Koch Nisu Nisuõlu

Tallinnan sataman vieressä olevan Kochi Ait -panimoravontolan oma vehnäolut tuli maisteltua perjantai-iltapäivänä. Itse ravintolan ruokapuolen testasin Haapsalu-reissun paluumatkalla, ja siitä jäi vähän vaisu mielikuva, varmaankin johtui osin siitä että matkan loppu oli käsillä. Olut on tavallisen ruskeahkoa. Vaahto on runsas. Oudon vähän hiivaa ja banaania, ei ole ainakaan liian makeaa. Vähän enemmän makua voisi toivoa, mutta olut voisi toimia johdatus vehnäoluisiin -osa 1:nä. Alun epäröinnin jälkeen voisi jopa juoda toisenkin. 0,33 l, 5,2%, 4/5

Óllenaut Kolmik Brown Ale

Ribsien grillausta ei vain voi aloittaa ilman oluen maistelua. Grillibrikettien sytytyksen jälkeen jää sopivasti aikaa nautiskella. Nyt maistelin Brown Alea kolmen (Kolmik) virolaispanimon yhteisreseptin Óllenaut-versiona. Tumman ruskea olut vaahtosi mukavasti jättäen ohuen vaahdon suojaamaan olutta. Maku on aika lyhyt, mutta jälkimaku on pitkä. Olut tuntuu aika löysältä, liian lievästi paahteiselta ja vähän tympeältä tai pähkinältä. Jostain syystä jälkimaussa vilahtaa hammastahna tai hienommin sanottuna menthol. Vähän on tynnyrinpohjantunnelmaa. Ei harmita vaikka ne kaksi muuta versiota (Lehe ja Vormsi) jäävät nyt maistelematta. 330 ml, 5,0%, 2/5

BrewDog Bourbon Baby

Shoppailureissu loukkaantui sattumalta Tarkk'ampujankadulle. Saattaa olla että BrewDog Barin 25 hanaolutta vaikutti asiaan. Valinnassa päädyin baarimikon suosituksen mukaisesti puolikkaaseen pinttiin itse valitsemaani Brown aleen. Bourbon babyä on kypsytelty viskitynnyreissä ja mausteena on käytetty reilusti vaniljaa. Musta, valossa ruskeaan taittuva, olut tuoksahtaa toffeelle ja maut ovat kyllä mukavasti harmoniassa. Jotenkin suussa olut tuntuu ohuelta, mutta makua vaan riittää. 1/2 pinttiä on sopiva määrä. 1/2 pint, 5,9%, 4/5

Il Birrificio Rööperi Sessio IPA

Shoppailu keskeytyi Fredalla, kun vastaan tuli Il Birrificio -niminen lounaspaikka. Birrificiosta löytyikin italialaistyyppistä lounasta ja kaakeliseinässä komeili kymmenisen hanaa. Ainakin neljä olutta oli käynyt baaritiskin yläpuolella olevissa käymistynnyreissä. Valitsin listan viimeisenä olleen Rööperi IPAn. Käypää ja kauniin ruskeaa IPAahan se on. Mukavan rapsakka ja sopivan makeaakin, mutta runko on jotenkin ohuenoloinen. Jälkimaku on kuitenkin voimakkaan humalainen. Loputkin hanat/oluet olisi kyllä mukava maistella, 0,2l maistelutuoppikin olisi tarjolla. 0,4l, 5,4%, 4/5

Mikkeller Årh Hvad?! Belgian Pale Ale

Mikkellerin kunnianosoitus/versio Orval-oluelle on vahvasti hiivainen. Nimi taipuu tanskalaisen suussa lähelle esikuvaa. Pale Ale on aika hedelmäinen, olisiko peräti kirsikkaa maussa. Hiiva tuoksahtaa voimakkaasti ja hiilihappoisuus on aika voimakas. Makuja on paljon, joten olutta on nautiskeltava hartaudella. Jälkimaussa pilkahtaa pippuri. Ei menisi toista pullollista,  aika voimakasta, mutta ehkä yksi vuodessa, sen verran tymäkän kirpeää. Tuntuu aika väkevältä. Korkissa lupailtiin oluelle säilyvyyttä vuoteen 2023 saakka. Loppua kohden makuun tottuu ja mieltyy enemmän. 330 ml, 6,8%, 4/5

