Saimaan Brewer's Special Joker Hop Ale Erä 8

Saimaan juomatehtaan jokerihumalaoluen väri on kaunis oranssi ja vaahto on mukavanoloinen, mutta häviävä. Jokerin ideana on se että käytettyjä humaloita ei kerrota tölkin infoboxissa. Olutintoilijoita tuollainen arvoituksellisuus tietysti vähän kutkuttaa, mutta eipä tuo kai haittaisi jos arvontahumalat olisi mainittu ihan tölkissäkin. Panimon sivuilta noita puuttuvia tietoja voi sitten käydä klikkailemassa. Olut maistuu yhtaikaa vahvalta ja ohuelta. Humalat kiristävät makuhermoja, aika tiukkaa. En oikein saa makuja eriteltyä, jääkaappikylmyyskö vai hiilihapotko maut kadottaa, katkeruutta on, lopussa nenään pölähtää pieni hiivaisuus. 500 ml, 4,7 %, 3/5

Õllekõrs Coffee Stout

Virolainen kahvistout ei oikein vakuuttanut, kun oluen kaatoi lasiin. Olut oli aika ohutta ja väritys oli läpinäkyvää, Cokista. Maku on kahvikarkkimainen ja makea. Ohutta ja makeaa, se ei sovi tummaan olueesen. Mallas maistuu kyllä, vähän suklaata, mutta liian lirua. Ehkä syksyn pitäisi olla pidemmällä, niin tällainen lämmittävä olut maistuisi paremmalta. Erikoinen olut tavallaan, jos ajattelisi tätä sellaiseksi miedoksi kahvilikööriksi, niin voisi olla parempaa. Mutta en kyllä oikein keksi miksi haluaisin juoda mietoa kahvilikööriä. 33 cl, 6,5 %, 2/5

Mufloni Saison de Randonneur

Mufloni-olueiden etiketit yleensä miellyttävät silmää, kun sellaisen bongaa Alkon hyllystä. Nyt varsinkin kun kohdalle osui pirteän keltavihreä pyöräily-Saison. Olut tuoksahtaa hiivaiselta, väri on hohtavan oranssi. Kulautus maistuu pistävältä, vähän haastavalta. Sitruksinen taustasäteily, vehnäoluen perusmaku ja humalat jälkipotkussa, aika paljon on mahtunut pieneen puteliin. Miten tämä nyt liittyy pyöräilyyn, ehkä palautusjuomaksi. Haastavuus meinaa parantaa arviota loppukulautuksilla, mutta ei riitä, haastavuus ei nyt laita miettimään että olisipa ollut toinen samanlainen. Silti voisin kyllä joskus juoda toisenkin, pistävyys unohtuu lopussa kyllä.  33 cl, 6.0 %, 4/5

Saimaan Brewer's Special Houston Brown Ale

Saimaan juomatehtaan sponsorilaatikon tummempaa olutta löytyi avaruustypyn koristamasta Houston Brown Ale -tölkistä. Houston, we have a problem. Maku on lievä, katkeruutta on mutta se ei jotenkin sovi mahongin väriseen olueeseen, ennakkoluulojako tässä on. Hienon tölkkiin painetun infoboxin mukaan oluessa on myös vehnää. Vähän sekava olut, vähän kuivaa ja puumaisuutta, orastavaa maltaista makeuttakin. Humala tuntuu jotenkin kireältä. Nautin oluen kyllä vähän liian kylmänä, suosituslämpötila olisi olllut 12 - 14 astetta.  500 ml, 4,7 %, 2/5

Saimaan Brewer's Special California IPA

Saimaan juomatehtaan lahjalaatikosta nousi toisena oluena California IPA. Vaaleankeltaisen oluen päällä on täydellisen hienoa vaahtoa. Olut maistuu vähän humalalta, puulta ja kuivalta. Mikkeliläinen panimo on tähänkin tölkkiin painanut mukavasti tiedot oluesta, mm. EBU 50. Parasta oluessa on jälkimaku, yllättäen varsinainen maku on lievä, vähän sitrusta ja saippuaa. Ehkä kalifornialaiseen menoon sopii takin' it easy.  Vaikea uskoa tuota EBU-määrää, tai se tuntuu vasta jälkimaussa. Lasin tyhjentyessä olut muuttuu paremmaksi, isompi tölkki olisi siis ok. 500 ml, 4,7 %, 3/5

To Øl By Udder Means

Laktoosi-stout rauhoitti viikon hälinän. Musta olut pienen rauhallisen sadekuuron ja saunan jälkeen  asettaa maailman rauhalliseksi. Olueen heitetyt maitosokerit makeuttavat olutta lähelle äärirajaa, mutta yllättävän kuivaltakin olut maistuu. Makeutta riittää, mallas maistuu, kai tässä vähän kahvia ja suklaatakin on, mutta pelottavaltakin joskus tuntuva laktoosi heittää oman määräävän makumattonsa juuri sopivasti makuhermojen polulle. Maku on täyteläinen ja umpeenpaahtunut, lopuksi aavistus humalaa. Tuntuu niin leppoisalta hörppiä tätä, vähän tulee mieleen korvapuustin päällä oleva palanut raesokeri, olisiko makeutta vähän liikaakin. Vaahto on hieno ja sitä vaan riittää lasin pohjalle saakka. Taisin ostaa tämän utareoluen tartolaisesta Øllepoodista. 33 cl, 7 %, 5/5

Saimaan Brewer's Special Pacific Pale Ale

Saimaan juomatehdas sponsoroi laatikollisen oluita ja laatikon ensimmäiseksi maisteltavaksi valitsin etiketin perusteella hainsyömän miehen viimeisen oluen. Tärkeimmät tiedot oluesta on kirjattu hienosti tölkin kylkeen, maltaat, humalat, ruokasuositukset jne. Hai-oluesta kerrotaan että se tarjoaa trooppista aromia ja sitrusta. Olut on kauniin vaalean keltaista (kuvassa on vähän tehosteväriä). Maku on aika humalainen, EBU 30. Alkutunnelma on oikein lupaava, sitten jotenkin alkaa tuntua yksiulotteisen humalaiselle, mutta syy selviää pikkuhiljaa: se on se sitrus, ei mikään sitruunasooda vaan kirpeä sitrus, hapanta. Alussa pinnalla viipyilevä vaahto maistuu miellyttävältä, en ole ennen tainnut vaahdon makua mietiskelläkään. Luonnetta oluessa on, mutta jotenkin vaihteleva olut, humala kätkee vähän vetisyyttä. 500 ml, 4,7 %, 4/5