Tallinnan Kolmjalg-kaupasta ostin paikallista toffee-olutta majoituspaikalle saapumisen kunniaksi. Ale on väriltään konjakkia tai liuotettua toffeeta. Vaahtoa ei oikein syntynyt. Tuoksu on makeaa toffeeta. Maku on makean toffeinen, alkoholia on yllättävästi mukana maussa. Hörpätessä toffeen tuoksu lupailee enemmän tai se oikeastaan vähitellen alkaa ärsyttää. Lopputulos on jotenkin keinotekoinen. 0,5 l, 6,0 %, 2/5
Tukholman eteläpuolelta läheltä Haningen asemaa löytyy tämän alen panimo, Södra Maltfabriken. Ostin oluen kuitenkin Södermalmin Systembolagetista. Olut on väriltään ruskeaksi taipuvaa oranssia, nopea vaahto jättää oluen pintaan reilun jäljen itsestään. Tuoksu on reippaan makea, karamellimäinen. Suussa ensivaikutelma on kylmä ja hiilihappoinen. Maku on hitusen mineraalinen ja jotenkin likainen. 33 cl, 5 %, 2/5
Olutreissun Taalintehtaan laituriravintolapysähdyksellä mukaan lähti erikoista olutta, hapanta omenaa. Väri on hailakan keltaista, vähän harmaata. Vaahto on valkeaa, mallia pika. Tuoksu on hapan omena. Maku on sama, kuivaa. Hiilihappoa on kuin vissyssä, ellei enemmänkin. Siideriä en ole vähään aikaan nautiskellut, ehkä tämä korvaa sitä. 0,33 l, 4,5 %, 2/5
Tarton etätyöviikkoa silmällä pitäen ostin Lohjalta teemaan sopivan oluen. Viikko etätyön jälkeen on hyvä palata tunnelmaan. Kölsch on saksalainen pohjahiivaolut, etötyöläisjuoma on kultaista ja vaahtoa on valkeaa. Tuoksu on makean maltainen. Maku on enemmän kuusinen, mineraalinen ja hiivainen, hedelmäisyyttä taustalla. Ehkä etätyöhön sopii paremmin kuin perjantai-iltaan. 330 ml, 4,5 %, 2/5
Terassiremontin teki Kalteva rakennus Oy, nimestään huolimatta terassi on vatupassissa ja hieno. Siksi valmistumisen kunniaksi nappasin oikein perinteisen kotimaisen lagerin. Remontti oli kyllä täydellisen onnistunut, olut oli vähän toista maata. Olut on kuparista, vaahto on komea vaalea, mutta se katoaa aika nopeasti. Tuoksu on makean maltainen. Maku on kekkosaikakaudelta, mallasta on, vähän tummuutta ja makeutta. Maku jotenkin löysää, aika vähän tulee ahaa-elämyksiä. Etiketissä mainitaan valmistusaineeksi panimosiirappi, kai se on jotain hyvää. 0,33 l, 4,3 %, 2/5
Goodmanin S-marketin uudelta oluthyllyltä löytyi Suomen kauneimman festarin 20-vuotisjuhlaolut. Tölkillisen sihahdus on lähes olematon. Olut on melko kirkkaan kultaista ja vaahto on valkeaa. Tuoksu on pilsnerimäinen, ruohoa ja vähän muita viljoja. Maku on aika puumainen, reippaasti katkera, vähän pistävästi. Jälkimaku on reippaasti puumainen, vähän hiivainenkin. Ehkä sopii paremmin festarialueelle sisäpuolelle. 330 ml, 5,1 %, 2/5
S-marketista nappasin vanhaa Vareksen suosikkiolutta tummempana versiona. Olut kaatuu tuopilliseen yllättävän mustana, vaahto on kermaisen samettinen ja vaalea. Tuoksussa on maltaisuutta, olisiko jopa vähän lakritsia. Maku on tuoksua jäljittelevä, mallasta, makeutta ja perunalimppua. Jälkimaku tuo vähän kuivempaa ruisleipää ja paahdetta ja ihan lopuksi tulee loppuröyhtäykseksi vielä reippaasti mallasta. 50 cl, 5,2 %, 2/5
