Koskipanimo/Plevna Ratikka

Tamperereissulta mukaan tarttui ravintola Plevnan kylmäkaapista kaupunkiympäristön ykkösliikuntaväline. Olut on, noh punaoranssia tai kultaista, miten haluaa. Vaahtoa ei ilmene. Tuoksu on yllättävän hedelmäinen ja karamellimäinen. Maku on myös makeahko, viljainen ja leipäinen, vähän löysä. Taitaisi soveltua paremmin pubitunnelmaan. 0,33 l, 5,5 l, 3/5 

Koskipanimo/Plevna 94 Minutes

Väri on kupari. 

Vaahto pitsittää vähän lasia. 

Oluen nautin Tamperen Oluthuone Panimomestarissa. 

Maku on voimakkaan humalainen, näkkileipää ja havuja. 

Jälkimaku on makeampi, mutta reippaan humalainen. 

Parempi tämä on kuin Siperia tai ainakin Venäjää parempaa. 

0,5 l, 8,0 %, 5/5

Pyynikin Atlantic Porter

Pasilassa, Mall of Triplassa, yksi hyvä paikka on The Tower. Sen tiskin hanoista valitsin tamperelaista portteria. Olut on mustaa ja se vaahtoaa nopeasti. Tuoksu on hanakylmässä oluessa vaimea, paahdettua mallasta ja suklaakahvia. Maku on tuoksun toisinto, liika viileys vie terää kokonaisuudesta. Makeutta on, muttei liikaa, jotenkin sekava tai liian selvä. 0,4 l, 8,0 %, 3/5 

Tampere American Wheat

Vakiosmarketin hyllyllä oli ihan outo pullollinen, joten olihan se napattava mukaan. Pihatalkoiden jälkeen oli hyvä syy maistella amerikkalaista vehnää. Olut on pantu Porissa. Vaahto on mahtava valkoinen ja kestävä. Väri on kultaa ja oranssia. Tuoksu on hiukan hedelmäinen ja makeutta lupaava. Maku on lempeä, hedelmäinen, aavistus sitrusta, humalointia on mukavasti. Hiilihappo poreilee, pientä hiivaa löytyy, ehkä kalkkia. Mukava olut. 35 EBU, 33 ml, 5,2 %, 4/5

Plevna Tähti III Lager-olut

Tamperelainen lager kuohuaa todella paljon kirkkaan valkoisella vaahdolla. Kuplivan ja oranssin oluen tuoksussa huomaa maltaan makeutta ja aavistuksen sitruunaa vai olisiko se saippuaa. Maussa sitruunaa ei enää erota, mallasta ja humalia on. Humalat tuntuvat vähän kuivahtaneelta ruoholta. Nostalgisesti nimetyssä kolmosoluessa on  rautaista sivumakua, nuoruusaikojen kotioluen tunnelmaa.  0,33 l, 4,7 %, 3/5

Anchor Steam Beer

Sanfranciscolaisen höyryoluen maistoin edellisen kerran varmaan parikymmentä vuotta sitten Tampereen Vanha Posti -pubissa. Ja nyt sitten heti perään uudestaan, luulin kyllä että tämä olut olisi jo blogitettukin, mutta nyt taidan toista kertaa tätä nautiskella, tosin joku hämärä muisto olisi että pullon muoto on kovin tuttu. Vanhan postin tarjonnassa olut taisi olla eräänlainen erikoisuus. Nyt olut näyttää vähän punertavalta. Vaahto on valkoinen ja komea, sekä kestävä. Tuoksahtaa vähän makealta ja maltaalta. Makukokonaisuus on pehmeä, oikein pehmeä. Vain vähän makeutta, humalan potkua on yllättävän paljon odotuksiin nähden. Anchor on käsittäkseni patentoinut koko höyryolut-termin, jossa on käytetty lagerhiivaa ja ale-lämpötiloja. Lopputulos on mielestäni aika lähellä pilsneriä, täyteläisempi jotenkin. Kokonaisuus on hallitun tasapainoinen. Pullollisen ostin muistaakseni Sellon CityMarketista. 355 ml, 4,8 %, 4/5

