Joulupukki oli valinnut lahjan keravalaisen oluen etiketin mukaan, ehkä putki muistutti panssarihaupitsista. Olut on lasissa haalean vaalean keltaista, valkoista vaahtoa riittää. Tuoksu on hedelmähumalaista. Maku on jotenkin lievä ja samaan aikaan voimakas, hedelmiä, sitruunaa ja greippiä, kuivaa suuta juuri siten että pitää hörpätä uudelleen. Jälkimaku antaa vähän greippiä. Täytyy käydä joulupukin jäljillä Alkossa ja ottaa toinen maisteluun. 440 ml, 6,0 %, 5/5
Joulupukin paketista löytyi mahtipontisesti nimettyä barley wineä. Olut on mustaa ja vaahto on heikkoa. Vuoden kypsytys bourbon-tynnyreissä tuottaa luumuista ja maltaista tuoksua. Suutuntuma on alkuun öljyinen, makea, suklainen ja bourbonko se sieltä alkaa lämmittää nielua. Luumua on joka hörpyssä mukana, vaikka hörppyjen väli pysyy melko pitkänä. Makupaletti on paksu, vaniljaakin vähän vilahtaa, mukavaa makeutta, arvokasta alkoholia, tummia hedelmiä eli aikamoinen nautintoaine. 33 cl, 11,5 %, 5/5
Sakea tummanpunainen olut liikkuu raskaasti., puuromaista. Vaahto on vähän pinkkiä. Tuoksu on glögimäinen. Glögiolut laittaa vähän miettimään. Aina kun näen uuden lonkeron, viimeksi glönkeron, niin ajattelen että kaikkea siihen lonkeroon pitää sekoittaa. Oluen kanssa tunnelma on toisenlainen, kiinnostava kokeilu ajattelen usein. Tässä on tallinnalainen panimo päättänyt kaataa joulun mausteet smoothieen ja lopputulos on jopa pelottavan kiinnostava. Joulunaikaan ilmestyneet glögipullot löytyvät yleensä hyllystä vielä seuraavanakin jouluna. Maku on mausteinen ja makeanhapan, kardemummaa ja neilikkaa. Yksi glögi joulussa riittää, tämä oli todellisuudessa jo toinen. 0,44 l, 5,4 %, 5/5
Muuttohommien jälkeen palkitsin itseni tartolaisella ipalla. Väri on sameahkoa oranssia, vaahto on nopea ja vaalea. Tuoksu on hedelmäinen, mieleen ponnahtaa kesäinen muisto Barlovasta Karlovan festareilta ja saman panimon Pakane-olut. Maku on hennosti greippinen, mäntyä vähän, kuivuutta jää mukavasti houkuttelemaan seuraavaa hörppyä. 0,33 l, 6,9 %, 5/5
Põhjala tehas on Tallinnan Koplissa ja sieltä löytyi Tuletorn-panimo taproomeineen. Valitsin talviaurinkoa, se on väriltään ruman keltaista. Vaahtoa kuvaa hyvin sana icecream smoothie. Tuoksuu kuin hedelmäcocktail-purkki mummulassa. Persikkaa on paljon, vähän mandariinia, rosmariini jää taustalle. Ruma väri taitaa johtua osin oluen todella paksusta suutuntumasta. Makeutta on jäätelölle sopivasti. Ehkä tätä voisi suositella Helsinki-Vantaan Oak Barrelliin aamunvirkuille aamupalaksi. 0,4 l, 5,5 %, 5/5
Turun 5piste5:stä ostin kuolleen koiran muistoksi pannun kanadalaisen oluen, joka ei tuoksunut märältä koiralta vaan raikkaalta humalalta. Väri on kirkas keltainen ja vaahto myös kirkkaan valkoinen. Vaahto pitsittää lasia heinosti. Maku on vaan niin oikeanlainen, humalia, sitruunaa ja muita hedelmiä, etäisesti alkoholia, raikkautta, pientä pisteliäisyyttä ja täyteläisyyttä, ei kuollutta tai märkää koiraa yhtään. Jälkimakuun jää hedelmiä ja humalia. Rip Fat Joe. 473 ml, 6,5 %, 5/5
