Andersonin joulukalenterista löytyi harmaaseen taittuvaa keltaista reippaasti kuohuvaa ipaa ja sen sitten päätin maistella vuoden viimeisenä oluena. Oluen nimen oletan olevan kunnioitus Billy Joelin biisille, kyllähän sekin sopii. Tuoksussa on sitrushedelmiä. Maku on neipamainen, reippaasti hedelmiä, vähän maanläheisyyttä, persikkaa ja makeaa sitruunaa. Humalat ovat aika teräviä, mutta silti leutoja. Jotenkin olut tuntuu ohuelta, alkoholi vähän lämmittää. 0,33 l, 7,7 %, 4/5
Lauantai-iltapäivänä Birgerissä piti ottaa vaan yksi olut, mutta erehdyin sitten ottamaan valokuvan belgialaisesta oluesta ja siitä tuli niin hieno että oli pakko sitten blogittaakin. Väri on punertavaa ja vaahto on samettisen tiivistä. Tuoksu on maltainen ja vähän hedelmäinen. Maku on täyteläinen, mallasta, hedelmät on yllättävän sitrusmaisia ja leipämäisyyttäkin on, makeus taittuu mukavasti lopun pieneen happamuuteen. Hiilihappoisuus raikastaa mukavasti. 0,4 l, 7 %, 5/5
Bratislavalaisesta 100-olutta baarista ostetun matkamuistotölkillisen etiketissä sanotaan että tonka- ja kaakaopapuja voisi olla tässä mustassa oluessa mausteena. Vaahtoaa maltillisesti tiiviillä kuplinnalla. Tuoksussa on tonkapapuja. Erikoinen papuhan tuo tonka on, en ole ikinä tietääkseni sitä maistellut muualla kuin oluessa. Sinne se sopii yleensä. Mausta löytyy tietty sitä tonkaa, ehkä kanelia ja jotain omenaankin viittaavaa. Suutuntuma on yllättävän ohut, makua on kyllä paljon. Suklaata ja kahvia olut vähän matkii. Pieni vetisyys tuo helppoa juotavuutta, mutta oikeastaan ei sitä tässä nyt tarvittaisi. Laktoosin tuoma makeus pysyy aisoissa. EIhän tämä nyt olekaan huonoa, vaan taidokkaasti tehtyä stouttia. 0,5 l, 6,5 %, 4/5
Andersonin joulukalenterin viimeisestä luukusta löytyi kuparinruskeaa, vaalealla vähän likaisella vaahdolla kuohuavaa olutta. Tuoksussa on mallasta, utuista makeutta ja hippusen humalointia. Miellyttävän matalahiilihappoinen märzen-tyylinen olut solahtaa nieluun helposti, uusi hörppy tarvitaan maisteluun. Maltaista makua riittää, ihan pieni katkero jää jälkimakuun. Oudosti sanottua mutta maku on täyteläinen, mutta jotenkin ohut. 0,33 l, 5,5, %, 3/5
Coloradossa pantu samea ipa ei ole ihan niin samea kuin mielikuvituksessani ajattelin. Vaahto on vaaleaa ja kestävää, oluen väri on kauniin oranssi. Tuoksuu sitruunan ja appelsiinin kuorta ja itse hedelmälihaa sisältävältä mehulta. Ensihörppy on humalainen. En tiedä miksi mutta haluan olutta arviodessa käyttä sanaa ylärekisterimäinen. Humalat on hitusen kireitä tai jotenkin ylärekisterissä, lopputuntuma on humalainen ja vähän greippinen, vähän ohutkin. 355 mL, 6,7 %, 4/5
Tyylikäs joululahjatölkillinen sisältää kirkkaahkon kultaista amerikkalaista valkoisella kauniisti vaahtoavaa ipaa. Tuoksu on kypsien trooppisten hedelmien juhlaa. Maku on yllättävän raikasta, alkoholi ei maistu ollenkaan, ihmeellistä. Makeus vähitellen siirtyy taustalle, kun humalan katkerot esittelevät itsensä. Arvioin joulupukillekin että nyt on varmasti hyvä olut ja niinhän tämä onkin. Miellyttävää hörpittävää, katkerot ovat maltilllisia ja ne maistuvat vähän mäntyiseltä jälkimaussa. Kiitos Lepanderi! 35,5 cl, 9,0 %, 5/5
