Sekopäinen kuti löytyi Lohjalta. Olut on lasissa kuplivaa, punaruskeaa ja vienosti vaahtoavaa. Tuoksusta löytyy ripaus rusinaa ja hiukan hunajaa. Maku on jotenkin ohut tai hiilihapot hämäävät. Hunajalageriksi tämä ei ainakaan ole makeaa. Maku paljastaa vielä pähkinöitä. Jälkimaku on pitkä liuku ja siinä on häivähdys alkoholista. Lopulta alun ohuus paksuntuu vahvaksi maltaisuudeksi. Jotenkin bitterimäisen kokonaisuus on moniulotteinen, sellainen kevyt rauhoittumisolut. 0,33 l, 7,5 %, 4/5
S-marketin hyllyltä nappasin pinkin karhun. Lasissa väri paljastuu vaaleanruskeaksi ja vaahto komeaksi, paksuksi ja valkoiseksi. Tuoksu on karamellia, persikkaa ja sitrushedelmiä ja paljon. Maku tuntuu aluksi vähän ohuelta, mutta toistot vähän paksuntavat. Makeutta ei lopulta oluesta löydykään, vaikka ensivaikutelma sinnepäin vihjaa. Humalat on jotenkin intensiivisiä olematta liian katkeria. Tuoksu on loppuun saakka voimakas. Jos tätä marketista löytyy jatkossakin, niin kyllä tätä voi ostoskärryyn napata. 50 cl, 5,0 %, 4/5
Uusintakäynnillä Olivierissa hanaoluista valikoin hollantilaisen saisonin. Olut tummaa oranssia ja vaahto melko kirkkaan valkoista. Tuoksussa on hitusen mallasta. Miesrakkaus-olut maistuu vähän hedelmille, mutta suutuntuma on kuiva ja vähän hapokas ja jonkin verran hapan. Sitruunaruohoa ja sechuaninpippuria pitäisi menun mukaan löytyä. Pippuria vähän jälkimaussa kurkistelee. 0,33, 6 %, 4/5
Utrechtin keskustakävelyn jälkeen askeleet kääntyivät kartalle etukäteen merkittyyn ravintolaan. t'Taphuysin hanaoluttarjonta oli varmaankin yli 50 eri olutta ja erikoisuutena oli että hanat oli itsepalveluhanoja ja ne toimivat tiskiltä ostettavalla kortilla. Veloitus meni senttilitran tarkkuudella. Valinnanvaikeudessa oli tyydyttävä intuitioon, valitsin hollantilaisen ipan. Hanankäyttäjä sai oluen vaahtoamaan reilusti valkoisella, oluen väri oli haaleankeltainen. Tuoksu on aika sitruunainen. Maku on sitruunainen ja greippinen. Kokonaisuus on vähän ohut, mutta alkoholi on kuitenkin täysin piilossa. Kyllä tämä kuitenkin vetää suun mieluummin hymyyn, raikastahan tämä on. 28 cl, 7,1 %, 4/5
Hollannin Texels-saarelta tulee samannimisen panimon wit-olut. Se on kirkkaan vaalean keltaista ja vaahtoaa valkoisella. Tuoksu on vehnäinen ja reippaasti mausteinen. Maku on raikas ja mausteinen, ehkä jopa tupakkaakin, makeutta myös. Jälkimaku on lievästi mausteinen ja ihan vähän katkera ja makeutta. Helleolut. Nautiskelin oluen Utrechtin belgilalaishenkisessä olutkahvilassa, joka on entinen kirkko, tunnelma ei kuitenkaan ollut mitenkään harras. 0,3 l, 5,0 %, 4/5
Utrechtilaisen panimon vaalea ipa on melko läpikuultamatonta oranssia ja kirkkaan valkoista vaahtoa. Tuoksussa on mallasta. Maku on kuusinen tai jopa vähän katajainen. Aika kuivaa, taustalla vaikuttaa mallas, havut on kuitenkin etualalla, kokonaisuus on täyteläinen, taustalla vielä vähän hiivaakin. Oluen maistelin Orloff-ravintolan terassilla, täytyy tilata toinenkin, kun sadekuuro yllätti. 0,25 l, 6,0 %, 4/5
Tartolainen vehnäolut on vaaleaa kuparia, vaahto on sitkeä ja valkoinen. Tuoksussa löytyy vehnäistä banaania. Maussa on osaset kohdillaan, kokonaisuus on raikas ja pehmeä. Jälkimaku ei muutu mitenkään, hitusen mausteita saattaa olla lisänä. Ehkä tämä on sellainen porttiteoriaa todistava olut, kun aloin ihmettelemän että eipäs ole tullut maisteltua vehnäoluita, pitää ottaa agendalle. 0,33 l, 5,0 %, 4/5
