perjantai 31. toukokuuta 2019

Ursus Retro Nepasteurizatā

Iltapäiväolut Bukarestin historiallisen keskustan chillailubaarissa oli paikallisen panimon peruslagerin retroversio. Perus-Ursusta olen juonut melkein 20 vuotta sitten Mamaiassa, jäihän siitä muistokin jostain syystä. En kyllä osaa sanoa miten tämä eroaa siitä. Väri on kultainen ja vaahto on mallia peruslager.  Maussa on mallasta ja hiukkasen metallia, eipä oikein muuta. 0,5 l, 5,3 %, 2/5 



torstai 30. toukokuuta 2019

Three Happy Brewers Acuarela

Pieni aamupäiväkävely päätyi Acuarela-baariin. Mukava sateenvarjokatto viilensi paahdetta. Bukarestilainen panimo on nimennyt yhden oluensa baarin mukaisesti. Oluen väri on kultaa, vaahto on heikohko. Tuoksussa on lievästi omenaa. Hörpyn jälkeen huomaa hiivaa ja vähän siideriä ja tietty omenaa. Ei nyt ihan hapanta, mutta liippaa läheltä. 0,33 l, 4,8 %, 3/5 



keskiviikko 29. toukokuuta 2019

Nenea Iancu Bere Albă Nefiltrată din Grâu

Bukarestin helteessä oli helppo sortua yhteen olueeseen. Luulin että valintani olisi ollut romanialainen, mutta olut onkin saksalaista, sitä ei tosin myydä muualla kuin Romaniassa. Rembrandt-baarin tarjoilija kaatoi pullollisen tyylikkäästi lasiin hiivoineen. Väri on oranssia aurinkoa. Vaahtoa tulee mukavasti. Maku on toimivaa vehnäolutta, hiivaa vienosti vähän banaaniakin, aika paljon hiilihappoa. 50 cl, 5,5 %, 4/5



tiistai 28. toukokuuta 2019

Ground Zero Imperial Fuck

 Iltakävely Bukarestin historiallisessa keskustassa kohdistui olutbaarin metsästykseen, ensimmäisen kohdalla pyöri niin tutusti betonimylly että piti vaihtaa kohdetta. Beer o’clockin terassilta löytyi tilaa. Listalla IPA-valikoiman kohdalla oli useita romanialaisia, muissa tyyleissä vähän vähemmän. Imperial Fuck, tässähän on onnistuttu hienosti. Väri on kultainen oranssi, vaahto on niukka mutta lähes ikuinen. Tuoksu on  vähäinen tai se vaan meni ohi. Vaikka alkoholia on reilusti, niin maku on hedelmäisen pehmeä. Humalat on kyllä läsnä, mainio kokonaisuus. Olutlista katosi pöydästä heti tilauksen jälkeen, se olikin kyllä vain romaniaksi. Ground Zero panimon nimenä vihjailee 9/11 tapahtumiin, hyvin on pohjalta ponnistettu. Ehkä pitää poiketa baarissa tutustumassa tähän tarjontaan uudelleen, pois betonimyllyt. Vahva maku tuntuu lopussa, yksi tätä riittää kerrallaan. Tuoppi, 9,0 %, 5/5 



maanantai 27. toukokuuta 2019

One Beer Later Drink Different American IPA

Bukarestin helteessä piti kivuta vähän lähemmäs aurinkoa Pura Vida Sky Bariin. Baarin olutvalikoimasta valitsin tämän toisen oluen. Kivat tsemppaustekstit rappusissa antoivat luvan yhdelle pullolliselle. Pullollisen etiketissä näyttäisi olevan Steven Jobs ajattelemassa ei kun juomassa toisin. Olut on kirkkaan kellertävää ja vaahtoaa reilusti valkoisena pitsittäen. Tuoksuna on katkeran hedelmäinen. Maku on samaa, katkero on hallitseva, mutta pysyy kohtuudessa. Helteessä kuivuu nopeasti ikeniin. Terassibaarin rappusissa ilmoitettiin energiankulutus kaloreina, oluessa on taas lukemia kJ-yksikössä, jos vessa olisi alakerrassa niin kai tässä tasapainoon pääsisi.  Ehkä toinenkin tällainen kiltti olut jossa on kuitenkin särmää, alhaalta kuuluu viulistin vetämä My Way ja aurinko paistaa. 
IBU 45, EBC 8, 330 ml, 5 %, 4/5