Puls Jaani Extra Lager

Tallinnasta Pärnun maantien alkupään Selver-kaupasta janojuomaksi ostettu kuivahumaloitu Pulsin lager maistuu kotona hyvältä. Olut lienee samaa kuin ilman tuota Jaani-lisäystäkin? Väri on kaunis lager ja vaahto on siisti, mutta katoavainen. Tuoksussa on humalaa, maussa on sitrusta, joka kääntää vielä lievään humalaan ennen katoamista kokonaan. Jano lähtee, erikoinen tai jopa outo makuyhdistelmä mietityttää, mutta googletuskaan ei oikein tuota tulosta, Jaani tarkoittanee juhannusta ja takaetiketistä arvaan että olut on pantu juhannukseksi. Heinänmakua taitaa ollakin. 0,5 l, 5,0%, 3/5

Põhjala Uus Maailm, San Diego Session IPA

Tallink Starin olutvalikoimasta poimin pullollisen suosikkipanimoni olutta, humalaista vehnäolutta. Olut tuli nautittua Haapsalun piispanlinnnan muurin viereisessä Kärme Kyylik-ravintolan hotellihuoneessa, jossa minibaarina toimiva tamminen antiikkivaatekaappi ei erityisesti viilettänyt olutta. Kirkkaan keltaisen oluen vehnäolut-osuus on piilotettu terävien humalien taakse. Olut on vähän tympeä tai umpeutunut. Etiketissä oleva hai on varmaan pelottanut maut pois, sillä tuoksu on jotenkin pullamainen tai hiivainen, ei hyvä, sitten lopuksi onkin katkeruutta ja happamuutta. 33 cl, 4,9%, 3/5

Oppigårds Single Hop Ale

Aiemmista oluista hyvän mielikuvan jättänyt ruotsalainen Opiigårdin panimon Golden ale on samean kirkkaan keltaista. Ehkä olut uppoisi paremmin helleterassilla, tämän kesän tyypillisen vaihtelevan ilmaston sään esimerkkipäivänä ei uppoa niin hyvin. Olut tuoksahtaa lievästi saippualta. Maku tuntuu alkuun huolestuttavan ohuelta ja jälkimakua ei tunnu olevan ollenkaan. Tilanne kyllä korjaantuu pullon puolivälissä. Pientä hedelmäisyyttä, pientä lievää humalaa, ei muuta. Toisaalta toinenkin pullo menisi, varmasti toisen pullon jälkeen olisi parempaa. 33 cl, 4,8%, 3/5

Rekolan Panimo Kesäkolli

Virkistävä janojuoma yhdistää siman ja inkiväärioluen. Rekolan panimon vehnäinkivääriolut on kuten etiketissä sanotakaan kirpsakka. Sopii mainiosti Hämeenlinnan uusimmalla näköalaterassille eli Street Food and Moren järvinäkymään. Olut on utuista ja pohjalla on reilusti hiivaa, mukava vaahto, joka häipy nopeasti. Tuoksussa on enemmän simaa ja maussa sitten inkivääriä. Jälkimaku on lyhyt ja terävä, mutta mieleenpainuva, kokeilun arvoinen, erilainen. 50 cl, 4,3%, 4/5

Gambrinus Õllepood Radiaator Double Bock

Tarton olutkaupan Gambrinus Õllepoodin oma olut on kunnollinen double bock. Väritys on kastanjanruskea ja tuoksu on lievästi hedelmäinen. Maku on pehmeä ja makeahko, makeus taittuu sopivasti happamuuteen, eikä makeus ole liioiteltua. Hiilihappoa on mutta se on pehmeää ja mieleen tulee taas etäisesti sahti. Pitäisi kyllä päästä Tartoon shoppailemaan, vaikka ei tämä olut ole ihan Gambrinuksen omaa tuotantoa, vaan taitaa olla Vormsin panemaa. Etiketistä luin oluen nimeksi ensin rfidififitor, mutta ei sentään ollut rfid-olutta. 0,33l, 7,5%, 5/5