Maapallokokkauksen ruokana olisi tänään färsaarelaisia herkkuja, joten juomaksi piti sitten yrittää jotain sopivaa. Lähimmäksi arpoontui islantilainen pale ale. Olut on mahonkista ja vaahto on valkeaa. Tuoksu on simamainen ja maltainen. Maku on humalainen ja voimakas. Mallasta ja sitruunaa sekä maanläheisiä yrttejä löytyy, orastavaa viikinkileirien tunkkaisuutta, mutta se pysyy sopivana taustasaagana. Sopiva katkeruus antaa luvan kostuttaa suuta uudemman kerran toistuvasti. 0,33 l, 5,6 %, 4/5
Hämeenlinnaan avautui uusi virolais-venäläinen ruokakauppa, jossa piti tietysti toiveikkaana käydä tarkastamassa oluthyllyn sisältö. Valitsin heti valikoiman parhaimman ja ainoan, se oli eräänlaista olutta, kvassia. Merkki on tuttu, sillä Tartossa olen useasti ohittanut De Tolly -puiston kalikärryn, kun on aina ollut mielessä ne paremmat oluet. Nyt piti sitten nöyrtyä ja kaataa lasiin puolen litran limupullosta läpikuultavaa mustaa juomaa. Tuoksu on leipäinen, perinteisen reseptin mukaan kvassi tehdäänkin leivänmuruista, vedestä ja hiivasta. Maku on maltainen ja aika makea, ruisleivän makeutta tai jopa siirappia on reilusti. Jälkimaku on sitä samaa. 0,5 l, 0 %, 2/5
Kanadalainen taidepanimo on tehnyt yhteistyötä chicagolaisten kanssa ja lopputuloksena on mustaa herkkua, melkoista öljyä. Tuoksua en oikein löydä, kun tuli pikaisesti maisteltua. Vaahto katoaa pikana. Maku on paahteista mallasta ja bourbonia. Viskiä ei ole liikaa. Vaahterasiirappi voitelee makeutta. Pähkinäisyys antaa ryhtiä, alkoholi maistuu alkuhörpyissä, mutta pähkinät työntävät sen taustalle. Ryhdikäs herkutteluhetken helmi. 355 ml, 9,0 %, 5/5
Vietnamilais-amerikkalainen yhteistyö ei taida olla kovin yleistä, mutta oluen parissa sekin sujuu. Vadelma-IPA on lievästi vaaleanpunaista ja se vaahtoaa komeasti, vaahdon seassa on jotain punaisia hippuja. Tuoksu on vadelmaa. Maku on karamellimäinen, johon vadelmat tuovat happamuutta. Humalat ovat vähän lauhia. Vadelmien lisäksi löytyy vähän lempeitä sitruksia, mutta vadelmat ovat sopivasti esillä. Aurinko kyllä paistaa keväisesti, mutta tämä olut vaatisi enemmän hellettä. Aika kaukana perus-IPAsta ollaan. 17 IBU, 330 ml, 6,3 %, 4/5
Virolahtelainen tumma lager on lähes mustaa, tummanruskeaa siis, pullosta kaataessa olut pulputtaa juuri oikealla tavalla ja lasiin muodostuu ylpeänoloinen vaahto. Tuoksussa on paahdetta. Maku on yllättäen kahvinen ja suklainen ensin alkuun, ei mitenkään vahvasti, mutta riittävästi siihen pohdintaan että onkos tämä portteria. Paahteista mallasta, kuivuutta, välillä pientä ohuutta, hitusen kuivaa kahvilikööriäkin ja aavistus makeutta, mutta kokonaisuus on positiivinen. 33 cl, 5,0 %, 4/5
Mäntyharjulainen musta palokärkiolut kuohuaa tyylikkäästi vaaleanruskeana. Tuoksuu mäntymetsä ja joku on sieltä näköjään polttanut niitä mäntyhalkoja mökin saunan kiukaassa ja tuhkalaatikosta sitten pöllähtää vähän tuhkaakin. Maku on paahteinen, ensihörppy on stouttimainen. Seuraavat hörpyt kertovat humalaisempaaa tarinaa, tuoksu toistuu makuna. Vähän kahviakin on lorahtanut mukaan. Pullollisen ostin Hämeensaaren CM:n Pien-kaapista. 0,33 l, 5,5 %, 4/5
Musta, beigeä vaahtoava porilainen olut on tammikypsytetty imperial stout. Yllättävän voimakas sihahdus kuuluu kun korkin avaa. Tuoksussa on vaniljaa ja tammea. Makua sekoittaa hiilihappoisuus. Paahdettua mallasta värjää vanilja tai joku muu erikoisempi liian raikas mauste, ei ihan pistävänä, mutta kun hiilihapot sitä jotenkin terävöittävät. Marjaisuutta ja kylmää kahvia on myös maussa. Ehkä tätä pitäisi kypsytellä pidempään, nyt nautiskelin tämän melkein suorilta, kun olin tämä Kannelmäen Alkosta ostanut. 33 cl, 10,0 %, 3/5
