Katinalan lihakaupasta kävin ostamassa possu-tomahawkeja aka talouskyljyksiä, niin samalla mukaan lähti hämeenlinnalaista ipaa. Väri on ohuesti sameaa oranssia, vaahtoa ei oikein synny. Tuoksu on vienosti makean simamaista ja mallasta. Maku on odotetun oloista, puhdasta ja yksinkertaista, hedelmiä ja havuista humalaa. Onhan tämä kunnon ipaa. Jälkimaku jatkaa makua. 440 ml, 6,7 %, 5/5
Tartolainen neipa on sameaa oranssia, joka vaahtoaa komeasti ja kestävästi. Tuoksu on hedelmäinen, persikka ja humalan taustalta puikkaavaa pisteliäisyyttä, jotain kirpeää marjaisuutta. Ostin tölkillisen Tarton Gambrinuksesta. Joku jännä liian kypsä trooppinen hedelmä antaa omaa kierrepotkuaan. Etiketti on 80-luvun Arts & Letters -tyyliä. Toinen annos olisi varmasti selkeyttänyt. 0,33 l, 6,0 %, 4/5
Virolainen elonkorjuu-olut lienee golden alea, väri on täyteläisen oranssi ja vaahto on nopeahko. Tuoksuu hedelmäiselle, aika makealta. Maku on aika katkera, mihin se makeus ja hedelmät katosivat. Uusintahörppy palauttaa estradille hedelmäisyyttä, mutta taustalla pyörii katkeroa. Salakavalasti mukana on myös hedelmäisyyttä ja pikkuisen hunajaakin. Vähän saksalaista hellesiä ja duvelia,sellainen miellyttävä mielikuva jää. 500 ml, 5,6 %, 4/5
Pühastekelderin vaarallisesta terassituolista huolimatta maistelin markkinapäivän päätteeksi panimon omaa kukkais-ipaa. Samea oranssi muodostaa lasiin kirkasta vaahtoa ja tiukkaa pitsiä. Tuoksuu kukkasilta, maussa on enemmän pehmeää humalaa ja pehmeitä trooppisia hedelmiä, mangoa, makeaa ananasta ja vähän sitruunaa. Aika tunnistettavasti tämä on tartolaisen panimon tuttua laatua. 33 cl, 8,0 %, 5/5
Samean oranssi latvialainen kuohuaa tiiviillä ja valkoisella vaahdolla. Kolminkertaisesti kuivahumaloitu ipa tuoksuu hedelmäiseltä, vähän ananasta ja muita mehukkaita tuoksuja. Maku on pehmeän hedelmäinen ja varovasti havuinen. Maistellessa huomaa pientä kirpakkuutta kielen päällä. Tasapainossa on kaikki, melko pätevä ostos löytyi Alkosta. 440 ml, 7 %, 5/5
Berliiniläisen panimon saksalaistyyppinen ipa on kauniin oranssia, sen päälle kehittyvä vaahto on tiivis melkein valkoinen kerrostuma. Tuoksussa on paljon mallasta ja humalaa, vähän simaa ja hedelmiä se lupaa herkuttelua. Aika raikasta, maltaisuus jää vähän taustalle, mutta kyllä sitä on. Hedelmäisyyttä ja mäntyä löytyy. Maussa on vähän makeutta ja kuivaa appelsiiinia, jälkimakuun jää lievää humalointia. Aika pieni pullollinen, toinen olisi ollut vielä parempi. 0,33 l, 7 %, 4/5
Porilainen mehustettu ipa on oljenkeltaista ja kultaista, vaahto on kestävä valkoinen pienikuplainen hattu lasin päällä. Tuoksu on reippaan hedelmäinen, oikeastaan hedelmäsalaattia. Maku on hedelmäisyyden osalta rauhallisempi, lievää katkeroa. Lasissa on paljon kuplintaa, mutta maussa ei paljoakaan. Jälkimauksi jää pieni yrttisyys ja reilumpi hedelmämehu, katkeroa on vähän. Helposti saa kyllä juotua, ihan miellyttävää. 440 ml, 6,0 %, 4/5
