Beerbliotek Borek Citra #5 American Pale Ale

Alkosta ostin jokin aika sitten ruotsalaisen olutkirjaston oluen. Olut kaatuu lasiin hohtavan oranssina. Kaadettaessa olut näytti vähän jopa vaaleanvihreältä, mutta lasissa kuitenkin erityisen kauniilta. Vaahto on tiivis valkoinen matto, ulkonäkö on kyllä aika täydellinen. Tuoksussa on kuusihavua ja hedelmiä. Ensisiemaus on humalainen, puinenkin. Maku on täyteläinen ja pehmeä, ananas erottuu hedelmien joukosta. Etiketti kertoo että humalina on käytetty slovenialaisia ja jenkkihumalia. Helpostijuotavaa, se ei ole koskaan huono adjektiivi oluelle, joskus vähän vaikeammat tietysti saavat innostumaan enemmän. 330 ml, 5,5 %, 4/5

Tanker Dehydration Yuzu And Lemon Goze

Tanker on tölkittänyt oluensa tyylikkäästi, musta tölkki vaikuttaa hienolta, arvokkaammalta. Samean oranssi olut ei vaahtoa ollenkaan. Tuoksu on oikein hedelmäinen. Nimi lupailee kuivuutta, mutta ihan saharalaiseen meininkiin ei mennä. Maku on lievästi suolainen, enemmän hedelmäinen tai sitruunainen, fiksumpi sanoisi varmaan että yuzumainen. Oikein juotavaa, makeus ja suolaisuus tasapainottelevat, makeus tuntuu ensin ja jälkimaussa on siiten enemmän suolaa. Onpas hyvää. Jossain vaiheessa kuitenkin huomaa että oluessa tarvitaan myös vettä, mutta se lieneen janonsammutuksessa pakollista, kyllä tätä voi suositella.  IBU 35, 440 ml, 5,5 %, 4/5

Purtse Siidisuka Sweet Stout

Räjähdys kuului alakerrasta. Jännityksellä etsin räjähdyksen aiheuttajaa ja sehän löytyi sitten olutkellarista. Keväällä ostin Virosta kaksi makeaa stouttia nautiskeltavaksi synkkinä talvi-iltoihina, toinen niistä sitten päätti itse nautinta-ajastaan ja rähjähti palasiksi. Toinen pullollinen tavallaan pakotti blogistin avaamaan itsensä varovasti ja nautiskelemaan silkkisukkamaisella varovaisuudella sisällön, vaikka tänään ei ollut tarkotus nautiskella olutta. No eipä tämä nyt ihan hirveästi haitannut, paitsi sirpaleiden ja oluen siivoaminen perjantai-iltana ei ollut mieluinen lisätehtävä ollenkaan. No yksi kaapin taakse kadonnut cd-levy löytyi. Olut on mustaa ja vaahtoa tulee reippaasti. Tuoksu on jotenkin kaasumainen, ehkä räjähdys johtui liiasta hiilihaposta. Pulllon pohjalla näyttäisi olevan jonkun verran hiivaa. Maku on kuitenkin pehmeä. Vähän kahvia, reippaasti makeutta, jotenkin koko ajan on pieni pelko uudesta räjähdyksestä, vaikka se on tietysti täysi mahdottumuus. Helposti tätä nieleskelee, ilman räjähdystä mietteet olisivat positiivisemmat. Pullollisen taisin ostaa Tallinkilta. Best Before oli ensi kevääseen. Panimo merkitään muistiin. Aina olen vähän ollut sitä mieltä että ei niitä hyviä oluita kannata hillota missään, vaan juoda. Sirpaleita tutkaillessa: olikohan vähän ohutta lasia tämä pullollinen. 330 ml, 6,3 %, 3/5

The Flying Dutchman Diamonds Are Forever Beer Is Whenever Belgium White

Hymyhän tuota oluen nimeä lukiessa tulee ihan väkisin. Kiertolaispanimo on taas käynyt Belgiassa panemassa laatuolutta. Witbier on humaloitu oikein kunnolla. Tuoksu onkin pelkkää humalaa, mieleen tuleekin nopeasti että mitäs tämä nyt oikein onkaan. Väritys on vaaleankeltainen ja samea. Vaahtoa käy vähän näyttäytymässä. Etiketin mukaan katajanmarjoja, appelsiininkuorta ja korianteria on mausteena. Katajanmarjat tuovat kuivaa suutuntumaa, korianteri vie vähän belgimaisemiin, kunnes taas humalakattaus rävähtää esille. Suuhun jää kuivuutta, hiukan kalkkia, mikä saa nielun anelemaan uutta annosta. Kyllä tällaisen toisen voisi juoda koska vaan. Ostin pullollisen Alkosta, olisikohan siellä vielä lisää, best before -merkintä olisi vuoteen 2022 saakka. 330 ml, 5,6 %, 5/5

