Mufloni IPA

S-marketin oluthyllystä lähti maisteltavaksi porilainen. Kuivan rapsakkaa tummaa oranssia, eli ruskeaa?, olutta on humaloitu reippaasti, katkero kuivattaa maun. Jälkimaku on pitkä ja kuiva. Ripaus makeutta olisi tervetullutta. Vaahtoa ei oluen pinnalle ilmestynyt. Tuoksussa on vähän hedelmä tai sitrusta, mutta yksioikoisessa maussa ei sitä enää löydä.  33 cl, 4,5 %, 3/5

Promeneerija Haapsalu Pale Ale

Perjantai-ilta, ilta-ajelulla tuoreen ajokortin omistajan kanssa, kotiin ja jääkaapista matkamuiston sisältö lasiin ja nauttimaan, mutta ei mennyt sittenkään ihan putkeen, Hopsalun Pale ale ei kyllä oikein nappaa. Vähän oudon makuista, katkeraa on mutta, aikamoista tiskivettä taustalla. Jälkimaku on kitkerä, ehkä parasta tässä oluessa, jotenkin hapanta. Haapsalun promenaadipuiston muistot on erilaiset kuin tämä olut. Hajukin on outo. 330 ml, 5 %, 1/5

Óllenaut Punahabe American Red Ale

Virolainen punaparta-olut on Óllenaut-panimon pullon etiketissä tyypitelty Hipster-tyyppisen oluenjuojien olueksi. Sopii hyvin Punavuoreen varmaankin. Olut on tietty punaista, tosin sameaa ja vaahto on lyhyt. Maku on kyllä katkera tai jopa hapan. Hiilihappo on lievää, mutta maku on yksioikoinen ja vähän tylsä, tuntuu kyllä vahvalta. 330 ml, 5,1 %, 3/5

Brewdog Brixton Porter

Skottilaisen panimon Session Porter oli jäänyt olutkellarin perukoille ja se piti sieltä pelastaa ettei ihan liikaa menisi yli-ikäiseksi. Tumman ruskean oluen maku on paahteinen. Tuoksussa on vähän suklaata, maussa paahteen lisäksi kahvia, vähän kitkerää, sellaista huoltoaseman illan viimeisen keitetyn pannullinen loppua. Humalat ja paahde kompensoivat toisiaan. Vähän ohutta kuitenkin, ehkä odotukset ovat vähän liian korkealla taas. Jotenkin lopussa muuttuu liemimäiseksi, onko se sitten hyvä asia. Ihan hyvää, mutta ei tarpeeksi. 330 ml, 5%, 4/5

Vormsi Norrby Dunkel - Tallink Silja Line Special Brew

Tallink-Silja on ottanut laivoihinsa nimikko-oluet, niistä toinen hyppäsi ostoskoriin viimeisimmällä lauttamatkalla. Esitteet kertoivat sen sopivan hienosti laivan grilliruokien kanssa, vähän alkoi kyllä harmittaa, kun en tänään grillannut. Tumma lager kyllä maistuu ilman BBQ:takin. Tuoksu on makea, maltainen. Maku on täyteläinen, pieni kitkerä jälkitunne piipahtaa nielusta, vähän aistii luumuhillon aromia, mutta makeutta ei ole liikaa. Oluen väri on tumma ja syksyn mahdollisesti viimeisten terassihetkien valo taittaa sen hienon punaiseksi.  Hieno valinta kyllä Tallinkilta. 33 cl, 6,3%, 4/5

Green Petrol Black IPA Brewfist

Italialainen musta ipa, jo kirjoitettuna tuntuu että sanat eivät vaan sovi yhteen, mutta kuinka väärässä sitä voikaan olla. Mustaa olutta koristaa kestävä beige vaahto. Tuoksussa on humalaa. Humala rapsakoittaa makua, samalla kun paahteinen mallas makeuttaa. Alkoholin maku ei tunnu. Etiketissä italiaano on selin ja kädet ovat strategisessa paikassa, ehkä tankkaa autoa tai sitten ei. Mitä tämä vihreä petroli nyt sitten on? Olut on kyllä tasapainoista ja hyvää. Laitetaan panimo seurantaan, eli maistetaan muita oluita, jos kohdalle sattuu, tämä löytyi etelänaapurin Haapsalusta. Ruista on etiketin mukaan tämän nyrkkioluen takana. IBU 60, 330 ml, 8,2 %, 5/5

