Sibenik-vierailun jälkeen paluu omalle terassille ja palkkioksi maistui yksi kroatialainen olut. Ipa on kauniin ja tasaisen kuparinen ja vaahto on tiiviinoloinen, mutta katoavainen. Tuoksussa on simaa. Simanmakua ei ole vaan enemmän kevyttä humalaisuutta. Maussa on taustalla hedelmiä, vähän keksiä, hitusen hiivaa, vähän kalkkia ja suutuntumassa on jotain paksuutta. Jälkimaku on lievästi katkeroinen. Jotenkin jää sekava mielikuva tästä oluesta. 0,5 l, 5,0 %, 3/5
Autoajelun päätteeksi kävimme Tribunjin Plodinessa ostoksilla ja sieltähän löytyi erikoisoluita enemmänkin, matkamuistoja tuli osteltua. Zagrebilainen panimo sanoo olevansa Kroatian vanhin craft beer -panimo. Pale Ale on kirkasta hunajanväristä ja se tuoksuu vienosti hedelmiltä ja puulle. Maku on pehmeä, mukavasti humalaisuutta, sitruunaisuus on lempeää. Sellaista kunnon apaa on. Jälkimaussa on vielä pala puuta. 0,5 l, 5,3 %, 4/5
Euroopan helleaallosta taisi osua vähän Tibunjiinkin, kun sääpalveujen tietojen mukaan 34 astetta olisi ollut. Oma toiminta rajoittui uimiseen, rantaan ja terassiin. Illansuussa pilvi vähän armahti ja pystyi yhden oluenkin blogittamaaan. Kroatilainen panimo on sekoittanut pohja- ja pintahiivaoluita. Väri on kupari, vaahto valkea, tuoksu makea hedelmä. Maku on hitusen makeaa, lievää humalaa, vähän mineraaleja, etäisesti niin kuin vissyä, sopii helteeseen. Enemmän on alea kuin lageria, jälkimaku on mukavasti enemmän humalainen. 0,5 l, 4,5 %, 4/5
Tribunjin Konsumin hyllyltä löytyi ennenmaistamatonta zagrebilaista ipaa. Väri on kuparia, vaahto valkoista ja reilua. Tuoksussa on mallasta ja mäntyä. Maku on humalainen ja todella pehmeä, ensin luulin makeaksi, mutta ei se sitä ole vaan hedelmäistä havuhumalaa. Ei täysin sovellu majoituksen helteiselle terassille. 330 ml, 6,0 %, 4/5
Tallinnan tuliainen on tartolaista todella komean oranssia hapanolutta. Tuoksu on reilusti makea ja mangoinen, vähän pelottavan paljon. Vaahtoa ei synny. Olut on paksua. Maku ei olekaan kovin makea, vaan mukavasti happamahko. Maku on eniten mangoa, ehkä mukana on jotain raikkampiakin vähän kirpeämpiä hedelmiä, etiketti mainitsee nektariinin ja guavan. Kyllä tästä on pakko tykätä. 0,33 l, 5,5 %, 4/5
Nimipäivälahjojen erikoisin olut on skotlantilaisen panimon ehkä Turkinpippuri-karkista vaikutteita saanut sour. Väritys on vaaleanruskean ja punaisen ruma sekoitus, vaahtoa oli vähän. Tuoksussa on salmiakkia ja vadelmaa, joka etiketissä luntatessa paljastuu mansikaksi. Suutuntuma on aika paksu. Salmiakkia on ehkä suomalaiseen makuun varovasti, jostain mallaskin onnistuu uimaan makuun mukaan. Jälkimaussa on marjaisuutta ja vieno kerros salmiakkia. Erikoinen on Skotlannin panimon sour, ihan tasapainoinen salmiakkiolueksi, mutta Kapen sanoin mieluummin överit kuin vajarit. 440 ml, 6,0 %, 3/5
Juhannusaatonaattona kävin Lohjalla panimokaupassa ostamassa tuliaisia, yhden ostin tuplana, joten saunan päälle maistelin kirkkaansameaa kultaa, jonka päällä oli pitsikerros. Tuoksu on trooppista hedelmää, houkuttelevaa. Maku on aluksi samalla linjalla, mutta lopuksi tunnelma vaihtuu vähän mäntyisempään tai ruohoisempaan. Kokonaisuus on pehmeä, täyteläinen ja raikaskin, pieni puumaisuus lopussa tuo ryhtiä tai toisaalta ei. Pappakin tykkää. 0,33 l, 6,5 %, 4/5
