Tartolainen ipa on oranssia ja se vaahtoaa vähäisesti. Tuoksussa on hedelmiä, humalia ja hitusen humusta. Maku on ensihörpyllä leveä, vähän makea, sopivasti kypsiä hedelmiä tropiikista, sitrusta ja vähän eucalyptusta. Uusiseelantilainen motueka-humala toimii hyvin. Mukava jälkimaku jättää vähän kirpeyttä. 0,33 l, 6,8 %, 5/5
Kirkkaan keltainen, pienellä harmaudella, on virolainen hapanolut. Vaahto on hätäistä ja höttöistä vaaleaa kuplaa. Tuoksu on trooppisen hedelmäinen, lämmin ja paksu. Maku on mangoa, vahvasti, happamuus on mukavaa pistelyä ikenissä ja poskissa. Happamuus on jotenkin virkistävää, makeus on kohdillaan. Rotevasti on makua, helle ja terassi ansaitsevat juuri tällaisen juoman. 0,33 l, 5,9 %, 5/5
Leedsistä Alkon kautta tullut pale ale on sameaa, harmaaseen hitusen taipuvaa keltaista, valkealla kuohuvaa olutta. Tuoksu on hedelmäinen, reippaasti, vähän humalat virkistävät. Etiketissä luvattua punaista greippiä ja muita sitruksia on antamassa kirpeyttä, puuduttavat vähän kieltä. Humalien havuisuus on kohdillaan. Etiketti kuvaa hyvin oluen tunnelmaa. Luulisi vähän väkevämmäksi, sopii hyvin saunan jälkeiseen vilvoitteluun. Varmaan pitää ottaa uusintamaisteluun vielä. 440 ml, 4,8 %, 5/5
Alikinretken jälkeen taas omalla terassilla kuivuneet ikenet saivat voitelua. Kreikkalainen ipa on ruskean kultaista ja sameaa, vaahto on tiukkaa, likaisen valkoista. Tuoksusta löytyy trooppisia kypsiä ja ylikypsiä hedelmiä. Kypsää persikka ja mangoa greippipedillä on. Jälkimaku on sopivasti kirpakkaa humalointia, eihän tässä ole mitään vikaa. 0,33 l, 5,7 %, 5/5
Krios-rannan baarin valikoimasta nappasin paikallisen pilsnerin. Pullollinen oli sininen, olut kirkkaan kultaista. Tuoksu on hiukan makean maltaista. Maku on rapsakkampaa, humalia on sopivasti ja juoma on kylmää. Hiilihapot raikastavat. 330ml, 5,2 %, 5/5
Paroksen sataman lähellä olevasta kaupasta löytyi paroslaisen panimon witbier. Sameutta keltaisuudessa on asiaankuuluvasti. Nautiskelin tasapainoisen kreikkalaisen oluen majoituspaikan terassin varjopöydässä. Kivasti suuhun jää pistelyä. Maussa on vehnän pehmeyden lisäksi humalia ja mausteita. Olisiko oreganoakin. Lämmin jälkimaku jää. 330 ml, 4,7 %, 5/5
Juhannusreissun ensimmäinen pysähdys oli Lohjan United Gypsiesin panimolla, josta iltapalaksi nappasin mustaa, vähän kuohuavaa stouttia. Majoituspaikan astiavalikoima oli heikko, joten tuoksuttelu ei oikein tuottanut tulosta. Maku on yksinkertaisesti paahdetta ja mallasta. Ensihörppy jo kertoo että onpas hyvää. Paahteisuuden lisäksi mukana on kahvia ja hitusen suklaatakin. Jälkimaku lisää kattaukseen kuivuutta. Juhannukseen sopii hienosti yksinkertainen, vahva, tasapainoinen ja täyteläinen imperial stoutti. 330 ml, 11,0 %, 5/5