Joulukalenteri vetelee viimeisiään, joten olutkellari on täynnä tartolaisen panimon oluita. Neipa on haalean keltaista, vaahto on heikohkoa. Tuoksu on vähän kuin hedelmäkarkkia, ihan houkuttelevaa kuitenkin. Maku on hedelmäinen ja aika makeakin, kun makea persikka ja mandariini pyörivät suussa. Jotenkin kevyt kokonaisuus, mallasta ei niin ole mukana, mutta pehmeää ja raikasta on. 0,33 l, 7,9 %, 4/5
Bratislavalainen matkamuisto on slovakialaiseen tyyliin matala-alkoholista, vaaleankultaista valkealla kuohuavaa olutta, ipaa kuitenkin. Tuoksu on heikohko, mallasta, humalaa ja kukkia. Maku on aika suoraviivainen humala plus mallas, toisaalta ei oluelta voi oikeastaan muuta vaatiakaan. Humalat maistuvat jälkimaussa, mutta kokonaisuus on jotenkin ohut ja hiilihappoinen. 500 ml, 4,1 %, 3/5
Tartolaisen panimon joulukalenterin luukusta löytyi vihreäetikettinen kurkkuolut. Heikosti samea kultainen läpikuultava olut kuohuaa valkoisella vaahdolla todella reippaasti. Tuoksu on kurkkuihin viittaava ja siinä on viittaus vaniljaan. Maku on vienosti hapan ja kurkun maku on vallitseva, vähän sellaista mummon kurkkusalaattia, multaisuutta, ihan vähän suolaisuutta. Kurkku on kyllä parempaa lautasella. 0,33 l, 4,3 %, 3/5
Kesäreissulta Viikistä ostamani jälkiruoka-stout on lähes mustaa, tumman ruskeaa heikosti kuohuavaa olutta. Olut jatkaa eilistä minttuolut-tarinaa. Tuoksusta löytyy mallasta, kypsiä hedelmiä vähän viiniäkin. Olut tuntuu suussa aika ohuelta, mutta maku on paksumpaa, suklaata ja lämmittävää alkoholia. Minttu maistuu sellaisena raikasteena. Vähitellen olut alkaa tuntumaankin paksummalta. Lauantai-iltapäivään tällainen kyllä sopii, jos vertailee eiliseen niin on tämä helpommin nautiskeltavaa. 330 ml, 10 %, 4/5
Joulukalenterin luukusta paljastui jo aiemmin vähän vahvempaa tartolaista mustaa, ruskealla kuohuavaa jälkiruoka-stouttia. Tuoksusta tulee mieleen After Eight. Olut tuntuu paksulta. Aika makeaa ja piparminttua on reilusti. Minttu kyllä hallitsee myös jälkimakua, makeutta on myös aika paljon, vähän mallastakin. Mennään aika äärirajoilla, annoskoko on kyllä vähän liian iso, mutta onko olemassa 16 cl tölkillistä. Alkoholi on onnistuneesti piilotettu, tummaa suklaata on. Melkein voisi jättää hampaidenpesun väliin. 0,33 l, 10,5 %, 4/5
Slovakialainen matkamuistolager kuohusi hienosti tiuhaa vaaleaa samettia. Tölkillisen päällä oleva prosentti viittaa kantavierteeseen, ei alkoholiprosenttiin, eli ihan tavallisesta lagerista on kyse. Väri on kauniin kultainen. Oluen ostin Bratislavan vanhan keskustan pienestä ruokakaupasta. Tuoksussa on makeaa mallasta. Maussa on häivähdys katkeruudesta, aika sopivaa saunaoluttahan tämä on. Maku jotenkin loppuu kesken. 550 ml, 4,6 %, 3/5
Kesäinen tuliainen Virosta oli red alea. Pikkaisen oli olutkellarin kirjanpito pettänyt, kun parasta ennen päivä oli mennyt yli. Ehkä siitä johtuen kuohunta oli reipasta. Olut on punertavan ruskeaa ja vaahto beigeä. Tuoksuttelu oli vaikeaa ensin, sitten kun vaahto laski niin tuokussa on reilusti mallasta ja sitten jostain tulee mukaan irtokarkkihylly. Maku on enemmän katkerampi kuin mikään karamelli. Saarenmaalainen olut kuohuaa vielä reilusti täyttökaadollakin. Ennakkoluuloista huolimatta tämähän oli mainio olut. 33 cl, 5,8 %, 4/5