United Gypsiesin myymälän ostosreissun saaliinjako jatkui helteisen akryylilevynmetsästysreissun jälkeen kotiterassilla. Värikkään etiketin takaa paljastuu ruskeaa hienosti kuohuvaa ipaa. Mallasrunko on tukeva jo tuoksussa, maussa vahvistuu vielä. Maku on lupaavasti kirpeyttä, vähän multaa ja humalia. Tunnelmaksi jää yllättävä raikkaus. 33 cl, 6 %, 4/5
Lohjalta ostin itselle tuntemattoman oululaisen panimon kuparista pilsneriä. Se vaahtoaa tiiviillä valkoisella vaahdolla. Tuoksu on vähän makeaa mallasta. Ensihörppy on aika humalaisen katkera. Sellaista kunnon oluttahan tämä on. Hiilihappo kutittelee suuta, peloista poiketen mandariinia ei onneksi löydy, vähän ehkä kirpeitä ananaskarkkeja. Humalia on tavallista pilsneriä enemmän, ei haittaa. Jälkimaku on pitkä ja vahva. 0,33 l, 6,0 %, 4/5
Ateenan Neapolisin tai lähialueiden sokkeloissa pysähdyin Paliomagazo tai jonkun senkaltaisten baarin terassille. Tarjoilija kertoi soittavansa iltaisin bouzukia ja sanoi että baarissa ei ole Heinekenia, vaan jotain hänen kaverinsa pienpanimo-oluita. Valitsin lähinnä kreikankielisen selostuksen perusteella punaista olutta. Amber ale paljastui punaruskeaksi ja vaahto ohueksi mutta tiiviiksi. Tuoksussa on hitusen hedelmää ja hiivoja. Jälkimaku on vähän hapan ja vähän humalainen. Baarin kaiuttimista soi Foreignerin I Wanna Know What Love Is, Stingin Fragile ja Terence Trent d’Arby Sign Your Name, kadun toisella puolella olevasta CBD-kaupan kulmilta pöllähtää välillä omia tuoksuja. Lämpötila on yli 30 astetta. Tunnelmaa on. 330 ml, 5,6 %, 4/5
Lomapäivän iltapäiväolut nautitaan taas helteisellä paroikialaisella terassilla. Kreikkalainen pilsneri on sameaa kultaa, vaahto on tiivis ja tyylikäs. Tuoksussa on paljon kukkasia. Mausta ei ensimmäisenä tule mieleen saksalaiset pilsneri, hedelmäisyyttä täydentää lievät humalat, jotenkin jälkimaku on kuitenkin kuivuuttakin tarjoava. Jännä olut on. 0,33 l, 5 %, 4/5
Naoussan kylän kupeessa on Paroksen ainoa olutpanimo, ollut jo 11 vuotta. Maistelussa oli viisi olutta, joista paria on tullut jo maistettua. Lager on kultaista väriltään ja maltaista maultaan, aika ohutta. Pilsneriä maistelussa tuli jo kehuttua, aika kuplivaa, rauhallisempi kokonaisuus hanassa kuin aiempi pulloversio. Humalaa on mukana. Wit on mausteista, mutta mausteena ei olekaan oreganoa vaan kuminaa. Aegeanmerellinen versio belgioluesta on maistuva. Ipa on aitoa ruskeahkoa ipaa, mukavan makeutta sisältävä startti ja humalaisempi jälkimaku. Neipa aika kirkasta ja se on lämpimän hedelmäinen. Wit ja ipa maistuvat nyt parhaimmilta. 5 * 20 cl, n. 5 %, 4/5
Plakan helteessä välillä varjoon ja kreikkalainen gluteeniton lager sai virkistää suuta ja mieltä. Kirkkaan kuparinen olut kuohuaa mukavasti. Tuoksussa on mallasta. Suutuntuma on kupliva ja raikas. Helle asettaa arvostelurimaa ehkä alaspäin, mutta maassa maan tavalla. Sopii hyvin helteeseen. Jälkimaussa on sopivasti pientä rapsakkuutta. 330 e, 4,5 %, 4/5
