Olvi

Olvi lähetti kassillisen oluita maisteltavaksi. Varmaankin sen takia että ne on pakattu niin tyylikkäisiin, uusiin, kapeahartiaisiin ruskeisiin pulloihin. Pullossa on vielä hienosti isolla Olvin niin tyylikäs tynnyrilogo hallitsemassa etikettiä, ei mitään turhaa. Yksinkertainen on kaunista. Olutkin on kyllä aika yksinkertainen. Tuoksu on vienon maltainen. Olut on kirkasta ja hiilihappoista, vaahto on nopea. Ehkä tämä sopiikin hyvin salibandyn jälkeiseksi palautusjuomaksi. Maku on ohut, vähän viileän pisteliäs ja aika helppo. Pari kertaa piti tarkastaa, että onko tosiaan jäänyt tämä aiemmin blogittamatta. On tätä joskus tullut siitä oranssisesta vanhemmasta olutpullosta tullut juotua, mutta blogitus on sitten odottanut vuoteen 2019 saakka. 0,33 l, 4,5 %, 2/5

Tanker Pastel Paradise Portuguese Dessert Ale

Tanker, MØMBrewers ja Post Scriptum panimot ovat panneet yhteistyössä erikoisen oluen portugalilaisen pastel de nata -piirakan kunniaksi. Olut on kauniin oranssia, valkoista vaahtoa syntyy hiukan. Tuoksu on vaimeasti hedelmää ja karamelliä. Maku on hedelmäinen, mausteinen, jälkimaussa on jopa pippuria. Olut tuntuu liukkaalta suussa. Erikoinen piirakkaolut, kyllä tämän jälkiruoaksi voi hyvin nauttia. IBU 40, 330 ml, 6,8 %, 4/5

Mallaskoski Winter Warmer Doppelbock

Valkoinen kurittaja meni vähän liian nopeasti ohi, mutta jälkijunassakin täytyy yrittää hyödyntää joululahjaa ja lämmitellä oluen avulla. Mallaskosken Doppelbock on tumman ruskeaa, melko vaahdotonta olutta. Tuoksussa tuntuu savu. Maussa tuntuu paahteista mallasta, lievää makeutta ja savuisuutta, joka on sellaista ohutta savua, saunan lämmityksestä tulevaa miellyttävää savua pihapiirissä. Tämähän on hyvää, pientä yllätystä, Schenkerla tulee mieleen, tavallaan sellainen Schenkerla+, kun tuota alkoholia on lämmitykseen sopivasti. Lämmittää sopivasti sisätiloissa.  33 cl, 7,2 %, 5/5

Novopacké Pivo Valdštejn

Syntymäpäivälahjaksi sain tietty olutta. Poika oli valinnut tsekkiläisen pullollisen Alkosta. Olut on kullankeltaista ja tuoksu on hunajaisen makea. Vaahtoa on vähän. Maku on yllättävä sekoitus monesta. Odottelin vähän pilsner-tyyppistä olutta, mutta heinää on vähän, enemmän on makeaa ja miksausta hedelmistä ja kevyestä humalasta. Vahvan lagerin alkoholikin vähän kurkistelee. Tietynlainen erikoisuus vähän koukuttaa. 0,5 l, 7,0 %, 4/5

Sip Teine Aastapäev Chipotle Morita Foreign Stout

Virolaisen olutkaupan ja Tankerin yhteistyöolut tarttui aikanaan Tartosta ostoslaatikkoon. Olut on Sip-kaupan 2-vuotissynttäreiden kunniaksi pantu, myöhemmin Sip on jo täyttänyt kolmekin vuotta. Best before merkintä on kyllä oluessa mennyt yli, mutta ei se mitään haittaa. Olut on mustaa, vaahtoa on aluksi reilusti, mutta se rauhoittuu kestäväksi vaaleanruskeaksi matoksi oluen päälle. Tuoksussa on paahdetta. Maussa on samaa paahdetta, tummaa suklaata, humalaa ja lämpöä. Chiliä ei tunnu ensin löytyvän, se iskee jälkimaussa. Kun chili on ensin ilmoittanut itsestään, niin se jää lämpöpatteriksi kurkkuun. Chili tai alkoholi kerää mukavaa lempeää pistelyä kielen päällä, joka voimistuu jokaisen hörpyn jälkeen. 60 IBU, 330 ml, 7  %, 5/5

