Põhjala / Lindheim Cellar Series - The Cherry Of My Eye

Olutkellarin perukoilla majaili tallinnalainen tynnyrikypsytetty hapanolut. Väri on ohuempi punaviini, tuoksussa on marjaisuutta, happamia kirsikoita. Maku vie kyllä reippaasti punaviinitarhaan, hapanta, syvää kirsikkaisuutta, vaimeaa hiilihappoisutta. Etiketti sanoo että kirsikat on norjalaisia ja omenat on Virosta. Tunnelma on kyllä Belgiasta. Alkoholi ainoastaan lämmittää, sen maku jää kyllä vahvan rungon alle. On kyllä melkoinen punaviinin korvike. 330 ml, 10 %, 5/5

Chimay Red

Lauantai-iltapäivänä Birgerissä piti ottaa vaan yksi olut, mutta erehdyin sitten ottamaan valokuvan belgialaisesta oluesta ja siitä tuli niin hieno että oli pakko sitten blogittaakin. Väri on punertavaa ja vaahto on samettisen tiivistä. Tuoksu on maltainen ja vähän hedelmäinen. Maku on täyteläinen, mallasta, hedelmät on yllättävän sitrusmaisia ja leipämäisyyttäkin on, makeus taittuu mukavasti lopun pieneen happamuuteen. Hiilihappoisuus raikastaa mukavasti. 0,4 l, 7 %, 5/5 

Purtse Leopõld I Belgian Blond Ale

Työviikon päättymistä juhlistin takaterassilla virolaisella belgityypisellä vaalealla alella. Olut on hailean oranssia, vaahtoa ei synny. Tuoksu on haalea myös, vain vähän kukkia, mallasta, hiivaa ja makeutta. Maku on samalla linjalla, mutta jostain syystä on juuri sopivaa. Alkoholi vähän lämmittää, vai onko jotain pippuriakin, lievää piilotettua makeutta. 440 ml, 6,4 %, 4/5

Silly Bio Pils

Belgialainen pilsneri on samean tummaa keltaista ja vaahto on tiivistä ja valkoista. Tuoksu on heinäinen. Maku on heinäisen puumainen, humalaisuutta on, vähän sekin taittuu sinne kuusipuun suuntaan. Hiilihappoisuus laittaa ajattelemaan lämpimämpiä kelejä. Pikkupullollisen ostin Alkosta. 25 cl, 5 %, 3/5

Far Yeast Tokyo IPA

Tuliainen Tokiosta oli tölkillinen belgi-ipaa. Väri on samean oranssi, vaahto on nopea valkoinen pienikuplainen kerros lasissa. Tuoksuu sellaiselta lupaavalta ipalta, hedelmää ja humalaa, makeutta ja katkeroa. Maku on pehmeä, missäs se ipa oikein on,  enemmän on sitruunaista poretta kuin potkivaa humalaa. Hedelmät tuoksuvat nenään hörppiessä kypsiltä trooppisilta ja keltaisilta. Jälkimaussa on pieni hapan vivahde. Melko voimakas kokonaismaku, mallasrunkoa löytyy. 350 ml, 6,0 %, 5/5 

Haacht Rince Cochon Bier Rouge

Pariisinreissulla ostin matkamuistokseni olutkaupasta huolimattamuudessani belgialaista syvänpunaista olutta. Naapurimaasta kuitenkin, useinhan matkamuistot on kiinalaisia, joten en vajoa synkkyyteen tästäkään.  Vaahto on tiivistä valkoisuutta. Tuoksussa on vahvaa kirsikkaa. Kirsikkaa on myös maussa, makeus on hallittua ja hillittyä, mutta pikkuhiljaa makeus alkaa kertyä ehkä liiaksikin. 33 cl, 7,5 %, 3/5 