Panimo on jäänyt testaamatta ja internet-kuplassani olen ajatellut että ei ole ainakaan suomalainen. Nyt ymmärsin että on Kuopiosta, eli aika oikeassa oli hintchi. Nedipan väri kuultaa aurinkoisena keltaisuutta, vaahto on valkoista ja ohutta. Tuoksu on appelsiinimallasta. Ensihörppy vaan katoaa nieluun hymyillessä. Makeutta on sopivasti, humalat on lämpimiä, trooppisuus on läsnä, alkoholi ei maistu, kielensivuihin jää sopivasti puudutusta ja kirpeyttä. Nautin oluen lääkärin määräämän saunatauon päätteeksi. Raikas ja vähän nostattavaa tunnelmaa jää mielikuvaksi. 440 ml, 8,4 %, 5/5
Vantaalaisen panimon Belgiassa paneman puu-ipan ostin Tartosta ja toin sen sitten Hämeenlinnaan maisteltavaksi. Väri on samean kuparista ja vaahto tiivistä vähän likaista ja valkoista. Tuoksu on mieto vähän simamainen. Maku on vanha kunnon ipa, mallasta, hitusen sitruunaa, mäntypökköä, vähän katkeroa ja hitusen arvokkaan oloista tammea. Jälkimaku on katkeruutta, ei yhtään liikaa, vaan juuri sopivasti. 330 ml, 6,0 %, 5/5
Lohjalainen neipa on kirkkaan keltaista ja se kuohuaa reilusti valkoisena. Tuoksu on hedelmäinen ja humalaisuuttakin on. Maku on samalla uralla. Hörppiessä löytyy vähän puumaisuutta, huipun ja tylsyyden välinen kilpailu kääntyy vähitellen positiiviseksi. Jälkimaku on pirskahteleva. Puumaisuus kääntyy humalahedelmäksi. 0,33 l, 7,0 %, 5/5
Lohjan panimonkaupan jääkaapista valitsin punertavaa apinanhuuto-olutta. Jotenkin staattinen olut kuohuaa lasissa vähän, jotain partikkeleita jäi lasilliseen, mutta ei mitään tapahtumia. Tuoksu on hapan mallashumala, vähän sokerinenkin. Maku on tasapainoinen, humalat on ystävällisiä ja sopivan katkeria, makeutta on riittävästi, hedelmiä ei ole mitenkään liikaa. Jälkimakuun jää humalia ja vähän kuivuutta. On kyllä suunmakuinen olut. 33 cl, 6,5 %, 5/5
Olutkellarin perukoilta löytyi iso pullollinen viskitynnyrissä kypsytettyä mustaa olutta, joka kuohuaa hillitysti ruskeana. Tuoksu leijuu lakritsaisena ja maltaisena paahteena oluen kaatuessa raskaanoloisena lasilliseen. Maku on maltainen, väkevää lakritsaa ja viskiä, silti pehmeä ja samalla voimakas ja paahteinen. Jälkimaku lähestyy viskiä. Tuulisena lauantaina tällainen vahva ja tumma olut vakuuttaa ja lämmittää. 75 cl, 11,8 %, 5/5
Hollantilainen nedipa on sameaa ruskeaan taipuvaa kultaa, vaahto on tiivis ja valkoinen. Lasillisesta nousee trooppisia aromeja, kypsiä ja makeita hedelmiä. Maku on samalla aaltopituudella tuoksun kanssa. Lisäyksenä tulee humalan mietoa kirpeyttä ja jälkimakuun hyppää vielä vähän alkoholin lämpöä mukaan. Jälkimaku on vähän eukalyptusta, humalaisuutta ja lämpöä. Pehmeä ja runsasmakuinen olut antaa paljon maisteltavaa. 33 cl, 8,5 %, 5/5
Viljandilaisen vihreiden niittyjen oluen taisin napata Tarton Kaubamajan Toidumaailman hienosta olutvalikoimasta. Rosmariini-olutta maistelin kerran aiemminkin Tartossa Krabi-panimon popup-ravintolassa ja se kyllä jäi mieleen.
