perjantai 24. toukokuuta 2019

Pühaste Maskeraad White Stout

Pullollinen vähän erikoisempaa olutta sopi loman alkuun. White Stout onkin täysin uusi olutlajike tässä blogissa. Nyt ollaan sen verran erikoisen oluen kanssa tekemisissä että piti oikein tarkkaan miettiä kuuluisiko tämä juoda kylmänä vai lämpimämpänä. Päädyin jääkaappilämpötilaan, kun yritin oluen väritystä nähdä ruskean lasin läpi, luulin olutta vielä vaaleammaksi. Kaadettaessa olut paljastuukin aika ruskeaksi, sahtimaiseksi, vaahtoa ei synny. Tuoksussa on kahvia reilusti, etiketissä on mainittu tallinnalainen Kokomo-kahvipaahtimo. Tonkapapua on myös käytetty, se antaa aika hienostunutta makua. Googlettelin oikein tonkapapua. Kaakaotakin on maussa, aikamoinen makupommi. Kanelikin heiluu mukana. Maku on vahva, alkoholia on reilusti, mutta se ei oikein maistu missssän. Tuoksu on todella voimakas, no maku myös, tuntuu vatsassa saakka. Pullollisen ostin Tarton Õllepood Gambrinuksesta. Pühasten etiketti on kyllä taas hieno. 50 IBU, 0,33 l, 10,5 %, 5/5

torstai 23. toukokuuta 2019

Olvi APA

Olvilta tuli vähän aikaa sitten hiivanäytteitä, jotka olivat pakattu pikkuisiin pullollisiin. Siirsin oluet olutkellarin takaosaan ja ajattelin että nämä on jo kaikki blogitettu. Päätin sitten tehdä ensimmäisen vertailevan blogituksen vaikka se onkin vähän blogin periaatteiden vastaista. Ensin piti tietysti tutkia että mitähän sitä on näistä oluista ennen tullut kirjattua. Kauhukseni huomasin että APAa en olekaan koskaan blogittanut, maisteltu olen kyllä monesti ja usein on tätä tullut kaupastakin hankittua, tölkkeissä tosin. Nyt sitten on aika testata APAa. Väritys on keltainen kun veljesolut IPA on ruskeampi. APAn vaahto on kirkkaan valkoista, kun IPAssa on siinäkin vähän beigeä. Tuoksu on yllättävän samankaltainen, vähän simaa. Maku APAssa on aika laimea, erilaista kuin tölkissä? En kyllä pysty vertailemaan kahta olutta yhtaikaa, jätän IPAn sittenkin jälkkäriksi. Pienestä pullosta piti kaataa pieneen lasiin, ei ole hyväksi tälle oluelle. Otan vähän reilumpia hörppyjä. Pehmeäähän tämä on, katkero ilmestyy mukaan onneksi. Pientä hämmästystä tämä aiheuttaa kyllä, en ole hetkeen kyllä valinnut supermarketin hyllyltä Olvin APAa. Maussa on aika vähän hedelmää, mutta onhan sitäkin. Liian pieni pullollinen, ei jatkoon. Tuollainen vähentää pisteitä. 62 EBU, EBC 13, 0,275 l, 5,9 %, 3/5

keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Anderson's Applehoff Sour Ale

Anderson on käynyt Lehen panimolla ja yhteistyön tuloksena on hapanolutta kanelilla maustettuna. Olut näyttää lasiin kaadettaessa siideriltä, kuplintaa on. Väri on samea oranssi, vaahto katosi, jos sitä olikaan, nopeasti. Pullon pohjalla on omista ikiaikoisista omeviinikokeiluista tutun oloista hiivakertymää, jätin ne paikoilleen. Tuoksussa on omenapiirakkaa. Hörpätessä huomaa että kanelia on piirakassa reippaasti. Jälkimaussa kaneli muistuttaa siitä faktasta että myös liikaan kanelinsyöntiin voi kuolla. Kaneli on voimakasta. Makeus ja happamuus ovat hienosti tasapainossa. Välillä vähän tuntuu että kanelia on kyllä kaatunut liikaa, hörppyjen välissä taas haluaa maistaa taas että oliko sitä kanelia sittenkään liikaa. Parin hörpyn jälkeen kaneli tulee kyllä jo tuoksussa vastaan reippaasti. En ole kovasti siidereihin perehtynyt, mutta luulen että siidereissä ei ole tällaista olutskenen kaltaista irroittelua (ei kun onhas niitä mitä erilaisempia vadelma ja muita siidereitä, ei kun oliko ne sittenkin lonkeroita), ehkä siiderivalmistajat voisivat ottaa tästä oppia ja heittää markkinoille kanelilla maustetun omenapiirakkasiiderin. Tätä riittää yksi kerrallaan, ei enempää, mutta kyllä tämä pullollinen kelpaa napata ostoskoriin, jos vastaan tulee. Itse taisin ostaa tämän Tartosta. 0,33 l, 5,3 %, 5/5

