Tartolainen stout on mustaa ja se vaahtoaa vähän. Tuoksu on voimakkaasti kahvinen ja kyllä sieltä kondensoidun maidon makeus erottuu. Maku on maitokahvinen tai pehmeän kahvinen. On vähän makeaa tai toisaalta ihan hiukan happamuuttakin sekoittuu joukkoon. Pehmeää, hiukan mallasta ja jotain marjojakin, ehkä kahvipapuja, miellyttää nautiskelijaa. Panimolla on paljon vahvoja ja hyviä tummia oluita, tämä osoittaa että miedompikin balttistoutti onnistuu. 0,33 l, 6%, 5/5
Spaccanapolin toisen pään jälkeen vastaan tuli Bibendum-baarin kylmäkaappi, jossa olikin hieno valikoima italialaisiakin oluita. Valitsin mustan tölkillisen dipaa. Olut on tummempaa oranssia, vaahto taas heikohkoa. Tuoksussa on mangoa ja makeutta. Makua vahvistaa reipas greippisyys ja hiilihapot. Alkoholi lämmittää sopivasti. Humalat tuntuvat lämpimän havuisilta. Kallonhalkaisuolut on ehkä paras juomani italialainen. 33 cl. 8 %, 5/5
Pääsiäisloman alkamisen kunniaksi maistelin joulukalenteriolutta Tartosta. Neipa on vaaleankeltaista ja sameahkoa, vaahto on sitkeä valkoinen ohut hattu. Tuoksussa on appelsiinin seurana muitakin trooppisia hedelmiä ja jotain kuivuutta. Maku on monikerroksinen, hedelmiä ja mausteita, humalat on lempeitä ja jotenkin raikkaita. Uusiseelantilaiset humalat tuottavat maistuvan hedelmällisen kombon. Etiketti ei miellytä, sisältö kyllä. 0,33 l, 7,9 %, 5/5
Keltainen jäykänoloinen hollantilainen tupla-ipa sai kunnian päättää takatalven. Pieniä partikkeleita pyörii lasillisessa valkoisen kauniin vaahtohatun alla. Tuoksuu hedelmiltä, ananasta on paljon, vähän humalaakin. Maku on pehmeä, todella pehmeä. Hedelmäpommi sopii kyllä tämän oluen nimeksi, ananas on makeaa ja se peittää humaloinnin. Vähän jälkimaussa tulee mieleen vanhat ruotsinlaivan ananaskarkit peltipurkissa. Hiukan humalat kurkistavat jälkimaun sivussa. Alkoholia ei taida olla ollenkaan. Onneksi ostin Alkosta toisenkin. 440 ml, 8 %, 5/5
Tartolaisamerikkalainen tupla-ipa on oranssia ja vaahto on valkoista. Tuoksussa on sitruunaa, hedelmiä ja vähän tärpättiä. Maussa on reippaasti Amerikan mäntyä, kuivuutta. Oudosti lopputulema on jotenkin ohut, mutta samalla täyteläinen ja humalat pistelevät mukavasti. Olut katoaa nopeasti, mikä vahvistaa vielä käsitystä oluen laadusta. 0,33 l, 8 %, 5/5
Naantalilainen kaikkien oluiden isä on lasillisessa sameaa keltaisuutta, sen vaahtohattu katoaa nopeasti. Lasin pohjalla ui vähän jotain valkoisia kokkareita. Tuoksu on hedelmäinen, vähän mentholia. Maku on paksu, hedelmäinen, jotenkin kirpeä, ananasta, vähän havuja ja tippa mentholia. New England Quadruple ipa lukee etiketissä, kyllä sekin vahvistaa että vahvasta mausta ja oluesta on kyse, alkoholin tosin huomaa vasta kitalaessa jälkikäteen. Kapeasta tölkillisestä riittää pitkään nautiskeltavaa. 330 ml,11,5 %, 5/5
Tartolaisesta joulukalenterista oli jäänyt tohtori Jonesin isän olut odottelemaan kevättä. Imperial ipa on melko tummaa kuparia, vaahto on melkein valkoista. Tuoksussa on vähän kaikkea, humalaa, sitrushedelmää, makeutta ja hippusen simaa. Suussa ensihavainto on hiilihapot, sitten suoraan jälkimaun kuivahkoon puuhumalaan. Alkoholi ei maistu, mutta täyteläisyys antaa ymmärtää hidastamisen kanssa. Humalat rapsakoituvat oikein hienosti hörppiessä, greippiä on sopivasti 0,33 l, 9,0 %, 5/5
