lauantai 22. helmikuuta 2020

Mallaskoski Nemesis No. 3 Barrel Aged Imperial Rye

Lauantai-iltapäivän rauhaa lisäsin seinäjokilaisella mustalla imperial ruis-stoutilla. Vaahtoa ei juuri syntynyt. Olutta on kypsytetty yhdeksän kuukautta konjakkitynnyreissä. Hiilihapot ovat varmaan siinä kadonneet kokonaan, olut tuntuu ensihörpyn jälkeen aika löysältä, kun se lipuu suusta nieluun. Ensinuuhkaisu viestittää makeutta ja mallasta, mämmiäkin. Hörppy maistuu voimakkaalta, punaviinimäiseltä, tuntuu liukkaalta, mutta öljymäiseltä. Parin hörpyn jälkeen alkaa paljastua jotain pehmeää konjakkia, alkoholia ja punaviiniäkin vaan on mukana ja niin on sitä lakritsaakin. Pikkukulaus kerrallaan tätä on lipiteltävä, sen verran on väkevää. Makeus tuntuu alussa olevan vähän liikaa, mutta alkoholipitoisuus vaatii tai kaipaa makeutta ja se tasoittaakin sitä sopivasti.Alkoholia taitaa olla vähän liikaa, ei meinaa iltapäivä riittää. Pullollisen ostin joskus Alkosta. 33 cl, 12,8 %, 4/5

perjantai 21. helmikuuta 2020

Omnipollo Pleroma Berry Blend Crème Brûlèe Sour

Omnipollon oluet eivät ole yksinkertaisia, eikä tämäkään sour ole poikkeus. Väri on tumman ruskea, pientä punerrusta olut saa valossa. Vaahtoa on vähän, mutta se on sellaista sitkeästi elävää. Tuoksu on marjainen, punaista viinimarjaa. Makupuolella on laitettu sitten hyrskyn myrskyn. Marjaisuus kääntyy makeammaksi, jälkimaussa on happamuutta ja vähän lakritsaa. Makeus on voimakasta, silti ei ätläkkää. Creme Bruleeta ei suoranaisesti löydy maussa tai se hukkuu tähän makea/hapan yhdistelmään. Hiilihappoisuus on aika reipasta, mutta sekin vaan jotenkin sopii. No ei tämä ole kyllä olutta, mutta Omnipollo on hulluudessaan saanut kehitettyä mielipuolisen ja silti kiinnostavan oluen. Joulupukki voinee maistella tätä myös itse. 33 cl, 6 %, 4/5

keskiviikko 19. helmikuuta 2020

Hailuodon Spezial IVA

Iso pullo hailuotolaista lageria hyppäsi ostoskoriin Rauman vanhan keskustan luomupuodista. Syvän oranssi olut kuohuaa isokuplaisesti ja reilusti. Tuoksu on makea ja maltainen. Maku on makeahko ja suussa olut tuntuu kuplivana. Maku tuntuu täyteläiseltä ja voimakkaalta, jotenkin aidolta, pientä liiallista makeutta. Iso pullollinen parantaa loppua kohti, vaikka onkin gluteenitonta. 3/4 litraa, 5,3 %, 3/5

lauantai 15. helmikuuta 2020

BrewDog OverWorks Dream Catcher

BrewDog-panimon oluet ovat sellaisia klassikoita, että niihin tarttuminen on aina jännittävää. Sitten kun panimo perustaa oman laitoksensa villihiivaolueille, niin blogistin suhtautuminen tuotokseen on kunnioittava. Etiketissä kerrotaan että oluen tyyli on Scottish sour ale ja sitä on maustettu mustaviinimarjoilla ja kahvilla, ja vielä kypsytetty punaviinitynnyreissä. Nyt taidetaan olla olutskenen ääripäässä. Olut on punertavaa ja sameaa. Tuoksussa on varmaankin villihiivaa, kotiviinikokeilut vuosikymmenten takaa pulpahtavat mieleen. Hapanta ja yrttistä, jotain kuplivaa viinipänikän pohjaa, voisi sanoa että on niin pahaa että se on oikeasti ihan hyvää. Maussa on myös jotain marjaisuutta. Pullollisen ostin Alkosta ja kyllä tämä kuitenkin oli ihan oluthyllyltä, ehkä pitäsi ajatella että tämä on viiniä, harvoin on näin ristiriitaisia ajatuksia tullut oluesta. 50 cl, 5,5 %, 3/5