tiistai 21. toukokuuta 2019

Pühaste Kuradi Saar

Kuradi saar tarkoittanee sitä kuuluisampaa Paplillonista tuttua Pirunsaarta tai sitten vaan Tallinnasta itäänpäin löytyvää virolaista saarta. Takaetiketin vironkielinen teksti ei auennut, mausta on vielä vaikeampi päätellä kummasta on kyse, no ehkä maun perusteella virolainen saari on oikea vastaus. Olut on mustaa ja kaadettaessa vaikuttaa öljymäiseltä. Pikaisen vaahdon kadottua olut ei juuri tuoksu. Olut on yllättävän hiilihappoista, se saa oluen tuntumaan vähän ohuelta. Maussa on reippaasti mallasta ja paahdetta, mutta ohuus on harmina. Mausta löytyy hedelmää, humalia, makeutta, kuplivaista ja mallasta. Vähän sekavaa, ei kyllä mitään virhettä, mutta jotenkin ei saa oikein otetta. 0,33 l, 4,8 %, 3/5

lauantai 18. toukokuuta 2019

Hiisi Leimaus Polttavan Hedelmäinen Olut

Kun Alkosta löytyy jotain chiliolutta, niin en voi sitä olla ostamatta. Jyväskyläläinen Panimo Hiisi naputtelee tasaiseen tahtiin ovelia oluita ja nimeää ne aina hienosti ihan suomalaisittain. Helteisellä takaterassilla siitepölypilvien seassa tuoksussa on chilistä vähän multaista esimakua. Väri tuo mieleen mangon, tyylikästä oranssia sameutta. Maistuikohan alussa enemmän mango, ensivaikutelma meni niin nopeasti ohi. Jälkimaussa leimaus käy ja chili vallitsee makumaailman ylivoimaisesti. Chili ei ole polttavaa, mutta se potkii mangon taka-alalle. Mango ja chili sopivat ovelasti yhteen kuitenkin.  65 IBU, 18 EBC, 330 ml, 6,2 %, 4/5


perjantai 17. toukokuuta 2019

Mufloni Tuffan Vehnä

Porilaisen Beer Hunters -panimon Mufloni-sarjan oluet ovat olleet ihan hyviä. Perjantai-iltapäivä ja takapihan auringonpaisteinen terasssi, kyllä siihen oli pakko valita joku hyvä olut. Tuffa kait tarkoittaa isoisää. Hyvää olutta on porilaispappa osannut panna. Väri on auringonpaisteessa läpinäkymätön kaunis oranssinkeltainen, valkoista vaahto muodustuu asiallisesti. Ekan hörpyn jälkeen tulee heti mieleen että onpas hyvää. Pullonpohjalla oli vähän hiivaa ja ne kaadoin lasiin mukaan. Ehkä kesän ensivehnä vähän saa pluspisteitä, mutta joka hörpyn jälkeen on vaan onnellinen. Hiiva maistuu miedosti, banaania ei ole juurikaan, mikä on tietysti plussaa ensivehnälle. Olut muodostaa nielusta vatsaan saakka sellaisen vehnäolutpylvään, joka ryhdistää juojaa. Ostin oluen S-marketista, varmasti ostoskärryt pysähtyvät jatkossakin tämän oluen kohdalla. 50 cl, 5,0 %, 5/5

torstai 16. toukokuuta 2019

Unclebrew Can U Fix Seed? Pomegranate New England IPA

Granaattiomena on hiipinyt tietoisuuteni vähitellen. Nettivideot tarjoavat erilaisia tapoja jolla sen siemenet saa kätevästi talteen omenan sisältä, jotain houkuttelevaa niissä on. Setäpanimo on nettisivujen mukaan perustettu Tel Avivissa, mutta toimii Virossa. Tämä olut on pantu Kolk-panimolla ja maustamiseen on käytetty granaattiomenamehua. Olut on väriltään vähän sameaa oranssia. Lasin pintaan ilmestyy reilusti kuplia ja päälle vähän vaahtoa. Tuoksu on reippaan hedelmäistä, eiköhän pääaromi ole granaattiomenaa. Maku on sama kuin tuoksussa, happamuus valtaa suun pienen poreilun jälkeen. Todella tasapainoinen olut, kaikki palaset on kyllä kohdallaan. Hedelmien makeus ilmestyy humalan katkeruuden jälkeen uudestaan. Ei tässä ole mitään fixattavaa. Ostin pullollisen Tarton õllepoodista. IBU 50, 330 ml, 5,6 %, 5/5 