Juhannuspäivän juhlintaan sopi perinteinen sahti, tällä kertaa naantalilaisena versiona. Sitä ei tarvinnut säilyttää kylmässä, mikä on perinteiselle sahdille tyypillistä. Väritys on nimenmukaisesti tummaa suklaata, ei vaahtoa. Tuoksussa löytyy makea mallasta reippaasti, vähän banaaniakin. Täyteläinen olut muistuttaa että jotain tällaista on nautittu päivittäin Hämeen linnassa litratolkulla palkaksi joskus hämärällä keskiajalla. Katajaisuus on vähän piilossa, enemmän on maltaan makeutta. Jälkimaku on vähän jopa hapan. Alkoholit pysyy piilossa, kuten sahdissa on tapana. Makeaa on sen verran että lasi tuntuu tahmealta. Muistelen että joku sukulainen Tuuloksesta olisi sanonut että kunnon sahti menee jalkoihin. 330 ml, 9,0 %, 4/5
Kävin Katinalan lihakaupassa ostoksilla ja siellähän oli kylmähyllyssä paikallisia oluita, nappasin maisteluun delfiinirakkautta, uusiseelantilaista pale alea. Väri on kultaista ja kirkasta, vaahto käväisi valkoisena jättäen vähän haikuja itsestään. Tuoksussa on hedelmää, tupakkaa ja katkeroa. Maku on humalainen, vähän kuivahko, hedelmät ja humalien katkero on tasapainossa. Jälkimaku on miellyttävästi mäntypuinen. Kevyttä mutta makuisaa. Etiketissä mainitaan humalina olevan teiheke, southern cross ja wai-iti. 440 ml, 5,3 %, 4/5
Nimipäivä on sen verran suuri juhla että sitä pitää juhlia ehkä pari viikkoa ainakin lahjanantajien mielestä. Pohjoisen munkin Leedsistä tullut ipa kuohusi tölkin avauksen jälkeen holtittomasti aika paljon olutta terassille. Tuoksu on ehkä siksi aika maltainen, lasista nuuhkittaessa todella humalainen ja sitrusmainenkin. Väri on kultainen, hitusen sameutta. Maku on kuivahkon havupuinen, jotenkin kehittelen mukaan makeutta. Vähän greippsitruunaa ja märkää mäntyä, onhan ne sopivasti yhdistelty, sanotaan että kunnollinen perus-ipa. Kivasti on katkeroa jälkimaussa. 440 ml, 6,5 %, 5/5
Tallinnan Sipistä ostin zagrebilaista tripla-ipaa, jossa humalina on uusiseelantilaiset humalat. Väri on vähän utuista oranssista pihkaa, vaahto on valkoista pitsiä. Tuoksu on makean maltaista tropiikin hedelmää, vähän pullaakin. Maku on lämmintä mallasta ja tuhti kattaus trooppista kypsää katkerointia, hedelmäisyyttä ja kyllä tuo alkoholikin pääsee esittelemään itseään. Aika täyttävä ja paksu kokonaisuus. Jälkimaku on yrttinen, jälkipolte oikeastaan on aika pitkä. Kokonaisuus on tuhti ja pysäyttävä, nautiskelua riittää pitkään. Puutarhaolut tosiaan. IBU 40, 440 ml, 5/5
Tallinnalaisen panimon myymälästä ostin oluen, jolla ehkä on jotain tekemistä Telliskivessä majailevan mukavan olutbaarin kanssa, en ole yhteyttä selvittänyt. Olut näyttää kaataessa vähän taipuvan jopa vihreäksi, lasissa se on turvallisesti oranssia. Vaahto on valkoinen. Hirviösammakon tuoksussa on paljon humalaa, vähän makeaakin. Maku on tasaisen humalainen. Jälkimaku on humalainen, jopa vähän mausteinen. Humalaisuus on havuista ja miellyttävän voimakasta. 44 cl, 8 %, 5/5
