Bereta Citro Pale Ale

Bukarestin tuliainen rauhoitti tiiviin työpäivän jälkeen. Romanialainen olut on kait pantu Ground Zeron panimolla ja se on vaaleankeltaista, vähän tulee mieleen NEIPA. Kuplinta vaahtouttaa lasin yläosan valkoiseksi pilveksi. Tuoksu on hedelmäinen ja vähän kuminen. Maku on hedelmäinen, raikasta sitruunaa, ei kovin hapanta eikä oikeastaan ollenkaan humalaista, neipamaista. Humalaisuus kyllä kerääntyy pikkuhiljaa makunystyröihin. Siisti olut, aika paljon auringonpaistetta on pullollisessa Citroa, mutta viimeinen rypistys tai kulma jää vähän puuttumaan. Jotenkin lopussa tuntuu että olisi vähän laihaa. Pullollisen ostin Bukarestin Strada Covacilla olevasta La 100 de Beri -craftbeer-ravintolasta. Ostoksissa sain todella asiantuntevaa palvelua paikan baarimikolta. l330 ml, 5,5 %, 4/5

Thornbridge Crackendale Citra Pale Ale

Mielenhäiriö iski ja heitin pienen hölkkäilylenkin, sauna ja sitten palkinnoksi saunaolut. Terassilla oli miellyttävän viileää sulatella itseään. Olut on kullankeltaista, vaahto ei nouse juuri ollenkaan. Tuoksu on sitruksinen, aavistus tuntuu mukana olevan dallaspullaakin. Maku on pirteän kirpakka, alkaa vähän toivomaan että olisipa vähän kuumempaa terassilla. Citra-humala maustaa nimensä mukaisesti olutta sitruunalla, humalat ovat lempeitä. Olut oli vähän lipsahtanut yli Best Before -päiväyksen, mutta ei se nyt kyllä haitannut. Jälkimaku on kuivahko, hiukan hiivainenkin. Brittipanimo ei taida osata panna huonoja oluita ollenkaan. Tätä olutta on tutkittava lisää ja napattava supermarketista mukaan, kun tulee vastaan. 330 ml, 5,2 %, 4/5

Anderson's Dr. Jones

Nurmikonleikkauksen jälkeen pieni lepotauko terassilla ja olutkellarista nousi olueksi tartolainen mosaic- ja chinook-humaloitu amerikanIPA. Väri on punertavaa oranssia ja vaahto on tiivis pitsittävä hattu. Maku on oikeastaan bittermäistä humalaa. Pehmeää mallasta, hedelmää häivähtää vähän, humalan kuivuutta, makeus tasapainottaa muita makuja, monta makua mahtuu pullolliseen. Olut tuntuu jostain syystä lämpimältä. 0,33 l, 6,5 %, 4/5

Vallilan Usva New England IPA

Helsinkiläisen panimon olut vaahtoaa reilusti, kun kuultavan oranssin oluen kaataa lasiin. Vaahto on tiivis ja kaunis. Tuoksuu hedelmiltä ja vähän hiivalta. Maussa on tuoksunkaltaiset elementit. Suussa tuntuu hiilihappoja, vaikka ei varsinaista poreilua ole liikaa. Pullollisen ostin jostain supermarketista, olisiko ollut Sellosta. Jälkimakua on kuivan männynkäpyisen humalainen, aika kuiva. Jotenkin en oikein pääse oluen kyytiin, ehkä helteen takia.  33 cl, 5,5 %, 3/5