tiistai 14. toukokuuta 2019

Reketye Who Is Mr Flakes? Pale Ale

Unkarilainen pale ale on maustettu kaurahiutaleilla. Väri on keltainen, vaahto on tiivistä valkoista katoavaista. Herra Hiutale tuoksuu hedelmäiseltä, melkein ananasta, vähän sitruunaakin. Maku on greippinen, lopussa katkeruutta mukavasti, humalat peittyvät jotenkin taka-alalle. Vähän multaa ja hitusen hiivaa, eivät häiritse. Panimon logon ohrahemmot on syytä painaa mieleen, kannattaa napata mukaan, jos jossain vastaan kävelee. Tölkillinen matkamuistoja matkasi matkalaukussa Budapestin olutkaupasta Hämeenlinnaan. 330 ml, 5,1 %, 4/5

lauantai 11. toukokuuta 2019

Mustan Virran Luomu Pale Ale

Käväisin päivällä Raumalla, joten iltaoluen piti tasapainon vuoksi olla idästä. Sympaattinen apteekkipullo sisälsi kauniin sameaa oranssista meripihkaa. Vaahtoa piti vähän houkutella, mutta olihan sitä. Tuoksussa on jotain metallista tai graniittia. Maussa toistuu sama lekalla lyöty gneissi, se vähän peittää muuta elämystä. Humalia on miedosti. Ei kyllä oikein napannut nyt. 0,33 l, 5,2 %, 2/5

perjantai 10. toukokuuta 2019

Hopaholic Csoksz Komló India Semidark Ale Armando Otchoa

Budapestin juutalaiskortteleissa vastaan tuli Hopaholic-niminen craftbeer-pub. Pubilla oli jotain tekemistä myös lähellä olevan Csak a jó sör! -olutkaupan kanssa. Molemmissa oli ilo poiketa ja maistella olutta. Toisesta sitten ostin tällaisen Reketye-panimon oluen. Semidark-olut on kauniin tummempaa oranssia. Olut tuli nautittua aika nopeasti, eli huonosta oluesta ei voi olla kyse. Vaahto oli aluksi hieno, se kyllä katosi nopeasti sekin. Tuoksu on karamellimainen. Maussa on makeutta ja sitten humalat paiskaantuvat esille. Etiketistä mieleen palautuu tunnelma Hopaholic-pubista. Maku on miellyttävästi karamellimainen, hippusen sitruunainen ja miellyttävän humalainen, karamellia on kyllä reippaasti, mutta makeus on jotenkin jemmassa, silti mieleen hiipii että olikohan liian makeaa. 0,33 l, 6,5 %, 5/5

keskiviikko 8. toukokuuta 2019

Pühaste Hopfenweisse

Tartolaisen Pühasten näkemys vehnäoluesta on lievästi erilainen vehnäolut. Panimon oluiden etiketit ovat olutmaailman hienoimpia. Etikettikin on tässä pullollisessa lievästi poikkeava: olisiko tirolilaismies ulkoiluttamassa pikku possua, no kyllä se toisaalta on linjassa muidenkin panimon etikettien kanssa. Olut on hiukan sameaa tummemman oranssia, vaahto on alkuun tiivistä, mutta se vähän harvenee, mutta suojelee olutta kyllä hyvin. Tuoksussa on vähän hedelmäkarkkia. Vehnäoluen hiivoja ei erityisesti maista, vaan enemmän ehkä mandariinia ja vehnäisyyttä. Oluenjuonnin yhteydessä aloin selvitellä panimon etikettejä ja asia selvisi helposti, tekijä on Marge Nelk ja tuotoksia voi ihailla ilman panimon printtejä http://margenelk.blogspot.com/. Näköjään Hopfenweissen etikettikuvan kohdalla on otsikkona Perfect Day. Pullollisen pohjalla oli vain vähän hiivoja, ne kaatuivat lopulta mukaan lasiin. Ihan nieluunkatoava olut, voisin juoda toisenkin kyllä, jotain jännää maustetta, aavistuksen verran humalaa ja enemmän kirpeähköä mutta makeaa mandariinia. Luulen ostaneeni tämän Tarton õllepoodista, mutta etiketissä on tekstiä myös suomeksi eli voihan tämä olla jostain hyvinvarustellusta kotimaistesta kaupastakin. On se vaan hienoa kun kaupoista saa nykyään niin monia oluita. 0,33 l, 5.5 %, 4/5

