Pivovara Medvedgrad Zlatni Medvjed

Splitin Diocletianuksen palatsin sisällä oli kuuma ja oli pakko ottaa nopea lounas ja juomatauko Mosquito-ravintolassa. Listalla oli muutamia vieraampia oluita, joista nimen perusteella ja tarjoilijan avustuksella valitsin zagrebilaisen pilsnerin, jota tarjoilija kuvasi sanalla white. Vaahto on valkoista, olut on kultaista ja kylmää. Humala puraisee vähän, kyllä tämä kultainen karhu janon vie. Maku on pehmeää, vaahto on pehmeää, lopuksi humalan puraisu on vieno.  0,50 l, 4,4 %, 4/5 

Hop Hooligans Heartbreaker Hibiscus, Lime & Jalapeno IPA

Bukarestista itselle ostettu matkamuisto juhlisti kesäloman alkamista aurinkoisella takaterassilla. Olut kaatuu lasiin muodostaen höttöisen pikaisesti katoavan vaahdon. Olut on mehumaisen punaista, lienee hibiscuksen kukat olleet punaisia. Jotain pientä möhnää pyörii oluen joukossa, ei ne oikein lisää nautintoa. Maku on hedelmäinen, aluksi aika laimea, limeä. Heti ensimäisen hörpyn jälkimaku on chilimäinen, jalapenoa. Jalapeno hallitsee lopulta suuta voimakkaasti, mutta kyllä limekin maistuu. Aika erikoinen IPA, jalapeno vähän pistelee lopussa. 330 ml, 6,5 %, 4/5

Hiisi Nuutti Spicy Morning Habanero Stout

Lähes unohduksiin, olutkellarin takahyllylle joutunut jyväskyläläispanimon chili-stout hyppäsi nautittavaksi viileämpänä kesäkuun iltana. Olut kaatuu lasiin runsaasti vaahdoten, vaahto pursuaa puolillaan olevasta pullostakin. Olut on mustaa. Tuoksussa on kahvia. Maku on paahteinen, kahvinen ja lakritsainen, taustalla pieni makeus. Poreilu vähän keventää. Jälkimaussa habanero turruttaa mukavasti kieltä. Etiketti suosittelee tämän nauttimista pimeimpään vuodenaikaan, sitä kohtihan tässä nyt ollaan menossa. Sopii hienosti viileämpään kesäiltaankin, sateenodotteluun. Pienin hörpyin lasi tyhjenee, onneksi pullossa on vielä vaahdon alla olutta. Oluen ostin joskus talvella Alkosta, jos tätä on vielä valikoimissa, niin turha epäröidä tämän nappaamisessa ostoskoriin. 35 IBU, 75 EBC, 330 ml, 5,7 %, 5/5

 

Hedönist Brut IPA

Hedönistien IPA-4packistä nappasin maisteltavaksi Brut IPAn. Oluttyyli on itselle uusi, en muista sellaista ennen maistaneeni. Brut viitannee kuohuviiniin, mutta kyllä tämä kuitenkin on ihan IPAa on. Väri on kauniin oranssia, vaahto on heikko. Tuoksussa on hedelmäistä humalaa ja pieni aavistus hiivaa. Maku on pehmeän humalaista, hiilihaapokasta. Jälkimaussa esiin tulee uudelleen kuivuus, humalat, hyväähän tämä on. Hyväksytään sarjaan kuohuviiniolut, vähän sellaista hiivaa lopuksi ja hiilihappoisuus vähän antaa mielikuvaksi laihuutta. Tyylisuuntaan voi kyllä huoletta tutustua, kyllä tälläkin olisi voinut juhannuksena kilistellä. 330 ml, 5,5 %, 4/5

Trappistes Rochefort 8

Juhannuspäivä olikin helteiden jälkeen vähän viileämpää, joten oluen piti sitten olla vähän tummempaa. Belgialaisen trappistiluostarin munkkien panemaa olutta yleensä pidetään yhtenä maailman parhaista. 8 on yksi panimon oluista, muut ovat ainakin 6 ja 10. Mielikuvitus ei nähtävästi lähde laukkaamaan munkkiluostareissa. Olut on likaisen ruskeaa. Vaahto on vaaleaa ja heikkoa. Maku on mausteinen, makea, vain lievän humalainen ja hedelmäinen. Vaikeampaa on eritellä mitä hedelmiä tuossa sopassa oikein on. Taatelia ja jotain kanelia on jälkimaussa. Jälkimaku on ovelan mausteinen. Juhannuspäivä päättikin sitten lopulta vaihteeksi  heittää helteisen auringonpaisteen takaterasille, näköjään munkit ovat tottuneet vaihtelevaan säähän sillä olut sopii pilviseen ja helteiseen säähän. Makeaahan ja vähän rusinaistakin tämä on, mutta hienostuneesti. Kyllä tämä lopulta vaan paranee koko ajan, suuhun jää sellainen mausteporina.  33 cl, 9,2 %, 5/5

