Balti Jaamin Humalakoda-ravintolan terassi kutsui lounaalle, ruokajuomaksi valitsin tarjoilijan suosituksesta vehnä-ipaa. Kultainen sameus kruunautuu tiiviillä valkoisella vaahdolla. Tuoksu on raikas ja jotenkin tuore. Maku on pehmeä, voimakas mutta mieto, vehnäinen ja hitusen humalanpotkua, vähän eukalyptusta jälkimaussa. Auringonpaiste antaa luvan nauttia ja olut tukee sitä. 0,5 6,5 %, 5/5
Kalamaja-päiväkävelyn taukopaikka sattui osumaan tallinnalaiseen panimoon. Sieltä valitsin hanarivistöstä hapanta luumuolutta. Väri on melko kirkas hunaja, vaahtoa ei synny. Tuoksu on etäisesti hedelmäinen ja hapan. Maku on hapan, happamuus laimenee uusintahörpyillä. Oikeastaan maistuu raikkaalta, luumu ei maistu erityisen kovasti tai se on sellaista hapanta myös. 0,4 l, 5,6 %, 4/5
Tallinnan Kopli-kadun St Vitus -baarin hanavalikoimasta valitsin talon omaa vehnäolutta. Samean oranssia olutta vaalealla vaahdolla, joka tuottaa hiivaista tuoksua. Maku on vehnäistä tai vähän pullaista, sitrusta ja makeutta. Sitrus kääntyy vähitellen banaaniksi. 0,5 l, 5,0 %, 4/5
Villajoyosan kauppahallin viinikaupan tiskiltä ostin tämä alicantelaisen matkamuiston. Tupla-ipan väritys on kuparinen ja vaahto on valkea ja aika tiivis, mutta se katoaa jättäen mukavan jäljen lasin reunaan. Tuoksu saa aikaan sellaisen impulssien aivoihin että nyt on hyvää luvassa. Tuoksussa on humalia, mäntyä ja hedelmiä. Maku on mukavasti makeutta, sitten hedelmiä: sitruunaa hellästi, vähän ananasta ja greippiä. Sitten lopuksi kuivahkoa katkeruutta, ihan vähän puumaisuutta, mutta juuri sopivasti. Etiketissä on kivaa taidetta. Jälkimaku on vähän kuivattava. Kokonaisuus on aika täydellinen. Alkoholi on piilotettu. 33 cl, 8,7 %, 5/5
Helsingin Fleminginkatu Castro Cafe Kallion jääkaapista valitsin aperatiiviksi hailuotolaisen luomuoluen. Väri on punertava ja vaahto on heikko. Tuoksu on hitusen makea. Maku on enemmän katkeroa. Aika paljon hiilihappoa, se jotenkin kirpistää makua. Leipää ja mallasta on. 0,33 l, 5,1 %, 3/5
Terassin öljyämisen jälkeen teki mieli olutta. Olutkellarin kätköistä löytyi coloradolaista ipaa. Olut on tasaisen kultaista ja vaahto on valkoista. Tuoksu on hedelmäinen, appelsiinia, makeaa. Maku on havuinen, kuivahko, appelsiini on muuttunut greipiksi ja sitruunaksi. Mäntymehun jälkimaku on kuivan humalainen. 44 cl, 6,5 %, 4/5
Viikin matkamuisto-ipan nautin vappuviikonlopun shortsikelissä takaterassilla. Kirkkaan kultainen olut kuohuaa pikaisesti tiiviillä ja valkoisella vaahdolla. Tuoksu on yrttisen rapsakkaa, humalainen. Maku on mäntypuinen, oikein kuivaa, mielessäni kuulen kuivan mäntyhalon rasahtavan halki kirveen iskusta. Jälkimaku on kuiva, greippinen ja vähän lääkemäinen. Onpahan oikein hyvää. 440 ml. 7 %, 5/5
Vapunaaton olueksi tarkan harkinnan jälkeen valitsin viikinreissun tuliaisen. Viikin jääkaappien edessä paikalla ollut asiantuntija sanoi tätä buustatuksi versioksi alkuperäisestä, uskoin heti ja nappasin tölkillisen ostoskoriini. Marjapuuronvärinen olut kuohuaa pinkillä, tuoksu on voimakkaan ja raikkaan marjainen. Näkymä on kyllä aika pelottavaa tummaa vispipuuroa. Maku on jännä, ensin sitä mustaherukan marjaisuutta ja sitten sitä jonneteimuista, Supersalmiakkia, tai en kyllä itsekkään muista, mutta salmiakkia kuitenkin. Makea ja kirpeä yhtaikaa, ehkä doubleboosted versio jossa olisi tripla lakritsaa ja vähän vähemmän mustaherukkaa miellyttäsi enemmän. Yksi tällainen illassa riittää varmasti. 35P, 440 ml, 6 %, 3/5