S-marketin oman brändin mukainen olut on jäänyt maistelematta, nyt sain sen naapurilta nurmikonleikkauksen vastalahjaksi. Väritys on tummaa oranssia, vaahto on valkoista ja katoavaista, jotain häivettä kyllä jää. Tuoksussa on mallasta ja jotain hedelmää, ehkä hunajaakin. Ensihörppy on vähän sekava, missä humalat. Pientä humalaa on jälkimaussa. Kokonaisuus on sellainen kuin etikettikin kertoo, eli vähän halvanoloinen. Aika ohut kuva jää, vaikka jälkimauksi kertyy lopulta pientä katkeroa. 500 ml, 4,7 %, 2/5
Ihan piti mennä googlettamaan että mitä tämä smoothie sourin nimi tarkoittaa ja Google vastasi: IJBOL is an internet slang acronym that stands for "I just burst out laughing." Pohjaan palaneen marjapuuron värinen olut sisältää banaania, karamellia ja mustikkaa. Rakenne on smoothiemainen. Tuoksussa on karamellia ja banaania. Makukin on smoothie, vähän hapan tai tymäkkä aamupalaksi. Ensin maistuu etiketissä luvatut, sitten häntä on vähän ongelmallisempi, alkoholiko sieltä pukkaa, jotenkin karvasta. Hörppiessä ajattelen että loppuispa jo. Yritän ymmärtää ideaa. Ostin tölkillisen Tallinnan Sipistä. 0,44 l, 5,2 %, 1/5
Tallinnan Sipin matkamuisto päätti työviikon grillivalmisteluihin. Väri on samean keltaista ja vaahto heikohkoa valkoista. Etiketti jatkaa Pühasten hyvällä tyylillä. Tuoksussa on hunajamelonia ja vähän kuivempaa sitruunaa. Maku alkaa humalaisuudella, joka voimistuu hörpyn jälkeen. Raikasta, no onhan tässä valkoviinihumalointiakin, hedelmäinen on, vähän sitruunankuorta on mukana. Maku on oikeastaan pehmeän sitruunainen. 0,33 l, 7,5 %, 5/5
Tämän tölkillisen ostin Stadin panimobaarin tarjouksesta, jonkinlaisesta poistomyynnistä. Tarkemmin etikettiä luettuani huomasin että olut onkin uusikaupunkilaista, no samaa konsernia ovat nykyään Stadin panimon kanssa. Amerikkalainen tuplapukki on ennenmaistamaton oluttyyli. Väri on oranssia ja sameaa kultaa, vaahto on paksu ja kirkkaan valkoinen. Tuoksussa on sitrusta ja mallasta. Ensihörppy sanoo että onpas makeaa, toistot kumoavat ainakin liiallisen makeuden. Oluen nautin ruohonleikkausurakan jälkeiseen janoon, ja kyllä toimi tarkoitukseen täydellisesti. Humalia on reilusti, ne kivasti kipristelevät poskia. Jälkimakuna jää lämpöä, humalointia ja on siinä alkoholiakin vähän. Osuu ja uppoaa. 0,44 l, 8,0 %, 5/5
Kalamajan kävelykierroksen tankkauspisteen alakerran myymälästä ostin geippiolutta. Tuoksussa on vehnää ja vähän hedelmää. Maku on greippinen, ei oikein muuta. No rapsakkaahan tämä on. Kyllä greippiä on vielä jälkimaussakin, mutta jotenkin kokonaisuus on kapea. 44 cl, 3,5 %, 3/5
Suvilahden panimon myymäläkopista ostin pari olutta. Ensimmäinen oli vaalea lager, jota ei taida saada kutsua kölschiksi. Vaahto on houkutteleva, valkoinen ja kestävä. Vähän samean kultaisen oluen tuoksu on aika makea ja vähän hedelmäinen. Oluessa on paljon kuplintaa, silti se ei ole erityisen kuplivaa. Helposti tulee maltaista olutta kulauteltua, onhan tässä paljon makua. Olut livahtaa nieluun ilman suuria ponnisteluja. Jälkimaussa on vähän humalia, kivaa kirpeyttä kuitenkin. 0,44 l, 4,5 %, 4/5
