Pikkuomenan oluthyllyllä oli vielä lohjalaista bitteriä. Oluen väri on jotenkin hohtavan vaalean ruskea, vaahtokin on vähän beigeä. Tuoksussa on mallasta ja pientä märkää mäntyä. Maku on miedosti makea, maltainen, reippaasti puinen, aika lempeä ja vähän pähkinääkin. Onhan tässä brittitunnelmaa. 0,44 l, 4,2 %, 3/5
Tammelan K-marketin hyllystä etsin paikallisia oluita ja yksi ainakin hyppäsi ostoskoriin. Ipa on kuulaan keltaoranssia ja sen vaahto on valkeaa. Tuoksuu vähän vaneritehtaallle tai kuuselle ja enemmän hedelmäiseltä, makealta sitruunalta. Suutuntuma on hiilihappoinen, maku on lempeän sitruunainen, taustalla on kuitenkin humalaisuutta. Jälkimaussa vähän pullaa. Hiilihapot nostaa oluen kielen päälle. 440 ml 5,0 %, 4/5
Pusulassa pysähdyin vakiopaikassa eli Pikkuomenassa, sen hyllyltä löytyi vielä nummilaisen panimon oluita, joita nappasin matkamuistoksi taas. Kuivahumaloitu lager oli tuopisssa kirkkaan keltaista ja vaahto tymäkkä valkoisuus. Tuoksuu kuusiselle sitruunalle tai greipille ehkä. Maku on varmasti aavikontallaajalle mitä maistuvin, humalaista rapsakkuutta on reippaasti, hiilihappoakin löytyy. Maku on täyteläinen ja kyllä tämä maistuu koleana hämäläisenä toukokuun perjantainakin. 0,44 l, 5 %, 5/5
Ihan nimen perusteella nappasin tämän oluen Tammelan K-marketista matkamuistoksi. Onko nimi hyvä kuopiolaiselle lagerille, vähän kaksijakoiset mielialat, mutta nimeä mielessä hokiessa saa siihen sopivan äänensävyn. Olut on kauniin kultaista, tyylikäs valkoinen kestävä vaahtokruunu vielä päällä, kaunis olut. Tuoksussa on hunajaista mallasta. Hiilihappoja on juuri sopivasti. Humalat ilmoittautuvat vähitellen estraadille mukaan, maltaisuuden ja pienen ruohoisuuden rinnalle. Raikasta ja vähän makeahkoa lageria on. 330 ml, 4,7 %, 3/5
Puisto Brgrissa maistelin kemiöläistä ruissavuolutta joku aika sitten ja Alkossa kun siihen törmäsin niin päätin ottaa sen maisteluun takaterassille. Väri on kirkkaasti kuparia, vaahto katoaa nopeasti kokonaan. Tuoksussa on vienoa savuisuutta ja mallasta ja jotain juustoja. Maku on sahtimainen, savuisuutta on vähän. Savuisuutta jää kuitenkin makunystyröihin väijymään. Alkuun olut tuntui jotenkin ohuelta, mutta lopulta se tuntuu täyttävältä ja täyteläiseltä. 0,33 l, 6,8 %, 4/5
Kaaren Alkossa käydessäni hyllyllä huomasin lähes vitsiltä vaikuttavan ruotsalaisen oluen nimen. Pullollisessa oli sitten tupla-ipaa, joka oli syvän oranssia ja sen vaahto oli nopeaa valkoisuutta. Nautiskelin oluen takaterassilla, kun olin ensimmäisen kerran tänä kesänä leikannut nurmikkoa. Jonseredilaisen dipan tuoksu on sitruunaista tai oikeastaan simamaista. Maku on tuhdisti katkeroa ja hedelmiä, melkein hedelmäkeittoa jopa, katkeruus oikeastaan katoaa. Hiilihappoakin on reippaasti. Ei tämä ole mikään vitsi, vaan panimo ihan tämän perusteella laitetaan seurantaan. 330 ml, 8 %, 5/5
Latvialainen matkamuisto on tiiviin oranssia ja se vaahtoaa tiiviillä valkoisella vaahdolla. Pale ale tuoksuu humalaiselta, hedelmiltä ja kuusipuulta. Puumaisuus valtaa enemmän tilaa maistellessa, katkeruutta on riittävästi, hedelmät eivät ole erityisen makeita. Tasainen kokonaisuus kaipaa vielä jotain. 0,5 l, 5,3 %, 4/5
