perjantai 30. toukokuuta 2014

Goose Island India Pale Ale

Upouuden IPA-lasin kunniaksi hain Alkosta sopivaa olutta. Lasin ostin niinkuin netistä, vaikka oikeasti kävin ostamassa lasin www.viinitarvikekauppa.fi pääkonttorista, joka sattuu olemaan Hämeenlinnassa kulkureittini varrella. Spiegelaun lasin kerrotaan voimistavan tuoksua, se varmaan pitää paikkansa. Chicagolainen Goose Island IPA tuoksuu hedelmälle, maistuu mukavasti lievästi greipintapaiselle, joku voisi sanoa että joku mango maistuu liikaa. IPAkin voi olla helppo ja silti IPA. Olut on kevyen voimakas, se täytyy maistaa, jotta voi ymmärtää.  Iso vaahto ja pitsin jää jälkeen, kun oranssiintaittuva olut katoaa lasista. Viinitarvikekauppa kertoi ensi viikolla pitävänsä pop-up-myymälää Keskustalossa, in Hampton town.
35,5 cl, 5,9%, 5/5

tiistai 27. toukokuuta 2014

Tuborg Green

Peruslager tanskalaisittain maistuu pikkaisen pisteliäämmältä kuin suomalaiset serkukset, mutta tunne on sama. Hiilihappoa on reilusti ja olut katoaa suussa kuplintaan. Jostain syystä tulee mieleen kaukaiset muistot 5 litran oluttynnyristä juhannuksena, kuinka hieno se olikaan, vaikka olut siinä lämpeni ja maistui jotenkin laimealta. 50 cl, 4,5%, 2/5

maanantai 26. toukokuuta 2014

Stone's Ginger Joe

Inkivääri maistuu, eihän tämä kyllä ole olutta. Inkivääristä ei kyllä muutenkaan tulisi mieleen tehdä olutta, sen verran outo juures se on. Limuahan tämä lähinnä on. Maistuu makealta, mutta inkivääri sitten polttelee lievästi. Pieni homeen maku sivustalla, hyvän maun rajan sisäpuolella kuitenkin. Viikset etiketissä on kivat. 330 ml, 4%, 3/5


lauantai 24. toukokuuta 2014

Karhu Tuplahumala

Tyylikkään tölkin sihahtaessa lupaavasti odotukset nousevat. Kirkkaan oluenvärinen juoma maistuu hyvältä, mutta jotenkin miedolta ja tylpältä. Jälkimakuakin on, mutta odotukset eivät ihan täyty, humalaa on jälkimaussa kyllä. Tuplasta tulee tässä mieleem tuplaaminen, eli luokalle jääminen. Voiko muuten nykyään jäädä luokalleen? Humalaa on vähän. 56,8 cl, 4,6%, 3/5

perjantai 23. toukokuuta 2014

Rochefort 10

Hellepäivän kääntyessä varjoon, ei vielä kylläkään paljoa viileämmäksi, maistui vähän liian kylmä belgitrappisti. Olutkirjon viinireunan nautiskeluosaston tumma olut on pehmeää, siis pehmeää, yrtttistä, vähän hedelmäistä ja rusinaista. Vähän turhan makeaa, pienikin pullollinen tätä voi olla liikaa. Voimakkaan oloista ja makua riittää pitkään. Hitaasti on juotava, maailman parasta olutta sanotaan, tieto laittaa mietintään omat arviointiperusteet. Ehkä hiihtoloman ilta-arviointina olisi ollut parempaa. 33 cl, 11,3% 4/5

torstai 22. toukokuuta 2014

Benediktiner Weissbier


Oranssinen saksalainen vehnäolut sopii hyvin janojuomaksi. Taloyhtiön kesän ensimmäinen ruohonleikkaus janotti sen verran, että olut kuivuu mukavasti ikeniin. Ensin tuntuu että hiilihappoa on tässä oluessa oudon vähän, mutta jälkimaku on sopiva röyhtäyttävä. Maku on jotenkin mieto, ei ole liikaa banaania ainakaan. 
0,5l, 5,4 %, 4/5

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

American Black Lager

Middle of the road -musiikki tulee vähän mieleen tästä Stadin Panimon mustasta lagerista. Helppoa, kaikkia miellyttävää kamaa on tarjolla. Musta on hyvä väri, lager on helppoa ja vähän IPAn makua päälle lienee ollut  reseptinä. Greippiä on jälkimaussa, posket kuivuvat, mutta jälkimaussa on jotain tylyyttä, umpeenpalanutta. Ei ehkä niin easy-listening, kun aluksi luuli. 0,33l, 5,3%,4/5


lauantai 17. toukokuuta 2014

Westheimer Weizen

Samean ruskeaan taittuvaa saksalaista vehnäolutta maisteltiin terassilla kesän alkamisen kunniaksi. Maistuu lievästi vehnäoluelle, vähän niinkuin ikävästi sanottuna väljähtyneeltä. Poissa on se vehnäoluen homejuustoefekti. Joskus ajattelin että hyvä vehnäolut on samalla lailla pahanmakuista, niin kuin hyvä homejuustokin. Kuka on mahtanut olla se ensimmäinen hullu, joka sanoi niistä että tämä on hyvää. Jälkimaku on ok, mutta jotain lisää kaivataan, vaahto on hieno. Liian helpostijuotavaa, aika outo kritiikki. 0,5l, 5,0%, 3/5

perjantai 16. toukokuuta 2014

Aldaris Porteris

Latvian jääkiekkojoukkueen kisaesitysten kunniaksi perjantai-illan olueksi valikoitui Aldaris Porteris, mukavine ässään päättyvine nimineen. Oluen väri on musta ja vaahto on reilua ja isohkokuplaista, mutta silti mukavasti säilyvää. Tuoksu on leipämäinen, maussa on samoja piirteitä, makeaa on. Ovelaa miten olut voi olla yhtaikaa ohut, mutta silti paksu. Ajattelin juoda tämän pois ennen helteitä, mutta nyt juodessa aloin jotenkin kuvitella että kyllä tätä voisi lämpimänä kesäiltanakin maistella. Alkoholikin tuntuu, mutta juuri oikealla tavalla, lämmittää maistumatta. Makea jälkimaku jää.  0.5 l, 6,8%, 5/5



torstai 15. toukokuuta 2014

Spitfire Premium Kentish Ale

Pint of bitter, please. Shepherd Neame -panimo on nimennyt alensa kunnioittamaan brittihävittäjiä, The Bottle of Britain. Pubitunnelmaa tulee tästä kastanjanvärisestä humalaisesta oluesta. Maussa on aromeja, pippuriakin vähän niinkuin suolaakin. Suutuntuma on vähän ohut, mutta jälkimaku on painava. Korkeajännitysolut. 500 ml, 4,5%, 4/5