Suomenlinnan IPA Kealakekua

Yritin googlettaa Suomenlinnan panimon Alkon käsityöläiskattauksen IPAn nimeä käyttäen Googlen puheentunnistusta, mutta tulokset olivat Kelaa ja kebabia. Panimon nettisivut kertoi että olut on nimettu hawaijilaisen saaren mukaan, saarella kapteeni Cook päätti päivänsä taistelussa alkuperäisasukkaiden kanssa. Olut edustaa amerikkalaista versiota IPAsta, eli New England IPAa, tuttujen kesken NEIPA. Olut tuoksuu reilusti ananakselle. Väri on sameaa ananasmehua, jonka päälle on kertyy vähän vaaleaa vaahtoa. Humalointi on voimakasta, mutta pysyy miellyttävänä. Maku on moniulotteinen: hedelmäkattaus on reipas ja humalatarjotinkin on runsas. Ihan mahtava olut on, mistä näitä hyviä oluita oikein koko ajan tulee. 0,33 l, 6,5 %, 5/5

Maku Brewing Session IPA

Maku Brewingin sponsoroima Session IPAa maistelin saunaolueksi. Väri on keltaiseen taittuva oranssi. Vaahto kestävä ja kirkkaan valkoinen. Tuoksussa on kuusipuun pihkaa. Makun tölkkiin etiketti on liimattu tarralla, joka tuntuu sormiin mukavalta, tekisi ihan mieli juoda olut tölkistä. Maussa on humalia, miellyttävästi havuja. Pehmeä olut on silti katkera. Olisikohan tämä Makun paras olut, ostan jos löytyy kaupasta. 0,33 l, 5,2 %, 5/5

Olvi Summer Ale Hotter Than Iisalmi

Olvi muisti blogistia parilla tölkillisellä, Summer Alen hyväksyin blogiin. Tölkki on Olvin tyylikkään värisarjan keltainen versio. Tuoksussa on voimakkaasti humalaa ja häivähdys vehnäolutta. Väri on  kirkkaan kellertävä. Vaahto on iso, mutta katoaa nopeasti. Maku on aika vienoa. American Wheat Ale on merkitty etikettiin. Tuoksun humalat katoavat lähes kokonaan, ohutta hedelmäisyyttä. löytyy. Vähän liian hyvänmakuinen vehnäolueksi, joten sopisi hienosti kesäiseen iltapäivään, maaliskuisen lumisateen jälkeen ei oikein löydy kesäfiilistä tarpeeksi. EBU 32, IBU 13, 0,5 l, 5.0 %, 3/5

Tanker Külmale Maale Mint Stout

Pieni kävelylenkki pysäytti Hemingwaysiin, baaritiskillä jääkaapin lasin takaa pilkisti Tankerin logo. Kylmän stoutin baarimikko vaihtoi automaattisesti lämpimämpään. Erikoinen yhdistelmä minttua ja stouttia, pakkohan sitä on maistaa. Mustaa olutta, pientä vaahtoa. Tuoksussa on minttua. Maussa tuntuu vahva runko, suklaata, lakritsaa ja paahteisesta mallasta. Minttu maistuu, ei mitään After Eightiä, vaan enemmänkin vähän maanläheisempää. Kielen päälle jää minttua ja poskiin humalaa. Jotenkin tulee mieleen homejuusto, ensin liian outoa, sitten alkaa tekemään mieli lisää ja lopuksi onkin jo koukussa. Talviolut, ei kyllä ole mikään kävelylenkin välipala, vaan  mieluummin iltapala, hammaspesunkin voisi jättää väliin, kun minttu tuulahtelee jälkimaussa. 330 ml, 8,5 %, 5/5

Mallaskoski True Double IPA

Työviikko oli vauhdikas ja liian rauhallinen, alkuviikosta kävin MicroSoft-talolla kuulemassa sanaa ja sitten olin pari päivää Manflussa, perjantaina vihdoin pääsi kustannuspaikalle, joten sen kunniaksi sitten valitsin olutkellarista oikein kunnon tupla-IPAa. Tuoksu on makea ja simamainen. Oluen väri houkuttelevan ipamainen punaruskea. Vaahto on heikko ja silti kestävä. Sitten makuun, ilmassa on yllätystä. Makeaa, mallasta, multaa ja hedelmiä, mutta humalapommia ei ole mukaan laitettu. Maistelun edetessä, huomaa kyllä että humalat on liitetty jälkikirjoituksena mukaan, mutta melko mietona. Alkoholikin vähän tuntuu. Pikku hiljaa pettymyksen suosta olut alkaa nousta, humalat kerääntyvät poskiin, jotenkin ylimääräinen makeus katoaa. Ihan okhan tämä on, mutta tunnelma jää vähän sekavaksi. 33 cl, 9 %, 4/5