Tuusulalainen tuplaneipa on melkein jaffanväristä, vähän sameampaa. Kevään ensimmäinen terassiolut tuoksuu makealta hedelmältä ja hiivalta. Maku (heh) on pehmeä, täyteläinen, hedelmäinen, vähän yrttinen tai olisiko kannabista ja olisiko vähän alkoholin lämmitystä. Etiketissä sanotaan mehupommiksi, sitrus ja mallas tässä täydentävät humalia hienosti. 330 ml, 8,0 %, 5/5
Tallinnalainen musta imperial stout ei kuohua. Nenässä havaitsee paahdetta, makeutta ja mallasta. Ensihörppy saa hymyilemään, makeutta on reippaasti, mallasta on riittävästi. Vaahterasiirappia olen maistellut lähinnä pannukakun kanssa, kyllä se tällaiseen herkutteluolueenkin sopii. Hitaasti tätä on juotava, ei tämä nyt ihan siirappista ole, mutta makeus on ainakin riittävää. Makean maltaan perässä hiipii vähän suklaata ja hippunen lakritsaa, kokonaisuus on täyteläinen. Pullollisen ostin panimon kaupasta. 330 ml, 12,5 %, 5/5
Bier Bierin hanasta löytyi Espoon kahvipanimon kanssa yhteistyönä pantua mustaa olutta, se ei kuohua. Tuoksu on kahvia vienolla vaniljaisuudella. Makea tuoksu kääntyy enemmän pehmeästi paahteiseksi, vähän suklaiseksi, reilusti kahviseksi ja maltaiseksi, mämmiä on minimaalisesti. Alkoholi ei tunnu kun vasta kurkussa jälkimaussa. Makeus kiertää takaisin makuhermohin, hitusen viinitunnelmaa lauantai-iltapäivään. 0,3 l, 11 %, 5/5
Erikinkadun Salamanationin hanasta löytyi ipaa. Täyteläisen oranssi tanskalainen tuplasti humaloitu olut tuoksuu makealta hedelmältä. Maku paljastaa honkaisia humalia. Täyteläinen hedelmäisyys ja humalien lievä yrttisyys liittoutuvat maussa, vähän alkoholia on mukana myös. Värin lisäksi maku on myös kokonaisuudessa täyteläinen. 30 cl, 8 %, 5/5
Kampin Bruuverin hanasta valikoin bitteriä. Tuoppi täyttyy meripihkalla, jonka päällä on tiukkaa vaaleaa vaahtoa. Manchesteriläisen oluen tuoksu on mallasta, karamelliä ja humalia. Ensihörppy laittaa miettimään, miksi olen unohtanut brittioluet. Makeus katoaa, lempeä greippi ottaa osaa. Jälkimaku on katkera. Rapsakkuus on just eikä melkein. Googlettelu kertoo että tätä myydään ruokakaupoissa, ei ole omaan näkökenttään osunut, tarkennan katsetta jatkossa. 0,5 l, 5,5 %, 5/5
Olutmentorini Janne vinkkasi että Kantolan panimolla on kokeilemisen arvoista tuoretta tuplaipaa. Kävin ostoksilla ja kotona kaadoin oranssia lasiin. Vaahtoa syntyi vähän. Tuoksu on humalainen ja maltainen. Hörppäys kertoo että humalointi maistuu voimakkaana, ei niinkään katkerana, kyllä sitäkin on. Greippiä jää suuhun, kokonaisuus on vahva, kuusta ja mäntyä vähän, silti jotenkin raikasta. Perjantai-illan juomaksi sopii hienosti, jättää janoa joka hörpyn jälkeen. 440 ml, 8 %, 5/5
