Katinalan lihakaupasta kävin ostamassa possu-tomahawkeja aka talouskyljyksiä, niin samalla mukaan lähti hämeenlinnalaista ipaa. Väri on ohuesti sameaa oranssia, vaahtoa ei oikein synny. Tuoksu on vienosti makean simamaista ja mallasta. Maku on odotetun oloista, puhdasta ja yksinkertaista, hedelmiä ja havuista humalaa. Onhan tämä kunnon ipaa. Jälkimaku jatkaa makua. 440 ml, 6,7 %, 5/5
Tartolainen neipa on sameaa oranssia, joka vaahtoaa komeasti ja kestävästi. Tuoksu on hedelmäinen, persikka ja humalan taustalta puikkaavaa pisteliäisyyttä, jotain kirpeää marjaisuutta. Ostin tölkillisen Tarton Gambrinuksesta. Joku jännä liian kypsä trooppinen hedelmä antaa omaa kierrepotkuaan. Etiketti on 80-luvun Arts & Letters -tyyliä. Toinen annos olisi varmasti selkeyttänyt. 0,33 l, 6,0 %, 4/5
Virolainen elonkorjuu-olut lienee golden alea, väri on täyteläisen oranssi ja vaahto on nopeahko. Tuoksuu hedelmäiselle, aika makealta. Maku on aika katkera, mihin se makeus ja hedelmät katosivat. Uusintahörppy palauttaa estradille hedelmäisyyttä, mutta taustalla pyörii katkeroa. Salakavalasti mukana on myös hedelmäisyyttä ja pikkuisen hunajaakin. Vähän saksalaista hellesiä ja duvelia,sellainen miellyttävä mielikuva jää. 500 ml, 5,6 %, 4/5