Vallilan Panimo Kyyneleet

Helsinkiläinen pienpanimo on nimennyt oluensa itkun tuotokseksi. Etiketin kolme, pilkku ja silmä arvuuttelevat tarkoitustaan sen verran houkuttelevasti, että Googlea oli pakko käyttää arvoituksen ratkaisemiseksi. Onko kyseessä sittenkin kyyn eleet. Salapoliisityö paljasti että olut on tehty kuuluisan Evil Stöö -räppärin kanssa ja kyseessä on siis kolmannen silmän kyyneleet. Kappaleen kuuntelemisen jälkeen jäi vielä vähän mietittymään mikä on tuo kolmas silmä. Olut on vähän sameaa, oranssinruskeaa. Vaahtoa muodostuu vähän ja se sinnittelee lasissa pitkään. Tuoksu on puinen. Maku on myös hyvin puinen, lopuksi katkeran humalainen, ihan vähän sitrusta käväisee analysoitavana kielen päällä. Oluen tyypiksi on merkitty English Pale Ale. Ostin pullon Sellon hypermarketista. Yksi riittää. 33 cl, 4,7 %, 2/5

Sakiškių India Pale Ale

Ikkunaremontin jälkisiivouksen jälkeen ansaitsin hyvää olutta. Liettualainen IPA kuohuaa runsaasti. Väri on likaisen samean ruskeanoranssia. Tuoksu on mäntyisen sitruksen, pientä puumaisuutta löytyy myös. Maku on ensihörpystä lähtien selvä, aika täydellistä IPAa, vähän makeaa, reippaasti sitruunaista humalaa. Humalat ovat miellyttäviä, ehkä lopussa pieni lisäpotku ei olisi pahitteeksi. EBC 12, IBU 68, 5,5 % 5/5

Käbliku El Jefe The Grapefruit Dope

Donald Trumpin näköinen hahmo sanoo virolaisen hefeweizenin etiketissä Make Beer Great Again. Olut on kirkasta keltaista olkea. Tuoksussa on hiivaa. Suussa tuntuu ensin reippaat hiilihapot. Makuna on sitrusta tai lempeää greippiä. Hiilihapot tuntuvat pitkään. Pientä happamuutta ja kalkkia maistuu ohuen hiivan rinnalla. Greippi on ehkä parasta, mitä oluissa on ollut. Hiiva ilmestyy aina välillä tasapainottelemaan hyvän ja pahan välille, kaatuen onneksi hyvälle puolelle.  IBU 13, 330 ml, 5,6 %, 4/5

Mikkeller Ramen to Biiru

Etuetiketissä oli vain jotain japanilaisia kirjaimia ja jokin japanilainen hirviö. Pullollinen oli oikeastaan sellainen mysteeriolut, josta ei ollut mitään tietoa. Pullon sisältöä tartolaisessa olutkaupassa tutkaillessani ajettelin sen olevan jotain Neipaa tai IPAa. Googletus paljasti sitten että kyseessä on Mikkellerin Ramen to Biiru -ravintolalle pantu oma olut ja että kyseessä on Belgian Ale. Avatessa olut kuplii tiivistä vaahtoa ja samaa tiivistä vaahtoa riittää vielä oluen päällekin. Väri on vähän samea kupari. Tuoksu on hedelmäinen. Maku on raikasta, makeaa hedelmäsoppaa ja lievää hiivaa ja se kääntyy todella nopeasti  kuivuudeksi. Maku on lyhyt, mutta jälkimaku jää kyllä kuivattelemaan kitalakea. Ihan hyvää, ehkä kuumempaan tunnelmaan sopivampaa, googletus laittoi Mikkellerin ravintolan kirjanmerkiksi mahdollisia tanskanreissuja varten. Varmasti ramenin kanssa toimisi. 330 ml, 5 %, 4/5

Dundulis Juodas IPA

Liettualaisessa IPAssa on täysin musta etiketti, nimi kehottaa juomaan IPAa. Tarkkaan ottaen juodas tarkoittaa mustaa, eli kuten näköhavainto osoittaa niin kaunaslaisesta olutkaupasta ostettu olut on Black IPA. Matkamuiston tuoksussa on mukavaa humalaa ja vähän kumia. Maussa on kaikki hyvän black IPAn elementit, paahdetta ja humalaa, mutta outoa kumia tai nallekarkkia on liikaa, tuoksu tuota kumia tuottaa erityisesti. Vähitellen tuon kumin saa pois mielestään ja olut alkaa maistua aina vaan paremmalta, olisi pitänyt olla litran pullo. IBU 59, 100 EBC, 0,5 l, 5,6 %, 3/5 

