Lohjantuliaisen maistelin sunnuntaisen iltapäiväsateen ropistesssa. Väri on melko keltainen, hivenen samea. Tuoksussa on belgihiivaa, ehkä mukana on myös kuusenkerkkää. Maku on aika happaman oloinen, oudon lämmittävää ja pehmeää. Happamuuden näreen takana vaanii metsän kuningas, otso, sillä on kainalossaan kuusenkerkkää, jotka se on raapinut mukaansa. Sopivasti happamuus ja kerkät antavat jälkimakua pitkään. Vähän sellaista oluiden retsinaa. 0,33 l, 5,8 %, 5/5
Porilainen mehustettu ipa on oljenkeltaista ja kultaista, vaahto on kestävä valkoinen pienikuplainen hattu lasin päällä. Tuoksu on reippaan hedelmäinen, oikeastaan hedelmäsalaattia. Maku on hedelmäisyyden osalta rauhallisempi, lievää katkeroa. Lasissa on paljon kuplintaa, mutta maussa ei paljoakaan. Jälkimauksi jää pieni yrttisyys ja reilumpi hedelmämehu, katkeroa on vähän. Helposti saa kyllä juotua, ihan miellyttävää. 440 ml, 6,0 %, 4/5
Helsingin rautatieasemalla toimivan panimon oma olut tuli nautittua panimon ravintolassa, kellotorniin en kyllä jaksanut kiivetä. Olut on aika mustaa ja vaahto on kermaista mutta katoavahkoa. Tuoksu on melko kahvinen ja makean maltainen. Olut tarjoillaan aika viileänä, se kyllä sopii. Kahvia ja suklaata on maussa. Paahteisuus maustaa lisää, kokonaisuus on onnistunut, maltilla makeutta ja hienostuneesti humalointia. Ehkä paikan tuoma nostalgia vähän avittaa arviointia, mutta kokonaisuus ratkaisee aina. 0,5 l, 5,8 %, 5/5