Käväisin Viikissä panimolla ja uskomatonta kyllä join siellä kahvia, en suosittele. Sen verran järjissäni olin että jääkaapeista nappasin kuitenkin pari matkamuistoa. Väärinpäin tarkoituksella liimattu ice cream stoutin etiketti kertoo että sisällä on jotain jäätelötyyppistä olutta. Lasiin kaatuukin jähmeää tavaraa, josta ruskeaa vaahtoa on enemmistö. Oluen väri sekava ruskea. Tuoksu on kahvia ja suklaata. Maku on jälkiruoaksi sopivaa, suklaata, kahvia ja jäätelöä. Vaahto on jäykkää, makeutta on juomassa riittävästi. Nam, tällaista jälkiruokaa voi nauttia välipalaksikin. 0,44 l, 6 %, 5/5
Ruotsalainen black ipa on hennosti punertavaa ruskeanmustaa, mukavasti beigellä vaahtoavaa paahteelle ja humalalle tuoksuvaa olutta. Paahteisuutta täynnä olevan kapean tölkillisen ostin Hämeensaaren Citymarketista. Jälkimaku on humalaista katkeruutta. On kyllä onnistunut yhdistelmä ipaa ja portteria, jälkimmäistä on ehkä enemmän. Vähän liian pieni pakkauskoko kertoo että on hyvää. 33 cl, 7,5 %, 4/5
Hämeensaaren Citymarketin olutvalikoima taas ilahdutti, valtava määrä oluita. Unkarin vaalituloksen innoittamana valitsin budapestilaisen lagerin, se on vähän sameaa kultaa, vaahto valkeaa. Tuoksu on viljainen. Maku on perinteisen ohrapirtelömäinen, vähän sopivaa ruohoista humalaa. Täyteläisyyttä on, mutta silti helposti valuu nieluun. Kiva humalaisuus antaa jälkimakua mukavasti. 440 ml, 4,9 %, 4/5
Oman työpaikan antimia löytyi vielä olutkellarista. Ruskea portteri kuohui komeasti samettisena, vähän jäi vielä hörpintäänkin viiksenmuodostusta. Tuoksu on maltainen, ministi mausteinen. Maku on pehmeä ja paahteinen, ensihörppy lupaa, mutta ei ihan vielä itse lunasta itse lupauksiaan. Kyllä on pehmeää ja vaivatonta, jotain pientä maustetta on jälkimaussa. Etiketissä lupaillaan lakritsaa, kai sitä vähän voi mausta löytää. Jos tämä tulisi työpaikan myymälään myyntiin, kyllä ostelisin. 0,33 l, 6,5 %, 4/5
Lohjalta ostin erilaisia oluita ja tämä belgi-ale oli jäänyt olutkellarin takahyllylle, josta sen sitten nappasin takaterassin aurinkoon. Aurinko meni heti pilveen, mutta olut ei. Väri on ruskeaa kultaa, katoava vaahto oli valkeaa. Tuoksu on voimakas, hiivainen ja kypsiä hedelmiä, makeaa mallasta. Ensihörppy on yhtaikaa ohutta ja täyttävää. Belgitunnelma on vahva, appelsiininkuorta ei ole vaikea tunnistaa. Alkoholi lämmittää, alun ohuus ja terävyys jää vahvan maltaan ja hedelmien takia unholaan. Sitten kun lopuksi jää vähän hapanta sitruunaa jälkimauksi, niin aika vaikea on tätä pisteyttää, miten tämä nyt ottaa. No nyt se aurinkokin alkoi taas paistaa. 0,33 l, 12 %, 4/5
Arkadian Alkosta nappasin yhden amerikkalaisen tai tarkemmin floridalaisen kultaisen, vähän samean tupla-ipan. Vaahto on kirkkaan valkoista. Tuoksu on hedelmäinen, pienellä humalapotkulla. Maku on hörpyn alkuosassa hedelmäinen, persikkaa ja sitten reippaasti greippiä. Jälkimaku on humalainen ja vähän alkoholikin. Maut kaipaisivat täydennykseksi vähän mallasta, humalat ovat aika teräviä. Kurkkuun jää todella lämmin tunnelma hörpyn jälkeen. Taitaa olla vähän liian tuhtia. 355 ml, 9,0 %, 3/5