100 piv -olutravintola tarjosi lepoa jaloille ja hanasta hedelmäistä ipaa. Olut on sameaa ananasta, vaahto on kiinteää valkoista. Tuoksu on appelsiinia ja ananasta, oikein reilusti. Maku on appelsiinia, sitruunaa ja greippiä, mallastakin vähän. Makeus taipuu pieneksi katkeriksi ja vähän happamuuttakin on. Nyt on olut kyllä aika lähellä appelsiinimehua. 0,4 l, 5,3 %, 4/5
Bratislavan Panska-kadulta löytyi pieni, porukkaa täynnä oleva olutbaari. Paristakymmenestä hanasta valikoin slovaki-ipaa. Utuista kultaa ja mikrokuplaista vaalea vaahtoa joka tuoksuu hedelmäiseltä humalalta. Maku on mäntyistä humalaa, vähän hedelmiä, pehmeää, jotenkin ohutta kuitenkin, ehkä terävää. Ohuen ja terävän taistellessa pehmeys voittaa. 0,5 l, 6,66 %, 4/5
Bratislavan Ufo-tornin baarin olutvalikoima ei ollut kovin laaja, mutta valikoin slovakialaista kultaista lageria. Vaahto on komea. Tuoksu ja maku on maltainen, jotenkin vähämakuinen eli vetinen. Voisin vannoa että lounaalla nauttivani samanlainen pilsneri oli parempi. 0,33 l, 5,0 %, 3/5
Bratislavan iltapäivässä ei ehtinyt montaa askelta ottaa, kun piti pysähtyä Urban Houseen lounaalle, taululla näytti olevan muutama olutkin, joista tarjoilijan suosituksesta valikoitui slovakialaista lageria. Vähän sameutta on kultaisuudessa, vaalea vaahto on tiivistä ja asiallista. Juoma hupeni hapankaalisopan kylkiäisenä vaivatta. Tuoksuttelu meni vähän ohitse, maltaisuutta taisi olla. Maku on humalainen, metallisuutta hitusen, vähän hiivaakin, maltaisuuutta, riittävästi katkeruutta, kunnon pilsneriä, ihan pirteää. 0,5 l, 4 %, 4/5
Joulukalenterista luukun takaa löytyi black ipaa. Olut kuohuaa reippaasti vaalean ruskealla kestävällä vaahdolla, olut on tietty mustaa. Tuoksussa on reippaasti paahdetta ja humalointia, pikkaisen kahviakin. Maku on paahteista humalointia, kuivuutta. Olut on nimetty tallinnalaisen olutreittaaja Fat Philin mukaan (yli 25.000 arviointia ratebeer.comissa). Paahteisuus kääntyy ovelasti raikkaudeksi, hämmentävää. 0,33 l, 6,5 %, 5/5
Joulukalenterin 2-luukusta löytyi virolaista imperial pale lager -olutta, mikä ei tietysti yllätä, kun Andersonin panimon kalenterista on kyse. Olut on mukavasti kuohuvaa, vaahto on valkoista, olut on aika sameaa kultaa. Tuoksuu syksyiseltä metsältä vaikka etiketissä on selviä jouluviitteitä. Maku on havupuumainen, olisiko sitä kuusenkerkkää, mukavaa pehmeyttä on kyllä, vähän hiivaa ja hiipivää kuivuutta. Ei tästä voi olla pitämättä. 0,33 l, 8.0 %, 5/5
Musta virolainen stout kuohuaa beigenä. Tuoksuu paahdetulta, kahvilta, maltaiselta ja utuisen makealta. Ukranalaisen sanonnan mukaisesti näitä auringonkukansiemeniä ei laitettu taskuun, vaan niitä on käytetty paahdettuna tässä paahteisessa oluessa. Maku pyörii samalla akselilla kuin tuoksukin, paahdetta, mallasta, kahvia, pientä makeutta, jälkimauksi kuitenkin kuivuutta. Loppua kohti olut paranee, tasapainoiseen makuun tottuu. 330 ml, 7 %, 5/5
