Aparaaditehtaan Krabi X Gaffer -baari/pyöräkorjaamosta ei löytynyt oman panimon oluita, joten valitsin tutun tallinnalaisen panimon kirkkaan keltaista valkoisena kuohuavaa ipaa. Hedelmäistä tuoksua tropiikista, sopivasti houkuttaa maistamaan. Pehmeää on, hedelmäistä ja paksunoloista, ei liikaa hiilihappoa, mallasta maltillisesti. Kokonaisuus miellyttää. Pientä kalkkisuutta loppuun ilmestyy vai onko se kuivakkaa humalointia. 0,5 l, 6,5 %, 5/5
Olutkellarin perukoilta löytyi iso pullollinen viskitynnyrissä kypsytettyä mustaa olutta, joka kuohuaa hillitysti ruskeana. Tuoksu leijuu lakritsaisena ja maltaisena paahteena oluen kaatuessa raskaanoloisena lasilliseen. Maku on maltainen, väkevää lakritsaa ja viskiä, silti pehmeä ja samalla voimakas ja paahteinen. Jälkimaku lähestyy viskiä. Tuulisena lauantaina tällainen vahva ja tumma olut vakuuttaa ja lämmittää. 75 cl, 11,8 %, 5/5
Olvi lähetti pimeneviä iltoja varten tummempaa olutta. Portteri on pantu panimon vanhalla reseptillä. Väri taittuu valossa aika punaiseksi, mutta hämärämmässä sitä voi sanoa mustaksi. Vaahto on vähän kellertävää. Tuoksussa on mallasta ja lakritsaa. Maku on, no hyvä. Mausta löytyy paahdetta, maltaisuutta, makeutta minimissä, pehmeyttä ja lempeyttä, olisiko mukana lusikallinen kahviakin. Huomasin kauppareissulla että S-marketin hyllylläkin oli näitä, ei ole ollenkaan huono valinta ostoskärryn täytteeksi, jos haluaa helppoa portteria. 0,5 l, 6,5, 4/5
Vähän punertavaan taittava likaisenruskea viljandilainen savuolut kuohuaa kermanvärisenä. Savultahan se vähän tuoksahtaa, hitusen havua ja mallasta. Maku on maltainen ja savua on sopivasti, ei ala silmiä kirvelemään. Pehmeä ensimaku paljastuu vähitellen hiilihappoiseksi ja makeaksikin, täyttävää. Tätä sopii kyllä hörppiä, etiketti on komea. IBU28, 440 ml, 6,5 %, 4/5
Tommyknockerin hanasta löytyi väsyneen sedän neipaa. Väritys on kirkkaan ja samean keltainen, vaahto heikohko. Tuoksussa on sitruksia. Maku on hedelmäinen, sitruksia, raikkautta ja paljon pehmeyttä. Kävin lukaisemassa panimon oman kuvauksen oluesta ja siellä mainittiin viinimäisyys, se kolahti mieleeni painavasti, kevyttä valkoviinineipaa. Katkeruutta vähemmän, enemmän makuja, taustalta nousee pieni humalaisuus, helppo ja maistuva olut sopii terassinurkan auringonpaisteeseen. 0,4 l, 7,4 %, 5/5
Tartolainen vehnäolut on vaaleaa kuparia, vaahto on sitkeä ja valkoinen. Tuoksussa löytyy vehnäistä banaania. Maussa on osaset kohdillaan, kokonaisuus on raikas ja pehmeä. Jälkimaku ei muutu mitenkään, hitusen mausteita saattaa olla lisänä. Ehkä tämä on sellainen porttiteoriaa todistava olut, kun aloin ihmettelemän että eipäs ole tullut maisteltua vehnäoluita, pitää ottaa agendalle. 0,33 l, 5,0 %, 4/5
