A Le Coq Jõuluporter

Tartolainen musta portteri on kypsä marja poimittavaksi. Pehmeä ja paksu oluet on helposti juotavaa ja jättää suuhun sellaisen maton, joka maistuu vähän makealta. Paahteista ja lempeää olutta, jota on helppo nauttia. Virolaisittain painotettu jõuluõlu jo sanana tuo sopivasti joulumieltä. 0,5l, 6,5%, 4/5

Puls Jõululegend Tume Eripruul

Hämeenlinnalaisen mattokauppiaan vanha mainos: "Yllätä vaimosi, tee se matolla.". Mattokauppojen jälkeen olutblogisti siis teki niin ja kuvasi oluen uudella matolla. Puls ei merkkinä mielessäni yhdisty erityisesti hyvään olueseen, mutta tämä joululegenda kertoo toisenlaista tarinaa. Ensisiemaus antaa laimean maun, mutta toistojen jälkeen olut täydentyy ja kahvin ja olisiko vaniljan maut täyttävä makuharmoniaa. Hiilihappoa tummaan olueseen sopivasti, olut liukuu suusta mukavasti nieluun ja jälkimaku on pehmeä, samettinen olut. 0,5l, 5,4%,4/5

Fuller's ESB

Birgerin pumpusta löytyi vielä real alea. Maku on ihan perusbrittiä, hiilihapotonta ja pehmeää. Jos tällaisen oluen saisi pullossa, niin kyllä olisi vaikeaa uskotella että kaikki on kunnossa. Mutta kun tietää että tämä on hyvää, niin sitten sen kai pitää olla hyvää. Vähän niinkuin maailman parasta sahtia, erilaista silti. Birger oli täynnä, mutta ESB oli vähän vajaa. 

Pint, 5,5%,4/5

Mikkeller Hoppy Lovin' Christmas

Joulusähläyspäivä vol 2:n päätteeksi iltapalaksi oli nakkimix. Sen gourmet-tyylisessä valmistelussa tarvittiin taas ns vahtiolut. Mikkellerin jouluolut ei ole perinteinen vaan oikeastaan vähän niinkuin haastava. Voimakkaasti humaloitu olut tuoksuu ja maistuu humalalta. Maku on humalan lisäksi vähän makeakin ja pihkainen, mausteitakin löytyy, muttei mitenkään liikaa. En usko että tämä sopii nakkien kanssa nautittavaksi, ei taida oikein minkään muunkaan kanssa, parasta pelkällään maistellen nautittuna. Etiketti on tyylikäs, jotenkin tuli mieleen Cocco-Bill-sarjakuva.  Jouluolut, okei!? 330 ml, 7,8%,4/5

 

Tuborg Julebryg

Joulunvalmistelupuuhastelun palkinnoksi saunaolueksi siemaistiin Tuborgin Christmas Brew. Tölkki on tyylikkään sininen ja lumisadetta lupaileva, olut on lähellä sellaista mallia perus, väri on löylykauhan kuparinen. Maku on pehmeä, mutta katoaa suuhun jotenkin, jälkimaussa on vähän liikaa metallia. Tanskalaista olutta löytyi Silja Linen valikoimista, on siellä mitäänsanomattomanpiakin keissejä tarjolla. Säästin ja ostin koko laatikon, kun yhden tölkin hinta taisi olla ilman veroja 3 e, heh.

33 cl, 5,6%, 3/5

Shepherd Neame & Co India Pale Ale

Britannian vanhimman panimon selkeästi nimetty IPA maistuu sopivasti katkeralta. Vuodesta 1698 saakka on panimolle kertynyt kokemusta ja kyllähän olutta on näköjään (makujaan kait pitäisi kirjoittaa) osattu panna. Maku on leveä, alkoholi ei maistu, mutta tuntuu. Väri on kuparinen ja kirkas. Jälkimaku on pitkä ja täyttyvä. Etiketti on tyylikäs, kyllä tuota Punavuoren designeritkin ihailee. 500 ml, 6,1%, 4/5

Krušovice Cerné

Hoffi Cafessa maisteltiin tsekkiläistä tummaa olutta. Mustan oluen makua värittää hiilihappoisuus. Runko on kunnossa, eikä maku ole vetinen, mutta jotenkin ohut. Tsekinkielenopinnot ovat nyt edenneet sen verran että Cerné tarkoittanee tummaa. Koko ajan vahvistuu se käsitys että tummaa olutta ei saisi säilyttää jääkaapissa, tämänkin maku paranee lämmetessä. 

50 cl, 3,8%, 3/5