Riian matkamuisto Valmiermuižan olutkaupasta oli panimon omaa vaaleaa lageria, joka olikin väriltään aika kuparista. Vaahto oli lyhyt rypistys vaaleaa lasillisen päällä. Tuoksu on makean maltainen, pilsnerimäinen. Maku on kuten tuoksukin, pilsnerimäisyys jatkuu, vähän popcorn-kipon pohjaa, humalat on leppoisia. Olutkaupan valikoimasta kun tämän nappasin että tämä on sellainen välikalja, kuinka väärässä taas voikaan ennakkoluulot olla. 0,33 l, 5,2 %, 4/5
Kaaren Alkosta löytyi irlantilaista lageria. Väri ohuen keltaista, vaahtoa syntyi jo tölkillistä avatessa, Lapissakin sitä riittää valkoisena. Tuoksu on puinen tai oikeastaan viljainen ja sitruunainen. Maku on raikas ja vähän ohut, sitruunaakin riittää makuun vähän, maltaisuutta ja metalliakin on. 440 ml, 4,3 %, 3/5
Mierontietä Riiassa kävellessä tietysti poikkesin Labietis-panimon taproomiin. Sieltä nappasin reppuun pari matkamuistoa, maisteluun nyt otin cayenne-pippurilla maustetun red alen. Väri on syvän kuparinen, vaahto on reippaanoloinen, vähän beigeen taittuva. Tuoksu on kuusimetsäinen, aika humalainen oikeastaan. Maku on humalainen, puumainen, kokonaisuus on vahva ja syvä. Ensihörpyn jälkeen jäin vähän ihmettelemään että missä ne chilit oikein on. Toisen hörpyn jälkimakuihin tutustuessa ei jäänyt epäselväksi että tässä on nyt pippuria mukana. Joka hörpyllä maku vaan paranee, makeus jää kyllä pippurin alle, mutta onneksi se on siellä taustalla. 0,5 l, 5,5 %, 5/5
Reippaasti kuplii lasissa vähän jopa vihreään taittuva helsinkiläinen souri. Tuoksuu hedelmiltä, erityisesti sitruunalta, eli happamuutta on ilmassa. Vaahto katoaa heti. Suussa olut tuntuu raikkaalta kuplinnalta. Maku on sitruunainen, sellaista jaskajokusen sitruunamehukaupan tuotteelta. Tällainen etkot-olut ei jatkot-olut, makeus rauhoittaa happamuutta. Tuoksussa hörppiessä löytyy jotain puumaisuutta, maussa ei niinkään. 440 ml, 5,5 %, 4/5
Vähän innostuneena Riian keskustan Black Magic Barin Riga Balzam valikoimista valitsin Valmiermuižasin olutkaupasta Mieran Ielan päästä tämän mustaherukkaportteirin. Väri on äärimmäisen tumman ruskeaa ja vaahto on kermaista ja kestävää. Tuoksu on paahdettua ja makeaa mallasta. Maku on maltainen, missä ne mustaherukat oikein on? Makeutta on, marjaisuutta löytyy myös, aika lähellä mämmiähän tämä liikkuu. Pieni katkeruus yrittää tasoittaa makeutta, mutta yleisvaikutelma on maltainen. 0,33 l, 6,5 %, 3/5
Kaaren Alkosta nappasin yhden psykedeelisen tölkillisen, sisällä näytti olevan ohutta appelsiinismoothieta tai siis kyllä se oli ihan ipaa tai neipaa. Vaahto on valkoinen ohut rinki lasin reunoilla. Näkymä on kyllä pysäyttävän staattinen. Tuoksuu makealta tropiikilta. Hetki pitää vielä ihailla ennen maistelua, lyhyen mutta jotenkin tiiviin työviikon jälkeen voi hetken odotella herkkua. Ensihörppy ja toinenkin kertoo että makeutta on, humalointi on osuvaa, hedelmäisyys on miedompaa kuin voisi odottaa. Jälkimaku on raikas, jotain sellaista mentholia sieltä paistaa läpi. Alkoholi ei häiritse, mutta kyllähän se tuntuu. Kokonaisuus on tasapainoinen, mukavan hedelmäinen ja humalaisuus poreilee kivasti, alun makeus katoaa sopivasti. 44 cl, 8.2 %, 5/5