Ostin oluen valencialaisesta turistikaupasta, olut on siis päässyt turistikauppojen valikoimiin, pitäsikö iloita vai surra? Googlettelun tuloksena tiedän että cream ale on oluttyyppi, joka yhdistää alea ja lageria. Väritys on kultainen ja vaahto on valkea matto oluen pinnalla. Valencialaisen alen tuoksu on puumainen mallas. Maku on puinen ja hiivainen, maltaan makeus jää vähän sen taakse. 33 cl, 4,5 %, 2/5
Pääsiäiseksi piti hankkia joku pääsiäisjuoma, kukkohan on aina kuulunut pääsiäiskoristeluun. Vähän mietintää oli kaupassa että mitäs on kuivalaageri. Väri on haaleankeltainen, todella kirkas ja läpinäkyvä, vaahtoa syntyy vaaleana ja se katoaa pian lähes kokonaan. Tuoksu on vähän maltainen. Maku on vähän laiha, makeaa maltaisuutta on. Ehkä tätä voisi juoda tosi kuuman saunan lauteilla, jälkilöylyihin tämä on aika mautonta tai ehkä sitten kuivaa. 50 cl, 4,5 %, 2/5
Taisin törmätä torniolaiseen mummoon Sellon Prismassa, perunalager kuulosti sen verran ovelalta, että se piti heti saada maisteluun. Mummo kaatuu kultaisena tuopilliseen ja vaahtoaa valkeana pienellä sihinällä. Tuoksuu aika makealta, vähän hunajaiselta. Maku on maltainen, onko siinä perunaakin mukana, en osaa erotella, ehkä vähän hedelmäisyyttä. Kai se peruna on kuitenkin ensin keitetty kuitenkin. Vähän ohutta ja poreilevaa, ehkä vähän laimeaakin ja kuivaa. Olut on gluteiinitonta, sillä taitaa olla osuutta tähän ohuuteen. Jälkimaku toistaa makua, ei humalaisuutta. 440 ml, 4,5 %, 2/5
Virolainen mansikka-gose on haalean vaalean keltaisenvaaleanpunaista. Vaahtoa oli vähän. Tuoksuu sekavasti hedelmäiseltä, olisiko se sitten mansikkaa. Ensihörpyllä tunnistaa kyllä mansikan, mutta samalla tunnistaa myös vetisyyttä. Happamuus on kevyttä, suolaisuuttakin on heikosti. Vähän jää sekava tunnelma koko oluesta. 330 ml, 4,7 %, 2/5
Joulukalenterin jäämistöä on vielä olutkellarissa, sieltä tämä kirsikka-ale löysi itsensä lasista. Lasissa olut on haalean puolukkamehun kaltaista, kirsikkamehusta ei taida olla erityistä kokemusta. Vaahdosta sen verran että se katosi. Tuoksu on makeuteen viittaava. Maku on aika ohut, mutta marjainen ja hiilihappoinen. Etiketissä sanotaan että sour, mutta happamuutta ei ole oikein. 0,33 l, 4,3 %, 2/5
Talvisella nimellä varustettu porilainen ipa-tölkillinen tuoksahti suoraan tölkin aukosta herukkaiselta. Väri on hitusen samea kulta, vaahto on valkoinen staattinen ohut kerros oluen päällä. Tuopista tuoksutellessa ei oikein löydy mitään muuta kuin heikkoa mallasta. Hörppy asettaa makuhermot aika kuivaan ja multaiseen maailmaan. Ei oikein uppoa, kai pilkkijöille sitten sopii, itse en sitä sorttia harrasta, jos harrastaisin en ottaisi tätä mukaan. Hörpin ja haen jotain, mutta en löydä, jotenkin tunkkaista. Jälkimakukin on jotenkin kitkerä. S-marketin ostoskärry ei ehkä täyty jatkossa näistä. 440 ml, 5,0 %, 2/5