Duvel 6,66 Blond

Perinteisen belgialaiseen paholaisoluen kevytversio on samean keltainen ja komeasti vaahtoava. Tuoksu on sitruksinen, makeaa hiivaa, kevyttä humalaa. Maku noudattelee tuoksun jälkiä. Pientä ohuutta tuntuu alkuun, mutta jälkimaun lievä humalan kuivuus tuo ryhtiä. Oluen ostin Tiiriön Alkosta, kun varsinaisen Duvelin kohdalla oli hyllyssä tyhjää. Jatkossa voi tämänkin kyllä valita.  330 ml, 6,66 %, 4/5

Huyghe Paranoia Hazy Hoppy Hippo Beer

Belgialainen IPA löytyi Alkosta. Olut on kirkasta keltaista eikä se juuri vaahtoa. Tuoksu on trooppista ja sitruunaa. Maku on samoilla linjoilla, humalat tuovat terävyyttä. Jälkimaussa on vähän mausteita, johtunee käytetystä belgihiivasta. Jälkimaku osoittautuu mukavan kuivaksi. Paranoiahan onkin samalta panimolta kuin eräänlainen kulttiolut Delirium Tremens, panimot kyllä keksii olueilleen nimiä.

330 ml, 5,6 %, 4/5

Maistila Nuotta Belgian IPA

Kaisanienenkadulta löytyi Juova-hanahuone ja sieltä hanarivistöstä IPAa. Nuotta on sameaa oranssia ja vähäistä valkoista vaahtoa. Tuoksuu hedelmäiseltä ja kukkaiselta. Maku on katkerampaa, mineraaleja ja humalaa, poretta ja mäntytaimikkoa. Makuelämykseen kun lisää vielä mallasta, niin kokonaisuus on täytetty oikeastaan kaikella mitä oluessa voi olla. Jälkimauksi jää kuivempaa humalaisuutta. 0,4 l, 6,3 %, 4/5

Liefmans Goudenband

Alko Arkadian myymälästä ostin kauan sitten matkamuiston Helsingistä ja se oli sitten belgialaista souria tai hapanolutta vuodelta 2016. Väritys on tummanruskeaa, pienellä punerruksella. Vaahto on nopea pieni pyrähdys. Tuoksussa on mallasta ja marjoja. Maku on todella lähellä punaviiniä. Ei kovin hapanta, muttei ole makeatakaan, hyvä tasapaino on löytynyt. No toisaalta voisi sanoa että kotiviinifiiliksiä tulee esille, sellaista omenaviiniä. Maku on kuitenkin voimakas, jopa intensiivinen, hedelmiä ja mausteita, jälkimaku on maun kaltainen. Ei tämä ole pahaa, mutta vaatii ehkä liikaa aivojen asettelua että hyväähän tämä on.  Parasta ennen päiväys olisi ollut 10/2026, ehkä olisi pitänyt jättää vielä kypsymään. 330 ml, 8 %, 4/5

St Martin Brune

Alkosta ostin belgialaisen oluen, joka sopi ipattomaan tammikuuhun. Väri on ruskeaa, tummahkoa mutta läpikuultavaa. Vaahto on niukka. Tuoksu on makean maltainen. Mausta havaitsee ensin  pähkinäisyyden. Kokonaisuus on lempeän makea. Jääkaappikylmyys jättää ehkä täyteläisyyden vähän piippuun, elementit siihen on kyllä havaittavissa. Mukavasti lämmittää, mutta jotenkin ohutta. 33 cl, 8 %, 4/5 

Kagua Rouge

Töölöntorin Alkosta hain yhden matkamuiston, se ei ollut mitenkään paikallinen vaan japanilainen ale. Belgityylinen olut on punaruskeaa ja se vaahtoaa kestävästi pienikuplaisena. Tuoksu on kuin hunajainen kukkakimppu, taustalla muhii jotain pippurisuutta. Etiketissä mainitaan mausteeksi sansho, joka googletuksen mukaan on pippurilimopuu. Maku on maltainen ja tuoksun eri osat loksahtavat omille paikoilleen. Makuun ilmestyy joku raikkaampikin henkäys, kieleen jää sellaista kihelmöintiä. Erikoinen ja täyttävä olut jättää vähän hämilleen, alkoholikin maistuu, mutta miellyttävä kokemus. 33 cl, 9 %, 5/5