Alkon hyllyltä nappasin kultaisen tölkillisen, ihan ulkonäön perusteella valitsin. Tölkin takana oli vielä joku erilliseltä tarralta tuntuva selvitys, joten oletin että kyseessä olisi ollut joku ulkomaalainen hedelmäinen olut. Kotona sitten huomasin että tämähän on tutun uusikaupunkilaisen panimon witbier. Olut on väriltään vähän kupariintaittuvaan oranssia, vaahto on valkea ja nopea. Tuoksu on todella hedelmäinen tai hedelmäkarkkinen. Aika makeaa ja kukkaista, kipurajalla ainakin ollaan vaaleaksi olueksi, kun liikutaan täällä makeusasteen äärirajalla. Korianteria löytyy jälkimausta, vähän sinne kielen alle sellaista jää. 0,44 l, 5,0 %, 2/5
Two More Beers Riian vanhassa kaupungissa tarjosi vapunaaton juhlijalle lounasta ja olutta. Hanoista löytyi parikymmentä olutta ja pullollisista reippaasti lisää vähän mielenkiintoisempia latvialaisia oluita. Latvialainen milkshake ipa on oranssia läpikuultavaa valkealla kuohuavaa nestettä. Tuoksu on raikkaan hedelmäistä. Maku on vähän kypsempää hedelmää, hiilihappoa on. Hedelmäisyys muuttuu jotenkin ylikypsäksikin. Makeutta riittää. Vapunaatto ei tunnu olevan mikään juhlan aihe Riiassa, ehkä siksi jatketaankin tuomiokirkkoon kuuntelemaan maailman neljänneksi suurimpia urkuja. 0,5 l, 6,2 %, 3/5
Riian Miera iela -kadun päästä löytyy pari kiinnostavaa paikkaa Valmiermuizan olutkauppa ja Labietisin ravintola. Labietisin ipaa join jälkimmäisessä. Olut on kirkkaan kuparista, tuoksussa on humalaa, mallasta ja muuta ei kerennyt havainnoimaan, kun olut kaatui suuhun. Tasapainoisen humalaista, sopivaa katkeruutta, taustalla hedelmäisyyttä. Pieni kuivuus antaa potkua, mutta juominen ei ole mitenkään vaikeaa. 0,5 l, 6 %, 4/5
Aldaru ielan majoituspaikan parvekkeella maistelin heikohkossa auringonpaisteessa riialaista ruskeaa olutta. Nimestä päätellen makeuttajana on käytetty hunajaa. Tuoksu onkin makean kotikaljamainen. Maku on myös hunajaisen makea, hedelmäinen, vähän kuin maistelisi kukkakedon antimia. Vähän kuin joisi makeaa teetä. 0,5 l, 5,5 %, 2/5
Kukkaiselta tuoksuva ja komeasti valkoisella vaahtoava brittiläinen ipa Leedsistä on vaalean keltaista vähän sameaa. Tuoksu on kukkaketoa ja hetken päästä voimakkaampaa katkeroakin. Maku on alkuun melko reipasta humalointia. Etiketistä on mukava pitää kiinni, sen verran on karhennusta että ei tölkillinen helposti lipsahda. Sitruunapuun hedelmiä on maussa, ehkä vähän greippipuutakin. Jälkimaku on kuiva, sehän on parasta houkuttelemaan seuraavaan hedelmäkulaukseen. 440 ml, 6.0 %, 4/5
Pullollinen madridlaista stouttia oli matkamuistoni Chuecan kaupunginosasta. Kotona tiirailin pullon sisälmystä ja se näytti aika kirkkaalta. Lasiin se kuitenkin kaatui tumman ruskeana, vähän ohuenoloisena. Tuoksuu maltaalta ja salmiakilta. Suutuntuma on ohut, mutta maussa on painoa. Suolaista, mausteista, kuivempaa pähkäisyyttä, sovitaan että se on pistaasia. Jälkimaku on lääkemäinen. Stoutiksi jotenkin ohutta, mutta maussa on erikoisuutta ja samalla helppoa juotavuutta. 33 cl, 8,5 %, 4/5