tiistai 7. toukokuuta 2019

Arany Ászok

Budapestilaisen supermarketin kylmäkaapista valitsin tämän kultaisen oluttölkin. Tätä juodessa tuli mieleeni jonkun kirjoista sanoma viisaus, älä koskaan valitse sellaista pokkaria jonka kannessa on käytetty kultaisia kirjaimia. Budapestilainen olut on kultaista ja todella kirkasta, kaataessa vähän tulee jo epäusko, kun väritys on kovin vaaleaa. Vaahtoa oli ihan kivasti, mutta se katosi. Tuoksu on mitäänsanomaton, kuten ohut makukin. Ehkä sitruunaviipale auttaisi. Jotenkin sitä luulee löytävänsä vähän humalaa, mutta nesteen kadottua suusta voi todeta että ei siellä mitään ollut. Parasta taitaa olla hiilihapot, kyllä niistä röyhtäys syntyy, mutta se ei tuo mitään makuakaan. Vissyvedenjuojien portti oluisiin. 0,5 l, 4,3 %, 1/5

maanantai 6. toukokuuta 2019

Anchor Steam Beer

Sanfranciscolaisen höyryoluen maistoin edellisen kerran varmaan parikymmentä vuotta sitten Tampereen Vanha Posti -pubissa. Ja nyt sitten heti perään uudestaan, luulin kyllä että tämä olut olisi jo blogitettukin, mutta nyt taidan toista kertaa tätä nautiskella, tosin joku hämärä muisto olisi että pullon muoto on kovin tuttu. Vanhan postin tarjonnassa olut taisi olla eräänlainen erikoisuus. Nyt olut näyttää vähän punertavalta. Vaahto on valkoinen ja komea, sekä kestävä. Tuoksahtaa vähän makealta ja maltaalta. Makukokonaisuus on pehmeä, oikein pehmeä. Vain vähän makeutta, humalan potkua on yllättävän paljon odotuksiin nähden. Anchor on käsittäkseni patentoinut koko höyryolut-termin, jossa on käytetty lagerhiivaa ja ale-lämpötiloja. Lopputulos on mielestäni aika lähellä pilsneriä, täyteläisempi jotenkin. Kokonaisuus on hallitun tasapainoinen. Pullollisen ostin muistaakseni Sellon CityMarketista. 355 ml, 4,8 %, 4/5


keskiviikko 1. toukokuuta 2019

Soproni Klasszikus Világos Sör

Vappusaunan jälkeen nautiskelin yhden matkamuiston Budapestista. Ostin tölkin majoituspaikan viereisestä thaimaalaisen pitämästä supermarketista, jossa valikoimana oli vähän kaikkea ja muutamia oluitakin. Soproni taitaa olla yksi Unkarin suosituimmista oluista. Aika samanlainen juttu kuin Suomessa koffit tai karjalat. Väri on kirkas kulta, vaahto on nopea. Maku on tai no ei erityisesti ole. Makeutta on vähän, jälkimaku on lyhyt makeus. Hiilihappo on läsnä. 0,5 l, 4,5 %, 2/5



tiistai 30. huhtikuuta 2019

Lehe Hetk Bourbon Barrel Aged Cherry Ale

Virosta, Keilan kunnasta ponnistaa Lehe-panimo, se on murtautunut monilla onnistuneilla olutnautinnoilla suosikikseni. Oluen tumman likaisen ruskean väriä tutkiessa helposti näkee jotain punaistakin. Vaahto on pikainen ja katoaa nopeasti. Tuoksussa on viskiä ja mallasta. Maku on makeaa kirsikkaa, mallasta ja jotain raikasta ja viileää, niin ja tietysti tynnyriä ja viskiä. Makeutta on ainakin riittävästi, jotenkin saan taas makuhermoihin jotain metholia. Monta makua ja hyvin kirsikka ja viski on niputettu yhteen. Onhan tähän kyllä jäänyt vähän alkoholin tuomaa vahvuutta, onko se nyt sitten hyvä vai paha. Ehkä vapunaattoon olisi voinut valita vähän erilaisen oluen, omassa lajissaan, kirsikkaisetviskioluet. arviota parempi, no ei olekaan kun korjasin viime hetkellä arviota. 330 ml, 8 %, 4/5