Ööbik J. R. Schramm'i Keller Pühaste

Tartolaisen olutravintolan ja panimon yhteistyönä on syntynyt kuivahkoa mustaa portteria. Olut on mustaa ja yllättävän hiilihappoista. Vaahto on heikko. Etiketissä sanotaan että makuina löytyy vaniljaa ja kaakaota, hiivana on käytetty lager-hiivaa, eli kyseessä on tavallaan tummaa lageria. Siinä kategoriassa olut olisi kyllä ihan huippua. Kaakao kyllä maistuu kuivana, vanilja lienee jossain taustalla. Tuoksussa on mallasta, mutta maussa sen makeus on kohtuullista. Hiilihaposta huolimatta maku on pehmeä. Etiketti on tyylikäs, ööbik tarkoittaa muuten satakieltä. Etiketissä sanotaan pakkauskooksi 0,33 cl. Ehkä tuo on vähän vaatimattomuutta. 0,33 cl, 6,0 %, 4/5

Hercules Double IPA Great Divide Brewing Co

Pullollinen hyvää olutta on löytänyt voittajansa, parempaa on pullollinen hyvää olutta perjantai-iltana. Amerikkalainen DIPA Denveristä tuoksahtaa makealta ja maltaiselta reilulla havukattauksella. Maku on kuin käkkärämännystä, jossa kasvaa sitruunoita. Alkoholi on taas saatu kummasti syrjäytettyä, mutta vähän alkaa miettimään että onko tämä katkero alkoholia. Leveä maku hidastaa huikkatiheyttä. Makeus löytyy parin huikan jälkeen, pitää maistella hitaasti. Tuntuu jotenkin raskaalta ja liukkaalta suussa. Väritys on vähän likaisen oranssi, vaahto on ohut, mutta kestävä. Tuhtia katkeroa, olisiko mukana vielä jotain pippuriakin. Mausteisuus, katkero tai alkoholi lämmittää nielussa, ei ole aloittelijoille tämä olut. On maisteltava tarkkaan että tietää mitä arvioksi laittaa. Ei ollut DIPAton tammikuu, ei. 85 IBU, 355 ml, 10,0 %, 5/5

Mikkeller Stateside IPA

Pullollinen hyvää olutta kyllä piristää mieltä. Syntymäpäivälahjaksi saatu IPA oli jäänyt olutkellariin odottelemaan vuoroaan. Ruskehtava sameahko olut kehitteli suojakseen hienon kestävän vaahdon. Maku on havuinen ja pihkainen, yksinkertaisen hyvä. Katkeruutta tasaa jotenkin piilevä makeus. Jälkimaku kiertelee takaikenissä vaatien seuraavaa kulausta. Pullollinen hupenee pian, joten on vähän kiusattava takaikeniä pidemmällä huikkavälillä. Takaetiketissä mainittiin taas De Proefin panimo, tuntuu olevan aikamoinen tae hyvästä oluesta. 330 ml, 6,9 %, 5/5

Tsingtao 1903 Augerta

Kiinan agentin setistä valitsin parhaimman näköisen oluen. Tölkissä olikin sellainen vanhanaikainen repäisykorkki, ihan nostalginen tunnelmahan siitä iskeytyi. Olut on vaaleaa, varmaa, ei todellakaan yllätyksiä. Metallinen maku, mutta muuta makua ei sitten löydykään. Ehkä tätä menee Kiinan helteissä helpostikin muutama tölkillinen, Suomen tammikuisessa liukkaudessa ei kaipaa toista. Mukavaa näiden kiinalaisten oluiden nimien arvailu on.  500 ml, 4,7 %, 2/5

Bryggeri Citra Extra Pale Ale

Vallilan kiertelyn iltapäiväolueksi valikoitui Café Suvannon pienestä oluthyllystä paikallisen Bryggeri-panimon vaalea pintahiivaolut. Olut toimi hyvin kyytipoikana chorizo-piirakalle. Samean vaalea olut on yllättävän humalaista, paljon kirpeää sitruunaa, tiukkaa. Maku on vähän yksiulotteinen, jälkimaussa voi ehkä haaveilla  lievästä makeudesta. Ei nyt oikein maistunut.  33 cl, 4,5 %, 3/

Donut Island Ich Bin Ein Berner

Helsingin kiertelyn aloitin Black Door -pubista. Brittityylinen pub tarjosi hienon valikoiman oluita, leppoisan tunnelman ja asiantuntevan henkilökunnan palvelut. Olueksi arvoin hanasta helsinkiläisen kotipanimon paneman ja Hiisi-panimon kaupallistaman Gose-oluen. Baarimikko kertoi että olut on greippistä ja maustettu suolalla, valmistuksessa on käytetty vehnää ja ohraa. Olut onkin erikoista, suolaisuus on jotenkin ovelaa, sitrus maistuu voimakkaasti ja raikkaasti. Maku on avoin, vadelmainen. Vaikka olut on kesämäinen, niin kyllä pakkaskelillä toimii, kuivuus on koukuttavaa, pitäisikö hakea toinen. 0,4 l, 5 %, 4/5

