makeisen maltainen, mutta jotenkin miellyttävä. Vaahto kasvaa valkoiseksi kerrokseksi kirkkaan oluen päälle. Ehkä sittenkin Oktoberfest voisi olla ok. Maku on makea ja erityisen pehmeä, olisikohan paras juomani helles. Oluessa ei ole mitään ylimääräistä.  Pullollisen poika on näköjään oppinut. Takaetiketissä on paljon outoja merkkejä, olisikohan thai-kirjoitusta, munkit varmaan nähneet Suomen ja Thaimaan samaksi markkina-alueeksi.  0,5 l, 5 %, 5/5


tiistai 23. lokakuuta 2018

Karhu Ruis IPA

Kuparinruskea ruis-IPA Sinebrychoffilta on perinteisen Karhun uusi tuleminen. Aiemmin maistelin saman sarjan spelttiversiota ja nyt sitten ruisversion kohdalla oli odotukset korkealla, mikä on tietysti väärin arvosteltavaa olutta kohden. Valkoinen vaahto on kestävä ja hienosti pitsiintyvä. Tuoksu makeahko maltainen. Maku on alkuun aika lievä tai laimea. Maltaan makeus tuntuu hörpätessä ja sitten havuisen greippiset humalat kuivattavat kitalakea. Vähän kokonaisuus jää löysäksi. Ihan mukavan rapsakkaa humalaa paljastuu lopussa, ovelasti makeus katoaa täydellisesti lopussa, täytyy ihan tarkastaa että tuliko sitä sanottua ensi makeaksi, ei kyllä se makeus tuntuu lopussakin, kun hörppää oikein kunnolla.  50 cl, 5,3 %, 4/5

lauantai 20. lokakuuta 2018

Radbrew Crossroads American Pale Ale

Kaoottisen etiketin olut taisi tarttua ainakaan Espoon Sellon Alkosta ostoskoriin. Sisältö on kirkkaasti sameaa ja reilusti valkoisena vaahtoavaa olutta. Kotimaisen oluen mausta paljastuu hedelmiä, hiivaa ja vähän kuivattavaa humalaa. Jotenkin jännästi hiiva ja hedelmät kietoutuvat toisiinsa ja muodostavat miellyttävän makuelämyksen. Jälkimaun sitruuna peittää puumaisuutta, vähän kuivaa heinää jää vielä.
50 IBU, 0,330 l, 6,7 %, 4/5

perjantai 19. lokakuuta 2018

Pühaste Põhjanael

Tartolainen Pühaste on pannut Eesti Vabariikin 100 vuoden kunniaksi tuhtia ruisportteria. Olut on pikimustaa, vaahto on ruskeaa mutta vaimeaa. Tuoksussa on paahdetta, kahvia ja lakritsaa. Alkoholi maistuu jotenkin rommilta. Pehmeä musta olut soljuu kurkusta alas, onneksi ehtii suussa vähän maistella ensin. Suklaa ilmoittautuu mukaan makupalettiin, vähän makeuttakin, tummaa mallasta, kaikennäköistä pyörii kielen päällä, täyteläisyys kruunautuu miedoilla humalilla. Herkullista imperial baltic rye porteria, tuli juuri tartokuume. IBU 45, 0,33 l, 9,3 %, 5/5

torstai 18. lokakuuta 2018

PCBC/SBC Turhapuuro Oat(meal) Pale Ale

Saimaan ja Paradise Cityn yhteistuotoksen musta tölkki ja houkuttelevan tuntuinen nimi helpottivat ostopäätöksen tekemistä. Taas innostus oluthyllyllä tuotti yllätystä. Mielessäni musta tölkki, oatmeal ja puuro yhdistyivät stoutmaiseen tuotokseen. Vielä kun takaetiketissä puhuttiin jotain hunajasta, niin yllätys oli aikamoinen, kun tölkistä tulikin lähes oranssia, sameaa olutta. Ei sitten riittänyt ymmärrys siihen että oluen nimessä mainitaan pale ale. Vaahto on vähän pitsiäjättävää. Maussa erottuu ensin hunajan makeus, sitten hedelmäiset humalat. Maltainen maku on tuo välillä mieleen jopa sahdin. PCBC ja Saimaa ovat tehneet aiemmin yhteistyönä ainakin olutcocktaileja, kai tämä on jotenkin jatkoa valitulla polulla. Olut on täyteläistä ja löysää, vähähiilihappoista. Aika hämmentävää olutta, tietty jos mukana on kaurapuuroa. 500 ml, 5,5 %, 4/5


tiistai 16. lokakuuta 2018

Karhu Speltti IPA

Karhun tv-mainoksen uhrina S-marketin oluthyllystä valikoin vihaisennäköisen panimomestarin olutta. Ennakkoluuloja oli ilmassa vähän, voiko Karhu olla IPAa ja mitähän tuo speltti, etiketissäkin on valkoinen tausta. Olut on kirkkaan keltaista ja vaahto on vaalea ja tiivis, alkuun ainakin. Tuoksussa on makeaa hedelmää. Maussa on aluksi hedelmää, olisikohan jotain keltaista. Humalat kuivattavat jälkimaussa suuta. Ennakkoluulot vähintään murskaantuivat. Pehmeä hedelmä ja miedot humalat tanssivat vuorotellen suussa. Karhunkaatoa on luvassa jatkossakin. 50 cl, 5,3 %, 5/5


