maanantai 30. huhtikuuta 2018

Pontus Monster Brews Carcinus Imperial IPA

Amsterdamilainen Imperial IPA on nimetty taskuravuksi, oluiden nimistä ei aina pääse kärryille, mutta se lienee vähän tarkoituskin. Oranssi olut kerää päälleen tiivistä vaahtoa vasta juodessa. Tuoksussa on kypsää hedelmää. Maku on trooppisia hedelmiä, aprikoosi tulee jotenkin mieleen. Katkeruutta on, lopuksi suun kuivattaa aikamoinen humalapommi. Vahva ja täyteläinen, täyttää suun ja mahan. Humalat lämmittää, vähän rusinaa vilahtaa maussa. Etiketti on hieno. 33 cl, 10 %, 4/5



lauantai 28. huhtikuuta 2018

Honkavuoren Inkeri

Joensuunlaisen Honkavuoren panimon vehnäolutta on maustettu inkiväärillä. Väri on kotisimamainen, tuoksussa on myös simaa. Vaahto on kuohuviinimäisen isokuplainen. Suutuntuma on kupliva ja poreileva, vähän sitä parempaa simaa. Inkivääriä on sopivasti antamassa omaa potkua. Kohtahan on vappu, kyllä tämä on ihan hyvä yhdistelmä kuohuviinistä, simasta ja vehnäoluesta, tällä selviytyy vapusta yhdellä pullollisella. Pullollisen löysin Sellon Prisman Craft Beer -hyllystä. Kyllä tämä yrittää kesään selvästi ponnistaa, varmasti voisin terassilla napata tällaisen, jos vaan sattuisi olemaan tarjolla. Vehnäolut ja inkivääri sopivat hienosti yhteen. 0,33 l, 4,5 %, 4/5

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Schneider Weisse TAP 1

Klunkerkranich on Berliinin Neukölnissä olevan ostoskskuksen ylimmälle parkkitasolle perustettu näköalatavintola, paikassa on reilusti berliiniläistä twistiä, hienot näköalat ja musiikki on Frank Zappaa ja afrikkalaista rokkia, huomenna varmasti jotain ihan muuta. Oluttahan täällläkin on maistettava, joten tiskiltä valitsin saksalaista vehnää. Melko samea olutta ja tiivis valkoinen vaahto tuoksuvat vähän banaaniselta mehulta. Maussa on banaania, vähän hiivaa, makeutta on mukavasti. Hedelmiä on maussa muutenkin. Olut tarjoiltiin muuten muovisesta tuopista ja sitä vastaan sai tiskiltä yhden euron panttilapun, josta sain rahan takaisin kun palautti tuopin tiskille. Makeutta on ehkä vähän liikaa, toisaalta hiiva vähän tasoittaa. Puhdas ja oikeastaan tosi hyvä vehnäolut. 0,5 l, 5,2 %, 4/5








tiistai 24. huhtikuuta 2018

Bierfabrik Maple Walnut Stout

Pieni sadekuuro laittoi hakemaan sateensuojaa, sateen loppuessa eteen osui Hopfenreich Berliinin Kreuzbergissä. Pieni olutbaari paljastui juuri sopivan rauhalliseksi iltapäiväoluen nauttimispaikaksi. Hanassa oli 22 olutta, joista ehkä 10 berliiniläistä. Bierfakrikin maple walnut Stout on tummanruskeaa ja komeasti vaahtoavaa. Tuoksussa on linnunmaitomaista pehmeyttä, tai maitoista. Maku on pehmeä, kuin vaahtokin. Maussa on suklaata paljon, vähän kahvia ja makeutta. Ehkä se pähkinäkin siellä kummittelee. Alkoholi ei maistu, mutta lämmittää. Alkaisipa sataa oikein reilusti, todella hyvää olutta nimittäin on. 0,3 l, 7,8 %, 5/5 







sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Schalander Weizen

Päivän patikointi ympäri Berliinin Friedrichshainia pakotti palaamaan joutomaan keskellä olevaan Privatbrauerein Schalanderiin ja testaamaan sen olutta. Panimolla on vain kolme olutta, joista valitsin vehnäisen. Olut on kauniin oranssia ja vaahto on valkoinen ja heikohko. Maku on mieto, sopii täydellisesti auringonpaahteeseen. Terassin naapurissa on Berliinin FreakShow, erikoinen paikka kaiken kaikkiaan, tosin tämähän on Berliiniä. Maku on pehmeä, vähän hapanta, makeaa ja jälkimaussa  sitruunaa. Jano lähtee, ehkä toisella ainakin.  1/2 l, 6 %, 4/5