Tarton Gambrinuksen valikoimasta nappasin tallinnalaisen tripla-ipan. Väri on syvän keltaoranssi, vaahto on tiivis samettimatto. Tölkistä jo levisi kukkainen humalointi nenään. Tuoksu on pehmeän kukkainen. Makukin on sitä samaa kukkaniittyä, makuun lisääntyy pehmeää humalointia. Alkoholi ei kyllä prosenttien mukaisesti maistu. Tölkillisen lastenkirjan kuvituksen oloinen etiketti soveltuu petolliseen kokonaisuuteen, alkoholi maistuu vasta pienenä mausteisuutena jälkimaussa. Olut on tasapainoinen esitys, jossa kukkaisuus, makeus, kevyet humalat ja alkoholi antavat parastaan. 0,44 l, 10,5 %, 5/5
Suomalainen lager on kirkkaan kultaista, vaahto on pientä ja valkeaa. Tuoksu on makeaa maltaisuutta, etiketissä mainitaan katajanmarja, ehkä sitäkin on tuoksussa. Maultaan kokonaisuus on pehmeä, maltainen ja mitä nyt vielä, maltaisuus tuli jo mainittua. Ei tämä nyt ihan laihaa ole, mutta ehkä napsu humalointia lisää antaisi vähän enemmän ryhtiä. Etiketin ideoimana tämä sopi varmaan juhannusjuomaksi. Pieni katajanmarja lopulta pyörii hennosti jälkimaussa. EBU 20, 44 cl, 5,0 %, 3/5
Tartolainen stout on mustaa ja se vaahtoaa vähän. Tuoksu on voimakkaasti kahvinen ja kyllä sieltä kondensoidun maidon makeus erottuu. Maku on maitokahvinen tai pehmeän kahvinen. On vähän makeaa tai toisaalta ihan hiukan happamuuttakin sekoittuu joukkoon. Pehmeää, hiukan mallasta ja jotain marjojakin, ehkä kahvipapuja, miellyttää nautiskelijaa. Panimolla on paljon vahvoja ja hyviä tummia oluita, tämä osoittaa että miedompikin balttistoutti onnistuu. 0,33 l, 6%, 5/5
Tapaninpäivän terassihämyssä hämeenlinnalainen portteri näyttää mustalta ja vaahto vaalealta. Tuoksussa on lakritsaa ja paahdetta. Maku on lempeän paahteinen, vähän suklaata, mutta niin pehmeää. Maku tasapainoilee makean ja paahteisen välimaastossa, makeus häviää taiston, paahteisuus vie mukanaan pehmeään syleilyyn. Makua on paljon, ihan kuin lontoolaisen pubin hanasta, maku on kuin pumpulia, sillälailla kuvainnollisesti. 440 ml, 6,2 %, 5/5
Alkon hyllystä nappasin hollantilaisen tupla-ipan. Lasissa olut on sameaa ja kultaista. Vaahto on tiivistä ja valkoista. Tuoksu ei ole voimakas vaan sanotaan että viipyilevän hedelmäinen, sitruksia. Maku tuntuu makeahkoilta hedelmiltä havupedillä, makeus ja humalat aaltoilevat vuorotellen esiin. Kokonaisuus on voimakkaan täyteläinen. Etiketti sanoo että cascade-humalaa on käytetty seitsemällä eri tavalla ja onhan tässä humalaisuutta mukavan pehmeästi ja silti vähän rapealla tavalla, nieluun jää sellaista mukavaa poltetta, ikään kuin jotain maustetta. 440 ml, 8,5 %, 4/5
Synttärilahja ei viihtynyt kauaa olutkellarin perukoilla, kun lauantai-iltapäivä kaipasi rauhoittavaa nautintoa. Mecheleniläinen sinietikettinen tumma olut kaatui lasiin kuplien, vaahtoa muodostui toisen lasillisen pinnalle komeasti. Tuoksussa on makeaa mallasta, vähän toffeetakin. Makukin on makea, pieni kulaus tuntuu täyttävän koko bloggaajan, marjaisuutta on vähän. Maltaat on pehmeitä ja kokonaisuus kääntyy vähän viiniin. Maltaat on paahtuneet lempeästi, vähän lakritsia, hiilihapot poreilevat loppumaussa. Täydellinen lauantai-iltapäiväolut. 75 cl, 11,0 %, 5/5
