Huh, huh, nyt on kyllä herkkua. Oma käsitys on ollut aina se että olutta ja viskiä ei pidä mitenkään sekoittaa, siitä ei hyödy olut eikä viski eikä varsinkaan juoja. Mutta panimo lähetti tällaisen oman versionsa, ennakkotiedot muista blogeista ovat olleet kehuvia, ajattelin että eivät kyllä ymmärrä. Mutta nyt vaan otettava lusikka kauniisti käteen ja todettava että miten väärässä voi johtavakin blogisti olla. Olut tuoksuu maltaiselta ja lievästi viskiltä, lasiin kaadettaessa näyttää vähän ohuelta mustalta ja vaahto on lyhyt ja se jaa öljymäistä mielikuvaa luomaan oluen pinnalle. Sitten maku on täydellistä tasapainoa viskin, vaniljan, salmiakin, mallaksen, märkien hedelmien ja vienon humalan välillä. Täytyy hiljentyä nöyräksi, miten voi olla että alkoholi ei maistu, makeutta on juuri sopivasti liikaa. 33 cl, 13 %, 5/5
perjantai 17. maaliskuuta 2017
torstai 16. maaliskuuta 2017
Pyynikin Ruby Jazz Ale
Pyynikin Craft Brewery lähetti maistettavaksi oluita. Niistä maistoin ensimmäiseksi pihlajanmarjaisen tumman alen. Tuoksu on humalainen, myöhemmin löytyy tuoksusta mallastakin. Väri on kaadettaessa punertava, mutta lasissa sitten vähän likaisen tumman ruskea. Kaadettaessa ilmestyy kaunis ja kestävänoloinen vaahto. Maku on kuiva, humalainen ja hapan, aika haastava, makeutta ei löydy yhtään armahtamaan makunystyröitä. Maku jatkuu samana, vaikka suu onkin jo tyhjä. Olut on voittanut World Beer Awardsin 2016, maitokauppaolueksi maku on kyllä todella vahva. Onko tämä haastavaa vai tylsää, loppupuolella hiiva astuu esille sekoittamaan tylsyyttä. EBU 50, 0,5 l, 4,7 %, 3/5
Tunnisteet:
2016
,
3
,
armahtaa
,
haastava
,
hapan
,
hiiva
,
humala
,
likainen
,
maitokauppa
,
pihlajanmarja
,
tylsä
,
vaahto
,
World Beer Award
maanantai 13. maaliskuuta 2017
Olvi American Cream Ale
Olvin komeasta lahjalaatikosta löytyi Olvin värisarjan uusin Creme de la creme d'Iisalmi. Olvin omat craftbeerit on tölkitetty hienoihin erivärisiin tölkkeihin, ne kyllä miellyttävät. American Cream Ale on sekä pinta- ja pohjahiivaolut. Tuoksu on humalainen, maku on kevyempi kuin tuoksu. Vaahto on mukava ja kestävä. Maussa on makeahkoa hedelmää ja humalaa. Matala hiilihappoisuus tekee oluesta helpostijuotavan. Makua on runsaasti, jälkimakuakin. Kyllä tämä värisarja on hieno teko Olvilta. 0,5 l, 4,7 %, 4/5
lauantai 11. maaliskuuta 2017
Sori Brewing Vanilla Cake Fever
Eilisen yllätysvaalean jälkeen löytyi olutkellarista oikea vaniljakaakaokakkustout-rauhoitusolut. Väri on musta, olut on öljymäistä ja vaahto on vahvanoloinen mutta pieni. Tuoksussa on likööriä, makeutta ja kaakaota. Maussa toistuvat samat aineet, lisänä vanilja ja lakritsaa. Jälkimaussa on hujaus humalaa ja kuivuutta. Todella hyvää mutta niin vahvaa, maultaan siis, että toista samanlaista ei tee mieli. Alkoholia ei oikein löydy, vaikka niin luulisi, lopuksi poskissa tuntuu kyllä lämpöä. Jälkiruokahan tämä on, mutta minkälaisen aterian jälkeen, ehkä joku pieni ranskalaistyyppinen piperrys olisi tarpeeksi kevyt. Ehkä tämä sopii paremmin iltapäivän herkutteluun ihan yksinään. Onkohan tämä nyt jo niin hyvää että ei olekaan enää hyvää, no ei. 33 cl, 9,9 %, 5/5
Tunnisteet:
5
,
herkuttelu
,
hujaus
,
jälkiruoka
,
kaakao
,
kakku
,
lakritsa
,
likööri
,
lämpö
,
musta
,
vanilja
,
öljy
perjantai 10. maaliskuuta 2017
Omnipollo & Buxton Original Lemon Meringue Ice Cream Pie