Tarton Gambrinuksen valikoimasta nappasin tallinnalaisen tripla-ipan. Väri on syvän keltaoranssi, vaahto on tiivis samettimatto. Tölkistä jo levisi kukkainen humalointi nenään. Tuoksu on pehmeän kukkainen. Makukin on sitä samaa kukkaniittyä, makuun lisääntyy pehmeää humalointia. Alkoholi ei kyllä prosenttien mukaisesti maistu. Tölkillisen lastenkirjan kuvituksen oloinen etiketti soveltuu petolliseen kokonaisuuteen, alkoholi maistuu vasta pienenä mausteisuutena jälkimaussa. Olut on tasapainoinen esitys, jossa kukkaisuus, makeus, kevyet humalat ja alkoholi antavat parastaan. 0,44 l, 10,5 %, 5/5
Tartonreissun kohokohta on aina Gambrinus-olutkauppavisiitti, sieltä lähti matkamuistoja taas Hämeenlinnaan. Ensimmäisenä avasin tartolaisen hedelmäsourin. Se on raskaannäköistä syvän oranssia. Tuoksussa on etiketin mukaisesti ainakin mangoa ja fudgea, ehkä sieltä löytyy myös passionhedelmää. Maku on mangohedelmäinen, pieni toffeen kurkistus lopussa. Alkuun pelkäsin että on liikaa makeutta, mutta sopiva happamuus tasoittaa sitä hienosti. On kyllä hienosti tasapainossa kaikki maut. Eihän tämä nyt mitään oikeaa olutta ole, vaan lähinnä jotain cocktailia. 0,33 l, 6 %, 5/5
Tartossa majoituksen jälkeen askeleet suuntautuivat Rüütlille ja Pühaste kelderiin. Hanasta löytyi parikin uutuutta, valitsin maapallon toiselta puolelta innoituksen ja humalat saaneen samean oranssisen tupla-ipan. Tuoksu on hedelmäinen, märkää persikkaa ja vähän makeaa sitruunaa. Maku on hedelmäinen ja päälle ilmestyy lempeää humalointia. Makeus tuntuu ensihörpyllä, mutta humalat tasapainottavat kokonaisuutta ja jättävät sopivan kihelmöinnin jälkimauksi. Kyllä Pühasten ipat toimii aina. 50 cl, 8,0 %, 5/5
Matkamuisto napolilaisesta baarista on syvän oranssia ja se vaahtoa reippaasti valkoisena tuuheana kerroksena. Tuoksu tuntuu belgityylisessä saisonissa sitruunaiselta, makealta ja vähän happamaltakin. Maku on sitruunainen, täyteläinen, vähän maltainen, voimakas ja etäisesti alkoholinen tai alkoholi tuntuu oikeastaan vasta kurkussa jälkimausssa. Appelsiinin kuori ei ole kitkerää vaan pehmeää. Suuhun jää mukava vähän puuduttava tunnelma. 33 cl, 9,0 %, 5/5
Tartolainen stout on mustaa ja se vaahtoaa vähän. Tuoksu on voimakkaasti kahvinen ja kyllä sieltä kondensoidun maidon makeus erottuu. Maku on maitokahvinen tai pehmeän kahvinen. On vähän makeaa tai toisaalta ihan hiukan happamuuttakin sekoittuu joukkoon. Pehmeää, hiukan mallasta ja jotain marjojakin, ehkä kahvipapuja, miellyttää nautiskelijaa. Panimolla on paljon vahvoja ja hyviä tummia oluita, tämä osoittaa että miedompikin balttistoutti onnistuu. 0,33 l, 6%, 5/5
Spaccanapolin toisen pään jälkeen vastaan tuli Bibendum-baarin kylmäkaappi, jossa olikin hieno valikoima italialaisiakin oluita. Valitsin mustan tölkillisen dipaa. Olut on tummempaa oranssia, vaahto taas heikohkoa. Tuoksussa on mangoa ja makeutta. Makua vahvistaa reipas greippisyys ja hiilihapot. Alkoholi lämmittää sopivasti. Humalat tuntuvat lämpimän havuisilta. Kallonhalkaisuolut on ehkä paras juomani italialainen. 33 cl. 8 %, 5/5