Stadin panimobaari tarjosi varjoa ja hanavalikoimasta valitsin belgityylistä vehnäolutta. Tuoksu on vaimea, väri on haalean keltainen, vaahtoa ei synny. Maku on aika mieto, heikosti sitruunaa, ei hiilihappoa. Korianteria voi vähän löytää. Raikasta on kyllä, jälkimakuun jää vähän sitrusta ja korianteria. Kesäterassilla tätä saa juotua useammankin. 0,4 l, 5,0 %, 3/5
Tallink MegaStarin myymälästä muistin tällä kertaa napata paperipäällysteisiä oluita maisteltavaksi. Baltti-ale oli kirkasta ja komeasti valkoisella kuohuvaa saksalaista olutta. Vaahto kyllä katosi aika nopeasti. Belgityylinen olut tuoksuu makeahkolle ja vähän hedelmäisille. Maku on miedosti mausteinen, jälkimakuun jää kivasti kuivuutta. On kyllä hyvää. 0,33 l, 7,5 %, 5/5
Telliskiven Sip-myymälässä silmään osui kalamajalaisen kiertolaispanimon kärpässieni-etiketti. Kopli-kadulla olevaa panimoa en bongannut Kalamaja-vierailullani, muutenkin Purtse-taproom näytti olevan kiinni ja Vaatia en edes oikeastaan edes löytänyt. Tölkillisen sisällä oli vahvan oranssia ja komeasti vaahtoavaa alea. Tuoksussa on puuta ja sitrusta ja vähän multaa. Ensihörpyssä on paljon hiilihappoa, maku jää rapsakan raikkauden taakse. Maussa on sitruunaa ja greippiä raikkaalla kulmalla. Hyväähän tämä on, parempaa olisi helteellä, vähän kuitenkin sellaista perus-apaa. IBU 29, 440 ml, 4,9 %, 4/5
Duvel-ystävän mieleinen pullollinen sisälsi vähän ruskeaan taittuvaa meripihkaista vaalealla kuohuvaa belgialaista alea. Tuoksuu hedelmäiseltä pullahiivalta. Ensihörppäys palauttaa makuna vähän banaania, vehnää, makeutta ja aavistuksen alkoholia. Ei ole nopeaa juotavaa, makeus, alkoholi ja vehnäisyys antavat jotain poretta, jälkimaussa makeutta ja hippu humalaisuutta, sekä ovelaa kirpeyttä. Ostin oluen Telliskiven Sipistä, bbe 06/11/2026. 33 cl, 10,5 %, 4/5
Meksikotyylinen lager, vähän alkoi arveluttaa että mitäs suosikkipanimoni on nyt mennyt tekemään. Väri on kirkkaan keltainen ja vaahto on heikohko. Tuoksu on reippaasti sitruunainen tai siis limemäinen. Maku sisältää myös limeä, raikkautta ja keveyttä. Makeus on maltillista. Jälkimauksi jää kevyttä kirpeyttä. Paras juomani meksiko-olut onkin virolainen. Aika näppärä terassiolut olisi tämä, vaikka perjantai-ilta kääntyikin yllättäen sateiseksi. Etiketti kuvaa olutta hyvin. 0,33 l, 4,5 %, 4/5
Balti Jaamin Humalakoda-ravintolan terassi kutsui lounaalle, ruokajuomaksi valitsin tarjoilijan suosituksesta vehnä-ipaa. Kultainen sameus kruunautuu tiiviillä valkoisella vaahdolla. Tuoksu on raikas ja jotenkin tuore. Maku on pehmeä, voimakas mutta mieto, vehnäinen ja hitusen humalanpotkua, vähän eukalyptusta jälkimaussa. Auringonpaiste antaa luvan nauttia ja olut tukee sitä. 0,5 6,5 %, 5/5
Kalamaja-päiväkävelyn taukopaikka sattui osumaan tallinnalaiseen panimoon. Sieltä valitsin hanarivistöstä hapanta luumuolutta. Väri on melko kirkas hunaja, vaahtoa ei synny. Tuoksu on etäisesti hedelmäinen ja hapan. Maku on hapan, happamuus laimenee uusintahörpyillä. Oikeastaan maistuu raikkaalta, luumu ei maistu erityisen kovasti tai se on sellaista hapanta myös. 0,4 l, 5,6 %, 4/5
Tallinnan Kopli-kadun St Vitus -baarin hanavalikoimasta valitsin talon omaa vehnäolutta. Samean oranssia olutta vaalealla vaahdolla, joka tuottaa hiivaista tuoksua. Maku on vehnäistä tai vähän pullaista, sitrusta ja makeutta. Sitrus kääntyy vähitellen banaaniksi. 0,5 l, 5,0 %, 4/5