Mikkeller Ricemarket

Keskellä viikkoa maistui saunan päälle yksi Mikkellerin kööpenhaminalaiselle Ricemarket-ravintolalle panema olut. Olut on väriltään kupariin taipuvaa kirkkaan ruskeaa. Tuoksu on mieto, vähän makea. Maku paljastuu makeaksi, hunajaiseksi. Etiketissä sanotaan että inkivääriä ja hunajaa on mukana. Makea tuoksu tulee varmaankin hunajasta. Inkivääriä on aika vähän, mallasta on enemmän. Koko pullollinen meni inkivääriä hakiessa, lopputuloksena oli vain pientä pistelyä kurkussa. Riisin käyttäminen oluessa ei oikein tuo mitään hyvää mielikuvaa. Pientä kurkkupastillia löytyy vielä lopuksi. 330 ml, 6,0 %, 3/5

Hedönist Sour Shandy IPA

Hedönistien IPA-4packistä viimeisenä tuli ulos shandy-IPA ja se sai kunnian juhlistaa loman jälkeisen ensimmäisen työpäivän päättymistä. Olut on vähävaahtoista ja hailean oranssia. Tuoksussa on sitruunaa ja kypsempiäkin hedelmiä. Shandymäistä kai pitäisi sanoa. Muistan joskus kauan sitten, teini-ikäisenäköhän taisi olla, lukeneeni varmaankin Alkon informaatiolehdykästä että oluissa on sellainen kummallinen tapa britteinsaarilla että olutta lantrataan sitruunasoodalla. Silloin asiaa oli todella vaikea ymmärtää, miksi ihmeessä pitää tuhota kaksi ihan eri tarkoituksiin suunniteltua juomaa toisiinsa sekoittamalla. Mummulassa juotiin sitruunasoodaa ja kaverien kanssa olutta. Tässäkin maussa molemmat juomat vähän vuorottelevat, mutta sitruunasooda vie voiton kevyesti. Lopputuloksena on kuivahko janojuoma, joka on jotenkin makea, vähän hapan ja kuivan sitruunainen yhtaikaa. Eihän tämä ole kuin puoliksi olutta, mutta se puoli on kyllä hyvää. Olisipa helle ja kesäloma vieläkin. 330 ml, 3,0 %, 4/5

Anderson Sini Must Valgre Milk Stout

De Tolly Õllebaarissa on käytävä  aina kun on mahdollista ja on Tartossa.  Koko paikkahan nakkikioskin alapuolella oleva baaritiski ja käytävä sekä tietysti käsittämätön määrä oluita ja asiantuntemusta tiskin takana. Olueksi suositeltiin Tarton oman miehen mustikka-stouttia. Ensin huomaa tutunoloisen andersonmaisen mahtavan vaahdon. Tuoksussa on maitokahvia ja sipaus mustikkaa. Maku on makeaa kahvia. Mustikkaa on vain nimeksi. Laktoosi tuo makeutta. Tummaksi olueksi helppoa ja nopeasti nieluunkatoavaa. Oluen nimi viittaa Viron lippuun, mutta valkoinen on samalla kuuluisa muusikko. 0,33 l, 4,3 %, 4/5 

A. Le Coq Premium Ruby Red

Tartonreissun tiistaiaamupäivä yllätti sateella. Onneksi varastossa oli tekemistä, kun aina suunniteltu A. Le Coqin olutmuseo ja tehdaskierros oli aina jätetty seuraavaan kertaan. No oikeastaan se jäi taas seuraavaan kertaan, koska paikalle päästessä selvisi että turistikierros on vain torstaisin. Olutmyymälä oli onneksi auki, joten ostin pari olutta ja tietysti olut-kumisaappaat. Sateen päättymistä odotellessa maistelin sitten Old Town Tartu Apartmentsissä A. Le Coqin uutuuden. Väri on vahva rubiini. Tuoksu on vaimea, vaahto on hieno. Ensin maistuu vähän marjaisuus ja sitten ihan peruslager, oliko jopa pahvia. Ilmassa on pettymystä, siis säässä ja tehdaskierroksen siirtymisenkin takia, pari muuta ostostani olivat lämpimiä, joten olutkaan ei ihan ollut parasta. 0,5 l, 4,5 %, 2/5

Kona Big Wave Golden Ale

Havaijilainen golden ale maistui keskellä Tarton raatihuoneen toria, helle kun ei sitten suostunutkaan loppumaan.  Tuoksussa on vienosti hedelmäisyyttä. Vaahtoa on heikosti kultaisen ja kirkkaan oluen pinnalla. Maku on ohuen hedelmäinen, maku on aika lyhyt. Pullossa on kuvioitu Havaijin saaret ja vinkiksi varmaan teksti Liquid Aloha. Ihan pienen pieni humalan potku vai onko se vaan sitruunaista kirpeyttä. Helppoa ja rentoa on. 355 ml, 35,5 cl, 4,4 %, 3/5 

Khevsuruli

Tarton Gruusian köökissä piti nopeasti saada aperatiivi ennen hatzapuria. Tietysti georgialainen olut oli sopiva. Tarjoilija sanoi että ihan on sama onko gruusialainen vai georgialainen. Olut on kirkkaan keltaista ja vaahto on ohut. Tuoksu on makea. Maku on tyyliä peruslager, ei mitään erikoisuutta. Pehmeää ja hiukan mineraaleja, ei oikeastaan muuta kerrottavaa.  Pehmeyttä on ihan mukavasti, lämpimään keliin suunniteltu varmaankin. Helle tasoittaa janojuoman tietä, ihan mukavaa. 50 cl, 4,9 %, 3/5