torstai 8. elokuuta 2019

The Flying Dutchman Diamonds Are Forever Beer Is Whenever Belgium White

Hymyhän tuota oluen nimeä lukiessa tulee ihan väkisin. Kiertolaispanimo on taas käynyt Belgiassa panemassa laatuolutta. Witbier on humaloitu oikein kunnolla. Tuoksu onkin pelkkää humalaa, mieleen tuleekin nopeasti että mitäs tämä nyt oikein onkaan. Väritys on vaaleankeltainen ja samea. Vaahtoa käy vähän näyttäytymässä. Etiketin mukaan katajanmarjoja, appelsiininkuorta ja korianteria on mausteena. Katajanmarjat tuovat kuivaa suutuntumaa, korianteri vie vähän belgimaisemiin, kunnes taas humalakattaus rävähtää esille. Suuhun jää kuivuutta, hiukan kalkkia, mikä saa nielun anelemaan uutta annosta. Kyllä tällaisen toisen voisi juoda koska vaan. Ostin pullollisen Alkosta, olisikohan siellä vielä lisää, best before -merkintä olisi vuoteen 2022 saakka. 330 ml, 5,6 %, 5/5


keskiviikko 7. elokuuta 2019

Mikkeller Ricemarket

Keskellä viikkoa maistui saunan päälle yksi Mikkellerin kööpenhaminalaiselle Ricemarket-ravintolalle panema olut. Olut on väriltään kupariin taipuvaa kirkkaan ruskeaa. Tuoksu on mieto, vähän makea. Maku paljastuu makeaksi, hunajaiseksi. Etiketissä sanotaan että inkivääriä ja hunajaa on mukana. Makea tuoksu tulee varmaankin hunajasta. Inkivääriä on aika vähän, mallasta on enemmän. Koko pullollinen meni inkivääriä hakiessa, lopputuloksena oli vain pientä pistelyä kurkussa. Riisin käyttäminen oluessa ei oikein tuo mitään hyvää mielikuvaa. Pientä kurkkupastillia löytyy vielä lopuksi. 330 ml, 6,0 %, 3/5

maanantai 5. elokuuta 2019

Hedönist Sour Shandy IPA

Hedönistien IPA-4packistä viimeisenä tuli ulos shandy-IPA ja se sai kunnian juhlistaa loman jälkeisen ensimmäisen työpäivän päättymistä. Olut on vähävaahtoista ja hailean oranssia. Tuoksussa on sitruunaa ja kypsempiäkin hedelmiä. Shandymäistä kai pitäisi sanoa. Muistan joskus kauan sitten, teini-ikäisenäköhän taisi olla, lukeneeni varmaankin Alkon informaatiolehdykästä että oluissa on sellainen kummallinen tapa britteinsaarilla että olutta lantrataan sitruunasoodalla. Silloin asiaa oli todella vaikea ymmärtää, miksi ihmeessä pitää tuhota kaksi ihan eri tarkoituksiin suunniteltua juomaa toisiinsa sekoittamalla. Mummulassa juotiin sitruunasoodaa ja kaverien kanssa olutta. Tässäkin maussa molemmat juomat vähän vuorottelevat, mutta sitruunasooda vie voiton kevyesti. Lopputuloksena on kuivahko janojuoma, joka on jotenkin makea, vähän hapan ja kuivan sitruunainen yhtaikaa. Eihän tämä ole kuin puoliksi olutta, mutta se puoli on kyllä hyvää. Olisipa helle ja kesäloma vieläkin. 330 ml, 3,0 %, 4/5