lauantai 25. toukokuuta 2019

Monyo Bipolar Bear White IPA

Budapestin tuliaisiksi ostin paikallisesta olutkaupasta ainakin yhden paikallisen panimon oluen. Monyolla olisi ollut myös oma baarikin, mutta sinne ei sitten tullut poikettua, vaikka ohi tuli kuljettua. White IPA on yhdistelmä belgialaisesta witbieristä ja IPAsta, hieno yhdistelmä onkin. Mielenhäiriöinen vai olisiko vaan kaksinapainen jääkarhu on vaaleaa ja kauniisti valkealla vaahtoavaa. Etiketissä eläintarhan asukas saa ajankulukseen unkarilaisen keksinnön, rubikinkuution. Tuoksu on hedelmäinen, sitruunainen ja kukkainen. Väri on kirkkaansamea keltaisenoranssi. Maussa toistuu tyylilajin lupaukset: hedelmäisyys, lievä hiivaisuus, pirteä humalaisuus, vähän etelämaalaista mäntyä. Jälkimaussa humalan katkeruus antaa luvan pitää pienen nautiskelutauon ennen seuraavaa kukkaisparfymoitua hörppyä. Olut tuntuu suussa paksulta, makuja on paljon ja ne harmonisoivat toisiaan. Helppoa juotavaa. IBU 40, 330 ml, 6,1 %, 5/5   

perjantai 24. toukokuuta 2019

Pühaste Maskeraad White Stout

Pullollinen vähän erikoisempaa olutta sopi loman alkuun. White Stout onkin täysin uusi olutlajike tässä blogissa. Nyt ollaan sen verran erikoisen oluen kanssa tekemisissä että piti oikein tarkkaan miettiä kuuluisiko tämä juoda kylmänä vai lämpimämpänä. Päädyin jääkaappilämpötilaan, kun yritin oluen väritystä nähdä ruskean lasin läpi, luulin olutta vielä vaaleammaksi. Kaadettaessa olut paljastuukin aika ruskeaksi, sahtimaiseksi, vaahtoa ei synny. Tuoksussa on kahvia reilusti, etiketissä on mainittu tallinnalainen Kokomo-kahvipaahtimo. Tonkapapua on myös käytetty, se antaa aika hienostunutta makua. Googlettelin oikein tonkapapua. Kaakaotakin on maussa, aikamoinen makupommi. Kanelikin heiluu mukana. Maku on vahva, alkoholia on reilusti, mutta se ei oikein maistu missssän. Tuoksu on todella voimakas, no maku myös, tuntuu vatsassa saakka. Pullollisen ostin Tarton Õllepood Gambrinuksesta. Pühasten etiketti on kyllä taas hieno. 50 IBU, 0,33 l, 10,5 %, 5/5

torstai 23. toukokuuta 2019

Olvi APA

Olvilta tuli vähän aikaa sitten hiivanäytteitä, jotka olivat pakattu pikkuisiin pullollisiin. Siirsin oluet olutkellarin takaosaan ja ajattelin että nämä on jo kaikki blogitettu. Päätin sitten tehdä ensimmäisen vertailevan blogituksen vaikka se onkin vähän blogin periaatteiden vastaista. Ensin piti tietysti tutkia että mitähän sitä on näistä oluista ennen tullut kirjattua. Kauhukseni huomasin että APAa en olekaan koskaan blogittanut, maisteltu olen kyllä monesti ja usein on tätä tullut kaupastakin hankittua, tölkkeissä tosin. Nyt sitten on aika testata APAa. Väritys on keltainen kun veljesolut IPA on ruskeampi. APAn vaahto on kirkkaan valkoista, kun IPAssa on siinäkin vähän beigeä. Tuoksu on yllättävän samankaltainen, vähän simaa. Maku APAssa on aika laimea, erilaista kuin tölkissä? En kyllä pysty vertailemaan kahta olutta yhtaikaa, jätän IPAn sittenkin jälkkäriksi. Pienestä pullosta piti kaataa pieneen lasiin, ei ole hyväksi tälle oluelle. Otan vähän reilumpia hörppyjä. Pehmeäähän tämä on, katkero ilmestyy mukaan onneksi. Pientä hämmästystä tämä aiheuttaa kyllä, en ole hetkeen kyllä valinnut supermarketin hyllyltä Olvin APAa. Maussa on aika vähän hedelmää, mutta onhan sitäkin. Liian pieni pullollinen, ei jatkoon. Tuollainen vähentää pisteitä. 62 EBU, EBC 13, 0,275 l, 5,9 %, 3/5

keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Anderson's Applehoff Sour Ale