Villajoyosan kauppahallista löytyi lopulta jotain erikoisempaa olutta Espanjan matkamuistoksi. Lähistöllä oleva panimo oli laittanut oluensa etikettiin värikkäitä taloja, kuten Villajoyosassakin oli. Välimeri-lagerin väritys on kupariin taipuva, vaahto katosi nopeasti. Tuoksu on mallas-hiiva-humala-valkoviini. Ensihörppy kertoo että voimakkaanoloista tai siis runsasmakuista. Aika hapanta ja vähän hiivaista, jotenkin vähän viinimäistäkin. Täyttää erikoisolut-kriteerit. 33 cl, 5 %, 4/5
Tällä kertaa viimeinen Lepaan tuliainen on pils. Ehkä on liioittelua että pitää jäävätä itsensä, kun Lepaan viinitilan toiminnot integroidaan oman työpaikan toimintoihin. No onneksi omat hommat ei erityisesti pääse sotkemaan panimotoimintaa, joten ehkä odottelen uusia lepaalaisia ihan blogitusmielesssä. Pils on ihan kivan kultaista lievällä sameudella, vaahto on reilu ja valkoinen. Tuoksu on yllättävän hedelmäinen. Maku on vähän kevyt, yllättävät hedelmät on estraadilla edelleen. Katkeria humalia on säästelty, vähän ison hörpyn jälkeen poskissa tuntuu rapsakkuutta. Terassiolut saunan päälle, ihan ok, kesäterassilla isommasta tuopista toimisi paremmin. 0,33 l, 5,5 %, 3/5
Alkosta ostamani kuopiolainen tupla-ipa on kaadettaessa kirkkaan keltaista, näytti vähän jopa vihreään taittuvalta. Vaahto on valkoista. Tuoksu on persikkainen ja taustalla väijyy humalan katkeroa. Maku on hedelmäinen, humalat esiintyvät jälkimaussa melko ponnekkaasti terävinä, kutittelevat sopivasti kitalakea. Paksun oloista juomaa voi sanoa pehmeäksi, greippiä on jälkimaun humalien paahteessa myös. 440 ml, 8,4 %, 5/5
Olvi toimitti taas näytteitä ulko-ovelle, repusta löytyi uutuus: iisalmelainen versio hämyisten brittipubien klassikko-oluesta, kuten etiketissä todetaan. Vaahto on paksu valkoinen kerros, joka vähitellen melkein katoaa. Oluen väri on kuparisen punertavaa, melko kirkasta. Tuoksussa on vienosti mallasta ja vielä miedommin humalia. Ensihörpyllä maistan tupakkaa, ei kuitenkaan sellaista entisten aikojen tuopin pohjalle tumpattua, vaan etäisesti jostain kaukaa leijuvaa. Oudosti, ehkä lasivalinnasta johtuen, saan jotenkin hienostuneen vaikutelman, vaikka se ei ole etiketin perusteella tarkoitus. Aika helppo kokonaisuus ja ihan miellyttävä, lopussa mukavaa katkeroakin ihan sopivasti, pehmeää ja vähän makeaakin ja kuivahtaneita hedelmiä. Joku Chelsea-ManC-ottelua hämyisän pubin screeniltä katsova brittikin varmasti tilaisi toisenkin. 0,5 l, 5,0 %, 4/5
Kuparinen espanjalaislager kuohuaa aurinkoterassilla valkoisella vaahdolla. Tuoksu on hennosti maltainen. Maku on suoraviivainen, mutta pehmeä, maltainen, miellyttävä. Ei ole kikkailtu, vaan on ihan mukavasti makua, jälkimaussa myös humalointia. 33 cl, 6,2 %, 4/5
Pääsiäissunnuntain iltapäivän espanjalaisen ja kuparisen terassioluen vaahto katoaa nopeasti. Vahvempi helles löytyi La Vila Joiosan Sparista liimattuna toiseen samanlaiseen tölkilliseen, ei ollut turhia kartonkeja monipakkauksessa. Tuoksu on maltainen, maku samoin. Maussa on paahteisuutta, ehkä sellaista paahtoleipää mieluummin. Miellyttävää tämä on, ilmankos tämä oli kaupan viimeinen monipakkaus. Jälkimaku on vähän karamellinen. 25 ml, 6,5 %, 4/5
