Vormsi Hele Õlu

Haapsalun kaupungin edustalla olevalta Vormsin saarelta kotoisin oleva olut lohdutti loman päättymisen ankeutta. Vormsin risti koristaa panimon logoa ja pullon etikettiä. Itse olut on sameaa ja pehmeää. Vaahto on tiivis ja kestävä, oluen väritys on samea keltainen. Olut maistuu ihan hyvältä, kunhan alun hiiva ja kukka -annoksesta selviää. Lievää yrttisyyttäkin löytyy, silti erittäin miellyttävä olut, jossa hiilihappo on samettisuutta. 33 cl, 5,5%, 4/5

Kanepi Õlu Tarušku

Kannabis-olutta testasin saunaoluena Tarton Barclay-hotellin sviitissä. Ovelan makuinen olut lähti matkaan ihan sattumalta Anna Kauplusista. Patenttikorkkinen  liettualaiseksi paljastunut olut on hyvää. Jännän makea maku on persoonallinen, mukavan vaahdon ja makeuden alta paljastuu yrttisyyttä, mentholia, raikastakin jopa. Sementtistä sivumakua löytyy vähän. Paluumatkalla on taas pysähdyttävä Anna Kauplusiin. Olut on kyllä jotenkin haastava, hyvää vai outoa, täytyy tutustua tosiaan paremmin. 1 l, 5,0%, 4/5

13 Statiniu Vilniaus

Vilnalainen yrttiolut lähentelee viiniosastoa. Tymäkkä tumma makea alkoholiolut on pullotettu pikku patenttikorkkiseen lasipulloon. Tuoksusta tulee mieleen jouluinen englantilainen hedelmäkakku, maku on yrttinen. Jos sokkotestissä olisi laitettu lasiin, niin olisin kyllä veikannut että tämä on jotenkin gourmet-kokin yrttiseoksella terästettyä Ruskaa tai Jormaa, kumpaakaan ei kyllä taida enää löytyä Alkon viinivalikoimasta. Erikoista on. Ehkä tämä olisi oikea juoma olutblogistin korpihiihtosuunnistuksen rastien 17 ja 22 välisen reitinvalinnan harkintajuomaksi, jos vain olutta saisi olla juomana. 0,2l, 14,0%, 2/5

St Eriks Julale

Itsenäisyyspäivän juhlistamiseksi kaatui ruotsalainen tumma ale lasiin. Tuoksu on maltainen, mutta maku ei olekaan. Maku on yrttinen ja vähän humalainen, ensin maku tuntui vähän vetiseltä, mutta maku täydentyy suussa parin hörpyn jälkeen. Yrttejä on paljon, taitaa olla jopa jotain mintuntapaista jännästi loppuraikastuksena. Sopii nautiskeluun, ei varmaankaan sopisi kinkun kanssa. 330 ml, 5,4%, 4/5

Rochefort 10

Hellepäivän kääntyessä varjoon, ei vielä kylläkään paljoa viileämmäksi, maistui vähän liian kylmä belgitrappisti. Olutkirjon viinireunan nautiskeluosaston tumma olut on pehmeää, siis pehmeää, yrtttistä, vähän hedelmäistä ja rusinaista. Vähän turhan makeaa, pienikin pullollinen tätä voi olla liikaa. Voimakkaan oloista ja makua riittää pitkään. Hitaasti on juotava, maailman parasta olutta sanotaan, tieto laittaa mietintään omat arviointiperusteet. Ehkä hiihtoloman ilta-arviointina olisi ollut parempaa. 33 cl, 11,3% 4/5

Mufloni Muflonator

Dobbelbock -olutkin voi olla mustaa. Kahvi tuoksahtaa ja tuntuu maussakin, ehkä siinä on jotain yrttejäkin, nyt arvioija kyllä heittää sellaisen yrttimielikuvan: anis, siis häivähdys. Olisiko porilaiskreikkalainen iltapala, ouzo ja kahvi -olut. No nyt vähän tuli liikaa innostuttua. Pientä ohuutta, mutta silti paksu maku. Jääkaappikylmänä tuli juotua, ei ehtinyt lämpenemään. 33 cl, 6,5%, 5/5

Kiecíu

Koiruohoa oluen mausteena on liettualaisen Dundulio-panimon experimentinio oluessa. Voin makua löytyy alussa, mutta makuun iskeytyy monia muitakin makuja, joku voisi sanoa sekoaa. Kuivuutta tuntuu jälkimaussa, pientä leipäisyyttä, tai vähän niinkuin sahtiakin voi kuvitella makuun mukaan. Yrttinen kokeiluolut tosiaan, ei ole pahaa, mutta erikoista. 0,5l, 5,6%, 3/5

Senojo Vilniaus Kvietinis Alus

Vilnalaisesta pubista kotiin saakka raahattu pullollinen erikoista liettualaista sameaa vehnäolutta päätti työviikon. Etiketissä sanotaan että olut yllättää olutharrastajan. Olut on kyllä erikoista, vehnäolueeseen on heitetty jotain yrttiä, itse en tunnista sitä kyllä, mutta neilikkaan vihjasi aina erehtymätön internet. Ihan hyvää, mutta tällä en seuraavalla kerralla matkalaukkuani täytä. 0,5l, 5,0%, 4/5