Kaunis syvä keltainen tuusulalainen neipa vaahtoaa upeasti valkealla. Tuoksuu yrttiseltä humalalta ja pehmeiltä hedelmiltä. Maku on yllättävän paljon havuinen, hedelmiäkin on, kunhan niiden edestä terevät hiilihapot väistyvät. Pientä puumaisuutta pyörii tuoksussa, ihan sopivasti. Jälkimaku on rapsakan humalainen. Oluen ostin Goodmanin Alkosta. EBU 50, EBC 12, 330 ml, 6,5 %, 4/5
Juhannussateen suojassa saunan jälkeen maistelin Lohjan matkamuistoani. Väri on laihan calvadosmainen, vaahtona selkeä valkoinen ohut kerros. Tuoksu on esterinen ja siis hedelmäinen. Maku on alkuun hapahkokin, jotenkin siiderimäinen, pitää nopeasti maistaa uudelleen, kun mieli ei näytä pysyvän makuaistin mukana. Banaani maistuu ja makeat kukkaset, taustalle jää alkoholi, pikkuhiljaa vehnät alkavat värittämään palettia. Muuttuu paremmaksi. 0,33 l, 8,0 %, 4/5
Kesän helteet otti vähän takapakkia, joten olutkellarista valitsin englantilaista melkein mustaa, vaaleana tiiviisti ja ohuesti kuohuavaa stouttia. Tuoksu on maltainen ja hiveven lakritsainen. Suussa ensihavainto on mukava kuplinta. Maku on mallaslakritsaa, vähän kylmää kahvia ja lievää paahteisuutta. Alkoholia ei maussa ole. Ehkä tämä on sellainen perusbrittipubin parempi stout, jonka voi kuitenkin helposti kietaista kitusiin. Makeutta jää vielä jälkimakuun. 500 ml, 8 %, 4/5
Tallinnan Koplissa majaansa pitävä panimo on pannut lageria paikallisen leipomon hapanleivän kannikoista. Väri on kultainen, pieni harmaus samentaa hiukan. Vaahto on valkoista. Tuoksussa on makeutta ja happamuuttakin. Ruis antaa makuun omaa makeuttaan, humalat rapsakoittavat kokonaisuutta, lopputulos on aika suuntäyttävä. Jotenkin tulee mieleen vahvasti sana käsityöläisolut kaikkine positiivisine piirteineen. 0,44 l, 4,7 %, 4/5
Tarton Gambrinuksen toinen, ruotsalais-hiidenmaalainen matkamuisto on tummaa kultaa. Tuoksu on makean maltainen. Vaahto katosi nopeasti. Maku on aika makea, jostain syystä mieleen tulee sana kandisokeri. Imperial pils on ehkä hienostuneempi versio viinalagereista, siksi oli vähän ennakkoluuloja tätä olutta kohtaan. Maku on loppuvaiheessa vähän yrttinen, se tasoittaa makeutta. Alkoholi on taustalla, mutta kyllä sen havaitsee. Mielipide kokonaisuudesta ajoittain vaihtelee, mutta jostain syystä lopputulos on ihan hyvä. 330 ml, 10,1 %, 4/5
Hiidenmaalainen olut löytyi Tarton Gambrinuksesta. Hiiumaalaiset ovat tehneet Põhjalan kanssa yhteistyössä tumman kuparisen ruisoluen. Auringonvalossa olut näyttää oikeastaan punaiselta. Tuoksussa on ruista. Maku on rukiinen, makeaa ja hapanta vuorotellen. Kokonaisuus on täyteläinen, makua on paljon. Jälkimaku on katkeran ja makean miellyttävä sekoitus. Peko kait on sama kuin Pekko Suomessa, Virossa se on setukaiseeposten mukaan hedelmällisyyden jumala. Pekopojad kääntyy kyllä internetin avulla myös juhlapojiksi. Kaikkea sitä oppii oluella. 330 ml, 6,0 %, 4/5
Tarton pyöräkilpailujen aitojen välistä livahdin Lossi-kadun majoitukseen sadekuuroa pakoon. Jääkaapista löytynyt kirkkaan oranssi olut kuohuaa mukavasti valkoisena. Tuoksu on voimakkaasti mangoinen ja makea. Maku on vähemmän makea, edelleen mangoa on reippaasti. Makeus ja mangoisuus katoaa, tilalle tulee pientä humalaa. Jälkimaussa mango esiintyy taas. Kesäoluttahan tämä on selvästi, mukavasti raikasta. IBU 30, 440 ml, 4,7 %, 4/5
Tekstit
Kaikki kommentit