Nöösker Needles To Say Pine-infused IPA

Viron Adaveressä toimiva Nöösker-panimo on kehitellyt IPAn, johon on uutettu männyn neulasia. Hämeenlinnan ollessa Suomen kuumin paikka, piti tietysti ryhtyä puutarhahommiin, joten olut toimi mainiona palkintona hyvin suoritetusta työstä. Olut on kauniin oranssia, vaahto kuplii isolla ja se säilyy kuitenkin hyvin. Tuoksussa on makeutta, voiko männyn neulanen ollakin makeaa. Maku on jännittävästi mietoa humalaa ja männyn pihkaa, jotain mausteita, vanhaa toffeeta, pientä laihuutta. Jotenkin tulee mieleen miellyttävän erikoisesta vähän mausteisesta mausta sana kamfertti, siis maistuu ihan kamferttitipoilta. En ole kyllä tietääkseni niitä koskaan maistanut. Erikoisolut on.  330 ml, 6,1 %, 4/5

Perfektum Double Black IPA

Bukarestin historialllisesta keskusta löytyykin useampiakin craftbeer-baareja. La 100 De Berin kadunvierusterassille piti pysähtyä, asiantunteva baarimikko suositteli useita oluita ja kertoili niistä kiinnostavia taustatietoa. Pää pyörällä valitsin pullollisen mustaa IPAa. Väri on musta, kuplinta kerää oluen päälle kermaisen vaahdon. Maku on vähän paahteinen, enemmän männynkäpyjä, ehkä jopa kuusenkäpyä, kuplintaa, vain vähän makeutta, lopulta paljastuu sitruuna kaiken humalan keskeltä. Tekee mieli maistaa muitakin paikan oluita. 0,33 l, 8,2 %, 4/5

Ursus Retro Nepasteurizatā

Iltapäiväolut Bukarestin historiallisen keskustan chillailubaarissa oli paikallisen panimon peruslagerin retroversio. Perus-Ursusta olen juonut melkein 20 vuotta sitten Mamaiassa, jäihän siitä muistokin jostain syystä. En kyllä osaa sanoa miten tämä eroaa siitä. Väri on kultainen ja vaahto on mallia peruslager.  Maussa on mallasta ja hiukkasen metallia, eipä oikein muuta. 0,5 l, 5,3 %, 2/5 

Three Happy Brewers Acuarela

Pieni aamupäiväkävely päätyi Acuarela-baariin. Mukava sateenvarjokatto viilensi paahdetta. Bukarestilainen panimo on nimennyt yhden oluensa baarin mukaisesti. Oluen väri on kultaa, vaahto on heikohko. Tuoksussa on lievästi omenaa. Hörpyn jälkeen huomaa hiivaa ja vähän siideriä ja tietty omenaa. Ei nyt ihan hapanta, mutta liippaa läheltä. 0,33 l, 4,8 %, 3/5 

Nenea Iancu Bere Albă Nefiltrată din Grâu

Bukarestin helteessä oli helppo sortua yhteen olueeseen. Luulin että valintani olisi ollut romanialainen, mutta olut onkin saksalaista, sitä ei tosin myydä muualla kuin Romaniassa. Rembrandt-baarin tarjoilija kaatoi pullollisen tyylikkäästi lasiin hiivoineen. Väri on oranssia aurinkoa. Vaahtoa tulee mukavasti. Maku on toimivaa vehnäolutta, hiivaa vienosti vähän banaaniakin, aika paljon hiilihappoa. 50 cl, 5,5 %, 4/5

Ground Zero Imperial Fuck

 Iltakävely Bukarestin historiallisessa keskustassa kohdistui olutbaarin metsästykseen, ensimmäisen kohdalla pyöri niin tutusti betonimylly että piti vaihtaa kohdetta. Beer o’clockin terassilta löytyi tilaa. Listalla IPA-valikoiman kohdalla oli useita romanialaisia, muissa tyyleissä vähän vähemmän. Imperial Fuck, tässähän on onnistuttu hienosti. Väri on kultainen oranssi, vaahto on niukka mutta lähes ikuinen. Tuoksu on  vähäinen tai se vaan meni ohi. Vaikka alkoholia on reilusti, niin maku on hedelmäisen pehmeä. Humalat on kyllä läsnä, mainio kokonaisuus. Olutlista katosi pöydästä heti tilauksen jälkeen, se olikin kyllä vain romaniaksi. Ground Zero panimon nimenä vihjailee 9/11 tapahtumiin, hyvin on pohjalta ponnistettu. Ehkä pitää poiketa baarissa tutustumassa tähän tarjontaan uudelleen, pois betonimyllyt. Vahva maku tuntuu lopussa, yksi tätä riittää kerrallaan. Tuoppi, 9,0 %, 5/5 