Chuecalaisen olutravintolan kylmäkaapista nappasin espanjalaista apina-ipaa. Olut tuoksuu hedelmäiseltä humalalta. Vaahto on heikko. Väritys on vähän harmaaseen taittuvaa keltaista. Erilaisten pihankunnostustöiden jälkeen maistelin olutta takapihan terassilla. Sitruunaisuutta ja hedelmiä, reilulla humalakattauksella, maku on kaksiteräinen, vähän pientä tuhkaisuutta. Etiketissä mainitaan YCH 301 Trial -humala. Humalaisuus ja sitruunan jää mukavasti poreilemaan jälkimakuna, mukaan pulpahtaa hitusen puumaisuutta. 60 IBU, 6 EBC, 33 cl, 7 %, 4/5
Laitilan yhden humalan ale on kuparista, vaahto valkoista. Tuoksuu makealta, toffeelta vähän. Ensihörppy maistuu maltaiselta. Brittitunnelmaa löytyy reilusti. Tuopilliseen sopivaa katkeroa, ei sellaista liiallista tykitystä, vaan sopivaa helppoa juotavaa, pubissa voisi ottaa toisen tuopillisen. 50 cl, 5,0 %, 3/5
Ihan yleisön pyynnöstä valitsin saunaolueksi S-marketin ylähyllyltä sitä paremman tuntuista kotimaista lageria. Olut on nimensä mukaisesti kuparinväristä, vaahto on aluksi mukavan kuohkea, mutta se katoaa nopeasti. Tuoksu on aika hedelmäinen tai hedelmäkarkkimainen. Maku on aika vaimea, ehkä sitä voi sitten kutsua pehmeydeksi. Kuparin kanssa yhtaikaa markkinoille Platinan maistelin aiemmin, se kyllä taisi olla parempaa. Maussa on vähän mallasta, ei ihan yltänyt odotusten tasolle. Ehkä jääkaappikylmyys oli liikaa tälle, varmaan lämpimämpänä olisi parempaa. 50 cl, 4,7 %, 2/5
Irlantilaiseksi olueksi ei ihan ensimmäisenä tule mieleen vehnäolut, sellaista on kyllä tällä kertaa maistelussa. Olut on neipamaisen keltaista, vaahto nopeaa valkoisuutta. Tuoksussa on hedelmiä, paljon, ei ehkä banaania niinkään, ripaus neilikkaa silti. Maku on rapsakan humalainen ja samalla hedelmäinen, on todella hyvää kyllä. Humalaisuus on pehmeää, hiivat on havaittavissa, mutta nekin ovat pehmeitä. Irlantilainen hopfenweisse, uusi suosikki on löytynyt. 440 ml, 6,5 %, 5/5
Madridin Chuecasta löytyi mukava matkamuistomyymälä, Bee Beerin pub, sieltä tuli muutama matkamuisto ostettuakin. Nyt avasin apan. Olut on tummempaa oranssia tai oikeastaan meripihkaa ja vaahto pikainen ohut valkoinen kerrostuma. Tuoksu marjainen jopa herukkainen, ehkä hapankin. Maku on yllättävä kuivaa, sitruunaa, greippiä ja aika painavaa tavaraa oikeastaan. Azahar tarkoittanee jotain sitrushedelmän valkeaa kukkaa, sitä varmasti on mausteena, columbus-humala varmasti lisää greippisyyttä. Hörppiessä hunaja muistuttaa itsestään tuoksussa, mutta maku on aika katkera. 33 cl, 6,5 %, 3/5
Madridilainen matkamuisto on paikallisen Dia-supermercadon ylähyllyltä löytynyt ale. Lasiin kaatuu aika kirkasta oranssia, pienellä vaahdolla. Tuoksussa on mallasta ja toffeeta. Ensihörppy sanoo että maku on lyhyt, makea, hedelmäinen ja toffeinen, ei kovin raikas kuitenkaan. Toistot todistavat että ei tämä nyt ihan pahaakaan ole, jotain mukavaan katkeroa. 13 EBC, 25 EBU, 6,5 %, 3/5
