Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kreikka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kreikka. Näytä kaikki tekstit

lauantai 9. maaliskuuta 2024

Mythos

Viikonlopun maapallokokkaus.blogspot.com heitti maaksi Kreikan, joten kokkausjuomaksi valikoitui kreikkalaista lageria. S-Marketista löytyi vihreässä ja tyylikkäässä lasipullossa tätä Kreikan ykkösolutta. Olin kyllä täysin varma että tämä olut jos mikä on varmasti tullut blogitettua, mutta nyt tämä havaittu puute tulee korjattua. Väri on kirkkaan kultainen ja vaahto on katoava valkoinen. Tuoksuu maltaiselta ja maistuu myös. Kyllä tässä kuulee buzukin soimisen. Jälkimaku on humalainen ja kuiva. 330 ml, 5 %, 3/5



perjantai 18. helmikuuta 2022

Seven Island Lervig West Coast Tropics A Rippin Double IPA Collab

Seitsemän saaren oluita on tullut maisteltua enemmän tummina, mutta nyt on norjalaisen panimon kanssa pantu ipaa. Väri on tiivistä oranssia ja vaahto on sakeaa, kermaista ja valkoista. Maku on sitruunaa ja trooppista makeaa hedelmää. Maku muuttuu vähän greippiin päin pysyen silti pehmeänä. Olut liikkuu liukkaasti suussa, maku on syvä. Jälkimaku kääntyy makean kautta kuivaksi. 440 ml, 8 %, 4/5




perjantai 30. huhtikuuta 2021

Seven Island Cookies N' Cream Donuts

Iltalehden mainoksessa mainittiin sana munkkimania, itse sain Helsingistä tuliaiseksi aiheeseen ja vapunaattoon sopivan kreikkalaisvirolaisen pastry stoutin. Olut on mustaa, vaahto on pikainen kuplinta. Tuoksu on vaniljaa ja suklaata. Maku jatkaa samalla linjalla, makeaa ja reippaasti. Cookiesit eivät tässä vaadi hyväksyntää, vaan ovat vaan omin lupineeen vähän jopa keinotekoisen makeita. Alkoholi heittää sellaisen ryhdistävän piikin, samoin kuin hiilihapotkin. Maltaat on paahdettuja, kyllä tämä vappumunkiksi kelpaa, on varmasti pitkäkestoisempi. Makeus on aika lähellä sitä hilkkua että olisi liikaa. 440 ml, 12,0 %, 5/5





lauantai 16. tammikuuta 2021

Seven Island Cocoxocomisu

Joulupukin paketin viimeinen pullollinen on kreikkalaissuomalaisvirolaista yhteistyötä. Musta olut kuohuaa hetken ruskealla vaahdolla. Etiketissä mainitaan paahdettu kookos, hondurasilainen kahvi, suklaa ja tahitilainen vanilja, aika kansainvälistä. Tuoksun reilu kookos palauttaa mieleen ensikosketuksen kookokseen, kun lapsuudessa lähiärrälle oli tullut jotain uutuussuklaapatukoita, Bountyjä. Voi sitä pettymyksen määrää kun suklaan sisällä oli jotain pahanmakuista kookosta. Oluen tuoksussa on kuitenkin myös muita etiketin mainostamia aineksia. Kookos on muuttunut ensikosketuksen jälkeen ihan hyvän makuiseksi. Maku on voimakkaasti kookoksen hallinnoima, vaniljaa on myös ja sellaista kalliimman alkoholin poltetta ja paahtunutta mallasta. Makeus tarttuu lasin pinnasta huuliin. Ehkä vähän pienempi tölkillinen riittäisi. Jälkimaku on pitkä paahteinen, makea, vähän pirskahtelavakin ja kookostakin on vielä mukana reippaasti. Jälkiruokaahan tämä on, omassa luokassaan, kookosoluet, huippua. Bountyjä en viitsi vieläkään syödä. 440 ml, 12,0 %, 5/5 




lauantai 9. tammikuuta 2021

Seven Island Moctezuma Maple & Pecan Imperial Stout

Tovi sitten Alkossa huomasin tyylikkään mexicohenkisen olutetiketin pullollisessa, joka paljastui sitten kreikkalaiseksi, Virossa pannuksi imperial stoutiksi, joka on nimetty kaukaisen azteekkihallitsijan mukaan. Olut on mustaa, eikä se oikein vaahtoa, vaikuttaa vähän liukkaalta. Tuoksussa on marjoja ja pelottavaa purukumia. Hörppy poistaa purukumin ja täyttää suun paahtuneilla maltailla, pähkinöillä, vaniljalla, vaahtokarkilla tai kai se on tuota vaahterasiirappia. Ei ole kyllä mitenkään häiritsevää tuo liukkaus, vaan koska maku on niin paksu, niin ehkä tuo liukkaus vähän tasoittaa. Alkoholi kyllä pysyy piilossa, mutta makeutta on liikaa jälkimaussa. 440 ml, 12,0 %, 4/5




