Malmgård Proto #11 Oatmeal Weizen

Sattumalta näin tällaista olutta Hämeenlinnan Suisto-klubin takahuoneessa, joten Porvoon Paahtimossa valinta oli runsaasta valikoimasta huolimatta helppo. Paikallisen panimon kauravehnäolut on samean oranssi. Maku on makea ja olut helpostijuotavaa.  Vähän liian helppo vehnäolueksi, mutta hyvää on. 10 EBC, 12 EBU, 0,5 l, 5,0 %, 4/5

 

Mikkeller 1000 IPA

Fanittamani tanskalaisen panimon Imperial India Pale Ale maistui saunan päälle. Olut on aika ruskeaa ja sameaa, päälle muodostuu kermainen kestävä vaahto, vähän niinkuin stoutissa tai portterissa. Tuoksu on pihkaa ja maku on katkeraa. Ensi siemaukset vaahdon läpi antavat vaikutuksen että nyt juodaan vaahtoa vaan. Olut tuntuu totisesti kuivuvan ikeniin. Jälkimaku on sitten humalaa ja reilusti. Jälkimaku tuntuu vaan kasvavan. Äärimmäisyydessään oluesta löytyy jotenkin myös makeutta. Mikä tämän arvosana nyt voisi olla, sen verran on asteikon reunalla koko olut että kait tästä voisi antaa arvosanaksi mitä tahansa. Hitaasti tätä pitää nautiskella, sen verran on potkua. Olin muuten ajatellut että tämä olisi ollut 1000. olut blogissani, mutta tarpeeksi kauan kun tällaista herkkua katselee olutkellarissa, niin lopuksi sortuu. Tämän oluen ostin aikoinaaan jostain virolaisesta olutkaupasta. 330 ml, 9,6 %, 5/5

Pyynikin Red Ale Sessio

Pyynikin maisteluboxin red ale -olut tuoksui kuivalta ja aavistuksen toffeelta. Väri on kaunis punaruskea-rubiini. Maku on kuiva ja lievästi maltainen ja humalainen. Onko se oluen kylmähkö nautintolämpötila vai hiilihappoisuus, mutta maku on oudon lyhyt. Lievä olut tukevoituu kyllä loppua kohden, mutta puumaisuus pilkistää. Isommalla pullolla olisi varmasti parantanut. 0,33 l, 4,6%, 3/5

Bryggeri Sofia Imperial Stout

Kesäkuinen päivä näytti viileämmän puolensa, joten päätin maistaa lämmikkeeksi tummaa olutta. Ulkonäkö on täydellinen, olut on mustaa ja vaahto on ruskeaa ja tiivistä, se alkaa heti lämmittää mieltä. Sofia maistuu täyteläiseltä, paahteiselta, vähän suklaiselta ja kahviselta. Lakritsia tai salmiakkia ja lopuksi humalaa löytyy, aika täyteläistä ja täydellistä. Kyllä viileämmässäkin kesäpäivässä on puolensa, mahassa saakka tuntuu tämäkin. Katsoin heti että saako tätä vielä Hämeenlinnan Alkoista, kyllä saa. IBU 65, EBC 110, 33 cl, 9,0 %, 5/5

Põhjala Pesakond Black Forest IPA

Tartosta hankitun olutpullon korkissa oli oranssi hintalappu, jossa oli 3,50. Korkin alla oli mustanruskeaa punertavaan taittuvaa olutta. Olut on virolaisen sarjakuvan 20-vuotisjuhlien juhlaolut, ainakin etiketti on tyylikäs, siitä tulee mieleen joku Pahkasian hahmo. Olut tuoksuu hedelmäiseltä. Oluen pinnalle kehittyy loppumaton samettinen vaahto, hienoa. Maussa tuntuu hienosti hedelmät, sitten hetkellisesti mallas ja lopuksi salmiakki. Sitten alkaa maistua kuusipuu, humalat esiintyvät pyöreinä ja pehmeinä. Haluan toisen. 0,33 l, 5,4 %, 5/5