Lappeenrantalainen belgi-ale on vähän vahvempaa vahvan oranssia kauniisti valkealla vaahtoavaa olutta. Tuoksu hedelmäinen, en saa otetta oikein että mitä hedelmäkarkkia nyt oikein on tarjolla, esterinen varmaan oikea sana. Maistuu hedelmät, raikkaat yrtit, hitusen hiiva ja alkoholiakin on vähän. Alkoholi lämmittää yrttien kanssa jälkimaussa. En ole tainnut jalkapuuta ennen kokeilla, tämän jälkeen toisto olisi ihan mieluisa. Etiketti ei ole herkimmille tarkoitettu. Panimoon täytyy kyllä perehtyä vielä tarkemmin. 440 ml, 9,0 %, 5/5
Kroatialainen versio amerikkalaisesta ipasta on tummempaa meripihkaa ja vähäistä vaahtoa. Tuoksussa on hedelmäisyyttä ja sipaus simamaisuutta. Ensihörppy kertoo maltaan, humalan ja hedelmien liittoutumasta, joka on todella tiivis ja onnistunut. Ihan ensimmäiseksi humalat antavat reippaasti katkeroaan, havuja on. Jälkimaussa on hedelmiä, sitruunaa ja humalia. Etiketti on nimen mukainen. IBU 66, 0,33 l, 7,0 %, 4/5
Suvilahden panimon myymäläkopista ostin pari olutta. Ensimmäinen oli vaalea lager, jota ei taida saada kutsua kölschiksi. Vaahto on houkutteleva, valkoinen ja kestävä. Vähän samean kultaisen oluen tuoksu on aika makea ja vähän hedelmäinen. Oluessa on paljon kuplintaa, silti se ei ole erityisen kuplivaa. Helposti tulee maltaista olutta kulauteltua, onhan tässä paljon makua. Olut livahtaa nieluun ilman suuria ponnisteluja. Jälkimaussa on vähän humalia, kivaa kirpeyttä kuitenkin. 0,44 l, 4,5 %, 4/5
Duvel-ystävän mieleinen pullollinen sisälsi vähän ruskeaan taittuvaa meripihkaista vaalealla kuohuvaa belgialaista alea. Tuoksuu hedelmäiseltä pullahiivalta. Ensihörppäys palauttaa makuna vähän banaania, vehnää, makeutta ja aavistuksen alkoholia. Ei ole nopeaa juotavaa, makeus, alkoholi ja vehnäisyys antavat jotain poretta, jälkimaussa makeutta ja hippu humalaisuutta, sekä ovelaa kirpeyttä. Ostin oluen Telliskiven Sipistä, bbe 06/11/2026. 33 cl, 10,5 %, 4/5
Joululahjaksi saatu belgialainen quadrupel yllätti olemalla tumman ruskeaa, oletin etiketin värimaailmasta värin olevan vaaleaa, joten tölkin avaus vähän suurensi silmiä. Vaahto on vaalea ja se laskeutuu pieneksi renkaaksi lasin reunoille. Tuoksuu jouluisille hedelmille ja vähän ruisleivälle. Jäykähkön suutuntuman makupuoli on pehmeä, makea ja hedelmäinen, vähän siirappi tulee mieleen. Jälkimaku paljastaa alkoholia ja rusinaa. Tölkillinen on kyllä iso annos tätä makeutta, ei ole kovin nopeata juotavaa. 440 ml, 11 %, 4/5
Saunaolueksi nautin helsinkiläistä vaaleankeltaista ja mukavasti vaahtoavaa neipaa. Tuoksuu vienosti makealta ja hedelmäiseltä. Maku on melko kuiva tai puinen tai siis tausta on sellainen, kyllä tässä on hedelmiä enemmän. Jotenkin vähän paksuutta puuttuu. Jälkimaku on humalainen kuivuus, mikä kyllä miellyttää. Yksinkertainen oluthan tämä on, se on hyvän oluen tunnusmerkki. Oluen ostin 5 Pennistä. 440 ml, 6,3 %, 4/5