Viikon sähläyksien (työ ja salibandy) jälkeen ajattelin napata jonkun rauhoittavan kahvivaniljaportterin. Kun olin tämän oluen mielessäni virittänyt tummaksi, niin tunnelma oli olutta kaataessa vähän outo. Pienellä takaetiketin tutkimuksella näköhavainto kyllä vahvistui oikeaksi ja kun oikein googletin niin lemon meringuehan tarkoittaa sitruunamarenkia. Olut paljastui siis täydellisen vaaleaksi ja sitruspommiksi. Taustalla on vähän humalaa, jälkiruokaoluttahan tämä on. Maku on voimakas ja suuntäyttävä, ei ehkä rauhoittava vaan mieluummin piristävä. Sitrusta on kyllä sen verran että olut-sana on jo vähän haastavaa liittää tähän, mutta mukavaa viileää happamuutta kyllä löytyy. Sitruuna ja happamuus on sopivasti kiedottu makeuden vilttiin. Etuetiketin kävelevä torttu ehkä laittoi mielen tuohon tummempaan tyyliin, vaikka jäätelöhän se siinä kävelee. 33 cl, 6 %, 4/5
torstai 9. maaliskuuta 2017
Suomenlinnan Panimon Coyet Ale
Lidlin valikoimasta löytyi taas uutta olutta, Suomenlinnan Coyet Ale on bittermäisen ruskeaa puolikirkasta vähävaahtoista olutta. Kyllähän tästä Lontoon pubit tulevat mieleen. Maku on sellaista reilua pint-a-bitteriä. Mallasta, humalaa ja ripaus pähkinää löytyy makukattauksesta. Lasina olisi kyllä ehdottomasti pitänyt olla sellainen nonic-pint eli sellainen paksunnoksella koristettu tuoppi. 0,5 l, 4,5 %, 4/5
keskiviikko 8. maaliskuuta 2017
Saimaan Home Brewer's Special Copper Mallet Red Ale
Saimaan juomatehdas sponsoroi kotiolutkisan voittajan reseptin mukaan pannun oluen. Idea on hieno! Olut on samean ruskeaa ja vähän nimen perusteella lievästi punaista. Vaahtoa on heikosti, tuoksu on maltaisen makea. Nappasin pullon suoraan jääkaapista, ehkä olisi pitänyt vähän odotella lämpiämistä. Olut maistui aika katkeralta, makeus katosi jonnekin, joten makuyhdistelmä on vähän kitkerän kuiva, sanotaan että vähän pähkinää. Makeampanahan olisi ollut jo lähellä sahtia? Nyt juomisen jälkeen tulee jano, toisaalta ei kai sitä voi sanoa huonoksi ominaisuudeksi, ainakin menekin luulisi olevan hyvä. Jotenkin ei nyt vaan nappaa täysillä, mutta toista jotenkin alkaa tehdä mieli, kun lämpenee olut ja blogisti. 330 ml, 5,9 %, 3/5
lauantai 4. maaliskuuta 2017
Mallaskosken Roihu
Mallaskosken savu-IPA vaati toisen maistamisen. Kävin lauantai-iltapäiväoluella Voudinkellarissa pari viikkoa sitten ja maistoin hanasta Roihua, silloin ajattelin että onpas sekavaa. Sen jälkeen maistelin Laitilan Savua ja huomasin että savu-IPA on loistava keksintö, joten oli pakko palata Sibeliuskadun rinteeseen. Roihu on vähän epäselvä kirkkaaksi, mutta siistiä kuitenkin. Vaahto on samettinen ja riittoisa. Maku on kitkerän savuinen, taustalla on vähän sitruunaa sekin on kyllä palvattua. Oluenjuonti vaatii selvästi kärsivällisyyttä. Mallaskoski osaa, mutta eihän tämä aloittelijoille sovi. 0,5 l, 6,0 %, 5/5
Tunnisteet:
5
,
epäselvä
,
kitkerä
,
kärsivällisyys
,
osata
,
palvi
,
Savu
,
sekava
,
Sibelius
,
Voudinkellari
perjantai 3. maaliskuuta 2017
Õllenaut Wahtula
Virolainen imperial stout oli lymyillyt olutkellarissa ehkä kolmekin vuotta ja odotellut omaa vuoroaan. Väri on musta, eikä vaahtoa synny. Oluessa tuoksuu lievästi mallas ja lakritsa. Tummaa paahtoa, öljyä ja vienoa makeutta ja kyllä se vaan on lakritsaa. Täyteläistä ja täyttävää jääkahvia, jälkimaku on samaa paahdetta. Täyteläisyys täyttää suun, makua riittää, jälkimausta pitää nautiskella ennen seuraavaa huikkaa. Onko tämä makeaa, lakritsaa on maussa ainakin, ihan piti Kouvolan lakritsalla varmistaa. Tämä olut laittaa ihmisen pakolla rennoksi. 330 ml, 9,5 %, 5/5
torstai 2. maaliskuuta 2017
Ziguli Barnoje
Venäläinen lager on pakattu isoon koristeellisesti kuvitettuun tölkkiin, mukana on myös pakkasukko, eli olisiko tämä sellainen talviolut. Sisältö on kirkasta peruslageria. Lievää makeutta, ehkä lievän lievää humalaa ja oikeastaan kaikki on lievää. Olisiko hiilihappoa, jääkaappikylmyys ehkä vielä vähän latistaa. Tölkistä riittää helposti myös apublogistille. 1,0 l, 4,9 %, 2/5
Tunnisteet:
2
,
apublogisti
,
koristeellinen
,
latistaa
,
lievä
,
pakkasukko
,
tölkki
,
Venäjä
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)