Hiver The Honey Ale

West Hampsteadin lihakaupan minimaalisen olutosaston tyhjennyksen viimeinen pullollinen oli lontoolainen hunaja-ale. Tuoksu pullonsuusta on maltainen. Oluen väri on tumma kastanja. Maussa on mallasta ja sitten reilusti hunajaa. Tasapainoa tulee leipämäisyydestä ja lievästä humalasta, mutta jotenkin hunaja vallitsee. Vaikka hunajaa on paljon, niin olut ei ole liian makeaa. Joka kerta kun oluen nostaa huulille, niin nenään tulee hunajapurkin tuoksu. Raikastava sopii hyvin kuvaamaan tätä olutta. Panimon, joka löytyisi aika läheltä Tower Bridgeä, nettisivuilla kehutaan craft beer ja hunaja-ihmisten samanlaisuutta. 330 ml, 4,5 %, 4/5

Topelt Pruun Óllenaut

Tarton matkamuistoja riittää ja riittää, tämä taisi olla De Tollyn olutbaarista tämä double brown ale. Tumman ruskea olut kuplii kiihtyvästi pullon avaamisen jälkeen, asettuu sitten onneksi. Olut tuoksuu makealta, vähän pähkinältä, vähän viinimäiseltä. Ensihuikassa maistuu alkoholi ja kuiva suklaa, vaatii vähän nieleskelyä että tälläistäkö tämä nyt on, varsinkin kun tuota vaahtoa täytyi hörppiä, ettei olut kuohunut pullosta yli. Pikkuhiljaa mausta alkaa vähän pitää. Pähkinääkin taitaa olla ja mallastakin löytyy lopuksi, vahvaa on kyllä, makeus jotenkin katoaa tai siihen vaan tottuu, viinimäisyys pulpahtelee välillä pinnalle ja alkoholi kuumentaa nielua. Pahaa vai hyvää, nyt en kyllä toista pullollista viitsisi juoda, mutta joskus voisi maistaa uudelleen. 330 ml, 7,5 %, 3/5

Pyynikin Bitter Sessio

Päivän huhkimisen jälkeen on hyvä odotella huomisia yo-juhlia ja ottaa pint of bitter,
 please. Pyynikin bitteri, maisteluboksista, on kuitenkin pikkupullo, mutta kuivaa ja lievästi kitkeräähän olut on, bitteriä. Samean ruskea olut kruunautuu komealla vaahdolla. Maku on vähän yksiulotteisesti kuiva, ehkä hellepäivä vähän verottaa makuaistia. Jotenkin tulee mieleen keskeneräinen, vähän hiivaa maussa. 0,33 l, 4,4 %, 3/5

Wychwood Brewery Hobgoblin

Lontoon West Hampsteadin Tescosta tai lihakaupasta nappasin mukaan tällaisen brittiläisen bitterin, taisi olla Tescosta. Olut on makeaa, toffeista, vähän pähkinäistä, tuoksusta tuli mieleen kastanja vai oliko se vaan tuo väri, tuoksussa on myös makeutta reilusti. En saa nyt oikein matkamuistoja tästä oluesta, vähän tahmaista. En saa myöskään oikein sympatiapisteitä tiristettyä edes etiketin peikosta. Mallas maistuu myös. Etiketissä mainitaan vielä että olut on Traditionally Crafted Legendary Ruby Beer, kyllähän tuon rubiiinin värin huomaa valoa vasten katsoessa. 500 ml, 5,2 %, 2/5

Pyynikin Wheat Sessio

Hellepäivään jos mihin kuuluu vehnäolut ja sellainen tänään on ollut, joten viilennykseksi maistui kylmä Pyynikin käsityöläispanimon Wheat Sessio. Olut on kuudesosa panimon maisteluboksista. Tuoksu on vähän kumimainen. Maussa on samaa ominaisuutta. Vaahto on vehnääolueen kuuluva ryhtipatsas. Väri on oranssi eli keltapunainen. Maussa ei ehkä ole banaania, vaan jotain erilaista hedelmää. Keskipitkä jälkimaku, pidempi olisi varmaan Alko-versiossa, jos sellaista olisi? Maitokauppavehnäoluet, mitä niitä nyt onkaan, kyllä tämä sen listan jatkoksi mahtuu. Ei ehkä ihan ykköslähtöruutuun, vaan vähän sinne taaksemmaksi. 0,33 l, 4,6 %, 3/5