Villajoyosan kauppahallin viinikaupan tiskiltä ostin tämä alicantelaisen matkamuiston. Tupla-ipan väritys on kuparinen ja vaahto on valkea ja aika tiivis, mutta se katoaa jättäen mukavan jäljen lasin reunaan. Tuoksu saa aikaan sellaisen impulssien aivoihin että nyt on hyvää luvassa. Tuoksussa on humalia, mäntyä ja hedelmiä. Maku on mukavasti makeutta, sitten hedelmiä: sitruunaa hellästi, vähän ananasta ja greippiä. Sitten lopuksi kuivahkoa katkeruutta, ihan vähän puumaisuutta, mutta juuri sopivasti. Etiketissä on kivaa taidetta. Jälkimaku on vähän kuivattava. Kokonaisuus on aika täydellinen. Alkoholi on piilotettu. 33 cl, 8,7 %, 5/5
Helsingin Fleminginkatu Castro Cafe Kallion jääkaapista valitsin aperatiiviksi hailuotolaisen luomuoluen. Väri on punertava ja vaahto on heikko. Tuoksu on hitusen makea. Maku on enemmän katkeroa. Aika paljon hiilihappoa, se jotenkin kirpistää makua. Leipää ja mallasta on. 0,33 l, 5,1 %, 3/5
Terassin öljyämisen jälkeen teki mieli olutta. Olutkellarin kätköistä löytyi coloradolaista ipaa. Olut on tasaisen kultaista ja vaahto on valkoista. Tuoksu on hedelmäinen, appelsiinia, makeaa. Maku on havuinen, kuivahko, appelsiini on muuttunut greipiksi ja sitruunaksi. Mäntymehun jälkimaku on kuivan humalainen. 44 cl, 6,5 %, 4/5
Viikin matkamuisto-ipan nautin vappuviikonlopun shortsikelissä takaterassilla. Kirkkaan kultainen olut kuohuaa pikaisesti tiiviillä ja valkoisella vaahdolla. Tuoksu on yrttisen rapsakkaa, humalainen. Maku on mäntypuinen, oikein kuivaa, mielessäni kuulen kuivan mäntyhalon rasahtavan halki kirveen iskusta. Jälkimaku on kuiva, greippinen ja vähän lääkemäinen. Onpahan oikein hyvää. 440 ml. 7 %, 5/5
Vapunaaton olueksi tarkan harkinnan jälkeen valitsin viikinreissun tuliaisen. Viikin jääkaappien edessä paikalla ollut asiantuntija sanoi tätä buustatuksi versioksi alkuperäisestä, uskoin heti ja nappasin tölkillisen ostoskoriini. Marjapuuronvärinen olut kuohuaa pinkillä, tuoksu on voimakkaan ja raikkaan marjainen. Näkymä on kyllä aika pelottavaa tummaa vispipuuroa. Maku on jännä, ensin sitä mustaherukan marjaisuutta ja sitten sitä jonneteimuista, Supersalmiakkia, tai en kyllä itsekkään muista, mutta salmiakkia kuitenkin. Makea ja kirpeä yhtaikaa, ehkä doubleboosted versio jossa olisi tripla lakritsaa ja vähän vähemmän mustaherukkaa miellyttäsi enemmän. Yksi tällainen illassa riittää varmasti. 35P, 440 ml, 6 %, 3/5
Käväisin Viikissä panimolla ja uskomatonta kyllä join siellä kahvia, en suosittele. Sen verran järjissäni olin että jääkaapeista nappasin kuitenkin pari matkamuistoa. Väärinpäin tarkoituksella liimattu ice cream stoutin etiketti kertoo että sisällä on jotain jäätelötyyppistä olutta. Lasiin kaatuukin jähmeää tavaraa, josta ruskeaa vaahtoa on enemmistö. Oluen väri sekava ruskea. Tuoksu on kahvia ja suklaata. Maku on jälkiruoaksi sopivaa, suklaata, kahvia ja jäätelöä. Vaahto on jäykkää, makeutta on juomassa riittävästi. Nam, tällaista jälkiruokaa voi nauttia välipalaksikin. 0,44 l, 6 %, 5/5