Dos tescolotes -kaupasta Hakaniemestä ostin tietysti pari meksikolaista olutta. Vienna lager -tyyppinen olut on kirkkaan kuparista ja vähävaahtoista. Maku on aluksi maltainen. Pehmeyttä ja jotain löysyyttä, makeus tuntuu vienosti. On vähän erilainen kuin ajatus meksikolaisesta oluesta, mutta on tässä jotain meksikolaista. 355 ml, 4,0 %, 3/5
Tartolaisen panimon tuotantoa olen maistellut ahkerasti, ja viime tartonreissulla törmäsin vähän eri lailla nimettyyn ipaan. Olin kyllä aika varma että tämä nyt ainakin maisteltu, mutta eipäs ollutkaan. Sihauttaessa tulee selväksi että nyt kuohutaan. Valkoista vaahtoa riittää, olut on keltaista, vähän harmaata. Tuoksu on sitrusmainen. Maku on pehmeä, katsoiko hiilihapot kuohun kokonaan. On tästä humalan katkeruuttakin, mutta ei ainakaan liikaa. Lopputunnelmakin on pehmeä. Vaahtoa riittää uusintakaadoissa. Pilsipa tuli sanana mieleen, sitruunat ja ruohoisuus muodostavat piilevän katkeron kanssa pehmeän liittoutuman. 0,33 l, 5,0 %, 4/5
Olvin maistiaislähetyksen olut palkitsi pihatalkoiden uurastajaa. Väri on vaaleankeltainen ja vaahto tiukahkoa valkoisuutta. Tuoksussa on vapputunnelmaa, simaa ja sitruunaa. Maistuu alkuun miellyttävän humalaiselle. Sitruunaa, vähän greippiä, jotenkin tunnelmassa on tuoreutta ja raikkautta. Mukana tulleessa esitteessä sanotaan että humalina ovat uusiseelantilaiset superdelic, motueka ja nectaron. Onhan kokonaisuus mukavan pehmeä, raikas ja helppo. Lempeä jälkimaku muuntuu vähitellen rapsakaksi. Kyllähän nämä Olvin isot uudet tölkit on poikkeuksetta aika hyviä. 0,5 l, 6,0 %, 4/5
Kävin kesällä syömässä Tapiolan georgialisessa Megobaro-ravintolassa, jossa ruoka oli sen verran hyvää että innostuin viereisessä Ainoa-kauppakeskuksen K-supermarketissa ostamaan matkamuistoja. Sellaisen lager-version nautiskelin saunajuomaksi takaterassilla. Väri on kirkasta ja läpikuultavaa oranssia, vaahtoa oli vähän. Tuoksu on esterinen, hedelmäkarkkeja ja vähän kumia. Maku on hedelmäinen, humalia on taustalla, kokonaisuus on pehmeä. Kokonaisuuteen jää vähän liikaa nallekarkkeja, jälkimaku lämmittää. Erikoisolutta on. EBC 8, IBU 27, 0,44 l, 3/5
Katinalan lihakaupan hyllyltä plokkasin grillauksen kylkeen yhden lapualaisen pilsnerin. Olut on kirkkaan kuparista ja se vaahtoaa valkoisella reippaalla vaahdolla. Tuoksussa on mallasta ja humalaa. Maku on pehmeä, lempeä humalointi, mallas on makeaa, vähän hunajaistakin ja lopussa rapsahtaa mukavasti. 33 cl, 5,2 %, 4/5
Kuparinpunainen ipa ja sen vaahto on likaista ja tiivistä kuohuntaa lasissa, tuoksuu vahvasti maltaalle ja hedelmäisille humalille. Suutuntuma on todella pehmeä, makua on paljon kuten etiketissä luvattiin. Maistuu mallas, trooppiset kypsät hedelmät, makeutta, humalien poreilua, alkoholia, ei voi pyytää enempää. Jättimaku sanotaan etiketissäkin, se on totta. Humalat tuo loppuun vielä vähän eukalyptusta. 330 ml, 10,0 %, 5/5