Lähi-Sparin oluthyllyn espanjalaisoluiden joukosta valitsin iltapäiväolueksi andalusialaista pilssiä. Väri on kirkas kulta ja vaahto valkeaa. Tuoksu on heikko ja niin on makukin laihaa. Sopii parhaiten helteeseen tai aurinkoterassille. Mallas maistuu vähän ja on mukana hitusen katkeroakin, kai tämä on sitten pilsneriä. Jälkimaku nostaa mielikuvaa ja pisteitä. 330 ml, 4,8 %, 3/5
Rantabulevardin koluamisen jälkeen kipusimme takaisin omalle terassille. Kotimatkalla lähileipomon olutvalikoimasta valitsin litran lasipullollisen lageria. Madridilainen olut on kirkasta kultaa ja valkoista vaahtoa. Tuoksu on heikohkon maltaista. Maku on aika ohut ja löysä. 100 cl, 4,8 %, 2/5
La Vila Joiosan pääkadun leipomon kylmäkaapista nappasin pari olutta majoituspaikan aurinkoterassille. Espanjalainen lager on kirkkaan kultaista ja sen päälle kertyy kauniin valkoista vaahtoa. Maku maltainen ja katkeroinen, molempia makuja on vähäisesti, mutta aurinkoterassille aivan riittävästi. Ihan kunnon tutunoloisesti peruslageria. 50 cl, 4,8 %, 3/5
Joululahjaksi saatu belgialainen quadrupel yllätti olemalla tumman ruskeaa, oletin etiketin värimaailmasta värin olevan vaaleaa, joten tölkin avaus vähän suurensi silmiä. Vaahto on vaalea ja se laskeutuu pieneksi renkaaksi lasin reunoille. Tuoksuu jouluisille hedelmille ja vähän ruisleivälle. Jäykähkön suutuntuman makupuoli on pehmeä, makea ja hedelmäinen, vähän siirappi tulee mieleen. Jälkimaku paljastaa alkoholia ja rusinaa. Tölkillinen on kyllä iso annos tätä makeutta, ei ole kovin nopeata juotavaa. 440 ml, 11 %, 4/5
Ukrainalainen musta stout kuohuaa tiiviinä ja kiinteänoloisena komeasti. Tuoksuu makealta maltaalta ja mämmiltä, joka sopii tietysti lähestyvään pääsiäiseen. Makupalettiin lisääntyy kahvia, hedelmiä, kevyttä paahteisuutta ja vähän alkoholin lämpöä, loppusuoralla esiin tulee hiilihappoa. 0,33 l, 7,2 %, 3/5
Suosikkiolutkaupastani, Tarton Gambrinuksesta, ostettu ddh ipa on oranssia ja se vaahtoaa kauniisti valkoisena. Tuoksu kyllä vie Rüütlile, humalointi on aistittavissa helposti, sitruunapuun kuorta. Maku on alkuun jotenkin ohut, mutta jo ensihörpyn jälkihiessä se täydentyy. Pientä puumaisuutta on taustalla, edustalta löytyy hedelmiä, vähän makeutta ja katkeroa. Etiketti on tylsä. 0,33 l, 6,9 %, 4/5
Festbier-tyylinen olut lienee tarkoitettu oktoberfesteille, mutta nyt ollaan Hämeessä kerrankin ajoissa. Punaruskea olut on sameaa, vaahtoakin oli. Tuoksuun sekoittuu makeaa mallasta ja jopa vähän toffeeta. Maku on mallasvetoinen, makeaa hillitysti, puhdas kokonaisuus. Jotenkin yhtaikaa kevyttä ja täyttävää, maku on siis täyteläisen puolella. Sellainen terassi-illan helppo kitalaenkostuttaja. 0,33 l, 6,2 %, 4/5
Lepaanvierailun toinen tuliainen on kauniin samean keltainen ipa vaalealla vaahdolla. Tuoksu on vaimeasti raikas. Maku on perus-ipaa, humalointi on vähän lievää, vähän hiilihappoa, ihan sopivaa. Hörpyn jälkimaussa on mukava humalointi. Tuoksusta löytyy lopussa hedelmäkarkkia. Etiketti on kyllä oluen heikon osa. 0,33 l, 6,7 %, 4/5