Pōhjala Rukkirääk

Virolaisen huippupanimon rukiinen ale on moniulotteinen olut. Ensin tuoksu on sitrusmainen, vaahto on mahtava ja väri on punaruskea. Maku on rukiinen, makea ja vähän toffeinenkin. Jälkimakuna pirskahtelee humalaa, vähän poskiin ja nieluun jää makeutta. Jostain syystä arvioivaan mieleen paukahtaa sana ontto. Ontto olut kuitenkin sen verran täyteläinen että heti perään ei tee mielii toista samanlaista. Ontto vai täyteläinen, siinäpä pulma, yhtä hyvää kuin ruisrääkän laulu. 0,33 l, 5,9 %, 4/5

Hipster Ale Eviltwin Brewing

Hipster Ale oluen nimenä houkuttaa kyllä maistamaan, panimolla on sopivasti huumoria oluen panemisessa. Etiketissä sanotaan että olut on tarkoitettu niille, jotka ovat omasta mielestään hip ja haluaisivat että omassa kaupungissakin olisi ns hipster-kaupunginosa, tällä oluella pääsee siis jotenkin globaaliin Hopster-tunnelmaan. Joten tämä on täydellinen olut "johtavalle" olutblogistille. Olut on greippinen jälkimaku on kuiva, havumetsien humina pitää vihreän kuplan terävänä. Tämän tanskalais-amerikkalaisen American alen löysin Haapsalun olutkaupasta, tölkillinen tätä kyllä pitää aistit avoimina, aika tymäkkää. Pientä lisäarvostusta kyllä tulee tuosta nimestä ja jutusta, sopivaa ironiaa ja kyllähän se,  että EvilTwin-panimon perustaja on Mikkeller-panimon Mikkelin identtinen kaksoisveli, lisää kummasti makua olueeseen. http://www.nytimes.com/2014/03/30/magazine/a-fight-is-brewing.html?_r=0

12 fl oz., 5,5%, 5/5 

Mallaskosken panimon Black IPA

Tätä tyylikkään etiketin takana olevaa olutta olen pitkään toivonut pääseväni maistamaan, kunnes sitten Tallinnan sataman myymälässä bongasin tämän kotimaisen tyylioluen ja perjantai-illan kunniaksi sihautin sitten korkin auki. Pieni vaahto katosi nopeasti oluen pinnalta, tuoksussa oli vaimeasti hedelmää, maku on paahteinen. Jälkimaussa katkeruutta löytyy onneksi. Runko tuntuu alkuun ohuelta, mutta se tukevoituu loppua kohden. Alussa oli kyllä pientä pettymystä, mutta kokonaisuus on parempi kuin ensihuikka. Tumman oluen makeus sopii mukavasti kokonaisuuteen, mutta jonnekin katkerot piiloutuvat. 33 cl, 6,5 %, 4/5

Lonks Päikest Hele Laager Vormsi

Uutisen oranssi virolainen lager poikkeaa tavallisesta vaaleasta lagerista. Vaahto on tutun ohut, mutta maku on heinäinen, puinen, jännästi aavistuksen makea ja hiivainen. Ovela olut, ei ole pahaa, on hyvää, vähän outoakin, mutta ei liikaa. Jotenkin mielenkiintoinen olut, joka varmasti tehoaa terassilla janoiseen. Käsityöläisolut tulee mausta mieleen, hiilihappoa on täsmällisesti oikea määrä. Rauhoittaa sopivasti päivän voimasimpukka-kurssin virittämä aivoja. 33 cl, 5,7 %, 4/5

