Bryggarn's Honey Ale

Ruotsalainen (taitaa olla viimeinen tällä kertaa) ale muodostaa tiukan vaahdon, jonka ensi puraisu on sopivan katkera. Persson onkin onneksi unohtanut hunajan kokonaan, humala ja hunaja ne on suomenkielessä helppo sekoittaa, Nils on jotenkin pakkosuomen uhri ja  seonnut reseptissään. Hunajaa on ehkä eniten hajussa. Hunajaa on oluessa ennenkin tullut maustettua, tämä tuntuisi olevan edellisiä parempaa. http://www.pullollinen.fi/search/label/hunaja  50 cl, 4,8%, 5/5 

Grimbergen Blanche

Strasbourgilainen Feenix-lintu nousee etiketissä kuvaamaan panimon uudelleensyntyä, ranskalaista olutta on pantu vuodesta 1128. Eucalyptus maistuu, sopivan sameaa ja maku jää poreilemaan pitkään, maku on leveä, makea, mutta ei liikaa. Tuoksussakin on vähän mentholia. Juhalle terveisiä, taas kohdataan. 

33 cl, 6,0%, 5/5

Riedenburger Hefe-weißen

Saksalaista luomuolutta, mitä ikinä se luomu nyt tarkoittaakaan. Etiketissä sanotaan että ei ole käytetty geeniteknologiaa, lieneekö hyvä asia? Banaani tuoksuu ja vaahto on tiukka ja vaahtoa syntyy niin paljon että tuoppiin ei meinaa saada kaadettua kolmasosaakaan pullosta. Maku paranee selkeästi pullon pohjan lähestyessä, hiiva tymäköittää. Hyvää vehnäolutta. 50 cl, 5,2%, 5/5

Mönchshof Kellerbier

Sponsoroitu tuliainen Saksasta maistui pehmeältä. Pehmeä melkein riittää arvioksi, mutta pakko lisätä että hyväähän tämä on. Jotenkin tulee mieleen ne Keskiaikamarkkinoiden karamellisoidut omenatikkarit. Maku on hyvällä tavalla makeaa, väri on sopivan ruskea ja samea. Analysoimalla haju todetaan hiivaiseksi. Kellerbieristä wikipedia kertoi että siinä on tallella vitamiinit, heh. 50 cl, 5,4%, 5/5

Mariestads Old Ox

Vanhaa härkää Ruotsista maisteltiin Keskiaikamarkkinoiden ilmaisannin (ei toritullia) jälkeen. Vahvat lagerit ei yleensä maistu erityisemmiltä. Makea tuoksu ja mukava väri, mutta alkoholi nousee pintaan satunnaisesti. Olikos se keskiajalla Hämeen linnan asukkaan päiväannos 5 litraa. Kyllä tätä olisin keskiajalla juonut. 50 cl, 6,9%, 3/5

Norrlands Guld Ljus

Tyylikäs pullo, hienon kirkasta olutta ja twist-off -korkki niin olut lähti Systembolagetista matkamuistoksi. Haju on jännä ja maku on erikoinen jotenkin, voisi sanoa että on hyvää/pahaa, riippuen tunnelmasta. Pieni muistijälki tästä varmaankin jää. 33 cl, 4,7%, 3/5, hajua on.

Nyt myös Twitterissä  http://Twitter.com/Pullollinen

Cudovar Premium Gold

Syksyn salibandykausi tuli viime viikolla avattua ja heti pukuhuoneessa puhe kääntyi olueseen. Joni sponsoroikin sitten heti lohdutukseksi menettämistäni palloista (toisella kertaa kyse olisi ollut ehkä menetetyistä palleista, pahoittelut vielä Jonille) tämän tšekkiläisen lagerin. Tšekkiläinen pisteliäisyys ei ole maussa läsnä, aika perussettiä. Nimestä on vielä pientä epäselvyyttä olisiko Cudovar vai Cubovar. 33 cl, 5,1%, 3/5 

Foster's

Jotenkin omassa mielessäni lähes myyttiseksi noussut aussi-olut oli maistettava Elomessuilla. Krokotiili-Dundeekään ei auta kyllä tässä asiassa, aika litkua, pientä makeutta voinee havaita. 44 cl, 4,5%, 2/5