Birgerin hanasta lauantai-iltapäivän kunniaksi valitsi englantilaista mehuisaa ipaa. Väri on kynttilävalaistuksessa oranssi ja vaahtoa tuli sopivasti. Tuoksu on pehmeän hedelmäinen. Ensihörppy vakuuttaa, trooppinen hedelmä kääntyy vähän pihkaiseksi jälkimauksi. Paljon on panimon oluita kehuttu internetin palstoilla, ymmärrän kun nyt maistoin ensi kertaa. Havut, greippi, ananas, sitruuna ja vähäiset yrtit muodostavat miellyttävän mehuisan kokonaisuuden pienellä hiivan häivähdyksellä. 0,33 l, 8,4 %, 5/5
Sodankyläläisen panimon samean kuparinen olut löytyi joulupukin lahjakassista. Tuoksu hedelmäinen, hiivainen ja tallimainen. Tunnelma lähtee heti belgialaiseksi. Maku on hedelmäinen, jotenkin aito ja oikea. Sopivalla tavalla hiivat on pinnalla. Kokanaisuus on lämmin ja täyttävä. Panimon tuotokset pitää laittaa tarkkaan seurantaan. 0,375 l, 6,4 %, 5/5
Ipaton tammikuu, ei siitä kovin pitkään kannata venyttää. Tartolainen tuplahumaloitu ipa on kauniin oranssia ja vaahto on höttöistä. Tuoksussa on hedelmiä ja humalia, aika houkuttelevaa. Maku on rempseän humalainen, ananasta, pari sitruunanlohkoa ja muita trooppisia hedelmiä on mukana. Yksinkertaista ja hyvää on, helppoa ipaa. Hiilihappoisuus jatkuu jälkimaussa ovelasti. Käsinvalitut strata-humalat tuoksuvat loppuun saakka. 0,33 l, 6 %, 5/5
Tapaninpäivän terassihämyssä hämeenlinnalainen portteri näyttää mustalta ja vaahto vaalealta. Tuoksussa on lakritsaa ja paahdetta. Maku on lempeän paahteinen, vähän suklaata, mutta niin pehmeää. Maku tasapainoilee makean ja paahteisen välimaastossa, makeus häviää taiston, paahteisuus vie mukanaan pehmeään syleilyyn. Makua on paljon, ihan kuin lontoolaisen pubin hanasta, maku on kuin pumpulia, sillälailla kuvainnollisesti. 440 ml, 6,2 %, 5/5
Ilahduttavan aurinkoisen keltainen ruotsalainen ipa piristää jouluaattona. Tuoksu on makeaa sitruunaa ja leivonnaisia. Maku on täyteläinen, humalan puraisu on taustalla, sitruunajuustokakku on edustalla, juusto ei ole vähiten esillä. Makeutta on jonkun verran, ananas on makeampaa. Aikamoinen makupommi on tämä ipa, kokonaisuudessaan erikoisuuden lumoon päätyy lasillisen tyhjentyessä. 440 ml, 7,5 %, 5/5
Todella tumman ruskea naantalilainen stout kuohuaa heikosti. Suklaan tuoksu on todella voimakas, suklaapiparia on. Aikamoisen jäykältä vaikuttaa suussa. Maapähkinävoita on reippaasti. Alkoholi kurkistelee keksimäisyyden ja tumman suklaan taustalta. Makeus ja katkeruus on hyvässä tasapainossa, maistuu lopuksi vielä vähän suolaiseltakin. Makuja on paljon. Oluen ostin kesällä panimon myymälästä. 330 ml, 12 %, 5/5
Hakaniemen mainiosta mexico-kaupasta ostettu ipa oli jäänyt olutkellarin pimentoon, pitihän se pikaisesti ottaa huomioon ja nautiskella. Olut on lasissa vaalean ruskeaa ja sameaa, vaahto on kestävänoloista ja valkeaa. Karamelli tuoksuu. Dos Tescolotesin myyjä tätä tavallaan suositteli ja ensihuikka lähettää kiitoksen siitä. On myönnettävä että ennakkoluuloja oli. Maku on pehmeä, maltainen, lievästi makea ja riittävän humalainen. Etiketti on niin tyylikäs. Vaahto pitsittää lasin asiaankuuluvasti, ei ole vaikea myöntää että ennakkoluulot eivät natsanneet oluen kanssa. Ehkä mexico-kaupassa pitää käydä olutostoksilla. 355 ml, 6,8 %, 5/5
Tekstit
Kaikki kommentit