Oude Geuze Boon à l'Ancienne

Nappasin belgialaisen Boon-panimon geuze-oluen aikanaan Arkadian Alkosta. Nyt helteen kunniaksi päätin korkata tämän shampanjapullollisen. Geuze-olut syntyy kun sekoitetaan vanhempaan lambic-olueeseen nuorempaa lambicia. Tämä olut on oranssia ja tuoksuu hedelmäiseltä ja vähän mintullekin. Maku on omenainen, hapan, vain lievästi hiivainen ja se kuivattaa suun houkutellakseen seuraavaa hörppyä. Erikoisella tavalla olut on raikas. Kyllä tätä voisi luulla siideriksi ja voisi tätä tarjoilla kuohuviininäkin. Tähän vähän hurahtaa ja oppii pitämään, pullollisen pohjan hiivatkin maistuivat. 375 ml, 7%, 5/5

Rodenbach Vintage 2015

Alkosta löytyi kultainen pullollinen belgialaista hapanolutta. Olut olikin aika ruskeaa, vaikka kirsikkaiselle oluelle olisi toivonut punaisempaa ilmettä. Vaahtoa ei synny. Tuoksu on happaman hedelmäinen. Maku paljastaa kirsikoiden happamuuden ja makeuden tasapainotuksen onnistuneen. Makea vai hapan, ei tietoa. Makumaailma on kyllä olutkarttani äärirajoilta, mutta en tiedä mitä tämä olisi muuta kuin belgialaista olutta, mutta erikoisuudessaan silti miellyttävää. 37,5 cl, 7 %, 5/5

Flying Dutchman Wake the Hell Up You Can Sleep in the Coffin Hazelnut Cappuccino Porter

Suomalaisen kiertolaispanimon Belgiassa panema portteri on ruskean mustaa ja sen muodostama vaahto on tiheää beigeä. Tuoksu on kuin vierailu kahvimyllyn sisällä. Oluessa onkin käytetty indonesialaisia ja kolumbialaisia kahvipapuja, vaniljapapuja ceylonilaista kanelia ja amerikkalaisia tammilastuja maustamiseen.  Maku on aika kuivan kahvinen, vähitellen kaneli löytää makunystyrät. Paahteinen mallas jää vähän kahvin varjoon, kun ne yhdessä muodostavat vahvan rungon muille mausteille. Kyllä joulunodotus on hienoa aikaa, kun voi maistella tummia oluita. 330 ml, 7,5 %, 4/5

Duvel Tripel Hop Citra Belgian IPA

Juhannusaatto yllätti pienellä puuhastelulla, kun puutarhatuolin narutus piti uusia. Sen jälkeen varjossa odotteli kesän 2020 olutpullollinen. Kollegan kanssa tilattiin vähän belgioluita, itse tosin päätin ottaa vain yhtä merkkiä. Duvelin perusolut on pitkään maistunut hyvältä. Siitä on belgit tehneet erilaisia humaloidumpia versioita ja verkkokaupassa osui ohittamaton "tarjous" Citra-Duvelista. Väri on kirkas, keltainen, kuohua on tutusti reilusti, valkoista höttöä. Tuoksu on sitruunainen ja vähän humalaitu. Maku on sitrusmainen ja enenmän humalainen, vähän makeakin. Alkoholi tai humalat tuovat mukanaan pientä pistävyyttä. Hiiva vähän muistuttelee osuudestaan. Ehkä näin vahvan oluen ei kuulu maistua liian hyvältä, niin ei ihan janojuomaksi saa kipattua. Hauskaa oli joki aika sitten huomata Keihäsmatkat-tv-ohjelmassa että sen mukaan Espanjassa oli jo 70-luvulla suomalaiset ymmärtäneet paremman oluen päälle. 330 ml, 9,5 %, 5/5