perjantai 14. helmikuuta 2020

Zagovor - AF Brew - Pühaste Trinity In Black Imperial Stout

Aktiivisen perjantai-päivän kruunasi atk-opetuksen 35 vuotta Hämeenlinnassa -juhlinta ja sen älkeen mielestäni ansaitsin yhden kunnon oluen. Olut on moskovalaisen, pietarilaisen ja tartolaisen panimon yhteistyö. Tietysti tuloksena on täydellisen musta ja öljyinen olut. Vaahtoa ei jaksa syntyä.  Etiketti kertoo että kanelia on käytetty ja sen voi jo haistaa. Lisäksi tonkapapuja ja vaniljaa on käytetty maustamisessa. Alkoholin kyllä tuntee jälkimaussa. Suutuntuma on aika paahteinen, öljyisen ja tiiviin  makea, vaniljainen ja suklainen. Olut rauhoittaa koko kropan, ei ole kiirettä tämän kanssa. Raskasta kamaa.  IBU 50, 0,33 l, 12,5 %, 5/5 



keskiviikko 12. helmikuuta 2020

Axiom Blurricane New England IPA

Prahan BeerGeek-baarin matkamuistoja olikin vielä yksi tölkillinen olutkellarin kätköissä. Nappasin  NEIPAn saunaolueksi ja kaadoin sen lasiin. Väri on oranssi ja vaahto on kiinteä ja komea valkoinen tiivis rakennelma. Tuoksuu humalaiselta hedelmältä. Ensihörppy kertoo että trooppista hedelmää ja lempeää sitruunaa on enemmän kuin humalia. Ei ole vaikea juoda tätä. Tsekkiläinen NEIPA on ehkä liiankin helppoa. Aika nopeasti tulee kaipuu kesään, tämä olisi ihan omiaan kesäisellä terassilla. Jälkimaku muuttuu lämpimämmäksi, vähän kuivemmaksi. Kokonaisuus on tasapainoinen ja maku vaan paranee juodessa.  0,33 l, 6,5 %, 5/5

tiistai 11. helmikuuta 2020

Hiisi Nuri Brut IPA

Brut IPA on itselle aivan uusi olutlajike. Eikä sillä taida olla paria vuotta pidempää historiaa edes olemassa. Jyväskyläläispanimon kuiva-IPA on kaadettaessa lähes väritöntä, lasissa väriksi paljastuu sameankirkas keltainen. Vaahtoa ei ilmesty. Tuoksu on hedelmäinen, ehkä vähän ananasta. Ensimaku on hedelmäisen humalainen, raikasta greippiä. Suussa huomaa että humalointia on reilusti, ei kuitenkaan katkeruutta liikaa, kevyttä kuplintaa. Googlailut kertoivat että kyseessä voisi olla jonkinlainen shamppanja-IPA. Kyllä tämä voisi sellaisena skumppavaihtoehtona mennä. Maltaista makeutta ei ole. mieluummin yrttistä, ehkä jopa kanervaista metsää on tarjolla. Ihan pientä hiivaisuuttakin voi löytää mausta, no tosi pientä. Jotenkin koukuttava olut, pakko ottaa uudelleen maisteluun, olisi pitänyt kaataa shamppanjalasiin. 25 IBU, 10 EBC, 330 ml, 5,5 %, 3/5

