Svyturys Baltas

Vehnäolutta liettualaiseen tyyliin nautittiin vilnalaisessa ravintolassa alkupalojen kostukkeeksi. Sopivan sameaa olutta, olisi ehkä pitänyt juoda jälkiruoaksi. Olut on makeahkoa vehnäolutta, jossa on sitrusta, mutta ei banaania.  Nimi jäi kyllä vähän epävarmaksi, Forto Dvaras -ravintolan tarjoilu oli suhteellisen ripeää, tai ruoan valintaan tuli keskityttyä vähän tarkempaa, maha tuli täyteen. 50 cl, n. 5%, 4/5

Thor Bock

Thorin alasimen alle jäänyt olut tuoksuu ensin oudolta, mutta mallastahan se taitaa olla. Töissä on/oli serveri nimeltä Thor, joten kun nyt tuo talviloma on aluillaan niin pitää yrittää ottaa vähän etäisyyttä. Aika karamellimäinen on tämä mahonkinen olut. Kyllähän tätä juo, kun taustalla soi Irina Björklundin uusin albumi https://play.spotify.com/track/26bwzHcwRvKZI7SU0nWGAd?play=true&utm_source=open.spotify.com&utm_medium=open. Tuntuma paranee juodessa/kuunnellessa, musiikissa tuo on yleensä hyvä juttu, oluesta kokemukset eivät ole ihan varmoja. Vahvojen lagerien sarjassa hyvää, sarjoja on vaan niin erilaisia. Makua on, lageriksi. 0,5 l, 6,0 %, 3/5

Double Oat Malt Stout

Stadin panimon panos Alkon käsityöläisolutsysteemiin on lähes musta kaura-stout, jossa tiivis kermainen kestävä vaahto. Tuoksu on vähän makea ja paahteinen. Oluen maku on myös paahteinen, vähän kahvinen, mutta erityisen pehmeä. Jälkimakuna iskee pisteliäs humala, vähän liikaa. Mukavasti suuhun jää tummaa makua pitkäksi aikaa ja pienen alkupoltteen jälkeen pisteliäs maku loppuu. Ehkä päivän lätkämatsin lopputulos laittoi tuon pisteliäämmän maun kummittelemaan. 0,33 l, 6,8%, 4/5

Lapin Kulta Arctic Malt Pils

Vaalean keltaista olutta kaatui lasiin, ja sana Pils vähän nosti odotusarvoa makunautinnosta. Lapin kulta on haalentunut ja vaalentunut ja humalan makua ei kyllä löydy. Vaahto pysyy mukavasti olutlasin pinnalla, mutta makua ei oikein löydy vaahdon alta. Pehmeää on, helposti putoaa ja pullo on tyylikäs, harteikas. Niin pullo (pullollinen), jotenkin outoa että jotain perusolutta saa pullossa. Oi niitä aikoja kun olut oli siinä sinisessä korissa ja sitä juhlapäivää, kun saattoi ostaa koko korillisen, olisiko ollut juhannus. Niin ja olihan se Lahtikkokin?

0,35l, 4,6%, 3/5

 

Innis & Gunn Toasted Oak IPA

Viski- ja rommitynnyreissä kypsytettyjen oluiden innoittamana Innis & Gunn on päättänyt kypsytellä tätä olutta vain tammitynnyreissä. Väri on tehokkaan oranssi, maku on vähän niinkuin rajoitettu. Ensituntumalla jälkimakua ei ole, mutta pikkuhiljaa maku täydentyy. Katkeroa ei oikein erota, vaan ensipuraisun makeus sekoittaa makuelämystä, olisiko jotenkin umpeenkypsynyt. Rommitynnyreistä irtoaa kyllä paremmat efektit kuin pelkästä tammesta, sopii varmaan paremmin majaville, ei tämä Alkon käsityöläisolut ole kyllä pahaakaan.

330 ml, 5,6%, 4/5

Old Tom The Original

Launtai-iltapäivän ratoksi nautittiin olutta pullollinen, jonka kaulassa lukee the world's best ale. Musta olut maistuu tummalta, tuntuu suussa vähän öljyiseltä. Paahteisuutta ja vähän suklaatakin on englantilaisessa lämmittävässä tummassa oluessa. Täyteläistä. 330 ml, 8,5%, 5/5. Pitkään piti miettiä, mutta jälkimaku ratkaisi. 

Bon Secours Bière Vivante

Maailman kalleimman oluen panneen belgialaisen panimon edullisempi ale tuli pullollisen ulkomaan agentin tuliaisena maisteluun. Samea syksyisen vaahteranlehdenvärinen olut on maultaan vankka ja kyllähän belgioluella on selvästi sukulaisuutta sahtiin. Hiilihappoa on mukavasti, pakko maistella rauhallisesti, mutta samalla täytyy nopeasti tarkastaa että mille tämä nyt oikein maistui, mukavan ristiriitainen.  Alkoholi pysyy taustalla ja hedelmiä on maussa sopivan sameasti. Jälkimaku on palkitseva.  Pullo on hmmm söpö.  0,33 l, 8%, 5/5

Pyynikki Presidenttisahti

Vaikea uskoa että sahti on ihan hyvää. Muistot kaukaa yo-kirjoituksiin valmistautumisesta sahdin voimalla vetävät kyllä hymyn huulille. Jotenkin historiasta on jäänyt mielikuva sahdista ja vatsaoireista, mutta ei tähän taida niitä vaivoja saada liitettyä. Tämä lienee väkevyyden perusteella sitä miesten sahtia. Maku on tuttu, tumma, sopivasti makea ja sellainen lievä, mutta vahva ja asiaankuuluvasti hiilihapoton. Lämmittää tyyliin sopivasti vatsassa saakka. Etiketti on onnistunut, joulupukin näköinen presidentti sahdinpanossa. 