Lauantai-iltapäivän nautiskeluolut on Tarton Gambrinuksesta ostettu Ceylonin kanelilla ja tonkapavuilla maustettu ruskean musta, ruskeana vaahtoavaa imperial stout. Tuoksuu mausteiltaan, vähän lakritsaa. Kaneli ja tonkapapu hallitsevat makunystyröitä, ympäristön täyttää täyteläinen mallas, vähän mämmiä, kahvia, sipaus suklaata ja alkoholin lämpöä. Maku on täyteläinen ja voimakas, mausteet hallitsevat reippaasti kokonaisuutta. Öljyinen kokonaisuus täyttää lauantai-iltapäivän nautiskeluoluen kriteerit heittämällä, vaikka onkin vähän outo. 0,33 l, 12 %, 4/5
Turun 5piste5-kaupasta ostin jokin aika sitten skottilaista smoothie-souria. Tölkillisen kyljessä oli ohjeena Chill-Flip-Roll-Pour ja kyllä tuo ohje valkeni sitten kun todellakin smoothiemaisen violetin paksun oluen kaatoi lasiin. Mustikka, banaani, mansikka, kirsikka ja jäätelö, kyllä niistä saa hyvän pirtelön tai smoothien. Olisiko tämä aamupalaksi sopivampaa. Tuoksu on todellakin smoothiemainen, samoin maku. Olutkartan viimeisellä raidalla ollaan kyllä, tai oikeastaan vähän sen ulkopuolella. Marjojen yhdistelmä muodostaa ihan mukavan maun ja samalla jotain vaniljakaneliakin. Juuri sopivasti makeutta ja hapanta. Usein oudot oluet yllättää. 440 ml, 6,2 %, 5/5
Työasioiden takia kävin Hamin Lepaan toimipisteessä, usein ei ole olutpanimovierailua työasioissa, nyt sellainen pikainen järjestyi ja myymälästä sitten ostin pari matkamuistoa. Ensimmäiseksi lepaalaiseksi olueksi maisteluun otin helles-tyyppisen vähän samean kellertävän ruskean tölkillisen. Vaahto katosi nopeasti. Tuoksu on maltaisen mineraalinen ja makeahko. Maku on samalla linjalla, mallasta, miedosti makeutta, vähän ohuutta, aika kevyttä on niin kuin kuuluukin, maltaisuus kääntyy vähän kukkasiin. 0,33 l, 5,2 %, 3/5
Takaterassin avaus kruunattiin arvokkaan oloisella joululahjalla, tanskalaisella kaurastoutilla, jota on kypsytetty viskitynnyrissä ja mausteena on kahvia ja vaniljaa. Mustanruskea olut ei vaahtoa, tuoksu on mausteiden mukainen mallas, mieleen tulee netissä nähty lakumämmi. Olut ei olekaan öljymäistä vaan aika liukasta. Maku on kahvia, lakritsa, suklaata, vaniljaa ja todella täyteläistä, kulauksen jälkeen viski lämmittää nielua. Aika täydellinen terassikauden aloitus, varsinkaan kun lämpötila oli kuitenkin alle 10 astetta. 375 ml, 13,5 %, 5/5
Tummanruskeaa englantilaista olutta vaalealla vaahdolla kaatui lasiin joululahjapullosta. Tuoksuu makealta maltaalta, rusinalta ja vähän konjakilta. Maku on jotenkin lievempi, vähän enemmän sherryä, hunajaa en oikein tunnista. Maku laskeutuu vähitellen mieluisaksi oluen lämmetessä. Maltaan takaa paljastuu pitkäneulaista havua, makeus ja sherry virittävät omaa symbioosiaan paljastaen vähän kylmää kahvia. Jotenkin olut toivoo isoja hörppyjä, jotta saa lämmittäää rintaa. 375 ml, 10,0 %, 5/5
Alkon hyllyltä löysin englantilaista, punaista ruis-ipaa. Värin on punertavan ruskeaa ja vaahto tiukka, samettinen, valkoinen katoava höttö. Tuoksussa on mallasta, makeaa, havuja ja sellaista tuttua ipaa. Maku on paksu, vähän hapanta, mäntyä, sipaisu sitrusta, lievää makeutta ja katkeroa. Eiköhän siinä ole aineksia riittävästi. Jälkimaku on aika karhea humalainen. 44 cl, 4,9 %, 4/5
Jukolan S-marketin hyllyltä arvoin yhden saunaoluen, seinäjokelainen gluteeniton ja kirkkaan kultainen lager tuli valituksi. Kuohu oli heikohko tai ainakin liian nopea. Tuoksu on vienoa mallasta, oikeastaan koko tuoksu meni epähuomiossa ohi, kun jano oli sellainen että piti heti mennä hörppäämään. Maku on maltainen ja samalla raikas, katkeroa on saunajuomaan riittävästi ja se maistuu jälkimaussa. Ihan perussuomalainen peruslagerista hippusen maituvampi lager, gluteenittomuus ei haittaa. 440 ml, 5,0 %, 3/5