Mikkeller Porter

Olukellarin kätköistä nappasin vuosikymmenenpäätösolueksi tanskalaisen, Belgiassa pantun, mustan portterin. Vaahto muodostui komeaksi samettimaiseksi raskaanoloiseksi ruskehtavaksi matoksi oluen päälle. Mikkellerin valikoimaan tämä tuntuu kovin tavalliselta oluelle, mutta perusjuttukin onnistuu Mikkelleriltä. Tuoksu on yrttinen, paahteinen, makea, jopa konjakkinen. Maku on tasapainoinen ja rauhallinen, paahteisuutta ja vähän kahviakin. Maussa täyteläisen paahteisuuden jälkeen pilkistää sitruunaista terhakkuutta, mikä tekee oluesta jännittävämmän. Olut pelkästään paranee juotaessa. 330 ml, 8 %, 5/5

Pump Flower Bière de Garde

Tsih, sanoi korkki, kun avasin tartolaisen Pump Breweryn belgioluen tai Wikipedia sanoo että pohjoisranskalaisesta oluttyypistä on kyse. Vaahto on kovasti kupliva ja nopea. Väri on  ruskea. Tuoksussa on hiivaa ja makeutta. Ensimmäinen kulaus on poreilevaa. Hiiva on aika mietoa, mallasta, makeaa, kypsiä hedelmiä, olisiko maussa myös vähän kuivaa banaania ja seitinohutta multaisuutta. Hiilihappo poreilee mukavasti jälkimaussa kielellä. Vähän lievä kokonaisuus, kesäterassille tämä olisi varmasti aika kohtalokas, sen verran lievää että usempi lasillinen varmasti uppoaisi. 330 ml, 6,2 %, 4/5

Le Coq Abbey Belgian Style Beer

Epäonnistuneelta A Le Coq -panimokierroksen aloituspisteestä eli tehtaanmyymälästä ostettu pikkupullo kaatui samasta paikasta ostettuun lasiin. Luulin lasivalinnan olevan todella väärä Belgian style beerillä, mutta kyseessähän onkin pale ale ja lasi on mielestäni ihan sopiva. Väri on kirkas oranssi, johon vähän sameutta lisätty. Vaahto on ohut valkoinen tiivis kerros oluen päällä. Tuoksussa on vaarin hedelmäkaapista löytyneitä vanhoja kypsyneitä luumuja tai jotain muita hedelmiä, vaari ei ollut niin kovin suuri hedelmien ystävä, tarkemmin ajatellen ei sillä kyllä ollut mitään hedelmäkaappiakaan. Maussa on lievästi hedelmiä myös, maltainen makeus on jotenkin luonnollisen oloista. Makeus vähän kertyy pullollisen loppua kohti. Kyllä tämä pikkupullollinen riittää, jotenkin sekava olo, oliko hyvää vai ei, liikaa mallasta. 0,25 l, 6 %, 3/5

 

Trappistes Rochefort 8

Juhannuspäivä olikin helteiden jälkeen vähän viileämpää, joten oluen piti sitten olla vähän tummempaa. Belgialaisen trappistiluostarin munkkien panemaa olutta yleensä pidetään yhtenä maailman parhaista. 8 on yksi panimon oluista, muut ovat ainakin 6 ja 10. Mielikuvitus ei nähtävästi lähde laukkaamaan munkkiluostareissa. Olut on likaisen ruskeaa. Vaahto on vaaleaa ja heikkoa. Maku on mausteinen, makea, vain lievän humalainen ja hedelmäinen. Vaikeampaa on eritellä mitä hedelmiä tuossa sopassa oikein on. Taatelia ja jotain kanelia on jälkimaussa. Jälkimaku on ovelan mausteinen. Juhannuspäivä päättikin sitten lopulta vaihteeksi  heittää helteisen auringonpaisteen takaterasille, näköjään munkit ovat tottuneet vaihtelevaan säähän sillä olut sopii pilviseen ja helteiseen säähän. Makeaahan ja vähän rusinaistakin tämä on, mutta hienostuneesti. Kyllä tämä lopulta vaan paranee koko ajan, suuhun jää sellainen mausteporina.  33 cl, 9,2 %, 5/5