Madridilaista pitkäperjantain iltapäivää piristin espanjalaisella vaalealla lagerilla. Pullo on tyylikäs pikku patukka. Olut on hiukan sameaa kultaa ja vaahto on komea ja valkoinen. Tuoksu on maltainen heikosti. Ensihörppy kertoo hedelmäisyydestä, tarina jatkuu poreilevana, raikkaana ja makeana. Hyväähän tämä on, päivän aikana kertynyt jano hävisi. Ostospaikkana oli majoituspaikan kadun toisella puolella oleva Dias-supermercado. 330 ml, 5,5 %, 4/5
Madridin Chuecasta löytyi pieni olutkauppa ja baari, siellä tarjoiltiin samannimisen panimon oluita. Valitsin hanalistan ykkösen, imperial ipaa. Olut on tummaa oranssista kultaa, jonka kruunaa kirkkaan valkoinen kestävä vaahto. Tuoksu on hiivainen ja multainen. Maku on humalainen ja salmiakkiakos se on. Erikoinen lisämaku taitaa kyllä olla sinapinsiemenistä. Maanläheisyys katoaa hörppiessä. 50 cl, 8 %, 4/5
Madrid-päivän kaupunkikiertely kuivasi sopivasti suuta ja Carrefourista mukaan napattu ipa sai toimia virkistäjänä. Väri on oranssi, pientä öljyisyyttä, vaahto on valkoinen. Tuoksuu makealta hedelmältä, humalilta, pientä kuustakin on mukana. Ensihörppy on lempeä ja täyteläinen, appelsiinia ja sitruunaa. Kokonaisuus on pehmeä ja helppo, silti maistuva. 33 cl, 6,5 %, 4/5
Red ale Madridista, nautiskelin sen Stuyck -baarissa. Olut oli melkiein mustaa, punaiseen taittuvaa vaalealla kuohuvaa nestettä. Tuoksuu makealta puulta. Maussa on enemmän punaisia marjoja. Puista makumaailmaa, marjat vähän hapantuneet, aika kuivaa. 25 cl, 8,2 %, 3/5
Madridin El Rastro -sunnuntaimarkkinoiden jälkeen alkoikin sopivasti janottaa ja jääkaapista löytyi eilisen kauppareissun jäljiltä paikallista olutta. Lager on kirkasta tummempaa oranssia, vaahto katoaa heikoksi valkoiseksi kerrokseksi. Tuoksuu maltaalle, hunajalle ja vähän ruohollekin. Maku on tuoksun toisinto. Hiilihappoa on runsaasti, jano lähtee. On tässä joku terävyys. 33 cl, 5,5 %, 3/5
Hollantilainen panimo on pannut neipaansa ei tuplaten vaan seitsemänkertaisesti azacca-humalaa. Olut on oranssia ja vaahto on hienostuneen valkoinen. Tuoksu on ehkä etiketistä johtuen vihreää humalaa, vähän mukana lienee makeaa ananasta, vähän greippiä ja mukavaa terävyyttä. Oikeastaan tuoksuttelu keskeytyi sillä lailla että edellinen lause viittaa enemmän makuun. Onpas hyvää, makeutta on juuri sopivasti, suutuntuma on erityisen pehmeä, kieli melkein alkaa sammaltaa ihan itsestään. 44 cl, 8%, 5/5
S-marketin omaakin lageria sain vihdoin ostettua saunaolueksi. Rainbow-olut taisi olla kaupan edullisinta III-olutta. Olut on kirkkaan kultaista, aika vaaleaa kuten nimikin antaa ymmärtää. Vaahto oli nopea. Tuoksu on hentoinen hedelmä, makea ja pienesti kumimainen. Maku on tuoksun oloinen eli hento tai pehmeähän tämä on. Jonkun verran hörpyt lisäävät pientä ruohoisuutta ja ehkä vähän humalan kutittelua. Ei tähän ainakaan voi tavallaan kyllästyä. 330 ml, 4,2 %, 2/5