To Øl Goliat Imperial Stout

Olutblogistin painajainen tipaton (tai ipaton) tammikuu meinasi konkretisoitua, kun flunssa pukkasi päälle oikein kunnolla. Onneksi tipattomuus saatiin kuriin ja pullollinen olutta maisteluun. Synttärilahjaksi saadun yhden suosikkipanimon, To Ølin, kahvistoutin päätin palkita korkinavauksella ja maistelulla. Musta olut tuoksahtaa lakritsalta. Maussa jyllää kahvipapukarkit, pientä kuusenhavua leijuu taustalla, mutta sokerinen kahvi vei koko huomion. Olut on tahmeaa ja makeaa. Pientä humalaa jää jälkimakuun pyörimään, flunssanjälkeiseen tunnelmaan sopii rapsakka alkoholipitoisuus, alkoholin makua ei kyllä löydy. De Proefin panimolla tehty olut tai sen makeus jää pyörimään limaisena nieluun, ihan hyvällä tavalla siis. Mukava olut, ehkä pitää käydä Alkossa ostamassa säilytykseen pullollinen, makeus on kyllä aika äärirajoilla. Join oluen aika kylmänä, varmasti erilaista lämpimämpänä. 33 cl, 10,1 %, 4/5

Broeder Jacob Frere Jacques Double Espresso

Belgialaista kahviolutta olin säästellyt joululomalle, mutta se olikin sen verran lyhyt, että ei sitä ehtinyt edes olutta juomaan. Pakkaspäivien kunniaksi päätin sitten avata kunnioitusta herättävän arvokkaan korkkipullon. Guatemalalaista Javaa on käytetty maustamisessa reilusti. Oluen väritys on vähän hailean musta. Maussa on kahvia ja makeutta, pakkaspäivään yllättävän paljon kuplintaa. Ehkä nimen double viittaa enemmän pullon kokoon. Maku paranee ja paranee tukevasti pullon vajetesssa, mutta tummuutta liian vähän ja makeus kyllä tuntuu. Mukavaa hörpittävää, alkoholi on piilotettu. 75 cl, 7,7 %, 4/5

Train Station Brewery Shipfaced IPA

Melkein 30 asteen pakkasetko laittoivat ruotsalaisen IPAn maistumaan liikaa greipiltä? Kauniin oranssi olut on sameaa, mutta kirkasta, arvio johon vain Pullollinen pystyy. Tuoksu on kuusta, mutta maku on greippiä. Kulauksen jälkeen odottaa jotain pehmennystä, mutta ei heru. Katajaan on kapsahdettu. Runko on ohut. Paranee loppua kohden, katkeruus täydentyy lisäkatkeruudella, joka onkin sittenkin ihan hyvä, vaikka lopputulos on yksioikoinen. Ei aloitteilijoille. 330 ml, 7,0 %, 4/5

 

Shipfaced

Thornbridge Saint Petersburg Imperial Russian Stout

Englantilainen Thornbridgen stout aloittaa olutvuoden 2016. Grilli päälle ja hyvää vahtiolutta lasiin, pullollinen, vuosi lähtee aika hyvin käyntiin. Musta olut ja siihen päälle muodostuva kermavaahtomainen hattu on kaunista katsottavaa, onneksi ei tarvitse vain katsoa. Olut tuoksahtaa lievästi savulta. Maku on pehmeä, poskiin ja nieluun kerääntyvä katkeruus jää jälkimakuna pyörimään. Käynpä välillä katsomassa, joko grilli olisi ribs-valmis. - Oli se joten, nyt vaan nautiskellaan. Mukavasti olut lämmittää, vaikkei alkoholin makua löydy. Maku on täyttävä, ei voi sanoa että täydellinen, mutta jos sanan voisi käyttää jotenkin toisessa merkityksessä, niin sitten on täydellinen. 500 ml, 7,4 %, 5/5

Sinebrychoff Porter (blogistien yhteispostaus)

Olutblogistit päättivät julkaista arvion samasta oluesta, joka äänestettiin blogien Facebook-sivuilla. Olueksi valikoitui historiallaankin kunnioitusta herättävä, vanha, kotimainen, mainetta niittänyt portteri. Itse tämän oluen arvioin jo aiemmin. Kun reilu kolme vuotta sitten aloittelin blogitusta, niin ajattelin että lopetan sitten, kun tulee arvioitua sama olut toisen kerran. Yhteisen huvin vuoksi on tästäkin periaatteesta joustettava, ehkä aiemminkin on tullut liipattua aika läheltä.