perjantai 11. joulukuuta 2020

Seven Island Tiki Luau

Kreikkalais-virolais-suomalainen yhteistyöolut havaijilaisessa hengessä on samean oranssi. Ensikaadolla vaahtoa syntyi mukavasti, sitten vähemmän. Olutta on maustettu mangolla, guavalla, havaijilaisilla vaniljapavuilla ja mukana on myös laktoosia. Maku onkin hedelmäinen, mutta hapan, kirpeä ja makeakin vielä ja kaikkea yhtaikaa ja vähän erikseenkin. Maku on intensiivinen. Oluen ostin Alkosta ihan etiketin takia. Onhan tämä tällainen kokemus, olutjäärä joutuu tällaisen oluen kanssa miettimään että mitä tämä oikein on.  Jotenkin tästä oppii tykkäämään, mutta en ihan heti ole ostamassa toista samanlaista. 440 ml, 6,5 %, 4/5 




perjantai 31. elokuuta 2018

Solo To Skotidi Imperial Stout

Täydellisen mustaa stouttia nautiskelin tulevan talven kunniaksi. Olisikohan tänään ollut kesän ensimmäinen päivä kun tuntui vähän viileältä. Perjantaipulloksi ja lämmikkeeksi valikoitui sitten norjalais-kreikkalainen soolo, matkamuisto Ateenan Brew Str -olutkaupasta. Mustan oluen päälle syntyy reilu ruskea vaahto. Tuoksussa on suklaata. Kuohuavaa olutta piti heti hörpätä, jotta se ei olisi kuohunut lasista ulos. Ensihörppy maistui makealta ja konjakkiselta. Kuohunnan rauhoituttua maku paljastuu humalaisemmaksi, jopa vähän puiselle. Kahvia ja kuivaa suklaata löytyy paahteisen juoman makuyhdistelmästä. Pullonpäällinen oli aika tahmea ja korkin alta löytyi tahmaa reilusti, mutta sisällys on kyllä herkkua. Tulisipa talvi niin saisi nautiskella tällaisia tummia oluita. 75 IBU, 0,33 l, 9 %, 5/5

lauantai 18. elokuuta 2018

Satyr Brews Menace IPA

Maalin kuivumista odotellessa taukojuomaksi nappasin ateenalaisen panimon west coast IPA -tyyppisen oluen. Kauniin samean oranssi matkamuisto-olut Ateenan Brew Street-olutkaupasta ei erityisemmin kuohua, pullon pohjalle jäi alkuun hiivaa. Tuoksu on hedelmäinen sitruspommi. Maku on makeampaa greippiä, humalaa, purevaa humalointia. Suu jää vähän poreilemaan raikaasta kitkeryydestä, samalla kun nieluun kadonnut olut kuivattaa suun. Kiva greippinen olut todistaa että Ateenassa osataan. IBU 40, 330 ml, 5,2 %,  5/5

lauantai 11. elokuuta 2018

Strange Brew Strange Years One Year Anniversary IPA

Ateenalaisen Strange Brew -panimon yksivuotisjuhlaolut rentoutti maalausurakan pakollisella tauolla, maalin kuivumista pitää odottaa huomiseen saakka. Väri on samea keltaiseen taittuva, sanotaan että oikein kaunis. Tuoksussa on hedelmiä. Maku on pirteä, hedelmiä on paljon, ananasta ja greippiä mukavasti. Humalia on reippaasti, ne ovat pehmeitä ja täyteläisiä. Maku on täydellisesti tasapainossa. Jälkimaussa ilmestyy vielä vähän eucalyptusta. Ateenalaiset osaa juhlistaa synttäreitään hienolla oluella, etikettikin on kiva. 0,33 l, 7,3 %, 5/5

tiistai 10. heinäkuuta 2018

Pils Hellas

Yksi kreikkalainen pils rauhoitti Ateenan Monastirakin koluajaa. Olut on vaaleaa ja vaahto käväisee lasissa nopeasti. Monastirakin kujilla myytiin myös t-paitoja muun tarjonnan ohessa. Yhdessä perinteisessä paidassa sanotaan että säästä vettä, juo olutta. Tätä juodessa tulee mieleen että väite ei pidä paikkaansa. Olut maistuu vetiseltä, tai siis ei oikein maistu miltään. Hiilihappoa on, no jano lähtee.  0,50 l, 4,5 %, 2/5