Sain tuliaisia Helsingin Postitalon K-Marketista. Bulgarialainen viikuna-chipotle-imperial-sour on likaisen vaaleanruskeaa raskaanoloista olutta, tiiviillä ja katoavalla vaahdolla. Tuoksuttelun jälkeen pääsee suusta että ohhoh, viikunaa ja vaniljaa on reippaasti. Maku on tuoksun toistoa, siihen lisääntyy takapotkua chipotlesta. Hapanta, mutta makeaa, tulisuus valuu vatsalaukkuun saakka, ei kuitenkaan polttele. Erikoisolutta tämä tosiaan on, vähän vaikea arvostellakin, kun tällainen jälkiruokaolut on ihan omissa sfääreissään. 440 ml, 8 %, 5/5
Työviikon päättymistä päätin juhlistaa porilaisella ipalla. Väri on kaunis oranssiruskea ja vaahto tiukka ja valkoinen. Sen verran janotti että olut oli liian kylmää, katsotaan ehtiikö lämmetä. Tuoksussa on makeutta, humalaa ja metsää. Helposti tulee mieleen panimon klassikko CCCCC-ipa, ehkä olisi pitänyt maistella rinnakkain. Vaahdosta jää komeat pitsit lasiin. Maku on metsäinen, maltainen ja yrttisen humalainen, ei oikein ole hedelmäisyyttä. Ei ehtinyt lämmetä, eli ei ainakaan ollut pahaa. 440 ml, 7,0 %, 4/5
Alkosta ostamani saunaolut on todella vaahtoavaa samean keltaista englantilaista pale alea. Tuoksu on sitruksinen, vähän hillittyä mäntyistä humalaa on mukana. Maku lempeä, houkuttelee isoon hörppyyn. Maku on pehmeästi humaloitu raikas hedelmä, ehkä limeä ja kypsää ananasta, kirpeää ja pirteää on. Vaahtoa riittää uusintakaadollakin reippaasti, jälkihörpyissä pientä vetisyyttä. 440 ml, 4,6 %, 4/5
Puolalaisen stoutin etiketissä mainitaan pekaanipähkinät ja kookos. Etiketin takaa löytyy lähes mustaa olutta, ruskeata vaahtoa. Tuoksuu pähkinöilta ja maltaalta, ja vähän salmiakilta. Maku on pehmeä, mämmimäinen, makeahko, missä pähkinät. Kyllä sitä kookosta löytyy seuraavilla hörpyllä, erityisesti jälkimaussa. Makeuden ja pienen sukulaisuuden takaa kurkistaa lievä konjakki. 330 ml, 10,5 %, 4/5
Latvialainen tripla-ipa on väriltään oranssia, oluessa pyörii reilusti partikkeleja. Vaahto tiivis ja kaunis valkoinen. Tuoksu on makea, vähän eukalyptustakin. Maku on trooppinen hedelmä, täyteläinen lähes raskas, makua on paljon. Vähän alkoholi kurkistaa jälkimaussa humalien takaa. Kokonaisuus on pehmeä mutta vahva. Partikkelit kyllä jää unholaan hörppiessä. 440 ml, 9 %, 5/5
Tallinnanmatkamuisto on vähän sameaa keltaista ja valkeaa vaahtoa. Tuoksu on syksyistä kuusimetsää. Maku noudattelee tuoksua. Peacharine-humala antaa omia hedelmiään, jostain ilmestyy kuitenkin märkää kuusimetsää. 0,44 l, 5,2 %, 3/5
Jukolan S-marketin hyllyltä nappasin ahvenanmaalaisen lagerin. Väri on vähän sameaa oranssia, vaahtoa piti oikein houkutella, vähän sitä tulikin. Tuoksussa on jotain jännää, paahdettua ohranjyvää. Maku on maanläheisesti etäisesti hedelmäinen, enemmän kääntyy mallaspuolelle. Humalointi on kevyttä, en pääse yli alkutuoksun popcorn-vivahteista, ne on esillä vielä maussakin. Jotain puolikuivaa tämä on. Päivänkakkara etiketissä, ei kai se haittaakaan. Ehkä craftbeer-baarissa maistuisi paremmalta. 500 ml, 5,0 %, 3/5