Tallinnalaisesta panimosta ostettu witbier oli vaalean ruskeaa ja heikosti vaahtoavaa. Tuoksu on kukkainen, appelsiinimainen ja vähän hunajainen, ehkä pelottavan makealta tuoksuu. Makuna appelsiinia ja kukkasia, vähän väljää olutta, ei väljähtänyttä mutta vetistä. Appelsiinin lisäksi tässä on käytetty mausteena seljankukkaa ja korianteria. Korianteria en kukkien ja appelsiinin joukosta kyllä löydä, ei se ehkä olisi tätä olutta parantanut. 44 cl, 4,5 %, 2/5
Toinen Tallinnan vanhankaupungin Prisman matkamuistoksi muuttunut olut on virolaista lageria. Väritys on hiukan tummempaa oranssia, vaahto käväisee lasissa. Tuoksuu makealta. Maku on bitterimäistä, vähän puumainen ja tunkkainen. Etiketissä on tyylikäs humalapääkallo. 17 IBU, 440 ml, 4,7 %, 2/5
Mikä voisikaan olla parempi matkamuisto Istriasta kuin tryffelillä maustettu olut. Lasissa olut on olemattomasti vaahtoavaa ja tumman kuparista. Tuoksussa on yksi ulottuvuus ja se on tryffeli. Tryffeli on myös maussa päällimmäisenä, mitähän muita makuja sieltä alta löytyy? Ensihörpyn jälkeen tuntuu myös että jälkimaussa on sama sävel. Tryffeli on omasta mielestäni vähän sellainen ristiriitainen mauste tai aines, onko se tosi pahaa vai tosi herkullista, oluessa se ei ole parhaimmillaan. Tryffelintuoksu hörpätessä alkaa vähitellen pelottamaan. Erikoisimpia oluita, joka on tullut maisteltua, lisäpiste siitä. 0,33 l, 7,1 %, 2/5
Istrialainen olut maistui Rovinjin asumuksen terassilla. Olut on kirkkaan keltaista, heikosti vaahtoavaa. Tuoksu on mieto, ehkä mallasta. Maku on ohut, vähän makeutta, vähän mallasta, hiilihappoisuutta, jälkimaussa hitusen humalia, ehkä. 0,5 l, 5,2 %, 2/5
Alkon hyllyltä nappasin kultaisen tölkillisen, ihan ulkonäön perusteella valitsin. Tölkin takana oli vielä joku erilliseltä tarralta tuntuva selvitys, joten oletin että kyseessä olisi ollut joku ulkomaalainen hedelmäinen olut. Kotona sitten huomasin että tämähän on tutun uusikaupunkilaisen panimon witbier. Olut on väriltään vähän kupariintaittuvaan oranssia, vaahto on valkea ja nopea. Tuoksu on todella hedelmäinen tai hedelmäkarkkinen. Aika makeaa ja kukkaista, kipurajalla ainakin ollaan vaaleaksi olueksi, kun liikutaan täällä makeusasteen äärirajalla. Korianteria löytyy jälkimausta, vähän sinne kielen alle sellaista jää. 0,44 l, 5,0 %, 2/5
Aldaru ielan majoituspaikan parvekkeella maistelin heikohkossa auringonpaisteessa riialaista ruskeaa olutta. Nimestä päätellen makeuttajana on käytetty hunajaa. Tuoksu onkin makean kotikaljamainen. Maku on myös hunajaisen makea, hedelmäinen, vähän kuin maistelisi kukkakedon antimia. Vähän kuin joisi makeaa teetä. 0,5 l, 5,5 %, 2/5
Ihan yleisön pyynnöstä valitsin saunaolueksi S-marketin ylähyllyltä sitä paremman tuntuista kotimaista lageria. Olut on nimensä mukaisesti kuparinväristä, vaahto on aluksi mukavan kuohkea, mutta se katoaa nopeasti. Tuoksu on aika hedelmäinen tai hedelmäkarkkimainen. Maku on aika vaimea, ehkä sitä voi sitten kutsua pehmeydeksi. Kuparin kanssa yhtaikaa markkinoille Platinan maistelin aiemmin, se kyllä taisi olla parempaa. Maussa on vähän mallasta, ei ihan yltänyt odotusten tasolle. Ehkä jääkaappikylmyys oli liikaa tälle, varmaan lämpimämpänä olisi parempaa. 50 cl, 4,7 %, 2/5
