Black Is Black And I Want My Baby Back Black Rye IPA

Sattumalta toinen peräkkäinen The Flying Dutchman Nomad Brewing Companyn Belgiassa panema olut hyppäsi maisteltavaksi. Ruis-BIPA tuoksuu humalaiselta ja maistuu enemmän maltaiselta. Väri on musta ja vaahtoa löytyy vähän.  Humalat hiipivät mukaan juodessa, lakritsaa ja ruisleipää. Hiilihappoa on jotenkin liikaa. Blogistimaisella analysoinnilla löytyy paljon eri makuja, kahvia, sitrusta, ruislimppua, lakritsaa, ehkä liikaa, Kuivattavaa jälkimakua, ei kannata juoda jääkaappikylmänä, sillä paranee lämmitessään.
70 EBU, 330 ml, 5,5 %, 4/5

Flip Flopped White Socked Strong Hopped White IPA

Vantaalainen The Flying Dutchman Nomad Brewing Company on käynyt panemassa White IPAnsa Brouwerij Andersissa, Belgiassa. Valkoinen IPA on keltaista vähän sameaa ja kuplivaa vaahtokerroksella koristeltua mausteista olutta. Mausteina on käytetty appelsiinin kuorta, korianteria ja katajanmarjoja. Korianteri maistuu kyllä mausteisena, vähän jopa pippuriakin. Maku on vähän kuivanraikkaan pistävä, tavallaan erikoinen. Tämä taitaa olla sellainen witbierin ja IPAn yhdistelmä, ihan hyvää mutta vaatisi vähän totuttelua. Ostin tämä Alkon alennuskorista tai ainakin haluan ajatella että se oli alennuskori.  55 EBU, 330 ml, 5,5 %, 3/5

Panimo Hiisi Keito Metsäsuomalainen Saunaolut

Saunaolueksi sitten maistelin taas työpäivän matkapuhelinhässäköiden marinoimana yhden Keiton. Tuoksu on havuinen, oikein metsäsuomalainen kuusen aromia. Vaahto on kaunis. Riihikuivattu ruis maistuu savuisuudelta. Kuparisen ruskean oluen maussa erottuu vähän saippuaista kukkaa ja sopivasti humalaa palautuu nielusta takaisin päin.  Kuinka paljon makua mahtuukaan S-marketin hyllylle, ymmärrän että siellä oli vain yksi tällainen. 330 ml, 4,5 %, 4/5

Weihenstephaner Kristall Weizenbock

Työpäivän aiheuttamaan sumuisuuteen kaipasin kirkastusta. Onneksi olutkellarista löytyi vastamyrkkyä, joka toimi hienosti Telia-Nutanix-Dell-tietoliikenne-ongelmien ylikierrosten purkamiseen. Olut on tietysti kirkasta ja vaahtoakin löytyy hetkeksi. Banaania tuntuu olevan maussa, ja vähän hiivaa kuten pitääkin. Humalia ei ole juurikaan maussa. Ehkä tämä on liian kirkasta, sameus sopisikin vehnäolueeseen paremmin. Jotenkin tulee tässä mieleen että oluthan on vegaaneille sopiva tuote, sipsikaljavegaanit kai tämän jo ovatkin oivaltaneet. Ehkä vehnäoluita pitäsi juoda useammin ettei makumaailma pääse unohtumaan. Pullo taisi olla tuontitavaraa ranskalaisesta nettikaupasta, ohjeessa oli laitettu oikein ohjeeksi että Do not shake! 330 ml, 7,5 %, 4/5

Madáhàn Tropical Milk IPA

Kallio Breweryn ja italialaisen Birra Amiatan mielenkiintoisen kuuloinen Milk IPA on kauniin värinen, trooppiselta hedelmältä maistuva olut. Täydellisen höttöinen vaahto pitsittää lasia ja kestää melkein viime huikkaan saakka. Maussa vilahtaa vähän hiivaa. Mutta greippi ja muut sitrukset väläyttävät omaa makuaan ja sitten humalat kuivattavat suuta, pienen tauon jälkeen välähtää hunajainen makeus. Odotukset olivat korkealla, aluksi oli vähän pettymystä, mutta lopulta olut osoittautuu ihan huipuksi. Alkossa on kyllä monia hyviä oluita, tämäkin täytynee käydä ostamassa olutkellariin. 0,33 cl (heh), 7,0 %, 5/5
 