Urban Farm House Redchurch Pillar Of Salt

Maanantaina käväisin ihailemassa Espoon Leppävaaran Citymarketin oluthyllyä. Sieltä ostoskoriin putosi pari olutta. Tänään käväisin illalla Tampereen Bauhausissa, joten olotila oli juuri sopiva lontoolaiselle goselle. Suolapylväs tuoksahtaa vähän hedelmäiseltä ja enemmän suolalta. Väri on samea, poreilua on aluksi reilusti, vaahtoa ei synny. Olut on hapan miellyttävästi, taustalla on kuitenkin makeutta, etiketin mukaan myös korianteria. Maku tuntuu ensin lyhyeltä, mutta sitten suolaisuus alkaa painamaan. Mukavasti tuntuisi huuliinkiin jäävän jotain kipristelyä. 330 ml, 4,5 %, 4/5

Pyynikin Vahvaportteri

Päivä turistina Tampereella -kierros koukkasi Sokoksen Alkon oluthyllyn kautta ja sieltä ostoskoriin poimin paikallisen mustan portterin. Tuoksussa on vähän lakritsaa. Maku on lempeä. Paahteisuutta on mukavasti ja makeus pysyy aisoissa. Jälkimakuna sitten pientä humalaa, joka jättää makeuden keskelle mukavaa pisteliäisyyttä. Sanotaan että nyt on tasapainoinen olut. Etiketti on sekava kuten hetkeksi internetin sekoittanut (?) sotkukuva. EBU 38, 0,33 l, 7,5 %, 5/5

Malmgård Proto #7

Malmgårdin proto-olutsarjan seitsemättä versiota maisteltiin mukavatunnelmaisessa lauantai-iltapäivässä Tampereen Gastropub Tuulensuussa. Ikävä kyllä ruokapuoli jäi nyt testaamatta, olisi kannattanut varata pöytä, mutta olutta sai valita vapaasti 300 oluen joukosta. Auringonpaisteessa Proto  virkisti kaupoissa käynyttä mukavasti. Single hop ja Columbus mainittiin myyntipuheessa ja humala maistuikin. Maku oli aika selkeä, voisikohan sanoa että singlehop viittaa yksioikoisuuteen. Humala tuntuu jälkimaussa enemmän. Maussa on vähän kalkkia, mutta kokonaisuus on pehmeä, paranee loppua kohden. Eihän Tuulensuusta onneksi tarvinnut lähteä syömättä, lammaspullia olutkastikkeessa tuli maisteltua. Listalla on muuten aina olutsuositus jokaiselle ruoalle, kivaa. 

0,5 l, 4,7%, 4/5

Tampere Lager 1779

Olutturistin päivän avaukseksi nautin Tampereen lentoasemalla lageria.  Turvallisen tavallista, ei mitään mainittavaa oikein löydy. Ei sovellu varmaankaan sentään hampaidenpesuun, vaikka onkin aika haaleaa. Pientä metallista loppumakua löytyy.  Samanverran on makua kuin Pirkkalan lentokentällä on ruuhkaa. 33 cl, 4,5%, 2/5

Pajavasara portteri

Tampereen Tornihotellin Paja Barin ja Pyynikinkösityöläispanimon yhteistyön hedelmää nautittiin hulppeissa maisemissa hotellin 25. kerroksessa olevassa baarissa. Portteri on sahtinen ja liemimäinen. Mustaherukkaa viipyilee poskissa. Maailma tai no Tampere on ihan erinäköinen ylhäältäpäin katsottuna, pienemmältä ainakin näyttää. Olut tietysti maistuu hyvältä, johtuukohan siitä korvat ilmoittivat hississä olemassaolostaan. Lempeää, mutta vahvaa. 0,33l, 8,8%, 5/5

Pakkaspaavo

Panimoravintola Teerenpelin mukavasti nimetyistä oluista -16 asteen lämpötilaan sopi parhaiten Pakkaspaavo. Sisällä Teerenpelissä on kuitenkin lämpimämpää. Olut on tummaa ja viileää. Vähän enemmänkin voisi olla joulunalusviikonloppuna paahtuneisuutta maussa. 0,4 l ja 4/5.