Anderson on käynyt Lehen panimolla ja yhteistyön tuloksena on hapanolutta kanelilla maustettuna. Olut näyttää lasiin kaadettaessa siideriltä, kuplintaa on. Väri on samea oranssi, vaahto katosi, jos sitä olikaan, nopeasti. Pullon pohjalla on omista ikiaikoisista omeviinikokeiluista tutun oloista hiivakertymää, jätin ne paikoilleen. Tuoksussa on omenapiirakkaa. Hörpätessä huomaa että kanelia on piirakassa reippaasti. Jälkimaussa kaneli muistuttaa siitä faktasta että myös liikaan kanelinsyöntiin voi kuolla. Kaneli on voimakasta. Makeus ja happamuus ovat hienosti tasapainossa. Välillä vähän tuntuu että kanelia on kyllä kaatunut liikaa, hörppyjen välissä taas haluaa maistaa taas että oliko sitä kanelia sittenkään liikaa. Parin hörpyn jälkeen kaneli tulee kyllä jo tuoksussa vastaan reippaasti. En ole kovasti siidereihin perehtynyt, mutta luulen että siidereissä ei ole tällaista olutskenen kaltaista irroittelua (ei kun onhas niitä mitä erilaisempia vadelma ja muita siidereitä, ei kun oliko ne sittenkin lonkeroita), ehkä siiderivalmistajat voisivat ottaa tästä oppia ja heittää markkinoille kanelilla maustetun omenapiirakkasiiderin. Tätä riittää yksi kerrallaan, ei enempää, mutta kyllä tämä pullollinen kelpaa napata ostoskoriin, jos vastaan tulee. Itse taisin ostaa tämän Tartosta. 0,33 l, 5,3 %, 5/5

tiistai 21. toukokuuta 2019

Pühaste Kuradi Saar

Kuradi saar tarkoittanee sitä kuuluisampaa Paplillonista tuttua Pirunsaarta tai sitten vaan Tallinnasta itäänpäin löytyvää virolaista saarta. Takaetiketin vironkielinen teksti ei auennut, mausta on vielä vaikeampi päätellä kummasta on kyse, no ehkä maun perusteella virolainen saari on oikea vastaus. Olut on mustaa ja kaadettaessa vaikuttaa öljymäiseltä. Pikaisen vaahdon kadottua olut ei juuri tuoksu. Olut on yllättävän hiilihappoista, se saa oluen tuntumaan vähän ohuelta. Maussa on reippaasti mallasta ja paahdetta, mutta ohuus on harmina. Mausta löytyy hedelmää, humalia, makeutta, kuplivaista ja mallasta. Vähän sekavaa, ei kyllä mitään virhettä, mutta jotenkin ei saa oikein otetta. 0,33 l, 4,8 %, 3/5

lauantai 18. toukokuuta 2019

Hiisi Leimaus Polttavan Hedelmäinen Olut

Kun Alkosta löytyy jotain chiliolutta, niin en voi sitä olla ostamatta. Jyväskyläläinen Panimo Hiisi naputtelee tasaiseen tahtiin ovelia oluita ja nimeää ne aina hienosti ihan suomalaisittain. Helteisellä takaterassilla siitepölypilvien seassa tuoksussa on chilistä vähän multaista esimakua. Väri tuo mieleen mangon, tyylikästä oranssia sameutta. Maistuikohan alussa enemmän mango, ensivaikutelma meni niin nopeasti ohi. Jälkimaussa leimaus käy ja chili vallitsee makumaailman ylivoimaisesti. Chili ei ole polttavaa, mutta se potkii mangon taka-alalle. Mango ja chili sopivat ovelasti yhteen kuitenkin.  65 IBU, 18 EBC, 330 ml, 6,2 %, 4/5


perjantai 17. toukokuuta 2019

Mufloni Tuffan Vehnä

Porilaisen Beer Hunters -panimon Mufloni-sarjan oluet ovat olleet ihan hyviä. Perjantai-iltapäivä ja takapihan auringonpaisteinen terasssi, kyllä siihen oli pakko valita joku hyvä olut. Tuffa kait tarkoittaa isoisää. Hyvää olutta on porilaispappa osannut panna. Väri on auringonpaisteessa läpinäkymätön kaunis oranssinkeltainen, valkoista vaahto muodustuu asiallisesti. Ekan hörpyn jälkeen tulee heti mieleen että onpas hyvää. Pullonpohjalla oli vähän hiivaa ja ne kaadoin lasiin mukaan. Ehkä kesän ensivehnä vähän saa pluspisteitä, mutta joka hörpyn jälkeen on vaan onnellinen. Hiiva maistuu miedosti, banaania ei ole juurikaan, mikä on tietysti plussaa ensivehnälle. Olut muodostaa nielusta vatsaan saakka sellaisen vehnäolutpylvään, joka ryhdistää juojaa. Ostin oluen S-marketista, varmasti ostoskärryt pysähtyvät jatkossakin tämän oluen kohdalla. 50 cl, 5,0 %, 5/5