S-marketin oluthyllyllä oli uuden näköistä west coast ipaa, joten se lähti tietysti maisteltavaksi. Olut on tumman oranssia hiukan sameahkoa ja vaahto muuttuu tiiviiksi valkoiseksi kerrokseksi. Tuoksu on havupuuta, makeaa ja hedelmiä. Ensihörppy kertoo että hedelmäisyyttä, humalat on aika kuivia, mäntypuut ovat kuivahtaneet reippaasti, greippi maistuu aika paljon. Jälkimaku on vähän kuiva, vähän puinenkin. Toistuvaan hörpintään kaipaisi vähän enemmän makeutta, mutta ehkä tämä toimisikin paremmin kesäisellä terassilla, kun toistot lasketaan tuopeissa. 440 ml, 5 %, 3/5
Alkon hyllyllä odotti ostajaansa tyylikäs musta tölkillinen. Sisältö oli oranssia sameaa olutta, joka vaahtosi valkeana. Tuoksuna oli makeaa keltaista hedelmää. Ensihörppy kertoo että nyt on pehmeää, kveik-hiiva luo omaa rauhallisuuttaan ja puumaisuuttaan. Maku on todella vahva, hedelmäisyyttä ilman liikaa makeutta, kuivuutta enemmänkin, vähän hapantakin. Tuusulalainen yhteistyö brittien kanssa on osuvaa ja jotenkin mieleenpainuvaa. Olut katosi nopeammin kuin ehti lämmetä, olisi ehkä toiminut jääkaappikylmyyttä lämpimämpänä vielä paremmin. 0,33 l, 6,8 %, 4/5
Alkosta nappasin pikkupullollisen savonlinnalaista tuhdimpaa ipaa. Väri on rusehtavaa oranssia, vaahto on valkoinen pieni kerros. Tuoksuja lehahtaa nenään, hedelmää ja makeaa kumia, jotenkin kunnioitusta ja pelkoa herättävää. Ensihörppy paljastaa että olut on paksua, nektarimaiselta tuntuu oikeastaan. Humalat maistuvat hörpyn jälkeen pitkään, todella voimakkaana, mutta pehmeänä. Hedelmät ovat kypsiä ja humalat lempeitä, kyllähän tämä on selvästi nautiskeluolut. Alkoholia luulisi maistavan, mutta ei sitä nyt löydy. 33 cl, 10 %, 4/5
S-marketin hyllystä löysin kapean tölkillisen neipaa. Olut on kirkkaan keltaista, kaataessa näytti vähän oranssilta, mutta lasissa on sameaa mutta kirkasta keltaista. Vaahto on valkeaa. Tuoksu on houkuttelevan hedelmäinen ja trooppinen, lupailee sellaista hedelmänektaria, humalapedillä. Maku on kyllä suuhunsopiva. Humalat kuivattaa seuraavaa hörppyä vaatien, hedelmäisyys on makeaa, mutta ei liikaa hedelmäcocktailia muistuttavaa. SItruunaa ja pehmeitä keltaisia hedelmiä ja tietysti humalien kirpeyttä, naantalilaiset osaa kyllä. 330 ml, 5,0 %, 5/5
S-marketin ylähyllyllä oli porilaista kala-aiheista pale alea. Kotona tölkillinen kaatui lasiin vähän ruskeaan taipuvana kultana. Vaahto on komea valkoinen kerros, joka suojaa olutta pitkään. Tuoksu on ensin vähän kuusinen, mutta se muuttuu enemmän maltaiseksi ja multaiseksikin. Maku on humalainen, vähän sitruunaa, pientä puumaisuutta ja hedelmäisyyttä, aika helppo ja kevyt. Humalat on aika lieviä, mutta kyllä ne vähitellen kertyvät poskiin. Join oluen saunan päälle, kyllä se siihenkin sopii, kalastukseen sopivuudesta ei ole tietoa. 440 ml, 5,0 %, 3/5
Skottilainen stout on mustaa ja se kuohuaa asiaan kuuluvalla vaalealla vaahdolla. Pullollinen on ikävästi kirkas, se on niin surullisen näköinen ilman olutta, pitäisi kieltää tyhjät olutpullolliset ja kirkas lasi niissä. Tuoksussa on makeutta ja paahdettua mallasta. Suussa olut tuntuu ohuelta, makukin on väriin nähden ainakin ohut. Paahteisuutta ja mallasta on maussa, lievää kuivuutta tai tummaa suklaatakin. Alkoholi pysyy piilossa. 500 ml, 7 %, 3/5