Toin Tarton matkamuiston Hämeenlinnasta vähän lähemmäs kotiaan ja nautiskelin virolaisen kahviportterin Espoon Lansassa tai Kilossa. Olut on mustaa, kuohu on ruskeaa. Tuoksusta löytyy vaniljaa ja makeaa suklaata, vähän toffeetakin. Olut kuplii pelottavan paljon, mutta hörppäilyn jälkeen ei ole tietoa hiilihapoista. Maku on Kokomo-paaahtion guatelamalaisten Nueva Era -kahvipapujen myötä kahvinen ja hitusen myös makea, paahteinen, lievästi katkera, lempeä ja miellyttävä. Etiketti on kyllä hieno kuten itse olutkin. 0,33 l, 6,5 %, 5/5
Talvisella nimellä varustettu porilainen ipa-tölkillinen tuoksahti suoraan tölkin aukosta herukkaiselta. Väri on hitusen samea kulta, vaahto on valkoinen staattinen ohut kerros oluen päällä. Tuopista tuoksutellessa ei oikein löydy mitään muuta kuin heikkoa mallasta. Hörppy asettaa makuhermot aika kuivaan ja multaiseen maailmaan. Ei oikein uppoa, kai pilkkijöille sitten sopii, itse en sitä sorttia harrasta, jos harrastaisin en ottaisi tätä mukaan. Hörpin ja haen jotain, mutta en löydä, jotenkin tunkkaista. Jälkimakukin on jotenkin kitkerä. S-marketin ostoskärry ei ehkä täyty jatkossa näistä. 440 ml, 5,0 %, 2/5
Tartolainen olut on oranssin punaisemmasta päädystä. Läpikuultamaton gose kuohuaa vähän valkoisena. Tuoksu on makeaa trooppista hedelmää, aika voimakas tuoksu on. Maku on hedelmäinen, guavaa en ole tainnut koskaan syödä, mutta tältähän se varmasti tuoksuu. Maku on tasapainoilua makean ja happaman välillä, vähän makean puolelle vaaka kallistuu. Suolaisuutta on vähän, kyllä sen huulissa vähän saa tuntumaan. Mukavasti kesän helteet tulee mieleen. 0,33 l, 4,0 %, 4/5
Lähes punainen kupari värittää virolaista olutta. Oluttyyliksi on merkitty California Common, pitää googlettaa: lageria joka on kypsytetty ale-lämpötilassa., taitaa tarkoittaa steam bearia. Tuoksuttelu meni vähän ohi kun oli liikaa oheistoimintaa. Maku on lievän katkera, pientä makeutta, hunajaa, kuivaa, ehkä hapantakin, sekavaa. 330 ml, 4,9 %, 3/5
Kakolanmäellä ostettu turkulainen stout tuoksuu paahteiselta maltaalta ja appelsiinilta. Lähes musta olut kuohuu sihisten beigellä vaahdolla. Ensihörppy on maltainen, kahvinen, olisiko mukana häivähdys hasselpähkinästäkin. Appelsiinimarmeladi käy kielellä hörpätessä, sitten paahteisuus kyllä vie voiton. Hiilihappoja ja katkeruutta ilmaantuu mukaan. Ihan mukava tätä on lauantai-iltapäivän ratoksi hörppiä, katkeruus voimistuu jälkimaussa. Alkoholi lämmittää, eli kyllä sen huomaa. 330 ml, 9,6 %, 4/5
Synkkyydestä syntynyt lukee seinäjokilaisen pullollisen etiketissä, varmaankin siis pohjanmaalaissävytteistä ipaa on luvassa. Väri on tummempaa oranssia ja vaahto on ihmeellisen kestävä valkea kerros. Tuoksussa on jotenkin nostalgiaa, tältä sen ipan pitääkin tuoksua, hedelmää ja mäntyä, vähän multaakin. Maku on samankaltainen, vähän raskas, mutta täyteläinen hedelmä ja vaimea katkeruus jotenkin tulee mieleen elämäni ensimmäinen Punk IPA. Nostalgiapisteitä ropisee. 50 EBU, 33 cl, 7,5 %, 5/5
Vaalean oranssia, haaleaa, Limonaadinkujalla pantua, S-marketista ostettua olutta kaatui lasiin. Vaahto on valkeaa ja siitä jää jälkiä lasin reunoihin. Ensituntuma on vähän ohut ja hunajainen. Hedelmät on maussa mukana kyllä, mutta eivät ne oikein kypsiä vielä ole. Humalaisuus on vähän metallista. Vähän liian mietoa on, humalien aromaattisuus parantaa kyllä kokonaisuutta loppua kohti mukavasti. 50 cl, 5,5 %, 3/5