Iso-Kallan Bière de Garde

Ranskalaistyyppinen punaruskea olut tuoksuu simalta. Vaahto katoaa nopeasti, vähän niin kuin lankalauantaikin. Oluen maussa on mallasta ja leipää. Taustalla pyörii mausteita ja hiiva hyppää välillä sekoilemaan. Makeus hukkuu leipään. Täyttävää, lopuksi poskia lämmittävää kotikaljaa, ei sitä makeampaa vai onko se sittenkin sahtia. 0,5 l, 7,0 %, 3/5

Anderson's Holly, Go Lightly

Tartolaisen Andersonin panimon Holly Golightlyn (Aamiainen Tiffanyllä) mukaan nimetty vadelma-gose lyhensi pitkäperjantaita. Vadelman ja kuparin sekoituksen värinen olut on maustettu korianterilla ja merisuolalla. Valkoinen vaahto koristaa olutta. Maku on vadelmainen, ei turhan hapan vaan makeuden elementteillä vihjaileva. Nautiskelin oluen sitkeästi terassilla istuen ja grilliä vartioiden.  Vehnäoluen taustalla on vähän vetisyyttä ja hiivaa. Makua voisi olla enemmän. Menen sisälle, sen verran on vielä viileää. 0,33 l, 7,1 %, 3/5

Baird Beer Angry Boy Brown Ale

Pääsiäishartauden päätin aloittaa japanilaisen brown alella. Väritys vastaa ruskean pullon väriä. Vaahtoa kävi komeana edustamassa oluen päällä. Tuoksu on makea. Mieleen tulee pikaisesti kotikalja. Maku on makea ja silti yhtaikaa reippaan maltainen, vähän hedelmäinen. Tänäänhän on kiirastorstai, eli viimeinen ehtoollinen korvattiin nyt tällaisella vahvalla oluella, ihan mukavasti olut lämmittää, mutta alkoholi ei maistu. Kävin oikein varmistamassa Jeesuksen viimeisen ehtoollisen tarkimmasta dokumentista eli Leonardo da Vincin Pyhä ehtoollinen -taulusta (1498), että oliko tarjolla olutta. Kyllähän siinä pöydällä näyttää jotain laseja olevan, joissa on ollut jotain punaruskeaa nestettä. Aika varmasti kyseessä on ollut brown ale. Tämä olut on täyttävää ja oikein hyvää ja silti helppoa, eli paranee loppua kohden. 330 ml, 7 %, 5/5

O'Hara's Irish Stout

Irlantilainen stout on mustaa pehmeyttä. Vaahto on tiivis, mutta se katoaa nopeasti lasin reunalle ujoksi renkaaksi. Tuoksu on kahvinen ja vähän makea. Maku on paahteinen ja vähän Kulta Mokkaa. Jälkimaku on pitkä, miellyttävällä tavalla kuiva, makeus on sellainen puoli teelusikallista sokeria kahvikuppiin, Nyt tuli kyllä epävarmaa tietoa, kun en muista koska olisi tullut kahviin sokeria laitetua, täytyypä testata joskus.  Välillä tätä olutta hörpätessä pelottaa että ei kai vaan ole vetistä. 330 ml, 4,3 %, 4/5

Sanitex Lager

Liettualainen mielikuvituksellisesti nimetty lager on kirkasta, päälle kertyy siisti vaahto. Väri on kirkas, läpinäkyvä. Maku on. No maistuu vähän makealta, todella vähän kuusta. Helposti juotavaa, maku ei häiritse.  Tölkki on kultainen, joku sanoi joskus pokkareista että jos otsikko on kirjoitettu kultaisin kirjaimin, niin kirja ei ole hyvä. Sen uskoin, ehkä sama pätee osittain oluisiinkin. Olut ei ole pahaa, koska on sen verran laihaa.  Mutta mielikuvaksi jää sama kuin sähkökatkon jälkeinen verkon aktiivilaite, jossa ei ole UPSia. 0,5 l, 6,0 %, 2/5