lauantai 21. huhtikuuta 2018

Walhalla Shakti Double IPA

Amsterdamilainen Walhallan panimo nimeää oluensa jumalien mukaan. Double IPA on nimetty hindulaisen naispuolisen jumalallisen energian, Shaktin mukaan. Olut on kirkkaan keltaista, kun pihan kevätsiivouksen jälkeen sen aurinkoisella terassilla kaadoin lasiin. Vaahto on kestävää valkoista. Tuoksu on sitruunaista. Maun humalapommi ei ole aloittelijoille, vaikka katkeraa humalaa on todella paljon, niin katkeruus ei kuitenkaan ole liiallista, vaan pehmeää. Humalat ovat hedelmäisiä, maku on greippinen ja simamainen. Pullon pohjalla on jonkin verran hiivaa,  Maku on puhdas ja miellyttävästi makea. Etiketti kertoo että olut on kuivahumaloitu Sorachi Acella. 14 EBC, 90 IBU, 33 cl, 8,8 %, 5/5

perjantai 20. huhtikuuta 2018

Kalamaja Kaunas Smoked Chili Porter

Tallinnalaisen Kalamaja Pruulikodan ruskeanmusta olut kerää ohutta kermaista vaahtoa lasin reunoihin. Tuoksua en oikein löydä. Makuna heti alkuun huomaan chilin. Savuisuutta saa hakea. Chili kertyy koko suuhun oikein sopivasti. Ei taida olla huonoa chiliolutta olemassakaan, tämäkin miellyttää. Aluksi olut tuntuu vähän ohuelta, mutta se asia korjaantuu paahteisella chilillä. Lopulta chili kyllä hallitsee koko makuelämystä, pienoinen suklaisuus sinnittelee mukana. Vaikka nielussa kihelmöi, niin on vaan kaadettava seuraava kulaus. En tiedä miksi, mutta päätin valita tämän oluen pienen salibandyhöntsäilyn palautusjuomaksi, ehkä joku vaaleampi ja kevyempi sopisi siihen paremmin, mutta aurinkoinen terassi taisi vähän sumentaa ajatuksia. IBU 27, 330 ml, 7,2 %, 5/5

torstai 19. huhtikuuta 2018

Fiskarsin Drikkekammerat Norwegian American Pale Ale

Fiskars tarjoilee norjalaista villapaitaa, jonka sisällä on APAa norjalaisella perinnehiivalla. Kaunis oranssi olut ja valkoinen pieni mutta sitkeä vaahto muodostavat hedelmäisen tuoksun, johon yhdistyy metallia. Maussa hiiva on läsnä miellyttävästi, metallisuus muuttuu jotenkin peruskalliomaiseksi. Hedelmäisyys koostuu sitruunasta, hiilihappoisuus on mukavaa. Jälkimaussa on sopivasti humalan katkeruutta. Kyllähän lopuksi löytyy sitä norjalaisen villapaidan lämmitystäkin. Vähän erikoinen olut jää mieleen kyllä, joku voisi sanoa oudoksikin. Kokonaisuus on tasapainossa. Toinenkin samanlainen varmasti maistuisi. Täytyy tarkkailla Alkon oluthyllyä, vai saisikohan tätä S-marketistakin, kun S-ketju on julistautunut hyväksi olutkaupaksi, ehkä pitäisi raahautua Prismaan. 33 cl, 5,5 %, 4/5

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Bruutbier Wazig

Amsterdamilaisen uuden ja pikkuisen Bruutbierin oluen etikettiä koristaa pikselitaide. Oluen väritys on samea läpikuultamaton oranssi, vaahto on valkoista. Tuoksu on hedelmäinen ja humalainen. Maku on pehmeä ja pyöreä. Hedelmäisyys yhdistyy mukaviin humaliin, etiketti kertoo että olut on New England IPA (NEIPA), panimon nettisivuilla mainittiin myös NewAmsterdan IPA (NAIPA?). NEIPA taitaa olla nousussa oluttyylinä, onko IPAan jo kyllästytty. Itse en kyllä hyljeksi ipojakaan, mutta kyllä NEIPAt maistuvat myös. Vaikeahan näiden välille on mitään eroa vetään, ellei laske tuota sameutta NEIPAn tavaramerkiksi. Wazigissa on hedelmäisen maun lisäksi kuivaa mausteisuutta mukavasti, olisi ansainnut kyllä aurinkoisen lauantai-iltapäivän juomisajaksi. Pientä taikinamaisuutta paljastuu lopuksi. BU 30,  33 cl, 5,0 %, 5/5

maanantai 16. huhtikuuta 2018

Dos Equis XX Lager Especial

Olutkellarin perukoilla on pitkään odotellut vihreä pullollinen lageria. Ehkä odotusaika on johtunut ennakkoasenteista. Olut on kirkkaan keltaista, vaahtoa ei juurikaan synny. Tuoksu on vaimeaa, pientä maltaista makeutta. Mausta tulee mieleen sana olutmehu. Ehkä tämä olisi kaivannut sitä limesiivua ja olut olisi pitänyt juoda pullosta. Hiilihappoisuus on matalalla. Helppoa juotavaa, meksikolaista tunnelmaa en saa kyllä irti. 355 ml, 4,5 %, 2/5