perjantai 7. helmikuuta 2020

Lervig Nitro Latte

Viimeinen matkamuisto Prahan Beergeek-baarista, tarkoitus on vähän testata tumman oluen kykyä rauhoittaa mieltä. Norjalainen olut kaatuu lasiin aika ohuen oluisena, mutta lasissa olut on kyllä mustaa tai no vähän punertaa reunoista. Vaahto ei kauaa kestä. Tuoksu on selkeästi kahvilikööriä. Suussa olut tuntuu liukkaalta ja ohuelta, mutta makua on. Kahvilikööri tuoksuu vielä juodessakin. Maku on pehmeän maltainen, sopivan makea, kermakahvinen ja vähän laimennetun tuntuinen. Tuo laimennus ei kyllä stouttiin sovi. Etiketissä hippi repii silmiään, harvoin näistä olutetiketeistä tulee ahaa-elämyksiä. 500 ml, 6 %, 3/5

torstai 6. helmikuuta 2020

Mallaskoski Craft Pils

Mallaskosken panimo on uusinut oluiden etiketit kansainvälisempään suuntaan, iso teksti ja vähän huumoria takaetikettiin. Pilsneri on kirkasta ja asiallisen oranssia, nopeahko valkoinen vaahto lupaavat ihan hyvää. Tuoksussa on vähän metallia ja hedelmää. Suussa tuntuu paljon poreilua. Maussa on aluksi humalaa, mutta se jotenkin tasoittuu, maku pehmenee. Ihan asiallinen pilsneri, täytynee ostaa toinenkin. Makua on paksusti, silti kevyttä. Itse kyllä luen tuosta etiketistä aina että plis. EBU 50, 50 cl, 5,0 %, 4/5


tiistai 4. helmikuuta 2020

Morgondagens & Mikrofonbryggeriet Wizard Bats

Kahden ruotsalaispanimon yhteistyönä oli syntynyt Pien Olutkaupan kylmäkaappiin kapea tölkillinen Berliner Weissea. Olut kuplii sitruunasoodamaisesti, väri on lähellä ananasmehua, vähän keltaisempaa. Tuoksussa on makeita trooppisia hedelmiä. Maku on trooppisen hedelmäinen, makeus ei heti iskeydy esille. Aluksi olen maistavani karviaista, mutta tarkempi analysointi kääntää sen happamaksi ananakseksi. Etiketti kertoo että maussa olisi myös mangoa, passionhedelmää ja aprikoosia. En ryhdy väittelemään etiketin kanssa, maiskuttelen hetken ja totean että kyllä niitäkin on mukaan. Kokonaisuus on mukavasti hapan ja trooppisen makea. Ei helmikuulle, mutta heinäkuulle tämä kyllä olisi ihan huippujuoma. 330 ml, 4,5 %, 4/5

lauantai 1. helmikuuta 2020

Buxton / Omnipollo Yellow Belly Sundae

Joulupukin lahjapaketista löytyi melkoinen pommi. Buxton ja Omnipollo ovat yhteistyössä kehitelleet mustan keitoksen, tai jostain syystä olen näkeväni vähän violettiakin. Tuoksu on makean vaniljainen. Bourbon ei tuoksu. Pähkinävoin voi kuvitella myös aistivansa, kun sellaista tässä oluessa on mukana. Maku on paksu. Laktoosit jäävät lasin reunaa tahmaamaan, makeutta on reilusti. Olut pysäyttää nauttimaan, pitäisi käydä katsomassa grillin syttymistä, mutta jos vaan istuskelisi ja nauttisi hetken. Maistuu vaniljaa, tummaa suklaata, kypsyyttä, tummaa paahtunutta kahvia, pientä leirinuotion savuisuutta ja kyllä se pähkinävoi tuo omaa erikoisuutta. Alkoholikin tuntuu jossain taustalla, mutta olut on sen verran paksua että se ei juuri haittaa. Juhlavaa. 330 ml, 12 %, 5/5