Prykmestar Savukataja

Tummanruskea varsinaissuomalainen savuolut ravitsee makuhermoja ja pitää näläntunnetta poissa, samalla tuntuu sielukin nauttivan. Vähävaahtoinen olut tuntuu pehmeän löysältä. Savukinkkuhan on makukirjon päällimmäisenä, hyvää on. Makeutta on silti taustalla, pientä banaaniakin on mukana, sairaalla tavalla banaani sopii savukinkkuun hyvin. Jälkimakuna on jotenkin mukavaa pientä kirpeyttä. Piilevä katajanmaku muistuttaa vähän sahdista. 50 cl, 9,0 %, 5/5

Tanker Reloaded Session IPA

Tallinnan kupeessa olevasta Tankerin panimosta tullut IPA on tumman oranssista ja mahtavakuohuista herkkua. Tuoksussa on hedelmää ja maussa havuja. Kyllä perjantai-illan saunan jälkeisen terassi-istuskeluun voisi jollain heikommalla valinnalla pilatakin, tämä ei kyllä pilaa mitään. Etiketissä on jostain syystä tietokoneen piirilevyn kuva, teksti kertoo että olutta on sähköisesti ladattu. Maussa on pientä turpeisuutta, mutta sovitaan että se vaan täydentää havuja. 45 IBU,  330 ml, 5,8 %, 5/5

Óllenaut Rattur Biker Pale Ale

Virolainen  motoristiolut tuli maisteltua viikon päätteeksi. Olut ei sisältänyt yllätyksiä. Vaahto oli sameassa oluessa kestävämpiä, mitä olen nähnyt. Vaahto suojasi juomaa koko nautinnon ajan. Tuoksussa havua ja hiivaa, maussa on hedelmiä lievästi, mutta kokonaisuus on vähän lievä, ei oikein säväytä. Toinen menisi varmasti, sen jälkeen luulisin että pitäisi vaihtaa olutta. 330 ml, 5,9%, 3/5

Koch Blond Belgia Eil

Belgialaistyyppistä alea Lootsi-kadulta Tallinnasta maistelin helteen jälkeisen sadepäivän illan kirkkaan taivaan alla. Olut oli sameaa ja vähän ikävän väristäkin, mieleen tuli kyllä ikäviä mielleyhtymiä. Tuoksu on hedelmäinen, vähän ylikypsää banaania ja luumua ja liian makeaa. Jotenkin silti hapanta, ehkä olut maistuu makealta, mutta jälkimaku torppaa makeuden kokonaan. Yhdistelmä maistattaa itseään, pullo tyhjeni nopeasti, se tarkoittanee että ei voi olla huonoa. Hiivaakin löytyy lopulta. Ostaisinko toisen, jos olisi niin kyllä, ostaisinko kaupasta, jossa on 100 olutta, no en. 0,33 l, 6,0 %, 3/5

Hoegaarden Rosée

Vaaleanpunainen elefanttiko se on, ei kun vaaleanpunainen Hoegaarden. Belgialaisen suosikkipanimoni erikoispainos witbieristä sopinee ainoastaan hellepäivään ja sen iltaan. Roope-limonadi taisi olla vihreää, olikohan Mikki-limu punaista, jotain sellaista tulee mieleen tätä juodessa. Belgialaisessa oluessa voi olla mitä vaan, sanotaan, no tässä on vadelmia ja sokeria. Tuoteselosteessa mainitaan myös korianteri ja appelsiinischalen, mitä lienee, maussa eivät kyllä maistu. Jos joskus tekee mieli Mikki-limua, mutta haluan silti oluenkaltaista, niin tämä on hyvä valinta. Olueksi on kyllä vaikea hahmottaa tätä makeaa punaista hiilihappoista mehua. Ei tämä nyt pahaa ole, mutta jos tämä ei olisi ollut oluthyllyllä, niin en olisi ostanut. Sokerilimuksi hyvä. 33 cl, 3,0%, 2/5