maanantai 9. heinäkuuta 2018

Kaiser Pilsner

Kreikkalaista peruspilsneriä nautiskelin Ateenan Gazin kaupunginosassa olevassa majoituspaikkamme terassilla. Keisari kaatuu lasiin kirkkaana, vaahtoa mukavasti pienikuplaista valkoista vaahtoa. Tuoksu on mallasta. Maku on aika vähän uuttatarjoava. Mallasta on reilusti, pistävyyttä tunkeutuu makumaailmaan. Hellejuomaa. 0,5 l, 5 %, 3/5



sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Karma Pale Ale

Kreikkalainen iltapäivä suorastaan huusi toista olutta ja en oikeastaan vastustellut yhtään, kun Milosin Punainen Polkupyörä  (Κόκκινο Ποδήλατο) -ravintolan terassi kutsui pöytäänsä. Vähän punaiseen taipuva olut kuohuvaa kauniisti valkoisella vaahdolla. Maku on maanläheinen, vähän kuiva, maltainen, sitruuna tuo mukavasti rapsakkuutta. Etiketissä silmälasipäinen leijona  vahtii nautintoa vähän uhkaavana. Hiiva taisi olla pullon pohjalla vähän, mutta kadettaessa se näytti jymähtävän paikoilleen. Maku täydentyy suussa vähitellen, aika virkistävää. Makeuttakin on riittävästi, tekee vähän mieli toista samanlaista olutta. 330 ml, 5,4 %, 4/5




tiistai 3. heinäkuuta 2018

Nissos Pilsner Artisanal

Utopia Cafen auringonlaskua odotellessa kaatui lasiin kykladislaista, siiis Kykladien saarilla pantua, olutta. Väritys on sattuneesta valosta johtuen täydellinen. Vaahto katoaa lämmössä nopeasti. Tuoksussa piilee  vähän ruohoa. Olut katoaa kiduksiin huomaamatta. Puumaisuutta löytyy lievästi, craft-olut oli tarjoilijankin mielestä valintana excellent, vaikka tässä baarissa juomassa pitäisi olla enemmän auringonvarjoja kuin humalia. Humalaakin oluessa on väijymässä sopivasti, täytynee maistella vielä toinen. Etiketissä lukee että Nissos is island. Pitäisiköhän poiketa joskus. Pienellä otoksella Kreikka on hieno olutmaa. 330 ml, 5 %, 4/5



sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Solo Wuhan Hot Porter

Päivän kävelykierros Akropoliilla ja Plakan helteessä, mitäpä sitä muuta haluaisi juoda kuin kreikkalaista chili-porteria. Sen verran olen opiskellut kreikkalaisia aakkosia, että en luullut nimeä Moyoksi. Etiketti kertoo että kiinalaiset ystävät Wuhanista ovat lähettäneet pippurit ja eilen Brew Str -kaupan myyjä kertoi että Norjasta Kreetalle muuttanut mies on pannut oluen. Mustalta näyttää. Kahvia on tuoksussa. Vaahto on ok. Etiketti lupaili savua, havaitsen lähinnä kuivuutta. Chili on taustalla, ei hallitse mitenkään. Kahvi muuttuu tosi tummaksi suklaaksi. Vähän kitkeryyttä, toisaalta vähän tumman hedelmän makeutta. 330 ml, 5,5 %, 4/5



perjantai 29. kesäkuuta 2018

Delphi Beer

Loman alkamisen kunniaksi laitoin varvastossut jalkaan ja avasin tuulisella terassilla kreikkalaisen,  vanhempien tuoman tuliaisoluen. Delphi on isossa shampanjapullollisessa olevaa pilsneriä. Kruunukorkin avaaminen saa oluen kuohuamaan paljon, ensimmäiseen lasilliseen tulee oikeastaan vain hattaraista todella komeaa vaahtoa. Lopulta olut paljastuu vähän sameaksi keltaiseksi nesteeksi. Tarinan mukaan Zeus lähetti kaksi kotkaa etsimään maan keskipistettä ja kotkat kohtasivat sitten Delphissä tai Delfoissako se on suomeksi ja sinnehän sitten majoittui myöhemmin oraakkeleja. Paikan kauneuden  kunniaksi nimetty olut yllättää.  Makua on reippaasti, pieni hiivaisuus, reilusti humalaa ja reipas jälkimaku muodostavat hienon oluen. Hiilihappoisuus terävöittää kokonaisuutta. Puumaisuus tuo sopivaa haastetta. Kreikkalaisetkin osaa. Pullollisen koko on maisteluun sopiva. 75 cl, 5.0 %, 5/5