Viljandilainen pilsneri on vähän likaista haalean ruskeaa, vaahto on tiivis ja pienikuplainen. Tuoksussa on rautaa ja pullahiivaa ja eiköhän se rosmariinikin ole mukana. Maku on pehmeä, jotenkin mieleen tulee vaan pulla ja hituse eukalyptus. Rosmariini kuuluu olueen, niin kuin ananas pizzaan tai siis ainakin paremmin. IBU 28, 440 ml, 4,7 %, 5/5
Matkamuisto Hollannista on raikkaan keltaista tripla-ipaa. Vaahto on valkeaa. Tuoksusta löytyy reilu kattaus hedelmiä, ananasta ja mangoa sekä sitruunaa. Maku on myös trooppinen, mutta humalat antavat ryhtiä. Makeutta on, mutta se kuitenkin jää taustalle. Humalat kipristelevät mukavasti kitalakea ja kieltä, hedelmäisyys on samalla täyteläistä. Alkoholi jää piiloon. Etiketissä sanotaan small batch, ostin oluen kuitenkin Utrechtin Albert Hejn -supermarketista. Lisäksi etiketissä sanotaan tropical fruitbomb, sitä en kyseenalaista. 330 ml, 9,5 %, 5/5
Tallinnalais-newyorkilainen dipa on pakattu kultaiseen tölkilliseen ja se on kultaista väriltään ja päällä on tiukka vaalea vaahtohattu. Tuoksu on humalainen, vähän multainen ja sitrusmainen. Maku on humalainen, mutta lempeästi, mukana on paljon hedelmiä, mutta ei mehumaisuutta, humalat jylläävät. Jälkimaku on sekoitus humalista ja alkoholista, se on voimakas, pitkä ja miellyttävä. 0,44 l, 8,5 %, 5/5
Kalifornialainen brown ale on odotellut sopivaa sateista lauantaita jonkun aikaa. Lasiin kaataessa se paljastuu läpikuultavan ruskeaksi ja hiukan punaiseenkin taipuvaksi. Kruunukorkin avauksen jälkeen pullosta kuohusi vähän vaahtoa, lasissa se katoaa heti. Tuoksu on mallas-bourbon-makeus. Maku on täyteläinen, mallasta, alkoholia, kypsiä hedelmiä, toffeeta, vaniljaa ja jollain tavalla arvokkuutta. Kookos jää jonnekin taustalle tai se ei maistu ollenkaan. Jälkimaku on viskinen ja pitkä. Miellyttävä ja rauhoittava kokonaisuus, aika tuhti olut, mutta niin herkullinen. 1 pint, 13 %, 5/5
Tartolaisen panimon humalakokeilujen persikkaversio lepuuteli keittiöremontin jälkitöiden uurtajaa. Kultaa ja oranssia on värityksenä, vaahto on sitkeä ja kirkas. Tuoksu on vahvasti hedelmäinen. Maku on pehmeä, hedelmissä maistuu persikan lisäksi muitakin mietoja tropiikin herkkuja. Pieni alkuhörpyn puumaisuus katoaa humalien käsittelyssö. Persikka kypsyy humalien lempeään katkeruuteen hörppiessä. Tuoksu on persikkaisempi kuin maku Olut oli matkamuisto Tarton Rüütlin Gambriuksesta. Etiketti on tylsä, muuten on mainio DDH IPA. 0,33 l, 6,9 %, 5/5
Rüütlilla pysähdyin aperatiivilla Kelderissä. Tartolainen amerikkalainen ipa on kirkasta kultaa ja vaahto on hohtavan valkoista. Tuoksu on vähän hedelmäinen ja enemmän humalainen, yksinkertaista. Maku on rapsakan humalainen. Humalat tanssivat jälkimaussa koko suun täydeltä. Havupuun humina jää suuhun pitkään lämmittämään. 0,33 l, 6,9 %, 5/5
Keittiöremontin alkamista juhlistin hollantilaisella matkamuistolla. Neipa on kirkkaan keltaista ja tuoksu on miellyttävän hedelmäinen, vähän pullahiivaa on mukana. Maku on rapsakan humalainen, katkeroa on ja sitruunaisuutta, makeus jää vähän taustalle. Jälkimaku on kuivempi ja hedelmäinen. On ihan hyvää kaikinpuolin, alkoholi muka maistuu vai olisiko humalakattaus tehnyt tepposet. Googletuksen mukaan oluen nimi tarkoittaa keltaista tuopillista, etiketti vihjailee että kyse olisi naapuruston hyvästä tyypistä. 330 ml, 6,5 %, 5/5
Saunan jälkeen avasin kotimaisen keltaisen ja samean ipan. Tuoksussa on puuta ja hedelmää. Etiketti kertoo että humalina on citra, mosaic ja motueka ja kyllä ne hallitsevat makumaailmaa. Hedelmäisyyttä tropiikin suunnalta täydentää pieni sitruunan puraisu. Maku on täyttävä, pieni puumaisuus kummittelee maussa. Ostan toisenkin jos vastaan tulee, tämän ostin Lohjan teollisuusalueelta eli United Gypsiesin myymälästä. Jälkimaku on kyllä koukuttava ja erinomainen. Yhtäkkiä huomaakin että lasillinen on hörpitty tyhjäksi. 0,33 l, 6,5 %, 5/5
Tekstit
Kaikki kommentit