Hertog Jan Grand Prestige 2016

Hollantilainen suurta mainetta (?) nauttiva tumman ruskea olut kehitti päälleen pientä sitkeää vaahtoa. Tuoksu toi mieleen nallekarkit, eikä mielleyhtymästä pääse millään eroon. Maku on tumman hedelmäinen, luumukiisseliä, makeita rusinoita on heitetty kahvikupin pohjalle. Olut tuntuu vahvalta ja makealta.  On kyllä erikoinen nautiskeluolut. 30 cl, 10 %, 4/5

Sori Brewing Coffee Gorilla Baltic Porter

Joukkorahoitettu virolaissuomalainen (FINEST) panimo tekee tasaisesti hyviä oluita, eikä kahvigorillakaan ole poikkeus. Musta olut tuoksuu voimakkaasti kahville, vaahto on tyylikäs, mutta lyhyt. Ensihörppy on kuivakan kitkerä, toinen on jo pehmeä ja kolmas sitten on niiden yhdistelmä. Vähän kitkeryyttä, humalia, mallasta, kahvia, makeutta, enempää ei tarvita. Jälkimaussa on taas kahvia, ei makeutta. Olut paranee loppua kohden, lämmitessään. Etiketin mukaan kahvigorilla katselee peilistä ennen ensimmäistä kahvikupillista, tällä oluelle voi sitten oikaista ja juoda samalla ensimmäisen oluenkin. 45 IBU, 33 cl, 7,0 %, 5/5

Kingpin Rocknrolla

Puolalainen American Pale Ale on voimakkaasti humaloitua olutta. Pullosta kaatuu lasiin sameahkoa oranssia juomaa, jonka päällä on aluksi tiiviinoloinen vaahto. Maussa on kitkerää sitrusta ja se tuntuu todella voimakkaalta. Vesi erottuu voimakkaan havuisen maun taustalta erikseen, ei tämä todellakaan ole vetistä. Vähän peltistä, pieni googletus paljasti että etiketissä ainesosina appelsiininkuoren lisänä mainittu verbena onkin rautayrtti. 500 ml, 5,3 %, 3/5

Põhjala Routa Cloudberry IPA

Keväinen raekuuro muistutti että olutkellarissa oli Routaa. Virolainen lakka-IPA tuoksahti hedelmäiselle, olisiko lakalle sitten, jotenkin syksyinen suo tuoksahtaa. Värikin muistuuttaa Suomen metsien kivimarjasta, sameaa oranssia. Vaahto on sitkeänoloista, kestävyydeltään. Maussa on metsää, havujen huminaa. Lakan lisäksi oluen panemisessa on käytetty suomalaista ruista. Lopputulos on helppoa ja pehmeää, happamuus ja humalat pitävät pientä jännitystä ja kirpeyttä yllä, vähän loppua kohden lässähtää.  0,33 l, 6,7 %, 4/5

Põhjala Mets Black Forest IPA

Virolaisen huippupanimon metsäsarjan kuusenkerkällä ja mustikalla maustettu BIPA on tumman ruskeaa eli mustaa. Lasin yläosaan kertyy samettista vaahtoa. Maun mukana astuu metsäiselle polulle kuusitaimikkoon. Pienellä raivauksella löytyy humalaa, tuoksussa vilahtaa mustikka, mutta maussa ei. Paahteisen maltaan takaa löytyy vielä vähän salmiakkia vai onko se lakritsaa, lienee metsurilta pudonnut. Kuusinen humalointi jyllää ja johdattaa makumaailmaa syvälle kuivaan korpeen, onneksi korvassa on lämmintä. 0,33 l, 7 %, 4/5