Ruotsalainen black ipa on hennosti punertavaa ruskeanmustaa, mukavasti beigellä vaahtoavaa paahteelle ja humalalle tuoksuvaa olutta. Paahteisuutta täynnä olevan kapean tölkillisen ostin Hämeensaaren Citymarketista. Jälkimaku on humalaista katkeruutta. On kyllä onnistunut yhdistelmä ipaa ja portteria, jälkimmäistä on ehkä enemmän. Vähän liian pieni pakkauskoko kertoo että on hyvää. 33 cl, 7,5 %, 4/5
Hämeensaaren Citymarketin olutvalikoima taas ilahdutti, valtava määrä oluita. Unkarin vaalituloksen innoittamana valitsin budapestilaisen lagerin, se on vähän sameaa kultaa, vaahto valkeaa. Tuoksu on viljainen. Maku on perinteisen ohrapirtelömäinen, vähän sopivaa ruohoista humalaa. Täyteläisyyttä on, mutta silti helposti valuu nieluun. Kiva humalaisuus antaa jälkimakua mukavasti. 440 ml, 4,9 %, 4/5
Oman työpaikan antimia löytyi vielä olutkellarista. Ruskea portteri kuohui komeasti samettisena, vähän jäi vielä hörpintäänkin viiksenmuodostusta. Tuoksu on maltainen, ministi mausteinen. Maku on pehmeä ja paahteinen, ensihörppy lupaa, mutta ei ihan vielä itse lunasta itse lupauksiaan. Kyllä on pehmeää ja vaivatonta, jotain pientä maustetta on jälkimaussa. Etiketissä lupaillaan lakritsaa, kai sitä vähän voi mausta löytää. Jos tämä tulisi työpaikan myymälään myyntiin, kyllä ostelisin. 0,33 l, 6,5 %, 4/5
Lohjalta ostin erilaisia oluita ja tämä belgi-ale oli jäänyt olutkellarin takahyllylle, josta sen sitten nappasin takaterassin aurinkoon. Aurinko meni heti pilveen, mutta olut ei. Väri on ruskeaa kultaa, katoava vaahto oli valkeaa. Tuoksu on voimakas, hiivainen ja kypsiä hedelmiä, makeaa mallasta. Ensihörppy on yhtaikaa ohutta ja täyttävää. Belgitunnelma on vahva, appelsiininkuorta ei ole vaikea tunnistaa. Alkoholi lämmittää, alun ohuus ja terävyys jää vahvan maltaan ja hedelmien takia unholaan. Sitten kun lopuksi jää vähän hapanta sitruunaa jälkimauksi, niin aika vaikea on tätä pisteyttää, miten tämä nyt ottaa. No nyt se aurinkokin alkoi taas paistaa. 0,33 l, 12 %, 4/5
Arkadian Alkosta nappasin yhden amerikkalaisen tai tarkemmin floridalaisen kultaisen, vähän samean tupla-ipan. Vaahto on kirkkaan valkoista. Tuoksu on hedelmäinen, pienellä humalapotkulla. Maku on hörpyn alkuosassa hedelmäinen, persikkaa ja sitten reippaasti greippiä. Jälkimaku on humalainen ja vähän alkoholikin. Maut kaipaisivat täydennykseksi vähän mallasta, humalat ovat aika teräviä. Kurkkuun jää todella lämmin tunnelma hörpyn jälkeen. Taitaa olla vähän liian tuhtia. 355 ml, 9,0 %, 3/5
Villajoyosan kauppahallista löytyi lopulta jotain erikoisempaa olutta Espanjan matkamuistoksi. Lähistöllä oleva panimo oli laittanut oluensa etikettiin värikkäitä taloja, kuten Villajoyosassakin oli. Välimeri-lagerin väritys on kupariin taipuva, vaahto katosi nopeasti. Tuoksu on mallas-hiiva-humala-valkoviini. Ensihörppy kertoo että voimakkaanoloista tai siis runsasmakuista. Aika hapanta ja vähän hiivaista, jotenkin vähän viinimäistäkin. Täyttää erikoisolut-kriteerit. 33 cl, 5 %, 4/5