S-marketista löytyi värikäs espoolainen aletölkillinen. Lasiin kaatuu oranssia kirkkaanoloista kuplivaa, mutta heikosti vaahtoavaa juomaa. Tuoksuu hedelmäiseltä greipiltä, aika pehmeältä ei katkeruutta ollenkaan. Maku on jotenkin ohut, enemmän humalointia kuin tuoksussa. Hedelmiä on vähän, ehkä kuplinta vie tehoa. Jälkimaku on heti suussa, vähän nuorta mäntyä. Lasia täydentäessä sitten syntyykin komea vaahto, taisi olut olla vähän liian kylmää. Humalat alkavat hallita tunnelmaa, olut paranee. 0,44 l, 5,0 %, 4/5
Melko kirkkaan oranssi kuplii reippaasti ja muodostaa valkoista vaahtoa. Berliner weissen ostin tartolaisesta olutkaupasta. Tuoksu on jo tölkkiä avatessa voimakkaasti hedelmäinen, miellyttävä. Etiketissä kerrotaan että mukana on ananasta, papaijaa, passionhedelmää ja kookosta. Papaijan kyllä tunnistaa mausta, muut jäävät vähän varjoon. Aika hiilihappoista on. Happamuutta on, mutta aika lievää. Pakko vaan todeta että onpahan aika hyvää ja etiketti on taidetta. 0,33 l, 5,0 %, 4/5
Helsinginmatkan matkamuisto löytyi Alkon hyllyltä. Savonlinnalainen, nyt panimotoimintansa lopettanut panimo on tynnyröinyt stouttiaan bourbon-tynnyreissän yhdeksän kuukautta. Väri on mustaa ja vaahto kellertävää. Tuoksussa on kirsikkalikööriä. Maussa on viskiä, suklaata ja kirsikkaa pitää vähän odotella. Paahdetta on paljon, suklaa ja kirsikka löytyvät jälkimausta ja sen jälkeen ovat mukana maistelussa. Alkoholi vähän polttelee kielen päällä. Makeus tasaantuu kun humalat kirpeyttävät kokonaisuutta. Kokonaisuus on makupommi, yllättävän kirpakkaa. Toimii hyvin konjakin korvikkeena. 33 cl, 11 %, 4/5
Helsingin ykkösalkon hyllyltä nappasin oikeastaan rumaetikettisen Neuvostoliittoon mielestäni viittaavan tanskalaisen oluen. Nimi taitaa tarkoittaa kyllä kastiketta. Väri on oranssi ja vaikutelma on tiivis. Vaahtoa oli. Tuoksuu hedelmäiseltä, pehmeää trooppisuutta. Sama toistuu maussa, hiilihappoja on ehkä liikaa. Tropiikin jälkeen kielen päälle jää vähän skandinaavista havumetsää. 44 cl, 6,0 %, 4/5
Virolainen gose on väriltään vaaleaa jaffaa, kuohu on harvaa ja nopeaa valkoista. Tuoksu on kukkainen ja varmasti mukana on myös kuusenneulasia. Maku on raikas ja ohut. Mausteisuutta löytyy, merisuolaa on hyppysellinen, sitrus maistuu myös. Maku on vähän lyhyt vähän ohutkin, happamuus on jälkimaussa kuitenkin raikasta. Kesäistä janojuomaahan tämä olisi. 33 cl, 4,5 %, 3/5
Bart-baarin lauantai-iltapäivän seesteisyydessä nautin naantalilaisesta sourista. Väri on syvää oranssia, vaahtoa ei juuri synny. Tuoksu on voimakkaasti aprikoosia ja vähän happamuutta. Maku on myös aprikoosinen, missä se salmiakki on. Ei hätää toisen hörpyn jälkeen salmiakkisesta jälkimausta ei pääse eroon. Aprikoosia on reilusti, salmiakki on jälkimaussa, sellainen oluiden irtokarkki. 0,4 l, 5,2 %, 4/5
Musta stout tuottaa nopean vaaleanruskean vaahdon. Kapea tölkillinen löytyi joskus Alkosta. Tuoksusta erottuu voimakkaasti kahvia ja suklaata, vähän jopa vesi herahtaa kielelle. Tunnustan että nautiskelin tämän, mieluummin jälkiruokaoluen, saunan päälle, tuntui vaan sellaiselta. Eihän tämä todellakaan ole saunaolut, mutta kyllä tämä rauhoittaa. Etiketissä mainitaan myös amaretto, sitä en ehkä löydä kahvin ja suklaan joukosta, mutta kyse lienee nyt hiustenhalonnasta. Kokonaisuus on jotenkin juhlallinen. Suklaa vähän kuivattaa makeutta, kumpaakaan ei ole liikaa. Alkoholi on piilotettu. 330 ml, 10,4 %, 5/5
