Temperance Dolphin Love New Zealand Pale Ale

Kävin Katinalan lihakaupassa ostoksilla ja siellähän oli kylmähyllyssä paikallisia oluita, nappasin maisteluun delfiinirakkautta, uusiseelantilaista pale alea. Väri on kultaista ja kirkasta, vaahto käväisi valkoisena jättäen vähän haikuja itsestään. Tuoksussa on hedelmää, tupakkaa ja katkeroa. Maku on humalainen, vähän kuivahko, hedelmät ja humalien katkero on tasapainossa.  Jälkimaku on miellyttävästi mäntypuinen. Kevyttä mutta makuisaa. Etiketissä mainitaan humalina olevan teiheke, southern cross ja wai-iti. 440 ml, 5,3 %, 4/5

Temperance Something Sinister To It London Porter

Tapaninpäivän terassihämyssä hämeenlinnalainen portteri näyttää mustalta ja vaahto vaalealta. Tuoksussa on lakritsaa ja paahdetta. Maku on lempeän paahteinen, vähän suklaata, mutta niin pehmeää. Maku tasapainoilee makean ja paahteisen välimaastossa, makeus häviää taiston, paahteisuus vie mukanaan pehmeään syleilyyn. Makua on paljon, ihan kuin lontoolaisen pubin hanasta, maku on kuin pumpulia, sillälailla kuvainnollisesti. 440 ml, 6,2 %, 5/5 

Temperance Very Fond of Trees IPA

Löysinpäs eilen lopulta uuden hämeenlinnalaisen panimon myymälään. Ikävä kyllä Katuma Pils oli loppuunmyyty, mutta vaaleankeltaista ipaa löytyi.  West Coast ipan vaahto katoaa pian. Tuoksu on raikkaan hedelmäinen. Maku on tuoksua katkerampi, vähemmän ananasta ja sitruunaa, enemmän greippiä ja ihan vähän makeuden jälkikaikuja. Kuivuu kyllä ikeniin, aika humalaista ja kuivaa on, aika kapea makumaailma, mutta makua on riittävästi maisteltavaksi. 440 ml, 6,7 %, 4/5 

Runqarage Straight Outta Hämpton Black IPA

Piti mennä kauas että pääsi lähelle, lohjalaisesta United Gypsiesissä  hämeenlinnalaisten veljesten panema musta ipa palasi olutreissulta kotiin. Kolanvärinen olut kuohuaa vähän harmaaseen taipuvana. Tuoksu on heikko maltaan paahteisuus. Maku on paahteinen, alkumaku on hiilihapoton, mutta loppuluisu on hiilihappoisempi, miten se on edes mahdollista. Tölkillisessä mainittua musiikkia en arvannut kuunnella, kun luin Suisto-klubilla panimon järjestämän tapahtuman esiintyjälistan. Humalat napsahtelevat mukavasti suussa, ihan sopivan humalaista. 330 ml, 5,0 %, 4/5

Maku Wanaja 20 v. Juhlaolut Vaalea Lager

Goodmanin S-marketin uudelta oluthyllyltä löytyi Suomen kauneimman festarin 20-vuotisjuhlaolut. Tölkillisen sihahdus on lähes olematon. Olut on melko kirkkaan kultaista ja vaahto on valkeaa. Tuoksu on pilsnerimäinen, ruohoa ja vähän muita viljoja. Maku on aika puumainen, reippaasti katkera, vähän pistävästi. Jälkimaku on reippaasti puumainen, vähän hiivainenkin. Ehkä sopii paremmin festarialueelle sisäpuolelle. 330 ml, 5,1 %, 2/5 

Lammin Sahtia

Vanhempien kreikanmatkan tuliainen olikin Tuuloksesta. Sahti oli kuitenkin naapuripitäjästä. Sahti on sameaa, ruskeaa ja kuohuamatonta. Tuoksussa on katajahaarikkaa ja makeaa banaania. Maku on viljaista, lempeää, banaania, hiivaa ja ripaus sitä katajaakin. Sahti on tietty myös hyvin täyttävää, pientä kirpeyttä löytyy poskista parin huikan jälkeen. Panimohan on Hämeenlinnan ensimmäinen tämän nykyolutbuumin aikana, toinenkin hämeenlinnalainen panimo ilmaantui vihdoin vähän aikaa sitten. Tällä on vaan aika pitkät perinteet. Toivotaan kovaa kilpailua. Tuuloslaista sahtia on aikanaan tullut nautittua, kyllä Lammillakin tunnutaan osaavan.  Pitänee poiketa itsekin panimolla tai Tuulosen myymälässä. 50 cl, 7,5 %, 4/5