Stallhagen Blueberry Ale

Sekuntti tuopin tilauksen jälkeen ymmärsin että tämä mustikka-olut on lambic-tyyppinen "herkku". Lambicit eivät ole yleensä olleet minun suunmukaisia. Mustikka ja olut eivät ennakkoluulojeni mukaan sovi samalla kertaa mihinkään, mutta ihme kyllä mustikka maistuu oluenmaun reunoilla ihan ok:lta. Oluen väri on mukavan samea ja maku on mukavan kirpeä. Takamaussa on vähän liikaa makeutta. Yksi kerrallaan riittää kyllä tätä.  50 cl, 4,6%, 3/5

Berliner Pilsner

Ich bin ein Berliner, itse en ole kyllä siellä käynyt mutta sponsori onneksi kävi. Vaaleasta oluesta muodostui hieno (täydellinen) vaahto lasiin. Pehmeää ja hiilihappo on piilotettu, kyllä sitä on, mutta se on jotenkin piilossa. Maku on leveä ja helppo. 50 cl, 5,0%, 4/5

Arboga

Vahingosta viisastuu. Tölkissä on aika isolla merkitty 7,3  yläreunassa, jostain syystä päätin janooni avata tämän ruotsalaisen oluen. Smakful svensk klassiker sanoo tölkki. Aika vahvaa, mutta ei tässä nyt viina kuitenkaan maistu, joskaan ei kyllä mikään muukaan, olisiko vähän makeutta. Jaa, kyllä se alkoholin makukin alkaa maistumaan. No ei ole jano enää.

33 cl, 7,3%, 2/5

Oppigårds Amarillo

Kyllä Ruotsissa osataan olutta panna. Ainakin Oppigårdissa, toinen maistamani (http://www.pullollinen.fi/2012/12/oppigards-oktoberfestbier.html) olut Dalarnasta. Humalaa, katkeruutta, ovelaa makeutta ja pitkä maku, aah hyvää. Oppi ei taaskaan kaatanut ojaan! 33 cl, 5,9%, 5/5

Anderssons

Ruotsalainen olut, olisikohan oikein perusolut, perusruotsalainen, hehee. Nimi on varmaan kopioitu siitä suomalaisesta viinistä, Huttunen (Marimekko-viittaus). Nyt menee sekavaksi, olut ei ole sekavaa, vaan peruslageria, jossa ei ole yllätyksiä, aavistus katkeruutta kuitenkin. 33 cl,5,2%,2/5

Åbro Sigill

Sanakirjasta tarkistin että oluen nimi on suomeksi Jokisilta Sinetti, siitä tulikin mieleeni Sinetti-sinappi. Oluessa ei ole kyllä mitään sinapin kanssa yhteistä. Maku on mieto, niin no onhan mietoakin sinappia. Väri on vaalean ruskeaa tai ainakin vaaleaa, onhan sinappikin joskus sellaista. Oikein kun analysoin, niin olin läytävinäni banaania tuoksusta, ehkä pian tulee markkinoille banaanisinappi?  Etiketissä oli myös Krav-logo, sanakirja kertoi sen tarkoittavan pakkoa, mikä tietysti sopisi ruotsiin, mutta kyse onkin jostain luomumerkistä. 33 cl, 5,2%,2/5

Deuchars IPA

Internetiä selatessa huomasin että tänään on #IPAday. (Http://www.craftbeer.com/news/ipa-day-is-back-august-1-2013). Joten nopeasti piti nauttia yksi IPA. Onneksi yksi sellainen löytyikin. Skotlantilaisen Caledonian panimon IPA maistuu mukavasti katkeralta ja humalalta. Joidenkin lähteiden mukaan virallinen IPAday on huomenna, mutta ei kai sillä niin ole väliä, jäljelle jäisi vielä 363 olutpäivää, löytyisiköhän joka päivälle joku oma nimikko-olut? Tähän olueseen olisi vielä vähän tiristää lisää makua, hyväähän tämäkin on ja aika lähellä vitosta. 50 cl, 4,4%, 4/5.