Coedo Kyara

Japanilainen Coedon panimo on pannut Kyara-oluen, joka on lageria ja siihen eteen on liitetty India Pale sanat, eli onko tämä nyt sitten IPL. Väri on oranssi ja kaadettaessa vaahto on tiivis ja valkoinen. Vaahto vähän yritti jo kurkistaa pullosta korkin sihautuksen jälkeen, mutta pysytteli kuitenkin kiltisti sisällä. Onhan tässä ipoista tuttuja elementtejä, sitrusta ja humalaa. Makeutta on mukavasti, humalat ovat maltilliset mutta tuntuvat, mallastakin tuntuu ja vähän kukkasia. Tällaisia voisi jouda useammankin kesäisellä terassilla. Loppua kohti vahvistuu että kylläpäs on hieno olut. Jälkimaku on pitkä ja jotenkin pippurinenkin, nielaisun jälkeen makuyhdistelmä on hetken outo, mutta hetki on lyhyt. Kultaiset kirjaimet oluen nimessä ei kertoneetkaan laadusta liikaa. 333 ml, 5,5 %, 5/5

Founders KBS

Aurinkoisen päivän terassiolueksi valikoitui musta imperial stout, en sitä ihan siihen tarkoitukseen ole mieltänyt. Avasin sen ihan jääkaappikylmänä, mikä ei sekään ehkä mennyt ihan protokollan mukaan, ehkä se kuitenkin vähän paransi sopivuutta. Kentuckylainen aamiais-stout on mustaa ja pinnalle muodostuu kermaista vaahtoa. Maku on painavaa, muttei raskasta. Paahteisuutta riittää, suklaata ja kylmää vahvaa kahvia. Pullon pinnan tahamaisuus ilmestyy pian lasin pinnalle. Kyllähän tästä tulee likööri mieleen, sen verran täyteläistä tavaraa on. Mainio nautiskeluolut keväisellä ei-helteiselle  terassille, sopii varmasti myös pimeämpiin talvi-iltoihin.  Jälkimaku on todella pitkä ja pehmeä. 355 ml, 11,9 %, 5/5

Sierra Nevada Pale Ale

Sierra Nevada ei ole maistamissani oluissa ollut koskaan kovin kaukana napakympistä, eikä ole nytkään. Oranssi olut kuplii kovasti lasissa ja kaadettaessa lasin yläreuna täyttyy vaahdosta. Tuoksu on pehmeää, en oikein saa kiinni mitä siinä on, mieli jo teki maistaa. Olut kuivuu ikeniin. Pehmeä maku kääntyy humalien pehmeäksi pyörittelyksi. Maku säilyy ja säilyy. Humalista on löytynyt vain pehmeyttä. Lasin ollessa puoliksi enää puoliksi täynnä, aloin miettiä että mistä nyt saa tällaisen toisen. Tämän ostin Alkosta. 355 ml, 5,6 %, 5/5

 

Mallaskosken Last Laugh Amber Lager

Suomen parjatun mm-lätkäjoukkueen puolivälierävoiton kunniaksi testissä oli Mallaskosen Last Laugh, nimi sopii jotenkin kuvioon.  Väri on punertava ja tuoksussa on reilusti mallasta ja viljaa. Maku on mallasta ja reippaasti puumaisuutta. Tavallaan puhdas, mutta jotain pistävyyttä vaanii taustalla, makeaa lageria omaperäisellä twistillä. Vaahto on siisti ja kestävä. Tölkin grafiikka on tyylikäs. Erikoislager. 50 cl, 4,7 %, 3/5

Stadin Panimo High Sleep Evening IPA

Oranssi, sitkeävaahtoinen IPA tuoksuu hedelmäiseltä. Maku täydentyy sitruunalla. Makeutta on mutta se on piilossa humalien takana. Saippuaa hyppii välillä silmille. Ovela yhdistelmä kukkaista raikkauta, mallasta ja  salakavalasti iskevää pehmeää sitruunaista humalaa muodostaa pehmeän oluen. Sopii hienosti iltapäivän nautiskeluun.  0,33 l, 7,2 %, 5/5.

Goose Island Sofie Belgian Style Farmhouse Ale

Chicagolainen mies kävi hakemassa olutreseptejä Euroopasta ja päätti vähän parantaa niitä ja perusti Goose Island Beer Companyn. Tämä witbiermäinen olut on likaisen oranssia. Ensin maussa huomaa sen että olutta on kypsytetty valkoviinitynnyreissä. Vähän tulee mieleen kotiviinikokeilut, hiiva maistuu, mausteita on, valkopippuri hiipii kielen päälle ja puuduttaa sen. Maku paranee ja paranee loppua kohti, hiivan maku vaihtuu hienostuneen mielllyttäväksi. Jos jostain löytäisin tämän uudestaan, niin ostaisin. 355 ml, 6,5 %, 5/5

Suomi Soi! Juhlaolut

Bryggerin panema kirkkaan kultakuparinen lager on ensi viikonloppuna Hämeenlinnassa pidettävien Sulasolin laulujuhlien juhlaolut. Tuoksu on makean maltainen. Maku on liian metallinen ja lopuksi maltainen ja humalainen. Metallimallaspilsner on voimakasmakuinen, ehkä odotus oli kevyempi. 33 cl, 4,5 %, 3/5

Mallaskosken Panimo Black Wheat Blueberry

Taloyhtiön kevättalkoiden jälkeen terassin auringonpaisteessa maistui mustikkainen vehnäolut. Black Wheat oli kolanväristä, tosin mustikan sinipuna heijastelee auringonpaisteessa välllä. Tuoksusta tunnistaa vehnäolueksi. Venhäoluen banaanit ja hiivat jäävät taustalle. Lasin pinta tuntuu tahmealta, mutta maku ei ole makea. Mustikkako tässä nyt sitten jyllää, maku on erikoinen tai sekava, mustikka onkin hapanta. Mustikat jatkossa piirakkaan ja vehnäoluet hiivaisina. 33 cl, 6 %, 2/5

Rekolan Panimo Kaffe Stout

Tukevan pullon sisällä on tukevaa, kahvilla ja laktoosilla maustettua, mustaa, kaunisvaahtoista olutta. Kermamaisen vaahdon alta tuoksuu kuiva kahvi. Ensihörppy lupaa hyvää, kahvi maistuu edelleen kuivalta, vähän liitulakua, makeus tuntuu vain pehmeytenä. Kokonaistuntuma on pehmeä, kuivuus mukavasti sitä toisaalta terävöittää. Hiilihapot ovat alhaiset. Olisiko Rekolan paras olut. Kyllä tätä toisenkin voisi juoda, ehkä syksymmällä. 50 cl, 5,5 %, 4/5

Löwenbräu Dunkel

Tumma saksalainen lager-tuliainen Münchenistä oli jäänyt olutkellarin takahalliin, ja päätin sitten napata sen maisteluun saunan päälle. Olut on tumman ruskeaa ja vaahto on lähes olematonta. Tuoksu on maltainen ja vähän salmikkiainen. Maku on pelkästään maltainen, vähän makea ja jotenkin ontto. Pehmeä olut hölskähtelee mukavasti lasissa ja kyllä tätä juomalla pääsee helposti saksalaiseen bierhalle-tunnelmaan. 50 cl, 5,2 %, 3/5