One Beer Later Drink Different American IPA

Bukarestin helteessä piti kivuta vähän lähemmäs aurinkoa Pura Vida Sky Bariin. Baarin olutvalikoimasta valitsin tämän toisen oluen. Kivat tsemppaustekstit rappusissa antoivat luvan yhdelle pullolliselle. Pullollisen etiketissä näyttäisi olevan Steven Jobs ajattelemassa ei kun juomassa toisin. Olut on kirkkaan kellertävää ja vaahtoaa reilusti valkoisena pitsittäen. Tuoksuna on katkeran hedelmäinen. Maku on samaa, katkero on hallitseva, mutta pysyy kohtuudessa. Helteessä kuivuu nopeasti ikeniin. Terassibaarin rappusissa ilmoitettiin energiankulutus kaloreina, oluessa on taas lukemia kJ-yksikössä, jos vessa olisi alakerrassa niin kai tässä tasapainoon pääsisi.  Ehkä toinenkin tällainen kiltti olut jossa on kuitenkin särmää, alhaalta kuuluu viulistin vetämä My Way ja aurinko paistaa. 

IBU 45, EBC 8, 330 ml, 5 %, 4/5

Monyo Bipolar Bear White IPA

Budapestin tuliaisiksi ostin paikallisesta olutkaupasta ainakin yhden paikallisen panimon oluen. Monyolla olisi ollut myös oma baarikin, mutta sinne ei sitten tullut poikettua, vaikka ohi tuli kuljettua. White IPA on yhdistelmä belgialaisesta witbieristä ja IPAsta, hieno yhdistelmä onkin. Mielenhäiriöinen vai olisiko vaan kaksinapainen jääkarhu on vaaleaa ja kauniisti valkealla vaahtoavaa. Etiketissä eläintarhan asukas saa ajankulukseen unkarilaisen keksinnön, rubikinkuution. Tuoksu on hedelmäinen, sitruunainen ja kukkainen. Väri on kirkkaansamea keltaisenoranssi. Maussa toistuu tyylilajin lupaukset: hedelmäisyys, lievä hiivaisuus, pirteä humalaisuus, vähän etelämaalaista mäntyä. Jälkimaussa humalan katkeruus antaa luvan pitää pienen nautiskelutauon ennen seuraavaa kukkaisparfymoitua hörppyä. Olut tuntuu suussa paksulta, makuja on paljon ja ne harmonisoivat toisiaan. Helppoa juotavaa. IBU 40, 330 ml, 6,1 %, 5/5   

Pühaste Maskeraad White Stout

Pullollinen vähän erikoisempaa olutta sopi loman alkuun. White Stout onkin täysin uusi olutlajike tässä blogissa. Nyt ollaan sen verran erikoisen oluen kanssa tekemisissä että piti oikein tarkkaan miettiä kuuluisiko tämä juoda kylmänä vai lämpimämpänä. Päädyin jääkaappilämpötilaan, kun yritin oluen väritystä nähdä ruskean lasin läpi, luulin olutta vielä vaaleammaksi. Kaadettaessa olut paljastuukin aika ruskeaksi, sahtimaiseksi, vaahtoa ei synny. Tuoksussa on kahvia reilusti, etiketissä on mainittu tallinnalainen Kokomo-kahvipaahtimo. Tonkapapua on myös käytetty, se antaa aika hienostunutta makua. Googlettelin oikein tonkapapua. Kaakaotakin on maussa, aikamoinen makupommi. Kanelikin heiluu mukana. Maku on vahva, alkoholia on reilusti, mutta se ei oikein maistu missssän. Tuoksu on todella voimakas, no maku myös, tuntuu vatsassa saakka. Pullollisen ostin Tarton Õllepood Gambrinuksesta. Pühasten etiketti on kyllä taas hieno. 50 IBU, 0,33 l, 10,5 %, 5/5