Syntymäpäiväjuhlien tauottua nappasin olutkellarista varaamani virolaisen ipa-tölkillisen nautittavaksi. Oluen nimi taitaa viitata chicagolaisille koripallokentälle? Olut vaahtoaa kirkkaan valkoisella ja väritys on kaunis ja kirkas oranssi. Tuoksu on trooppisen hedelmäinen. Maku on samanlainen, pehmeä ja raikas, lievästi makeahko ja hiilihappoinen, tietysti mukavan humalainen. Makuina on ainakin lempeä sitruuna tai kuivahko appelsiinin valkoinen kuoriosa. Olut täyttää suun myös maullaan, kuplintaa on reilusti. Jälkimaku on mukavan trooppishumalainen. Raikkaus vähän katoaa, mutta muut makuosaset täyttävät koloa sopivasti. 0,33 l, 7,5 %, 5/5
Tartolainen uusiseelantilaista humalilta humaloitu pilsneri on hailakan keltaista, vaahto on valkeaa ja kestävää. Tyoksusta löytyy sitrushedelmiä, humalaa, kuusipuuta. Ensihörppy tuntuu jotenkin ponnettomalta, mutta toistojen myötä olut osoittautuu maistuvaksi. Löysyys on jonkinlainen ansa, josta löytyy mukavaa humalaisuutta. Selkeästi tästä tasapainoisuudesta voisi nautiskella useammankin tölkillisen. 0,33 l, 5,0 %, 4/5
Tartolainen neipa on kirkkaan keltaista. Vaahto meni vähän ohi. Humalina on eclipse ja citra, usko on luja, eiköhän ihan hyvää olutta ole lasissa. Tuoksussa on hedelmäisyyttä, joka houkuttelee maistamaan pikaisesti. Makukin on trooppista, hedelmää, vähän makeaakin. Vähäistä ja vähän erikoista mausteisuutta jälkimaussa. Raikasta ja pehmeää, humalat on läsnä mutta leppoisina. Alkoholi ei maistu, vaan pelkästään sellainen kiva poreilu kielen pinnalla. 0,33 l, 7,7 %, 5/5
Tarton Gambrinuksen Pühaste-hyllystä nappasin tämänkin houkuttelevan balttiportterin. Etiketissä mainitaan aasialaiset mausteet ja toffee, aika houkuttelevaa. Väri on mustaa, vaahto katoaa hetkisen kuohuttuaan vaalean ruskeana. Tuoksussa on mausteita laidasta laitaan, lakritsia ja mallasta nyt ainakin. Maussa on makeaa paahdetta, tummaa suklaata, kanelia, korvapuustia, alkoholia, piparkakkua, soijaa, pippuria ja varmaan jotain muutakin, päällimmäisenä leijuu hento toffee. Maisteltavaa riittää, nopeasti alkaa lämmittää poskia ja korviakin. 0,33 l, 10,5 %, 5/5
Piti mennä bingaamaan että mikäs oluttyyli on barley grind, se paljastui kuitenkin Donny Barleyn skeittitempuksi, olisihan siihen ollut vähän vihjettä espoolaisen tölkillisen etiketissäkin. Olut on hippusen sameaa kultaa, aika vaaleaa. Vaahto on todella hieno samettimatto valkeana. Tuoksusta löytyy mallasta, vähän hedelmäistä parfyymiä. Maussa on mallasta, sitä sekoittaa reipas hiilihappoisuus. Katkerot esiintyvät setin viimeisenä. Hiilihappoja on liikaa. 440 ml, 5,3 % 3/5
Tartolainen matkamuisto-sour on väriltään vaaleaa oranssia, melkein kirkasta. Valkea vaahto muistuttaa sitruunasoodasta ainakin ääneltään. Tuoksu on sitruunasta. Maku on sitruunaista, suutuntuma on tuttua sitruunalimonadia. Maltaisuus on taustalla tai onko sitä oikeastaan ollenkaan. Sokkotestissä en kyllä tunnistaisi olueksi. I-olueksi kyllä ihan mukavasti makua. Janojuomana hellekeleillä toimisi varmasti. 0,33 l, 3,5 %, 4/5
Tekstit
Kaikki kommentit