Nöösker Needles To Say Pine-infused IPA

Viron Adaveressä toimiva Nöösker-panimo on kehitellyt IPAn, johon on uutettu männyn neulasia. Hämeenlinnan ollessa Suomen kuumin paikka, piti tietysti ryhtyä puutarhahommiin, joten olut toimi mainiona palkintona hyvin suoritetusta työstä. Olut on kauniin oranssia, vaahto kuplii isolla ja se säilyy kuitenkin hyvin. Tuoksussa on makeutta, voiko männyn neulanen ollakin makeaa. Maku on jännittävästi mietoa humalaa ja männyn pihkaa, jotain mausteita, vanhaa toffeeta, pientä laihuutta. Jotenkin tulee mieleen miellyttävän erikoisesta vähän mausteisesta mausta sana kamfertti, siis maistuu ihan kamferttitipoilta. En ole kyllä tietääkseni niitä koskaan maistanut. Erikoisolut on.  330 ml, 6,1 %, 4/5

Must Kuld El Salvador Coffee Porter

Kulttuuripainotteinen iltapäivä piti tietysti päättää hämeenlinnalaisen olutkulttuurin kehtoon eli Birgeriin. Põhjalan bonusversio vanhasta suosikista oli saanut vähän lisämaustetta salvadorilaisesta kahvista. Etiketissä on nyt vähän karjalanpiirakkaa. Mustaa olutta ja heikkoa vaahtoa, sitten pikakelauksella itse olueeseen, kahvia on reippaasti, paahdetta ja vähän makeutta. Vähän tulee mieleen kahvikonjakki. Enempää ei nyt jaksa eritellä, todella hyvää.  0,33 l, 7,8 %, 5/5

Tuatara Sauvinova Single Hop Pale Ale

"So say goodbye to Sauvignon Blanc. Say giddya to Sauvinova." sanoo uusiseelantilaisen tuatara-liskon mukaan nimetyn panimon pullollisen etiketti. Pullo on saanut vaikutteita liskolta, röpöläinen pullo on hieno, olisikohan pitänyt juoda pullonsuusta, kun on niin mukavan tuntuinen röpöläinen pullo. Oranssisen samea olut muodostaa päälleen valkoisen pienikuplaisen vaahdon. Tuoksu on lievästi hedelmäinen. Maku on greippinen, jotenkin yksioikoinen, ei voi laimeaksi tai ohueksi haukkua, mutta jotenkin tuli mieleen että kuinka kauan oluen rahtaus Uudesta-Seelannista Suomeen kestää. Best before oli kuitenkin 3 kuukauden päässä. Välillä pohtii että tämä on laimeaa, mutta humalaista. Oluen nappasin Hämeenlinnan Hämeensaaren Citymarketin mainiolta oluthyllyltä. Ihan pullon perusteella ostin, ei ollut pettymys, mutta ei ihan napannut täysillä. 330 ml, 4,7 %, 4/5

Rekolan Panimo Funky Luomu

Vapunvietto jatkuu belgityyppisen oluen nautiskelulla Hämeenlinnan Street Food and Moren terassilla. Mukava pieni baari hiljaisen kävelykadun päässä, ruokalista on mainio ja olutvalikoima on vähän erilainen. Oluen väri on samean punakuparinen, vaahto on kestävä ja tiivis. Tuoksussa on omenaa. Maku on vahva, hedelmäinen, hiivainen ja vähän luomu eli multainen. Jälkimaku on tunkkainen. 50 cl, 6,5%, 3/5

 

Veikko Suomalainen Ale

Hämeenlinnan keskustan uudesta Lidlistä mukaan tarttui vihdoin Veikko-olut. Vähän oli ennakkoluuloja sopivasti ilmassa, kun tölkki sitten sihahti auki, mutta niinhän siinä taas kävi niinkuin monen muunkin Lidlin tuotteen kanssa, että laatukamaa on. Sihautuksen jälkeen tölkistä lehahtaa makea vähän huono tuoksu, joka lasissa muuttuu vähän puumaiseksi, ehkä ruohoiseksi. Väri on siisti ja vaahto on oikeanlainen. Maku on uusintaostokseen houkutteleva, voimakas, perusaleahan tämä on, jälkimaku on todella hyvä, kuiva, humalainen. 0,44 l, 4,7 %, 4/5

Lammin Sahti Ruisrääkkä

Alkon käsityöläisolutkattauksesta löytyi yksi hämeenlinnalainenkin olut, lammilainenhan se on oikeasti. Põhjalakin on tehnyt oman versionsa tästä rääkkyjästä. Lammilainen versio hennosti läpikuultavan mustaa. Ruista löytyy mausta, ehkä voisi korvata ruisleivänkin tällä. Makua on paljon, mutta jotenkin on niljakkaan makeaa, tulee mieleen vähän ylikypsät luumut. Ei oikein uppoa, sahti on kyllä parempaa. Olut unohtuu samantien kun sen nielaisee, jälkimaussa on pientä alkoholin lämmitystä ja sopivaa kitalaen maustamista. 33 cl, 7 %, 3/5

Pöide Kaamos Imperial Brown Ale

Saarenmaalainen tumman ruskea olut on hapanta ja lievästi oudon yrttistä tai ruohoista. Etiketissä on yritystä Hämeenlinnan uudeksi juhlaolueksi, kun nuo oranssit raidat valkoisella pohjalla ovat myös Hämeenlinnan uudet tunnukset. Olut itsessään on vähän tympeää, tuoksun mallas maistuu vasta kun olut on vähän lämmennyt. Oikeastaan tuoksukin on vähän ontto. 313 ml, 6,2%, 3/5