Tällä kertaa viimeinen Lepaan tuliainen on pils. Ehkä on liioittelua että pitää jäävätä itsensä, kun Lepaan viinitilan toiminnot integroidaan oman työpaikan toimintoihin. No onneksi omat hommat ei erityisesti pääse sotkemaan panimotoimintaa, joten ehkä odottelen uusia lepaalaisia ihan blogitusmielesssä. Pils on ihan kivan kultaista lievällä sameudella, vaahto on reilu ja valkoinen. Tuoksu on yllättävän hedelmäinen. Maku on vähän kevyt, yllättävät hedelmät on estraadilla edelleen. Katkeria humalia on säästelty, vähän ison hörpyn jälkeen poskissa tuntuu rapsakkuutta. Terassiolut saunan päälle, ihan ok, kesäterassilla isommasta tuopista toimisi paremmin. 0,33 l, 5,5 %, 3/5
Alkosta ostamani kuopiolainen tupla-ipa on kaadettaessa kirkkaan keltaista, näytti vähän jopa vihreään taittuvalta. Vaahto on valkoista. Tuoksu on persikkainen ja taustalla väijyy humalan katkeroa. Maku on hedelmäinen, humalat esiintyvät jälkimaussa melko ponnekkaasti terävinä, kutittelevat sopivasti kitalakea. Paksun oloista juomaa voi sanoa pehmeäksi, greippiä on jälkimaun humalien paahteessa myös. 440 ml, 8,4 %, 5/5
Olvi toimitti taas näytteitä ulko-ovelle, repusta löytyi uutuus: iisalmelainen versio hämyisten brittipubien klassikko-oluesta, kuten etiketissä todetaan. Vaahto on paksu valkoinen kerros, joka vähitellen melkein katoaa. Oluen väri on kuparisen punertavaa, melko kirkasta. Tuoksussa on vienosti mallasta ja vielä miedommin humalia. Ensihörpyllä maistan tupakkaa, ei kuitenkaan sellaista entisten aikojen tuopin pohjalle tumpattua, vaan etäisesti jostain kaukaa leijuvaa. Oudosti, ehkä lasivalinnasta johtuen, saan jotenkin hienostuneen vaikutelman, vaikka se ei ole etiketin perusteella tarkoitus. Aika helppo kokonaisuus ja ihan miellyttävä, lopussa mukavaa katkeroakin ihan sopivasti, pehmeää ja vähän makeaakin ja kuivahtaneita hedelmiä. Joku Chelsea-ManC-ottelua hämyisän pubin screeniltä katsova brittikin varmasti tilaisi toisenkin. 0,5 l, 5,0 %, 4/5
Kuparinen espanjalaislager kuohuaa aurinkoterassilla valkoisella vaahdolla. Tuoksu on hennosti maltainen. Maku on suoraviivainen, mutta pehmeä, maltainen, miellyttävä. Ei ole kikkailtu, vaan on ihan mukavasti makua, jälkimaussa myös humalointia. 33 cl, 6,2 %, 4/5
Pääsiäissunnuntain iltapäivän espanjalaisen ja kuparisen terassioluen vaahto katoaa nopeasti. Vahvempi helles löytyi La Vila Joiosan Sparista liimattuna toiseen samanlaiseen tölkilliseen, ei ollut turhia kartonkeja monipakkauksessa. Tuoksu on maltainen, maku samoin. Maussa on paahteisuutta, ehkä sellaista paahtoleipää mieluummin. Miellyttävää tämä on, ilmankos tämä oli kaupan viimeinen monipakkaus. Jälkimaku on vähän karamellinen. 25 ml, 6,5 %, 4/5
Lähi-Sparin oluthyllyn espanjalaisoluiden joukosta valitsin iltapäiväolueksi andalusialaista pilssiä. Väri on kirkas kulta ja vaahto valkeaa. Tuoksu on heikko ja niin on makukin laihaa. Sopii parhaiten helteeseen tai aurinkoterassille. Mallas maistuu vähän ja on mukana hitusen katkeroakin, kai tämä on sitten pilsneriä. Jälkimaku nostaa mielikuvaa ja pisteitä. 330 ml, 4,8 %, 3/5
Rantabulevardin koluamisen jälkeen kipusimme takaisin omalle terassille. Kotimatkalla lähileipomon olutvalikoimasta valitsin litran lasipullollisen lageria. Madridilainen olut on kirkasta kultaa ja valkoista vaahtoa. Tuoksu on heikohkon maltaista. Maku on aika ohut ja löysä. 100 cl, 4,8 %, 2/5
