Joulukalenterin jäämistöä on vielä olutkellarissa, sieltä tämä kirsikka-ale löysi itsensä lasista. Lasissa olut on haalean puolukkamehun kaltaista, kirsikkamehusta ei taida olla erityistä kokemusta. Vaahdosta sen verran että se katosi. Tuoksu on makeuteen viittaava. Maku on aika ohut, mutta marjainen ja hiilihappoinen. Etiketissä sanotaan että sour, mutta happamuutta ei ole oikein. 0,33 l, 4,3 %, 2/5
Pitkän tauon jälkeen https://maapallokokkaus.blogspot.com/ palasi tsekkiläisen ruoan kanssa, joten pultsikin valitsi tsekkiläistä lageria. Presidenttipelikin on juuri sopivasti kuumimmillaan. Tsekkiläinen presidentti on kauniin kultainen ja kirkas, vaahto on vaalea ja pitsittävä. Tuoksussa on paljon mallasta. Maku on puhdasta tsekkiläistä lageria, maltaan makuun yhdistyy voinmakua, pientä metallia. Pitkä loppuliuku on enemmän humalien katkeroittama. Alkoholi katoaa vahvaan mallasrunkoon. Olin kyllä varma että tämä herkku on blogitettu, mutta uusi suosikki löytyi sitten, kun olikin makeahkon presidentin ensimaisto. 500 ml, 6,0 %, 4/5
Olutkellarissani olen jonkun aikaa hekumoinut tätä New England double ipaa. Kapea tölkillinen kaatui työviikon päätteeksi lasiin kirkkaan oranssina. Samalla väri oli myös sameaa, miten se on edes mahdollista. Vaahto on melko täydellinen, tiivistä valkoista ja kestävää samettia. Tuoksussa on hedelmiä, sitruunan kirpeyttä ja makeutta ananaksesta sekä pientä mäntypuuta. Suutuntuma on pehmeä, vaahto vähän avittaa siinä. Maistuu tuoksun lupaamalta hedelmäisyydeltä, makeuttakin on muttei liikaa, humalat rapsahtelvat kielellä ja nielussa mukavasti. Hedelmäisyys ei ole ylikypsää, vaan juuri sopivaa, al dente. Naantalilaiset kyllä osaa. 330 ml, 8,0 %, 5/5
Sloe Gin Sour lienee jonkinlainen cocktail ja sen hengessä tähän virolaiseen olueseen on heitetty mukaan giniä ja oratuomen marjoja. Piti ihan sanakirjasta tutkailla että mitä on sloe. Olut on väriltään vaaleanpunaisen ja oranssin välimaastossa eli rumaa, vaahto on vähän pinkkiä. Tuoksu on hapan ja varmaankin oratuomimainen. Tunnelma ei ole oluttupamainen, mieluummin ehkä viinikerhomainen, vähän kermaista cocktailiakin. Maku on kuitenkin lopulta ihan ok, lievää happamuutta, marjaisuutta, ei alkuun uskoisi että tämähän on raikasta, mutta outoa on. Vähän huolestuttavaa on että alan pikkuhiljaa pitää tästä. 0,33 l, 4,5 %, 3/5
Salibandy ja sauna vaativat palautusjuomaksi lageria, virolaista märillä ja tuoreilla humalila maustettua olutta. Väri on hitusen sameaa kultaa ja vaahto on pikaista valkoista. Tuoksu on makeaa heinää. Makukin on samankaltaista, kuusista humalointia löytyy myös. Mukavasti kokonaisuus kutittelee makuhermoja, humalat vahvistuvat jälkimaussa. Lasi tyhjenee ripeästi maistellessa, eihän se voi olla mitenkään huono merkki. 330 ml, 5 %, 4/5
Tartolainen pale ale on kellertävää ja sameaa, vaahto on käväisee tiivinä valkoisena mattona lasin yläosassa. Tuoksuu troppisilta keltaisilta hedelmiltä. Mausta löytyy hedelmiä. Tunnelma on vähän lässähtänyt. Jälkimaussa on kyllä pientä humalojen potkua, mutta liian vähän. Maku jotenkin karkaa suusta, hiilihappoja on. Vähän tulee sellainen mehun ja vissyveden sekoitus mieleen, ei nyt ihan oikeasti ole sellaista, mutta minkäs sille mielikuvilleen voi. 0,33 l, 5,5 %, 3/5
Joulupukin säkistä olutkellariin lisäsin englantilaisen panimon viskitynnyreissä kypsytettyä lippulaiva-stouttia. Väri on musta ja vaahto on nopeahko beige. Tuoksussa on vaniljaa ja hitusen viskiä. Maku ei ole väkevää vaan aika pehmeää, maltaista makeutta. Viski on enemmän jälkipoltteessa, siinä on myös alkoholia. Miellyttävästi mukana on myös lämpimiä ja kypsiä hedelmiä. Kahvia ja suklaata maistuu viskin lisäksi, viski tuntuu kielellä, ihan kuin single malttia olisi oikeasti mukana. 375 ml, 13 %, 5/5
Alkon hyllyltä löytyi amerikkalaista neipaa. Väritys on hohtavan kuparinen, vaahto on nopea vaalea kerros oluen suojana. Tuoksuu maanläheisesti trooppiselle hedelmille. Makuna on pehmeitä ja kypsiä hedelmiä, sellaisia persikantapaisia ja luumujakin. Humalointia löytyy jälkimaussa. Maussa on vähän hiivaisuutta ja makeutta, kokonaisuus on pehmeä ja täyteläinen, ei ehkä ihan eeppistä, mutta hyvää on kyllä ja täyttävää. 355 ml, 7,0 %, 5/5
Joulupukin lahjapaketin viimeinen olut on saksalaista lageria. Ajattelin että pienen kuumeilun jälkeen on syytä palata perusasioihin ja kyllä tällainen helles on omiaan siinä. Olut on todella kirkkaan kultaista jopa vähän pelottavan läpikuultavaa. Vaahto on valkoinen ja se kestää mukavasti pitkään. Tuoksu on maltainen, ei oikein sitä jaksanut sen enempää tuoksutella. Maku on maltaan makeutta. Etikettinsä mukaisesti vähän tylsä peruslager, mutta toimiihan tämä. Hiilihappoja on reippaasti enemmän kuin humalia, jälkimaussa on vähän hunajaa. 50 cl, 5,3 %, 3/5
Barskin baarimikko kertoili mukavia oluista ja antoi suosituksia, päädyin kuulemma panimon suosituimpaan passionhedelmää, ananasta ja mangoa sisältävään ipaan. Väri on vähän likaista oranssia ja vaahto on vaalea nopeasti katoava kerros. Tuoksu on mangoista. Maku on raikkaan hedelmäinen, kuplintaa on mukavasti. Jälkimaku on aika hapan. Yhdistelmä on melko koukuttava, ensin hedelmän makeutta, kuplintaa, vähän humalia happamuudella, pian tekee mieli kulkea lähtöruudun kautta. 0,4 l, 5,9 %, 5/5
Hapanolutta on Tartossa maustettu raparperilla, punaherukoilla ja karviaisilla. Väri on syvää oranssia pinkillä vivahteella, kuohua oli vähän. Tuoksu on vaimea, vähän marjoja ehkä. Maku on aika mehumainen, vähän hapanta mummonmehua. Happamia marjoja, raparperia enimmäkseen, karviaisia en tunnista, ehkä kyllä punaherukkaakaan. Ei oikein kyllä jää mieleen tämä olut. 0,33 l, 5,5 %, 3/5
Tekstit
Kaikki kommentit