Aparaaditehtaan Krabi X Gaffer -baari/pyöräkorjaamosta ei löytynyt oman panimon oluita, joten valitsin tutun tallinnalaisen panimon kirkkaan keltaista valkoisena kuohuavaa ipaa. Hedelmäistä tuoksua tropiikista, sopivasti houkuttaa maistamaan. Pehmeää on, hedelmäistä ja paksunoloista, ei liikaa hiilihappoa, mallasta maltillisesti. Kokonaisuus miellyttää. Pientä kalkkisuutta loppuun ilmestyy vai onko se kuivakkaa humalointia. 0,5 l, 6,5 %, 5/5
Joulupukki oli valinnut lahjan keravalaisen oluen etiketin mukaan, ehkä putki muistutti panssarihaupitsista. Olut on lasissa haalean vaalean keltaista, valkoista vaahtoa riittää. Tuoksu on hedelmähumalaista. Maku on jotenkin lievä ja samaan aikaan voimakas, hedelmiä, sitruunaa ja greippiä, kuivaa suuta juuri siten että pitää hörpätä uudelleen. Jälkimaku antaa vähän greippiä. Täytyy käydä joulupukin jäljillä Alkossa ja ottaa toinen maisteluun. 440 ml, 6,0 %, 5/5
Goodmanin Alkon myyjän suosituksesta nappasin yhden belgialaiseen pikkujouluoluen. Väri on ruskeaa mahonkia tai meripihkaa, vähän punertaen. Vaahto pyrki rauhallisesti ulos jo pullosta, ja se on kestävää valkoista ja tiivistä. Tuoksu on voimakas, makeaa mallasta ja vähän karamellia hedelmävivahteella. Maku on maltainen, miedosti marjainen, maltillisesti mausteinen, tummaa sokeria, vähän kirpakkuutta, vähän sekava ja silti jotenkin miellyttävä. Kokonaisuus peittää alkoholin maun. Jouluolut taitaa olla aika vaikea kokonaisuus. 33 cl, 9,0 %, 3/5
Laitilalainen tupla-neipa on keltaista ja sameaa, vaahto on tiivistä ja valkoista. Tuoksussa on hedelmiä ja erikeeperiä. Maku on hedelmäinen, alkoholi tuikkaa nopeasti esille. Sitruuna ja greippi vähän häviävät alkoholin kanssa painiskelun. Jälkimaku on lämmin, katkeroinen ja pitkä. Kokonaisuus paranee viimeiseen pisaraan saakka. 50 cl, 7,7 %, 4/5
Lohjalainen neipa on kirkkaan keltaista ja se kuohuaa reilusti valkoisena. Tuoksu on hedelmäinen ja humalaisuuttakin on. Maku on samalla uralla. Hörppiessä löytyy vähän puumaisuutta, huipun ja tylsyyden välinen kilpailu kääntyy vähitellen positiiviseksi. Jälkimaku on pirskahteleva. Puumaisuus kääntyy humalahedelmäksi. 0,33 l, 7,0 %, 5/5
Tarton Gambrinuksesta löytyi paikallista pilssiä. Se vaahtosi hermeettisesti, piti ihan hörppiä välillä ettei kuohu yli. Tuoksu on puuhedelmäistä. Maku on hedelmäistä, sitruunaista, poreilevaa ja lopussa havuisen kuivattavaa. West coast on kyllä hienosti yhdistynyt pilsneriin, helppoa ja maku on kuitenkin palkitseva. 0,33 l, 5,5 %, 4/5
IMatkamuisto Hollannista on raikkaan keltaista tripla-ipaa. Vaahto on valkeaa. Tuoksusta löytyy reilu kattaus hedelmiä, ananasta ja mangoa sekä sitruunaa. Maku on myös trooppinen, mutta humalat antavat ryhtiä. Makeutta on, mutta se kuitenkin jää taustalle. Humalat kipristelevät mukavasti kitalakea ja kieltä, hedelmäisyys on samalla täyteläistä. Alkoholi jää piiloon. Etiketissä sanotaan small batch, ostin oluen kuitenkin Utrechtin Albert Hejn -supermarketista. Lisäksi etiketissä sanotaan tropical fruitbomb, sitä en kyseenalaista. 330 ml, 9,5 %, 5/5