torstai 16. toukokuuta 2019

Unclebrew Can U Fix Seed? Pomegranate New England IPA

Granaattiomena on hiipinyt tietoisuuteni vähitellen. Nettivideot tarjoavat erilaisia tapoja jolla sen siemenet saa kätevästi talteen omenan sisältä, jotain houkuttelevaa niissä on. Setäpanimo on nettisivujen mukaan perustettu Tel Avivissa, mutta toimii Virossa. Tämä olut on pantu Kolk-panimolla ja maustamiseen on käytetty granaattiomenamehua. Olut on väriltään vähän sameaa oranssia. Lasin pintaan ilmestyy reilusti kuplia ja päälle vähän vaahtoa. Tuoksu on reippaan hedelmäistä, eiköhän pääaromi ole granaattiomenaa. Maku on sama kuin tuoksussa, happamuus valtaa suun pienen poreilun jälkeen. Todella tasapainoinen olut, kaikki palaset on kyllä kohdallaan. Hedelmien makeus ilmestyy humalan katkeruuden jälkeen uudestaan. Ei tässä ole mitään fixattavaa. Ostin pullollisen Tarton õllepoodista. IBU 50, 330 ml, 5,6 %, 5/5 

tiistai 14. toukokuuta 2019

Reketye Who Is Mr Flakes? Pale Ale

Unkarilainen pale ale on maustettu kaurahiutaleilla. Väri on keltainen, vaahto on tiivistä valkoista katoavaista. Herra Hiutale tuoksuu hedelmäiseltä, melkein ananasta, vähän sitruunaakin. Maku on greippinen, lopussa katkeruutta mukavasti, humalat peittyvät jotenkin taka-alalle. Vähän multaa ja hitusen hiivaa, eivät häiritse. Panimon logon ohrahemmot on syytä painaa mieleen, kannattaa napata mukaan, jos jossain vastaan kävelee. Tölkillinen matkamuistoja matkasi matkalaukussa Budapestin olutkaupasta Hämeenlinnaan. 330 ml, 5,1 %, 4/5

lauantai 11. toukokuuta 2019

Mustan Virran Luomu Pale Ale

Käväisin päivällä Raumalla, joten iltaoluen piti tasapainon vuoksi olla idästä. Sympaattinen apteekkipullo sisälsi kauniin sameaa oranssista meripihkaa. Vaahtoa piti vähän houkutella, mutta olihan sitä. Tuoksussa on jotain metallista tai graniittia. Maussa toistuu sama lekalla lyöty gneissi, se vähän peittää muuta elämystä. Humalia on miedosti. Ei kyllä oikein napannut nyt. 0,33 l, 5,2 %, 2/5

perjantai 10. toukokuuta 2019

Hopaholic Csoksz Komló India Semidark Ale Armando Otchoa

Budapestin juutalaiskortteleissa vastaan tuli Hopaholic-niminen craftbeer-pub. Pubilla oli jotain tekemistä myös lähellä olevan Csak a jó sör! -olutkaupan kanssa. Molemmissa oli ilo poiketa ja maistella olutta. Toisesta sitten ostin tällaisen Reketye-panimon oluen. Semidark-olut on kauniin tummempaa oranssia. Olut tuli nautittua aika nopeasti, eli huonosta oluesta ei voi olla kyse. Vaahto oli aluksi hieno, se kyllä katosi nopeasti sekin. Tuoksu on karamellimainen. Maussa on makeutta ja sitten humalat paiskaantuvat esille. Etiketistä mieleen palautuu tunnelma Hopaholic-pubista. Maku on miellyttävästi karamellimainen, hippusen sitruunainen ja miellyttävän humalainen, karamellia on kyllä reippaasti, mutta makeus on jotenkin jemmassa, silti mieleen hiipii että olikohan liian makeaa. 0,33 l, 6,5 %, 5/5