tiistai 5. kesäkuuta 2018

Flying Dutchman Gosh It's Posh Elderflower White Wine Sour

Kiertolaispanimon tyyli oluiden nimeämisessä ei petä, no ei itse olutkaan. Hapanolut tuoksuu vähän pistävältä. Vaahto on pienikuplainen valkoinen, tiivis, kestävä kerros oluen päällä. Nimen mukaisesti maussa on valkoviinimäisyyttä, reilusti. Seljankukkaa on myös nimen perusteella mukana, ihan arvaukseksi menee, mutta nähtävästi se tuo oman erikoisuutensa tähän. Sour on oluttyyppinä ihan kiinnostava ja pakkohan niitä on maistella, jos vastaan tulee. Tässä on kyllä sellaista erikoisuutta, mieleen tulee valkoviineistä retsina. Maistuu kreikanmatkalla niin hyvältä, mutta retsina-elämys on sitten lomamatkan jälkeen kotona hiukan erilainen. Tätä oluiden retsinaa kannattaa kyllä maistaa. 20 EBU, 330 ml, 5,6 %, 5/5

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Volkan Santorini Grey

Oluen tuominen Kreikasta edellyttää, että lentomatkan ajaksi pullon laittaa matkalaukkuun ja kun pullon pohjalla on hiivaa, niin sen selkiytymiseen menee oma aikansa. Aika tuli juuri täyteen ja nautiskelin sitten matkamuistostani. Laavasuodatusta käyttävä santorinilaisen panimon vehnäolut on maustettu hunajalla ja bergamotilla, joka on jonkinlainen sitrushedelmä. Tuoksussa on reilusti bergamottia ja maussa toistuu sama sitrusmaisuus. Väri on tasaisen heleän keltainen, kait se on pakko lisätä ihan nimen vuoksi että pienllä harmaalla lisäyksellä? Hunaja tuo oman pehmeän makeutensa. Laavaa tai tuhkaa tässä ei maistu.Grey oluen nimenä ei ehkä ole kaikkein lupaavin. Jälkimaku tuo mieleen jotenkin muisto siitä että bergamotti-öljyä taidettiin ennenvanhaa käyttää jonain ihmeaineena. 33 cl, 5 %, 4/5

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Volkan Santorini Blonde

Blogistin lomankeskeyttäjä löytyikin sitten Skopeloksen yläkaupungin kapeiden kujien kätköstä bongatusta herkkukaupasta, jossa on viinien, oliiviöljyjen, saippuoiden ja muiden herkkujen joukosta löytyi pieni jääkappi, jossa mehujen joukossa olikin muutamia kiinnostavia vihreitä pulloja. Kreikkalainen ennenkokematon pullo oli pakko ostaa ja nauttia pikimmiten hotellihuoneen parvekkeella päivän viilennykseksi. Etiketissä sanotaan että olut on Lava Rock Filtered. Tuoksu on voimakkaan pilsnerinen, katkeroa. Olut on maustettu hunajalla, sen huomaa pian jo tuoksussakin. Maku on sitruksinen. Aika erikoista, pilsneriä, jossa on hunajaa ja sitruunaa. Tuskin kyse on laavakivisuodatuksesta, mutta jotain tuhkaa on maussa myös, hiilihapottumuus vähän lisää tuhkaisuutta. Tuhkaisuus alkaa häiritä, kun helteisessä ilmassa olut lämpenee nopeasti, mutta mukavaa vaihtelua. 33 cl, 5 %, 3/5

lauantai 10. toukokuuta 2014

Mufloni Muflonator

Dobbelbock -olutkin voi olla mustaa. Kahvi tuoksahtaa ja tuntuu maussakin, ehkä siinä on jotain yrttejäkin, nyt arvioija kyllä heittää sellaisen yrttimielikuvan: anis, siis häivähdys. Olisiko porilaiskreikkalainen iltapala, ouzo ja kahvi -olut. No nyt vähän tuli liikaa innostuttua. Pientä ohuutta, mutta silti paksu maku. Jääkaappikylmänä tuli juotua, ei ehtinyt lämpenemään. 33 cl, 6,5%, 5/5

torstai 5. joulukuuta 2013

Fix Dark

Kreikkalainen tumma korjaussarja paikkaa mukavasti edellisen joulupukkioluen pettymyksen. Kreikkalainen tumma olut ei ole ihan ykkösenä mielikuvana hyvien oluiden listalla, mutta fixi vaan sinnittelee sinne. Kahvia ja tupakkaa (niitähän siellä Kreikassa viljellään) maistuu mukavasti, pientä liioittelua, kun en ole tupakkaa muistaakseni maistanut, mutta tunnelma on sellainen. Makukin on pitkä vaikka yritän siitä saada mielessäni lyhyen. Paahdetta ja hiukan makeutta löytyy, niin Kreikassahan menee nykyään jo paremmin. Kreikan helteet ei anna nyt arvioida tätä paremmaksi, eihän helteessä voi juoda tummaa olutta (liikaa ennakkoluuloja) 0,33l, 5,2%, 4/5