A Le Coq Brewed In Dorpat Imperial Extra Double Stout

Tyylikäs etiketti kuvastanee tartolaisen oluenpanemisen historiaa. Pullon koko on sopiva. Oluen väri on musta. Vaahto on pieni mutta sitkeä sametti. Tuoksussa on banaania. Paahteista makeaa stouttia soljuu helposti, vähän liiankin helposti imperial extra doubleksi nieluun. Paahteisuus livahtaa makunystyröitä herätellen ohi, jättäen vähän öljymäistä tunnelmaa, makeaa banaania jää pyörimään nieuluun. 18 EBC, 150 EBC, 0,4 l, 7 %, 3/5 

Mustan Virran Panimo Pässi IPA

Savonlinnalainen IPA on tumman oranssia ja lasiin rakentuu siisti vaahto. Tuoksu on hiivainen. Apteekkipullollisen sisältö ei oikein miellytä. Sain pullon tuliaiseksi apublogistin Lidlin kauppareissulta. Aloin vähän epäillä että olisiko olut jotenkin vanhaa, mutta parasta ennen päivä on kuitenkin tulevaisuudessa. Maku on kyllä humalainen, katkera, mutta katkeruus on jotenkin pistävää. Hiiva maistuu myös vähän liikaa, runko tuntuu ohuelta, vaikka makua on paljon, ei aloittelijoille. 0,33 l, 4,7 %, 2/5

Mufloni APA

Pullolisen 1K, eli 1024. olut, on kotimaista APAa. Kirkkaan hopean värisen tölkin pintaa koristaa yksinkertaisen tyylikäs tarraetiketti. Tölkin sisältä kaatuu lasiin keltaista olutta, mutta ensi tölkistä on hörpättävä sihautuksesta noussutta kirkkaan valkoista kuohua, sama kuohunta jatkuu kaadettaessakin. Tuoksussa on sitruunaa. Maussa on miellyttävästi humalia, posket jäävät niitä maistelemaan pitkäksi aikaa. Vaahtoa kertyy aina kaadettaessa reilusti. Sitruunaa ja kuusenhavuja on makuna. Pientä kitkeryyttäkin on, mutta se on sopivaa. Lopulta kuusenhavu voittaa sitruunan. Maitokauppaolueksi tällaista on joskus kauan sitten kutsuttu, kait tätä voi sellaiseksi edelleen kutsua. Taitaa olla niin että täytyy käydä uudestaan Lidlissä maito-ostoksilla. 50 cl, 4,5 %, 5/5

Labietis Aroniju Ragana Berry Ale

Viimeinen riikalaisesta kioskista ostettu matkamuisto oli odotellut sopivaa hetkeä jonkun aikaa. Olin ajatellut että voi olla vähän liian makeaa, joten vasta nyt kirpputorikierroksen jälkeen iltapäiväolueksi uskalsin ottaa blogitettavaksi tämän. Väri on täydellisen kaunis rubiini. Vaahto on pinkkiä. Marja taitaa olla aronia, sehän on kait oikein superfoodia ja terveellistä. Ilmankos olut on aika pahaa. Happamuutta on reippaasti, hiivaa ja sementtiä, loppumaussa on sitten aroniaa. Puolivälissä pulloa ajattelee, että tämän jälkeen pitää kyllä nopeasti saada jotain kunnon olutta tai kaataisiko loput vaan viemäriin. Olisipa edes vähän makeutta. 0,5 l, 5,1 %, 1/5

Maku Brewing New Zealand Lager

Kännykkään kilahti päivällä viesti että R-kioskilla odotti paketti Maku Brewingilta, sepäs piristi kummasti siivouspäivää. Saunan jälkeen suhautin tarroitetun tölkin auki ja kaadoin samean keltaisen oluen lasiin, päälle muodostui tiivis vaahto.Tuoksu on maltainen, pientä umpeutuneisuutta on mukana, sitruunaa myös. Juodessa yllättää että kovasti kuplivan oluen hiilihappoisuus on vähäistä, helposti juotavaa. Ensin maussakin vilahtaa sitruuna, mutta sitten iskee pehmeys. Hiilihapotkin kyllä reunustavat makua tai lopussa tuntuu etteivät sittenkään. Uusseelantilaiset humalat ovat pyöreitä ja helppoja. Saksalaista tunnelmaa, kesäterassilla menisi muutama tällainen helposti. Tulee mieleen jonkun radiokanavan vanha hokema, pehmeät suosikit. 0,33 l, 5,4 %, 4/5