Koffin portteri oli aikoinaan se kotimainen olut, jonka pystyi Alkon valikoimasta tunnistustestissä varmuudella tunnistamaan. Kuulin myös juttua, että jotkut ovat jo ammoisina aikoina sekoittaneet kotimaista "pilsneriä" ja Alkosta haettua Koffin porteria, lähinnä kait laimentaakseen porterin makua ja vahvistaakseen pilsua, olutdrinkiksi tuota voisi nykyaikana kait kutsua.

Porter on mustaa ja vaahto on tyylikäs. Tuoksu on mallasta, makukin on samaa, ehkä jopa mämmimäistä, jälkimaku on kuiva, kitkerähkö. Kruunukorkissa on historiallinen IVB-merkintä, alkoholi ei kuitenkaan erityisesti erotu. Makuja on paljon, savuakin vähän, kitkeryyttä, mallasta, kuivuutta, silti makeaakin tämä on.  33 cl, 7,2 %, 4/5

Mukana yhteisblogituksessa ovat ainakin nämä blogistit. Hyvää uutta vuotta kaikille!

Arde Arvioi Huurteinen Jaskan Kaljat Kaunis Humala

Keikyklubi Loppasuut Maistuva Mallas Musamiehen Oluet Mushimalt Olutverkko

Punavuori Gourmet Reittausblogi Tuopillinen

Tuopin Ääressä Tyttö ja Tuoppi Viinihullun päiväkirja Ölmönger

 

 

Käbliku Mestiitsi American Red Ale

Välipäivien viihdykkeeksi nautin virolaista lahjaolutta joululahjalasista. Punaiseen taipuva olut on kuivaa ja lievästi hiivaista. Kaunis vaahto kestää. Uusi lasi korostaa mukavasti tuoksua, vähän kuivaa, pitkähkö jälkimaku. Olut on vähän kuin Suomen U20-jääkiekkomaajoukkuueen peli, ensin loistavaa ja sitten takaisku, tämän oluen takaiskut ei näy liikaa tulostaululla, kuivuuden jälkeen paljastuu vähän ohuutta. Olut sopii janoiselle nautiskelijalle. IBU 36, 0,33 l, 5,4 %, 4/5

Nøgne Ø Imperial Rye Porter

Joulupukin lahjakontista löytyi yksi musta herkkupala. Olut tuoksuu jotenkin viskiltä aluksi, tai Islay-viskin turpeelta, lakritsalta. Vaahto katoaa nopeasti ja maku on täyteläinen, makea ja pyöreän runsas. Ei ole terävyyttä vaan pelkästään pehmeyttä. Makeus on tahmaista ja kypsää. Humalat lopuksi peittävät makeuden, jälkimauksi jotenkin jääkin kuivuus, aika uskomaton muutos alkutuntumaan. Tumman oluen hyvät ominaisuudet on onnistuttu tiivistämään yhteen pullolliseen. Etiketissä mainitaan tekijäksi myös Terrapin. 0,5 l, 9 %, 5/5

Mikkeller Black Hole

Sattumalta toisen peräkkäisen belgialaiselle De Proef -panimolla valmistetun stoutin maistelin jouluaattona pukkia odotellessa. Olut on joululahjaksi saatu, kiitos Jarno! Lahjahevosen suuhun on nyt katsottava tiukalla asenteella. Asenne kyllä jo alkaa sulaa kun pikimustan oluen kaataa lasiin ja vahva mokkavaahto kehkeytyy pinnalle. Alun kuusentuoksu, ei tule joulukuusesta, muuttuu suklaakahviksi, johon on pudotettu muutama sokeripala. Jälkimaku täyttyy humalilla. Stout pitää  otteessaan pitkän ajan, ei mene ykkösellä tämä olut tosiaan, pitkä jälkimaku ja yleinen suuntäyttävä makupommi huolehtivat siitä. Musta aukko imee kyllä itseensä. Vahvuus pistää miettimään miksi joisi viiniä. De Proefilla on selvästi homma hanskassa, kannattaa laittaa seurantaan.  375 ml, 13,1 %, 5/5

Vaat Jailhouse Brew Russian Imperial Outmeal Stout

Tallinnalainen vankilaolut on pantu Belgiassa, De Proefbrouwerij-panimolla. Tyylikkään etiketin mukaan tällaista olutta panijat tekisivät vankilassa. Itse maistelin olutta perinteisen joulukinkun grillauksen oheistoimintona tai toisinpäin. Stout on varsin mustaa ja siinä on kaunis kermainen vaahtokerros, joka kylläkin katoaa. Täyteläistä olutta värittävät suklaan ja kahvin maut, ovelan kuiva olut on kuitenkin lievästi makea. Nautin tämän oluen lämpinänä, kylmänä tällainen herkku menisi kyllä hukkaan. Etiketti on sinimusta, siitä tulikin mieleeni tämän vuoden kohujuttu siitä valko-kulta-mekosta. Vähän samalla tavalla olutkin on kuivaa tai makeaa, eli tämä on kuivaa, sopivan lievää kitkeryyttä. 0,33 l, 9,1%, 5/5