lauantai 13. lokakuuta 2018

Palm Belgisch Amber Bier

Parikymmentä vuotta sitten majoituin pari viikkoa Mechelenin kaupungissa Belgiassa kasikymppisen pariskunnan yläkerrassa. Rik oli entinen panimotyöntekijä ja hänen suosikkioluensa oli Palm. Nyt vihdoin löytyi Suomesta tölkillinen tätä. Muistan hämärästi tätäkin aikanaan maistelleeni mecheniläisen talon olohuoneessa iltaolueksi. Nyt olut näyttäytyy kuparisena ja vaahto on kirkkaan valkoinen. Maku on maltaisen makea. Makeus on aika reipasta, mutta sen rusinaisuus ja hunaja sekoittuvat johonkin happamaan yrttimäisyyteen. Iltaolueksi sopii, varmaankin ihan tarkoituksella makeus kertoo että ei toista olutta, Nostalgiapiste taisi napsahtaa. 33 cl, 5,2 %, 5/5

perjantai 12. lokakuuta 2018

Saimaa Brewer's Special American IPA

Saimaan sponsorilaatikon amerikkalaistyylinen IPA on mukavan tumman oranssia olutta ja päälle kehkeytyy kaunis vaahto, joka kyllä laskeutuu nopeasti, mutta sinnittelee loppuun saakka. Tuoksussa on makeaa mallasta ja humalaa. Maussa on sama meininki. Olut on uusi versio Saimaan samasta oluesta, tätä on ainakin kuivahumalotu. Kyllähän nuo Columbus, Cascade ja Mosaic alkavat maistumaan ihan reippaasti hedelmäiseltä, kun olut puoliksi juotu, ensin kun tuntui jotenkin ohuelta. Paranee vaan loppua kohden, prosenttimäärä on juuri sopiva ja se tuntuu ihan mukavasti. EBC 12, EBU 42, 500 ml, 6,0 %, 4/5


tiistai 9. lokakuuta 2018

Pyynikin American IPA

S-marketin hyllystä ostin joku aika sitten yhden IPAn. Pyynikin Amerikan-version uudempi versio on vähän likaisen oranssi. Vaahto on kaunis ja tiivis. Tuoksu on havuinen. Maussa tuntuu kitkerähkökin humalaisuus, vähän tunkkainen, jotenkin likainen myös. Jälkimaku on pitkästi kuiva. Ei nyt tänään uponnut, vaikka Pyynikin oluet yleensä ovat napsahtaneet aika hyvin kohdilleen. 0,5 l, 5,2 %, 3/5 

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Saimaa Brewer's Special Yakima Valley Double Hopped APA

Salibandyn jälkeinen palautusjuoma oli Saimaa Brewersin tarjoama APA. Olut tuoksuu voimakkaasti hedelmältä ja varsinkin humalilta. Maussa on hedelmäistä havuhumalaa. Oikeastaan kaikki tarvittava löytyy makupaletista. Oluen väri on kirkas oranssi. Vaahto on olematon, Jälkimaku on humalainen. Välillä alhainen alkoholiprosentti taitaa paljastaa vähän ohuutta maussa, mutta kokonaisuus on mainio. Tätä pitää ostaa kyllä kaupasta, kun kohdalle sattuu. 500 ml, 4,5 %, 4/5

perjantai 5. lokakuuta 2018

To Øl Sur NEIPA: Citra & Mosaic

NEIPAmaisen samean kuultavan oranssi olut kaatuu perjantai-illan kunniaksi lasiin. Vaahtoa kertyy seitinohut kerros, mutta se jättää jälkeensä siistiä pitsiä. Tuoksussa on kumia. Olut maistuu sitruunamaiselta ja hiiva ilmoittaa olemassaolonsa. Hiilihappo terävöityy suussa. Happamuus on sitruunasta. Vaahto on kirkkaan valkoista ihan lasin pohjalle saakka. 33 cl, 5,0 %, 4/5


torstai 4. lokakuuta 2018

Mikkeller Haven Organic German Pilsner

Mikkeller-panimo on järjestänyt Tanskassa Haven-festivaaleja, jotka ovat tarjonneet musiikkia, ruokaa ja olutta. Tämä pilsneri on vuoden 2018 festivaalien nimikko-olut. Tuoksun on maltainen, tölkin sihahdus oli vaimea. Väri on pilsneriksi vähän samea. Maku on ensin makea, mutta lievä humala löytyy hörpyn loppuosasta. Ihan vähän sitruunaa ja ihan vähän havuja, pääosassa on sellainen maanläheinen pilsneri. Ei ihan peruspilsneri, vaan vähän erilainen, uskoisin että festivaaliolosuhteissa tämä olisi todella mielenkiintoinen. 500 ml, 5 %, 4/5