Toinen Olvin sponsoroima olut sisältää kattauksen uusi-seelantilaisia humalia kohatu, wai-iti ja motueka. Pale ale on kultaista, vähän sameaa, vaahto on kirkkaan valkoista kestävää kuplaa. Tuoksu on hedelmäinen, jotenkin puinen ja makea. Maku on humalainen, jälkimaussa on sitruunaa, kokonaisuus on kuitenkin jotenkin ohut ja kuiva, lempeän humalainen. Kyllähän humalaisuus jää poskiin sopivasti houkuttelemaan seuraavaa hörppyä. Soveltuu paremmin kesäiseen grillikauteen kuin maaliskuun lumensulatukseen. 0,5 l, 5,0 %, 3/5
Olvi oli piristänyt vesisateista päivää tervehdyksellä Ice-salmelta. Saunaolueksi nappasin sinisen niin tutunoloisen ipa-tölkillisen. Olut on melko kirkasta kultaa, vaahto on valkoista tiiviiksi muuttuvaa ohuen kerroksen muodostavaa kuplintaa. Tuoksussa on makeaa humalaa. Ensihörppäisy on hedelmäisen, greippistä ja sitruunaisen humalainen, aika mietoa. Nielussa tuntuu vähän enemmän katkeroa, kun hörppäilee useamman kerran. Maku täydentyy vielä vähän makeammilla hedelmillä. Jälkimaku on hiukan kuivempaa kuusipuun pihkaa. Täydellinen kesäjatko-osa Olvin isokirjaimisten olueiden sarjaan. Tölkissä sanotaan että kyseessä on kokeellinen olut, pitänee varmistaa että erä ei pääse loppumaan yllättäen. 0,5 l, 5,0 %, 4/5
Olin tarkkana kun kävin Sammon K-marketissa ja ostin sieltä kotimaista lageria. Olut on kirkasta kultaa, joka vaahtoaa valkealla katoavalla vaahdolla. Tuoksu on vähän maltainen. Maku muistuttaa vahvan nostalgisesti kotimaisen peruslagerin hyvyydestä, ihan vähän sitrusta, makeahkoa mallasta ja pienen pieni humalainen näykkäys lopussa. Kokonaisuus on mukavan pehmeä ja kyllä tällä janoa sammuttaa, toistuvastikin. 0,33 l, 4,5 %, 3/5
Lupaavasti nimetty helsinkiläinen lager kaatuu lasiin kovasti kuohuten ja pieniä kuplia sisältäen. Väri on hippusen samea kulta, vaahto on tiivis komea valkoinen kerros mallasjuoman päällä. Tuoksussa on hedelmäisyyttä ja popcornia. Saunomisen päälle ensi hörppy on iso, makua ei oikein löydy. Olut on kuplivaista, jostain popcornin makuakin ilmestyy, kuivaa humalaa, vähän likaista, mallasta on reilusti lopulta, hiivaa. Ehkä sopivan vaikea, toinen pullollinen voisi kiinnostaa, jotenkin aitoa olutta. 0,33 l, 5,3 %, 3/5
Humalove-panimon 7-vuotissynttäriolut on musta jälkiruokastoutti, jossa on etiketin mukaan kahvia, tonkapapuja ja vaniljaa. Olut on mustaa ja sen kuohu on ruskeaa. Tuoksu on tonkapapuinen, makean suklainen ja maltainen. Maku on samankaltainen, alkoholi vähän puhaltaa sivustalta, se ehkä rauhoittaa makeutta. Makua on todella runsaasti, makeutta, kahvia ja tonkapapuja löytyy lupausten mukaisesti, sen verran runsasta että nautiskelu hidastuu maksimaalisesti. Viilentää ja lämmittää yhtaikaa. Pullollisen ostin Alkosta. 330 ml, 11,0 %, 4/5