Olvi APA

Olvilta tuli vähän aikaa sitten hiivanäytteitä, jotka olivat pakattu pikkuisiin pullollisiin. Siirsin oluet olutkellarin takaosaan ja ajattelin että nämä on jo kaikki blogitettu. Päätin sitten tehdä ensimmäisen vertailevan blogituksen vaikka se onkin vähän blogin periaatteiden vastaista. Ensin piti tietysti tutkia että mitähän sitä on näistä oluista ennen tullut kirjattua. Kauhukseni huomasin että APAa en olekaan koskaan blogittanut, maisteltu olen kyllä monesti ja usein on tätä tullut kaupastakin hankittua, tölkkeissä tosin. Nyt sitten on aika testata APAa. Väritys on keltainen kun veljesolut IPA on ruskeampi. APAn vaahto on kirkkaan valkoista, kun IPAssa on siinäkin vähän beigeä. Tuoksu on yllättävän samankaltainen, vähän simaa. Maku APAssa on aika laimea, erilaista kuin tölkissä? En kyllä pysty vertailemaan kahta olutta yhtaikaa, jätän IPAn sittenkin jälkkäriksi. Pienestä pullosta piti kaataa pieneen lasiin, ei ole hyväksi tälle oluelle. Otan vähän reilumpia hörppyjä. Pehmeäähän tämä on, katkero ilmestyy mukaan onneksi. Pientä hämmästystä tämä aiheuttaa kyllä, en ole hetkeen kyllä valinnut supermarketin hyllyltä Olvin APAa. Maussa on aika vähän hedelmää, mutta onhan sitäkin. Liian pieni pullollinen, ei jatkoon. Tuollainen vähentää pisteitä. 62 EBU, EBC 13, 0,275 l, 5,9 %, 3/5

Anderson's Applehoff Sour Ale

Anderson on käynyt Lehen panimolla ja yhteistyön tuloksena on hapanolutta kanelilla maustettuna. Olut näyttää lasiin kaadettaessa siideriltä, kuplintaa on. Väri on samea oranssi, vaahto katosi, jos sitä olikaan, nopeasti. Pullon pohjalla on omista ikiaikoisista omeviinikokeiluista tutun oloista hiivakertymää, jätin ne paikoilleen. Tuoksussa on omenapiirakkaa. Hörpätessä huomaa että kanelia on piirakassa reippaasti. Jälkimaussa kaneli muistuttaa siitä faktasta että myös liikaan kanelinsyöntiin voi kuolla. Kaneli on voimakasta. Makeus ja happamuus ovat hienosti tasapainossa. Välillä vähän tuntuu että kanelia on kyllä kaatunut liikaa, hörppyjen välissä taas haluaa maistaa taas että oliko sitä kanelia sittenkään liikaa. Parin hörpyn jälkeen kaneli tulee kyllä jo tuoksussa vastaan reippaasti. En ole kovasti siidereihin perehtynyt, mutta luulen että siidereissä ei ole tällaista olutskenen kaltaista irroittelua (ei kun onhas niitä mitä erilaisempia vadelma ja muita siidereitä, ei kun oliko ne sittenkin lonkeroita), ehkä siiderivalmistajat voisivat ottaa tästä oppia ja heittää markkinoille kanelilla maustetun omenapiirakkasiiderin. Tätä riittää yksi kerrallaan, ei enempää, mutta kyllä tämä pullollinen kelpaa napata ostoskoriin, jos vastaan tulee. Itse taisin ostaa tämän Tartosta. 0,33 l, 5,3 %, 5/5