NanoPruul Troopika American Pale Ale

Juhannusaaton perinteiset puutarhanhoidolliset työt pistivät hien virtaamaan ja kuusenneulaset niin mukavasti pistelemään, että palkinnoksi  avasin kylmän virolaisen pienpanimo-oluen. Panimon koko on nano, eli taitaa olla aika pieni panimo. Pienuus ei kuitenkaan haittaa oluenpanoa. Etiketissä kiemurtelee trooppisia värikkäitä käärmeitä, eivät pelota vaan olut kaatuu lasiin. Troopinen olut on meripihkaista väriltään ja  se kuohuaa pullosta kaadettaessa todella reilusti beigenä. Tuokusssa on tietysti trooppisia hedelmiä. Maku on lämmin, mangoa ja jotain muita hyvin kypsyneitä hedelmiä. Maltaan makeuteen sotkeutuu hedelmien makeutta, humalat ovat taustalla ja ponnistavat esiin jälkimaussa. Talkoojuomaksi ja janojuomaksi olisi voinut olla kevyempää, tämä täyttää suun kokonaan. Pullolisen ostin jostain virolaisesta supermarketista. IBU 32, 330 ml, 5,9 %, 4/5

Hop Hooligans & PINTA Polly Wants His Juice Juicy DIPA Mango & Pineapple

Bukarestin tuliainen ja juhannusaatonaatto, niin ja vielä poikkeukselliset sääolot eli helle muodostavat sopivan viitekehyksen blogitukselle. Puolalais-romanialainen yhteistyö on onnistunut täydellisesti. Olut on väriltään mehuisen keltaista, täysin läpinäkymätöntä keltaista nesteenkaltaista. Vaahtoaa vähän valkoisella. Tuoksu on ananasta. Maku on myös rauhallista ananasta, eli siitä on poistettu makeutta. Silti ylähuuli tarrautuu välillä lasin sisäpinnan makeuteen. Alkoholi on piilotettu taitavasti. Etiketissä sanotaan että mukana on mangoa, jos oikein venytän mielikuvitusta, niin voin sanoa että sitä on selvästi mukana, Polly tahtoo mehua, lisää tätä ei olisi huono hankinta. Ananas kääntyy happamaksi lopulta. 500 ml, 9,0 %, 5/5

Hedönist Ne Ne Ne Ne IPA New England IPA

Hedönistit lähettivät maisteltavaksi punaisen laatikon, jonka sisällä oli neljä erilaista IPAa. Paketissa kyljessä oli kaikenlaista hauskaa tekstiä ja se oli nimetty Hedönist Unapologetic Indulgence Tasting Set All Hail India Pale Ale 4 x Boom IPA 4packiksi. IPA-boxin NEIPA-versio on yllättävän tumma. Vaahtoa on vähän, se on valkoista. Olut on humalaista, kuivaa ja vähän jopa puumaista. Neipojen hedelmäisyyttä on varsin vähän, tai ne ovat suuntautuneet kovasti sinne greippi ja sitruuna-akselille. Jos unohtaa odottavansa hedelmämehua ja ajattelee vaan että kyseessä on katkera IPA, niin olut on ok, ainakin se kaatui nopeasti, lasin pohja näkyi ennenkuin arvostelun sai kirjoitettua. Jälkimaku on humalainen. Hedönisteillä on kyllä hieno asenne, unapologetic.  330 ml, 5,5 %, 4/5

Lehe Päikesetõus Salarannas New England IPA

Lehe Pruulikodalta ilmestyy nykyään tiiviisti uusia oluita. Tämän NEIPAn ostin keväisellä vironreissullani, olikohan Peetrin Selverin oluthyllystä, jonka luulen vähän pienentyneen tai odotukset vaan olivat sen verran korkealla. Auringonlasku salaisella rannalla on sameaa ja ruskeahkoa, vaahtoa auringonlaskun päälle kertyy vähän. Tuoksussa on karamelliä, englanninlakuja. Maku on myös vähän sameaa, hedelmäkeittoa, maltaan makeutta, humalat ovat vain hedelmäisiä. Etiketissä on voikukkien siemeniä ja wlan kielletty merkki, mystistä. Alkuun tuntui vähän sellaiselta että kyllähän näitä on ollut, mutta joku viehätys tästä löytyy, mutta sitten taas makeus ja hedelmäsekametelisoppa jossa on enemmän makeaa trooppisuutta kuin sitruunaa tai greippiä. Juodessa lasin pintaan kehkeytyy alahuulta tahmaavaa sokeria.  330 ml, 6,2 %,  3/5

4 Alqueries Tomahawk Pell Roja - Tomahawk Destroy Limited Edition

Vanhempien tuliainen Menorcalta oli tietysti pari paikallista olutta, jotka olivat löytyneet Ciutadellan olutkaupasta. Mallorcalainen red ale on raskaantuntuisen läpikuultamaton punaruskeaa ja vaahto on tiivis sametti. Olut taitaa olla jonkinlainen erikoiserä. Makua on paljon, mallasta, hedelmää, humalaa ja hiilihappoja, bitterimäistä. Vähän sellaista ylikypsän hedelmän makeutta on mukana. Tarkemmin etikettiä luettuani huomasin että siellä mainitaan American Amber Ale. Maut vuorottelevat mukavasti, ensin alkuun maltaan makeutta, joka saa seurakseen hiilihapon kuohunta, joka tekee tilaa humalaiselle kuivalle jälkimaulle. 33 cl, 7 %, 4/5