Vaari

Kuninkaankartanon panimon Vaari-olutta haettiin sateisen juhannuksen lämmikkeeksi Tammelaan suuntautuneelta autoilureissulta. Panimo lienee Hamkin peruja Mustialassa. Tummaa lageria löytyi paikallisesta S-marketista. Maltaista mustaa olutta nopeasti katoavalla vaahdolla tehdään Mustialan omasta kaivovedestä. Maku on paksu ja lämmittää, humalaakin on, 25 EBU. Jälkimaku on vähän liian kuiva. 0,5l, 4,5%, 4/5

Tulevia bloggauksia voi arvuutella tästä. 

Hämeenlinna 375 Juhlaolut

Vakka-Suomen panimon Hämeenlinnan juhlaoluessa on jotenkin sopivaa ristiriitaa. Kohtuullisen hutikan pyhä veljeskunta Hämeenlinnan osaston suosittelema olut on mustaa lageria. Maussa on savua ja mukavaa pyöreyttä. Hieno vaahto ja värinä yllättävän tiivis musta. Kuvaako tämä nyt Hämeenlinnaa vai Sibeliusta? Pientä kotikaupunkilisää taitaa olla arvostelussa, mutta hyväähän tämä on.

50 cl, 4,5%, 5/5

Grillimaisteri Gourmet Lager

Laitilan pulloista tuttu repäisykorkki antoi ensituntumaa Lidlin oluesta. Aiemmin ihailin salaisesti nostalgista repäisykorkkia, nyt se muistutti siitä miksi se poistui markkinoilta, vaikka olen sitä mieltä että vain tumpelo saa siitä haavan, paitsi jos avaaja on huonossa asennossa ja pullo meinaa pudota. Oluessa on kyllä Laitilan oluista tuttu mullan tunkkaisuus mukana. Maku on vähän tympeä ja sitä on enemmän kuin peruslagerista.  0,33l, 4,5%, 2/5

Ø #500

Nøgnen panimon 500. olut on imperial IPA. Onnistunut juhlaolut, jossa yhtyvät ensipuraisun makeus ja humalan katkeruus. Vaahto pysyvää, väri on oranssi-IPA, ja maku on tasapainossa. IBUja on 100, mutta maku ei ole hyökkäävä.  Suodattamattomassa ja pastöroimattomassa oluessa on pullon pohjalla reippaasti hiivaa. Vahvaa olutta, alkoholi kurkistelee katkeron takaa. Joissain oluissa tuo alkoholin maku haittaa kovasti, joissain vaan sitten ei, tässä ei ainakaan. Se on kuin osa salajuonta, makea, katkero, alkoholi, makea, katkero, alkoholi, toista kunnes pullo on tyhjä, jouduin salajuonen uhriksi. 0,5l, 10%, 5/5 

Hello My Name Is Päivi

Serverien ja tietoturvapäivitysten jälkeen BrewDogin Päivitys on kuin tuulahdus havumetsistä. Tyrnimarja on kait marjoista  kolmanneksi huonoin, paskanmarja ja variksenmarja on vielä syvemmältä. Ihmeellistä että sen maku on saatu häivytettyä katkeron taakse. Pientä makeutta tuntuu pian nielaisun jälkeen, mutta katkeruus peittää sen nopeasti. Tekee mieli maistaa uudestaan että oliko siinä muka makeutta. Olisiko Helanderin huutokauppahuoneellakin aamushottina käytetystä tyrnistä onnistuttu saamaan vain lievä makeus ja hento oranssi väriin. "Live life with katkero in your beer - not bitterness in your heart", sanoo etiketti. Jostain syystä jotenkin näen sanan katkero tilalla sanan lonkero. Pahoittelen tätä. Kyllä tässä se tyrni kummittelee tai alkoholi. 330 ml, 8,2%, 4/5

Baumburg Heller Bock Unfiltriert

Kauan sitten visiitillä Münchenissä jossain ravintolassa tilattiin oikein listalta olutta ravintolassa, bockbier tuntui hyvältä. Pian vieressä istunut germaani kertoi että se on listan vahvinta olutta. Seurasi innostus ja lievä hämmennys, olutasiantuntemus kun rajoittui lähinnä Lapin Kultaan ja legendaariseen Light beeriin. Silti uskalsin nyt maistaa tätä Alkon saksalaista luostariolutta.  Tuoksu oli pelottavan makea ja olut oli sameaa ja ei juuri vaahdonnut. Maku oli kuitenkin tasapainoista ja vähän maltaista. Vähähiilihappoisuus ei haittaa, sopisikohan tämä possunniskan kera vai vasta jälkiruoaksi. Pientä liiallista makeutta 
0,33 l, 6,8%, 4/5

Nøgne Ø Two Captains

Nyyh, herkistyy kun ajattelee että tämä on ainoa kerta kun voi ensimmäisen  kerran maistaa tätäkin olutta. Jannen suosituksesta tämä norjalainen olut tuli hiivanäytteiden joukkoon. Tasapainoisesti rakennettu olut, jossa on mukavasti makeuden varjoa, havumetsän huojuntaa ja kuivaa jälkimakua. Pitäisiköhän sitä muuttaa Norjaan, voisi ostaa aina välilä keissillisen Øtä. Oluen nimi kai viittaa venäläiseen näytelmään/romaaniin, sen verran hyvää olutta on että harkitsin jo hetken sellaisen lukemista. 0,5l, 8,5%, 5/5 

Nøgne Ø India Pale Ale

Petterin hiivanäytteet Euroopasta toivat laatikollisen IPA-oluita. Ostosta tehdessä heitin tämän viimeiseksi koriin täydennykseksi. Valitsin sitten hiivanäytteistä tämän ja ajattelin että tämä olisi varmaan sellainen tavallinen välikalja tai säästän paremmat viimeiseksi. Toivottavasti ajatus  toteutuu, sillä tämä on niiiin hyvää. Norjalainen ö ei kyllä petä. Tuoksu oli vähän kuin naisten saippuaa, hedelmää, maku on tasapainoinen humalaa, havua, jotain hedelmää eli täydellistä. Jälkimaku tuo veden kielelle, yleensähän vain ennen maistamista puhutaan tuollaisesta. Värikin on hienon oranssi. Petterille: tätä otetaan toinenkin!

0,5l, 7,5%, 5/5

B2H

B2H on kemiallinen merkki, joka viittaa Birger, Birgitta ja Hoffi -ravintoloiden kesäveteen, kuten hanankäyttäjä asian ilmaisi. Kyseessä on ravintoloiden ikioma lager. Maku on terävä, pientä humalan kulmaa sivussa ja ensimaku katoaa, mutta jäljelle jää kuitenkin maisteltavaa. Pantu Mallaskoskella. n. 0,4l, n. 4,7, n. 3/5

Sandels Vehnäolut

Iisalmelainen vehnäolut pääsi kisailemaan saunavehnäolut-sarjaan, jossa aiemmin arvosteltiin jo Kukko Vehnä. Vehnäoluen peruselementtejä kyllä löytyy, mutta aika vähän esim. banaania ei oikeastaan ollenkaan. Vaahtoa syntyi, mutta se katosi nopeasti. Maku on aika lievä eli ohut. Jälkimaku on, ensin hyvä, mutta sitten se vetistyy. Pitää maistaa pian uudestaan. Tästä miedosta oluesta on helppo aloittaa tutustuminen vehnäoluisiin, ei hyökkää liikaa päälle. 0,5l, 4,7%, 3/5