keskiviikko 8. toukokuuta 2019

Pühaste Hopfenweisse

Tartolaisen Pühasten näkemys vehnäoluesta on lievästi erilainen vehnäolut. Panimon oluiden etiketit ovat olutmaailman hienoimpia. Etikettikin on tässä pullollisessa lievästi poikkeava: olisiko tirolilaismies ulkoiluttamassa pikku possua, no kyllä se toisaalta on linjassa muidenkin panimon etikettien kanssa. Olut on hiukan sameaa tummemman oranssia, vaahto on alkuun tiivistä, mutta se vähän harvenee, mutta suojelee olutta kyllä hyvin. Tuoksussa on vähän hedelmäkarkkia. Vehnäoluen hiivoja ei erityisesti maista, vaan enemmän ehkä mandariinia ja vehnäisyyttä. Oluenjuonnin yhteydessä aloin selvitellä panimon etikettejä ja asia selvisi helposti, tekijä on Marge Nelk ja tuotoksia voi ihailla ilman panimon printtejä http://margenelk.blogspot.com/. Näköjään Hopfenweissen etikettikuvan kohdalla on otsikkona Perfect Day. Pullollisen pohjalla oli vain vähän hiivoja, ne kaatuivat lopulta mukaan lasiin. Ihan nieluunkatoava olut, voisin juoda toisenkin kyllä, jotain jännää maustetta, aavistuksen verran humalaa ja enemmän kirpeähköä mutta makeaa mandariinia. Luulen ostaneeni tämän Tarton õllepoodista, mutta etiketissä on tekstiä myös suomeksi eli voihan tämä olla jostain hyvinvarustellusta kotimaistesta kaupastakin. On se vaan hienoa kun kaupoista saa nykyään niin monia oluita. 0,33 l, 5.5 %, 4/5

tiistai 7. toukokuuta 2019

Arany Ászok

Budapestilaisen supermarketin kylmäkaapista valitsin tämän kultaisen oluttölkin. Tätä juodessa tuli mieleeni jonkun kirjoista sanoma viisaus, älä koskaan valitse sellaista pokkaria jonka kannessa on käytetty kultaisia kirjaimia. Budapestilainen olut on kultaista ja todella kirkasta, kaataessa vähän tulee jo epäusko, kun väritys on kovin vaaleaa. Vaahtoa oli ihan kivasti, mutta se katosi. Tuoksu on mitäänsanomaton, kuten ohut makukin. Ehkä sitruunaviipale auttaisi. Jotenkin sitä luulee löytävänsä vähän humalaa, mutta nesteen kadottua suusta voi todeta että ei siellä mitään ollut. Parasta taitaa olla hiilihapot, kyllä niistä röyhtäys syntyy, mutta se ei tuo mitään makuakaan. Vissyvedenjuojien portti oluisiin. 0,5 l, 4,3 %, 1/5

maanantai 6. toukokuuta 2019

Anchor Steam Beer

Sanfranciscolaisen höyryoluen maistoin edellisen kerran varmaan parikymmentä vuotta sitten Tampereen Vanha Posti -pubissa. Ja nyt sitten heti perään uudestaan, luulin kyllä että tämä olut olisi jo blogitettukin, mutta nyt taidan toista kertaa tätä nautiskella, tosin joku hämärä muisto olisi että pullon muoto on kovin tuttu. Vanhan postin tarjonnassa olut taisi olla eräänlainen erikoisuus. Nyt olut näyttää vähän punertavalta. Vaahto on valkoinen ja komea, sekä kestävä. Tuoksahtaa vähän makealta ja maltaalta. Makukokonaisuus on pehmeä, oikein pehmeä. Vain vähän makeutta, humalan potkua on yllättävän paljon odotuksiin nähden. Anchor on käsittäkseni patentoinut koko höyryolut-termin, jossa on käytetty lagerhiivaa ja ale-lämpötiloja. Lopputulos on mielestäni aika lähellä pilsneriä, täyteläisempi jotenkin. Kokonaisuus on hallitun tasapainoinen. Pullollisen ostin muistaakseni Sellon CityMarketista. 355 ml, 4,8 %, 4/5


keskiviikko 1. toukokuuta 2019

Soproni Klasszikus Világos Sör

Vappusaunan jälkeen nautiskelin yhden matkamuiston Budapestista. Ostin tölkin majoituspaikan viereisestä thaimaalaisen pitämästä supermarketista, jossa valikoimana oli vähän kaikkea ja muutamia oluitakin. Soproni taitaa olla yksi Unkarin suosituimmista oluista. Aika samanlainen juttu kuin Suomessa koffit tai karjalat. Väri on kirkas kulta, vaahto on nopea. Maku on tai no ei erityisesti ole. Makeutta on vähän, jälkimaku on lyhyt makeus. Hiilihappo on läsnä. 0,5 l, 4,5 %, 2/5