Pääsiäisloman alkamisen kunniaksi maistelin joulukalenteriolutta Tartosta. Neipa on vaaleankeltaista ja sameahkoa, vaahto on sitkeä valkoinen ohut hattu. Tuoksussa on appelsiinin seurana muitakin trooppisia hedelmiä ja jotain kuivuutta. Maku on monikerroksinen, hedelmiä ja mausteita, humalat on lempeitä ja jotenkin raikkaita. Uusiseelantilaiset humalat tuottavat maistuvan hedelmällisen kombon. Etiketti ei miellytä, sisältö kyllä. 0,33 l, 7,9 %, 5/5
Keltainen jäykänoloinen hollantilainen tupla-ipa sai kunnian päättää takatalven. Pieniä partikkeleita pyörii lasillisessa valkoisen kauniin vaahtohatun alla. Tuoksuu hedelmiltä, ananasta on paljon, vähän humalaakin. Maku on pehmeä, todella pehmeä. Hedelmäpommi sopii kyllä tämän oluen nimeksi, ananas on makeaa ja se peittää humaloinnin. Vähän jälkimaussa tulee mieleen vanhat ruotsinlaivan ananaskarkit peltipurkissa. Hiukan humalat kurkistavat jälkimaun sivussa. Alkoholia ei taida olla ollenkaan. Onneksi ostin Alkosta toisenkin. 440 ml, 8 %, 5/5
Tartolaisamerikkalainen tupla-ipa on oranssia ja vaahto on valkoista. Tuoksussa on sitruunaa, hedelmiä ja vähän tärpättiä. Maussa on reippaasti Amerikan mäntyä, kuivuutta. Oudosti lopputulema on jotenkin ohut, mutta samalla täyteläinen ja humalat pistelevät mukavasti. Olut katoaa nopeasti, mikä vahvistaa vielä käsitystä oluen laadusta. 0,33 l, 8 %, 5/5
Naantalilainen kaikkien oluiden isä on lasillisessa sameaa keltaisuutta, sen vaahtohattu katoaa nopeasti. Lasin pohjalla ui vähän jotain valkoisia kokkareita. Tuoksu on hedelmäinen, vähän mentholia. Maku on paksu, hedelmäinen, jotenkin kirpeä, ananasta, vähän havuja ja tippa mentholia. New England Quadruple ipa lukee etiketissä, kyllä sekin vahvistaa että vahvasta mausta ja oluesta on kyse, alkoholin tosin huomaa vasta kitalaessa jälkikäteen. Kapeasta tölkillisestä riittää pitkään nautiskeltavaa. 330 ml,11,5 %, 5/5
Tartolaisesta joulukalenterista oli jäänyt tohtori Jonesin isän olut odottelemaan kevättä. Imperial ipa on melko tummaa kuparia, vaahto on melkein valkoista. Tuoksussa on vähän kaikkea, humalaa, sitrushedelmää, makeutta ja hippusen simaa. Suussa ensihavainto on hiilihapot, sitten suoraan jälkimaun kuivahkoon puuhumalaan. Alkoholi ei maistu, mutta täyteläisyys antaa ymmärtää hidastamisen kanssa. Humalat rapsakoituvat oikein hienosti hörppiessä, greippiä on sopivasti 0,33 l, 9,0 %, 5/5
Tuusulalainen tuplaneipa on melkein jaffanväristä, vähän sameampaa. Kevään ensimmäinen terassiolut tuoksuu makealta hedelmältä ja hiivalta. Maku (heh) on pehmeä, täyteläinen, hedelmäinen, vähän yrttinen tai olisiko kannabista ja olisiko vähän alkoholin lämmitystä. Etiketissä sanotaan mehupommiksi, sitrus ja mallas tässä täydentävät humalia hienosti. 330 ml, 8,0 %, 5/5
Tekstit
Kaikki kommentit