Mikkellerin kuukausiboxin juhlavampi pullo odotteli jotain merkkipäivää ja tänäänhän sitten taitaa olla koronasulkutoimien 1 v-merkkipäivä, tai ainakin tässä lähipäivinä se on. Juhlallisen oloinen vähän isompi ja painavampi pullo aukeaa vaimealla sihauksella. Väri on punaoranssia ja sameaa. Vaahtohavainto meni vähän ohi. Villihiivat ehkä antavat tuoksuun hedelmäisen efektin lisäksi omaa tuulahdustaan. Maku on sitruunainen, sopivasti hapan, jalosti hiivainen. Humalat jäävät taustalle, kun sitruunat jylläävät. Kai tämä on joku lambic-olut, kun on kuitenkin Belgiassa pantu. Erikoisempi, mutta silti ihan helposti kulauteltava, nautiskeltava. 375 ml, 6,7 %, 4/5
Nokialainen tölkillinen kertoo että se on irlantilaistyyppinen musta pintahiivaolut. Mieleen tulee nopeasti Guinness, mutta tämä on vähän vahvempaa. Väri on mustaa ja vaahto on komeasti valkoista. Tuoksu on makean paahteisen maltainen. Maku paljastaa kuivemmaksi, vähän tuhkaa jopa. Maussa on sopivasti makeaa mallasta, silti sopivasti katkeruutta. Kyllä tämä kelpaa. 0,33 l, 5,5 %, 4/5
Alkosta löytyi tällainen punk-henkinen brittiolut, mieleen tuli yksi skottipanimo ja siksi päätin napata tämän punkkarin. Väri on kalpean keltainen, hiukan sameutta. Vaahtoaa valkoisena siististi. Tuoksuu humala, hiiva, greippi aika mietona kaikki. Maku on pirskahteleva, puinen, humalainen, kuiva, sitruuna ja humalat. Makuja on paljon, silti mieleen jää se että tämä on oikea janonsammuttaja. Helteellä olisi ihan passeli juoma, sen verran enemmän makua että ei ihan kuivu ikeniin, mutta maku on sen verran erikoinen että varmasti toinenkin menisi. Ja kyllähän tuo etiketin punkkari taitaa olla Marilyn Monroe. 440 ml, 4,1 %, 4/5
Tartolainen ja pietarilainen panimo ovat virittäneet alkuperäistä tsaarin hovin haluamaa tartolaista stouttia. Väri on musta, vaahtoa ei löydy. Tuoksu on paahteinen. Maku on paahteinen, etäisesti kahvinen. Paahde kääntyy vähän jopa savuksi. Tuhkainen maku täydentyy kaakaojauheella. Makeus tuntuu hörpyn alussa ja katoaa humalaisessa jälkimaussa. Alun tyly maku jalostuu hörppäillessä hovikelpoiseksi. 0,33 l, 10 %, 4/5
Palvelinmigraatiot tulivat päätökseen ja sen takia lupasin kollegoille juhlistaa vähän väkevämmällä oluella. Virolainen belgityyppinen ale on punaista, tummaa roseeta. Tuoksu on makeaa mallasta. Suussa huomaa makeuden lisäksi runsaan alkoholin. Makeus tummien ylikypsien luumujen käymisen lopputulosta. Onpa täyttävää olutta. Onneksi ei ole enempää migroitavia palvelimia. Tämän juomiseen taitaa mennä koko ilta, ensimmäinen lasillinen on vasta puolivälissä, kollegat ohjeisti että ei kannata jättää kirjoittelua pullollisen tyhjentymiseen saakka. 330 ml, 20 %, 2/5
Palvelimien migrointi vaati taas asennusoluen. Kanadalainen hapanolut löytyi Alkosta. Väri on samean vaaleanpunainen. Tuoksussa on marjoja, vadelmaa ehkä. Maku on reippaasti greippinen, granaattiomenaa ei sen takaa löydy. Hapantahan tämä on reilusti, ei ole yhtään armahtavaa makeutta. 473 ml, 5,6 %, 2/5
Työpäivän migraatioiden jälkeen oli hyvä syy palkita itsensä yhdellä oluella. S-marketista aiemmin valitsin kunnon työmiesoluen vähän tällaista asennusoluttarvetta varten. Espoolainen olut on vaalea, paljon poreilevaa lageria. Vaahtoa käy kääntymässä. Tuoksussa on mallasta. Suutuntuma on poreileva ja aika laiha. Maku on mallasta kevyellä otteella. Yritän muistella juodessa että onkohan tämä samanlaista kuin Budweiser. IBU 11, 0,44 l, 5,0 %, 2/5
Tekstit
Kaikki kommentit