Pohjoissuomalainen ipa on likaisen mahonkista. Ipa vaahtoaa mukavasti vaalealla kuohulla, joka jää ohueksi kerrokseksi oluen päälle. Tuoksu esittelee ipan eri kerrokset, humalaa, mallasta ja sitrushedelmiä. Tuoksu ei esitellyt makua turhaan, maku on tasainen, ehkä vähän vähän laimea, jälkimaku ei ole laimea vaan pitkäkestoinen miellyttävän soljuva humalaisuus. 440 ml, 6,5 %, 4/5
Ruotsalaisen jäätelöoluistaan mieleen jääneen panimon panema double dry hopped oat pale ale on kirkkaan keltaista, vaahto on nopea valkaisu. Tuoksu tölkillisestä on reippaan havuinen. Lasissa tuoksuu enemmän hedelmät. Maku on ensihörpyllä aika kuiva, mihin ne hedelmät katosivat. Parin hörpyn jälkeen hedelmäiset humalat, enemmän appelsiinia kuin greippiä, mutta vähän sitruunaa. Kokonaisuus on pehmeä, hiilihappoisuuden kyllä huomaa suussa, runsasmakuinen olut on silti mukavan helppoa juotavaa. 33 cl, 5,6 %, 4/5
Tanskalainen triple-ipa on samea ja vaahto on nopea valkoisuus. Purkupallo-olut tuoksuu trooppiselle hedelmäsalaatille, jossa on humalia mukana. Maku on samaa tropiikkia, nielaistessa maku täydentyy, alkoholiakin voi havaita, se ylittää mukavuusrajan. Hedelmät on makeita, humalat jäävät jälkimakua lukuunottamatta taustalle, maku on täyteläinen ja runsas. Sitruunaa ja appelsiinia, ehkä ananastakin maistuu. Tölkillisen ostin Alkosta. 44 cl, 10,0 %, 4/5
Alkon hyllyllä oli muutama brittiläisen laatupanimon olut. Maisteluun valitsin pikimustan pekaanipähkäpiiras-stoutin. Vaahto on kevyttä mutta runsasta ja katoavaista. Tuoksu on toffeinen, kahvinen, paahteinen, makea, maltainen ja mitä vielä. Maku on tuoksun vaimeampi versio, vähemmän makeutta enemmän kuivuutta ja suklaata. Jälkimaku on jotenkin kupliva, kuivahko, mutta alun tuoksua mukaileva. Pähkinäisyyttäkin ilmestyy mukaan. Kyllä tätä pitää maistella lisää. 440 ml, 8 %, 5/5
S-marketin toinen uusi helsinkiläinen olut oli ipaa. Horn on läpinäkymättömän oranssia ja valkoinen vaahto pitsittää lasia. Tuoksuu sopivan reippaasti etelän hedelmille, pehmeitä persikoita, mangoja ja veriappelisiineja, vähän hiivaa. Maussa on vähän enemmän katkerampaa ja kirpeämpää otetta. Maistelu on niin vaivatonta. Maku on pehmeä hedelmäinen, jälkipuraisu on leppoisa, mutta riittävä. 500 ml, 5,5 %, 4/5
S-markettiin oluthyllylle oli ilmestynyt suomenlinnalaisia oluita, valitsin niistä ensimmäiseksi maisteluun samean oranssisen oluen. Pils kuohuaa valkoisella komeasti. Tuoksussa on voita. Ensihörppy vilahti suuhun nopeasti, tuoksuttelut jäi vähän kesken. Maku on myös voinen, humalointi on selkeää, kokonaisuus on pehmeä. Jälkimaku on ihan sopivasti rapsakkuutta esittelevä, jopa terävä. 500 ml, 5,0 %, 4/5
Skottilaisen kulttipanimon vaahtokarkkiananas-ipa on vähän likaisenkeltaista vaahdoten vähän valkoisella. Tuoksu on reilusti makeaa ja marjaisaa. Maussa löytyy sitten vaahtokarkkikin, joka ei kuulu omien suosikkikarkkieni top-10000eenkaan. Jälkimaku on on sitten enemmän ananasta ja leppoisaa humalointia. Ehkä tuota vaahtokarkkiakin vähitellen oppii sietämään. Ajattelin vähän että BrewDogin punk-henkisyys alkaisi vähitellen karisemaan, mutta ehkä ei vielä, sen verran outoa olutta on. Oluen ostin Alkosta. 440 ml, 6 %, 4/5
Tekstit
Kaikki kommentit
