Napolilaisessa supermarketissa sorruin matkamuisto-osastolla taas erehdyksessä tanskalaiseen lageriin. Aiemmin saman virheen tein oluen pikkuveljen kanssa Roomassa. Kadulla kun näin parilla napolilaisella kädessään tällaisen, niin virhe oli mielikuvatasolla valmisteltu toteutettavaksi. Tuoksu on kuitenkin mukavan maltainen ja vähän makean hedelmäinen. Maku on voimakas, alkoholi tuo pientä poltetta jälkimakuun. Makeutta löytyy ja vähän katkeruuttakin, viinalageriksi ihan ok. 33 cl, 10 %, 3/5
Tartolainen vahva tumma stoutti on mustaa. Hyvinvoinnin värien tuoksussa on etäisesti vadelmaa ja vähän maitosuklaata. Maku on samalla linjalla, vadelmaa on enemmän. Alkoholi jotenkin raikastaa kokonaisuutta. Menee vähän likööritunnelmaan tämä. Hörpyn alkuosa on joka kerta miellyttävä suklaa tai toffee, loppuosa on vahva ja väkevä. Ostin oluen Tarton Gambrinuksesta. 0,33 l, 12,4 %, 4/5
Värikkään tölkillisen sisältö on läpikuultamatonta oranssia ja se vaahtoaa pienikuplaisena ja valkoisena. Tuoksuu yrteiltä, humalilta ja hedelmiltä. Maku on trooppisen hedelmäistä, makeus ja humalat on onnistuneesti tasoissa. Kokonaisuus on pehmeä, mutta jotenkin ohut tai ehkä mieluummin terävähkö tai kai tätä voi myös sanoa raikkaaksi. Oluen ostin Goodmanin S-marketista. Kyllä tätä pitää maistella uudelleen. 500 ml, 6,0 %, 3/5
Italialainen apa on tummaa kultaa ja se vaahtoaa rikkaanoloisesti. Sillä palkitsen itseni kesän ensimmäisestä ruohonleikkauksesta. Tuoksu on humalainen ja raikkaan appelsiininen. Maku on vähän enemmän humalien värittämä, enemmän katkeruutta, mutta kyllä mukana on edelleen lempeää sitrushedelmää. Miellyttävä tunne jää mieleen, kun tätä hörppii. 330 ml, 5,0 %, 4/5
Sateista keskiviikkoiltaa päätin piristää kotimaisella lagerills. Motuekalla humaloitu lahtelainen olut on vähän harmaaseen taipuva keltaisuus ja se tuoksuu simalta. Ensihörppy kertoo että jääkaappikylmyys ei sovi tälle oluelle, maku on aika ohut ja hiilihappoinen. Sitruunaa on vähän maussa, lopussa pientä kuivuutta ja ihan loppukaneettina pullaa. Piristäähän tämäkin sadekelillä, parempi soveltuvuus olisi varmaan kesähelteillä. 33 cl, 5,2 %, 2/5
Napolin lähettyviltä kotoisin olevan ruskean ipan ostin napolilaisesta baarista. Tuoksuu hedelmiltä ja makealta. Mallasta on. Maku lupailee vähän enemmän katkeruutta, mutta lempeät sitruunat ja makeat hedelmät hallitsevat. Jälkimaku on enemmän katkera, mutta lievää on tykitys, pientä puukalikkaa on jälkikaiussa. Ihan mukava kesänodotukseen sopiva olut soljuu kyllä nielusta alas ilman kitkaa. 33 cl, 6 %, 4/5
Matkamuisto napolilaisesta supermarketista on kultainen ja vähän samea. Witbieriin vaahtoa syntyy vähän. Tuoksu on makean kukkainen. Maku on erilainen, sitruunaa vähän, kukkia edelleen löytyy ja taustalla on jonkinlainen erikoismaku. Olisiko etiketissä mainittu speltti syynä pehmeään erikoismakuun. Vieno hiiva väijyy taustalla. Kesä ei ole vielä saapunut, tämä sopisi sinne paremmin. Ihan hyväähän tämä on. 0,50 l, 5,6 %, 4/5
Kirkkaan kultainen keravalainen lager tuoksuu voimakkaasti tropiikin makeille hedelmille. Jos pitäisi sokkona arvata että mitä juomaa on, niin en olutta kyllä arvaisi. Tuoksun makeus katoaa maistelussa, persikka maistuu ja etiketti sivistää että makua tuo myös litsimehu. Litsimehuksi vähän outoa, olueksi liian mehumaista, ehkä siiderihyllyn puolella olisi ihan hyvä aloittaa. 50 cl, 4,6 %, 2/5
Matkamuisto napolilaisesta baarista on syvän oranssia ja se vaahtoa reippaasti valkoisena tuuheana kerroksena. Tuoksu tuntuu belgityylisessä saisonissa sitruunaiselta, makealta ja vähän happamaltakin. Maku on sitruunainen, täyteläinen, vähän maltainen, voimakas ja etäisesti alkoholinen tai alkoholi tuntuu oikeastaan vasta kurkussa jälkimausssa. Appelsiinin kuori ei ole kitkerää vaan pehmeää. Suuhun jää mukava vähän puuduttava tunnelma. 33 cl, 9,0 %, 5/5
Tekstit
Kaikki kommentit