Sakiškių Sour Beetroot Ale

Matkamuisto Kaunasista edustaa olutskenen jotain äärilaitaa. Hapan punajuuri-ale on saanut inspiraation liettualaisesta perinneruoasta, šaltibarščiaista, kylmästä punajuurikeitosta. Nyt ollaan aika eksoottisissa piireissä, pakko oli laittaa paremmaksi, kun näin vähän juttua cucumber pilsneristä. Väri on kauniin rubiininpunainen, vaahto on nopea pinkki huitaisu. Tuoksu on aika pelottavan multainen, tai no punajuurinen. Maku on värin ja tuoksun lupauksen mukainen, eli punajuuri. Ei tarvitse paljoakaan fiilistellä, kun mieleen tulee mummulan kellarin pimeys ja tuoksu. Kuplintaa on mukavasti, happamuus vähän tasapainottaa multaisuutta. Missä on suomalainen siikli-olut? 330 ml, 3,5 %, 2/5

Lietuviškas Midus

Maailman vanhimmaksi alkoholijuomaksi tituleerattu juoma löytyi Kaunasin Akropolis-kauppakeskuksen Vynotekan oluthyllyltä. Eihän tämä nyt olutta ole, mutta pullollinen.fi ei ole niin tarkkana vuoden viimeisenä päivänä. Olut, no ei ole olutta, vaan liettualainen hunajaviini on yllättävän kirkasta. Vaahtoa ei ole. Hunajaviiniä kutsutaan kait Suomessa simaksi, ja oma käsitys simasta olisi sellainen vähän samea, tämä taas näyttää jotenkin teollisen kirkkaalta. Maku on hunajainen, makea, kukkainen ja aika voimakas omalla tavallaan. Ainesosissa mainitaan karpalomehu ja katajanmarjat, niiden hapokkuutta ei mausta löydy, ei myöskään hiilihappoa yhtään. Humala olisi kiva yllätys. Lopussa sana viini alkaa tuntumaan enemmän sopivalta, joku hapokkuus siellä on kuitenkin.  0,33 l, 6 %, 2/5

Õllenaut Burro Särtsakas Eesel

Tarton Tasku-ostoskeskuksessa olevan meksikolaisen Burro-ravintolan  nimikko-olut helpotti kotimaisen Sello-ostoskeskuksen kiertäjää. Burro kaatuu lasiin reilusti vaahdoten vaaleana. Tuoksussa on vihanneksia. Maku on sitten rajua chiliä. Poltetta syntyy reippaasti kielelle ja koko suuhun. Chilin polte määrää nautintonopeuden rauhalliseksi. Vihannekset vähän kurkkivat liikaa, mutta kyllä tuon meksikolaisuuden kuitenkin chilin poltteena aistii vielä selvemmin. 330 ml, 5,3 % 4/5

Malmgård X-Porter

Tapaninpäivän olueksi valitsin kotimaisen mustan portterin. Oluen päällä  on keltaiseen taittuva ohut vaahto. Tuoksusta löytyy makeaa paahdetta. Maku on paahteinen, mokkainen, kahvinen ja pehmeä. Täyteläinen olut tuntuu ovelasti keveältä, jälkimaussa on lempeää humalaa. Etiketissä mainittu suklaa jää ehkä jouluajan konvehtien takia havaitsematta. Vahvanmakuinen olut sopii hienosti pienempäänkin pulloon. Maltaan makeus ja paahteisuus tasapainoilevat hienosti. Hieno olut, ehkä joulunpyhien paras. 50 EBU, 250 EBC, 33 cl, 7,0 %, 5/5

Brasserie Dubuisson Bush de Noël

Jouluoluen takaetiketti kertoo että jouluhalko on maailman vahvin belgialainen jouluolut. Vahvan belgialen väri on tummaa kuparia ja isokuplainen vaahto asettuu ohueksi ja tiiviiksi vaahtosaarekkeeksi. Maussa on makeaa mallasta reilusti, luumukiisseliä ja lievää humalaa. Tuoksu ilmoittaa itsestään joka kerta, kun lasin nostaa huulille, karamellia. Alkoholi on jälkimaussa piristävänä, muuten ei tuo itseään esillle vaan toimii lämmittäjänä. Yllättävän helposti tätä tulee lipitettyä, hiilihapot tuntuvat piristävänä juodessa. Selkeästi pulloon on onnistuttu taikomaan joulutunnelmaa, ei toimisi kyllä enää vappuna. Eli kyllä tätä riittää yksi per vuosi, hyvää joulua kaikille. 330 ml, 12 %, 5/5