Rekolan Panimo Kesäkolli

Virkistävä janojuoma yhdistää siman ja inkiväärioluen. Rekolan panimon vehnäinkivääriolut on kuten etiketissä sanotakaan kirpsakka. Sopii mainiosti Hämeenlinnan uusimmalla näköalaterassille eli Street Food and Moren järvinäkymään. Olut on utuista ja pohjalla on reilusti hiivaa, mukava vaahto, joka häipy nopeasti. Tuoksussa on enemmän simaa ja maussa sitten inkivääriä. Jälkimaku on lyhyt ja terävä, mutta mieleenpainuva, kokeilun arvoinen, erilainen. 50 cl, 4,3%, 4/5

Stallhagen Glory

Hämeenlinnan uusimmassa nimen vaihtaneessa tai uudessa baarissa, Wanhassa Pankissa on vaihtuvaa olutta sisältävä hana. Olisiko Stallhagenia kuitenkin aina. Ensimmäisenä hanassa oli belgialea. Väri on samea ja vetinen ja maku on vanhentunutta simaa ja vetistä, hapanta. 0,4l, 5,5%,2/5 

Bryggeri Golden Ale

Rapsakka on. Hämeenlinnan kaupungin uusiin tunnusväreihin sopiva oranssivalkoinen etiketti koristaa humalaista alea. Ensin alkuun maistuu vähän hedelmää ja Marie-keksiä, sitten humalat jyräävät. Saunattoman kiirastorstain piristykseksi sopii hyvin, saunaolueksi sopisi varmasti paremmin. Ei kyllä löydy moitittavaa. 33 cl, 5,6%, 5/5

Porter Mocno Dojrzale

Iltapäivä-olut valikoitui vahvaksi ja tummaksi, koska vierailu Nooran Viinibaariin vakuutti siitä että viinibaarissa on tarkoitus juoda viiniä, jotenkin oudolta näytti kun naapuripöydässä oli viinibaarissa lasissa lonkeroa, joten iltapäiväolut olikin viiniä. Kotona oli sitten korjausliikkeen paikka. Puolalainen tumma portteri on matkamuisto Varsovasta, ja sen ostin vanhan kaupungin pikku supermarketista, taisi olla oikein erikoishylly näille porttereille. Musta olut ja kestävä vaahto on lupaava aloitus, tuoksussa limppua, maussa mallasta, paahtunutta mallasta, makeaa, alkoholi pysyy näkymättömyyksissä (piti kirjoittaa edellinen sana käyttäen runkona makua, mutta en taipunut). Loppua kohti makeutta on sanotaanko riittävästi. 500 ml, 8,9%, 5/5

Sibelius

Sibelius täyttäisi tänä vuonna 150 vuotta, joten Hämeenlinna juhlii omaa poikaansa koko vuoden. Hämeenlinnalaisille Sibelius on Janne, joka kävi kouluaan Lyseolla ja joi nuorena lääkärin määräyksestä olutta vahvistuakseen. Vasp on pannut laagerin mukaan katajaa, joka tuo sellaista pistävää makua ja erikoisuutta vaaleaan olueeseen. Aiemmin en ole innostunut muusikoitten nimikko-oluista, Iron Maidenilla taisi ainakin olla oma oluensa. Luulen että tämä on ainakin sitä parempaa. Katajainen kansa laittaa kohta Finlandian soimaan. Toinenkin pullollinen olisi tätä kyllä mennyt, jälkimaussa on potkua. 33 cl, 4,5%, 4/5

Alpha Pop

Hämeenlinnan uuden kauppakeskuksen, Goodmanin, S-marketista, eli tuttujen kesken S-Mannesta, löytyi oluthyllyltä ihan mukavasti vaihtoehtoja ja myös Brew Dogin Alpha Pop hoppy rye Pale alea. Fanituspanimo ei pettänyt tällä kertaakaan, humala pommittaa makuaistia keskipitkänmatkan ohjuksilla, ruista en kyllä mausta saa irti, mutta greippiä on, jotenkin mukavaa tasapainoa on lopussa, kait se on makeutta. Takaetiketissä on mainittu sana tastebuds, se kuvaa mukavasti koko olutta. Pientä vetisyyttä hyppää lopussa mukaan. 330 ml, 4,5%, 5/5, ajattelin kyllä ensin 4, kun BrewDog-fanitus alkaa jotenkin haittaamaan, mutta ei voi huijata.

Hämeenlinna 375 Juhlaolut

Vakka-Suomen panimon Hämeenlinnan juhlaoluessa on jotenkin sopivaa ristiriitaa. Kohtuullisen hutikan pyhä veljeskunta Hämeenlinnan osaston suosittelema olut on mustaa lageria. Maussa on savua ja mukavaa pyöreyttä. Hieno vaahto ja värinä yllättävän tiivis musta. Kuvaako tämä nyt Hämeenlinnaa vai Sibeliusta? Pientä kotikaupunkilisää taitaa olla arvostelussa, mutta hyväähän tämä on.

50 cl, 4,5%, 5/5