0,33 l, 9,5%, 4/5 (sahtiasteikossa 5)

Chimay Dorée Goud

No onkos tullut kesä, no ei mutta tämä belgialainen vaalea trappistiolut laittaa mielikuvaa kesästä päähän. Hiilihappoa on mukavasti, olut kuohuaa suussa ja katoaa nieluun nopeasti. Sitrusta on reilusti, mukana on myös jotain maustettakin, joka antaa vähän persoonallisuutta, vaikea hahmottaa mutta olisiko munkit heittäneet joukkoon valkopippuria, juu ehkä 100000 litraan teelusikallisen. Vitsikkäitä munkkeja. Vaikea uskoa että tuota etikettiin laitettua prosenttilukua, tuntuu voimakkaammalta. 0,33l, 4,8%, 5/5

Teerenpeli Mokkamatti

Käsityöläisolueiden tummenpaa olutta nautittiin jälkiruoaksi. Kahvistout lukee etiketissä ja se lupaus pitää. Lahtelaista. Vähän parempaa kylläkin. Hyvää stouttia, jossa on sopiva makeus, väriltään mustaa, mukavaa siemaista aina pikku suullinen tai siis lähinnä kielenkärjellinen kerrallaan, makua riittää pienestäkin määrästä täyttämää koko suun. Täyteläinen jälkimaku kruunaa oluen. 33 cl, 7,0%, 5/5

Laitilan Kievari Agricola

Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan colajuoma avasi Pullollisen Alkon käsityöläisolut-pläjäyksen. Tuoksuu sahdilta, väritys on samanlainen, vähän maussakin on sahtimaisuutta, mutta oluen sanotaan olevan luostariloutta. Luostarielämä ja suomalainen sahdintekijä eivät ihan kohtaa omissa mielikuvissani. Ehkä pieni suussa poreileva hiilihappo ja hento hedelmällisyys erottavat sahdista, mitä lähemmäksi lasin pohjaa pinta lähenee, sen paremmalta alkaa maistumaan, alkoholi lämmittää, vaan ei maistu. Jatkan mielikuviani sahdintekijästä luostarissa. 33 cl,8,5%, 4/5

Duvel

Belgialainen paholaisolut maistui erityisen hyvältä joululahjaksi saadusta nimikkolasista. Olut on keltaista ja ja aavistuksen sameaa. Kaadoin lasiin mukaan pullon pohjalla olleet hiivat mukaan ja ne vähän maistuivat pelottavasti liikaa ensisiemauksella, mutta maku tasoittui nopeasti herkulliseksi. Hiilihappoa on reilusti ja hiivaisia hedelmiä (vaihda edellinen parempaa kuvaukseen), alkoholi  puskee läpi hyvällä tavalla, lämmittää, mutta ei maistu. 

330 ml, 8,5%,5/5

Razlivnoe

Baltika panimon lagerilla avattiin Šotsin kisat. Alkaa tehdä mieli sanoa että ohutta on veli venäläisen olut, samanlaista kuin suomalaistenkin peruslagerit tai mitalimahdollisuudet olympialaisissa. Helposti juotavaa janojuomaa tämä on ja pullo on erikoinen ja erikoinen on pakkauskokokin. Jotain potkua tästä löytyy, olisiko tuo alkoholi vai hiekkaako tähän on sekoitettu? 0,44l, 5,3%, 2/5

Ayinger Winter Bock

Grillikausi avattiin taas perinteisesti lumenluonnilla ja sen verran oli kylmää että lämmittelyyn tarvittiin sopivaa juomaa. Saksalainen Ayingerin Winter Bock on tummaa, pehmeää ja sopivan makeaa. Hyvää, nyt nautittiin huoneenlämpöisenä, mikä sopi tälle oluelle oikein hyvin, ehkä grillaukseenkin sopii nyt vähän lämpimämpi olut. Maku täydentyy ja pulskistuu suussa. 50 cl, 6,7%, 5/5

Svejk

Lauantai-iltapäiväolut nautittiin taas perinteisesti Hotelli Emilian lobbybaarin ikunapöydällä. Ravintolalla (Tawastia Groupilla) on oma olut tsekkiläistyyppinen Svejk-olut.  Mukavan katkeraa pilsneriä, Beer Huntersin valmistamaa, sopii hienosti aulabaarin rauhalliseen tunnelmaan, musiikki on täällä myös aina aulabaariin sopivaa. Pientä makeaa metallia on maussa, jälkimaku on täyteläisempi. Ensipuraisussa on sekavasti eri makuja, mutta suussa maut harmonisoituvat. 50 cl, 4,7%, 4/5