Vähän punertavaan taittava likaisenruskea viljandilainen savuolut kuohuaa kermanvärisenä. Savultahan se vähän tuoksahtaa, hitusen havua ja mallasta. Maku on maltainen ja savua on sopivasti, ei ala silmiä kirvelemään. Pehmeä ensimaku paljastuu vähitellen hiilihappoiseksi ja makeaksikin, täyttävää. Tätä sopii kyllä hörppiä, etiketti on komea. IBU28, 440 ml, 6,5 %, 4/5
Apraaditehaksella oli uusi baari, Krabi, sen terassilla nautiskelin vaaleankeltaista, valkoisella kuohuavaa tallinnalaista ipaa. Tuoksu on makeahkoa tropiikkia. Maku on lempeämpää tropiikkia, humalointi on mietoa. Vähän sellaista yrttisyyttä puskee hörppiessä, sekin miedosti. Kokonaisuudessa miedot maut kietoutuvat sopivasti toisiinsa. Aika mehuisaa, makua on jotenkin paljon, mutta mietona. Jälkimaku on kiva. 0,5 l, 6,0 %, 4/5
Työviikon päätteeksi joutui ryynäämään 80 metriä Gambrinus-olutpuotiin ja pidättelemään ostohousuja. Valikoin yhden paikallisen vahvan mustan, kermaisesti vaahtoavan portterin. Tuoksu on suklaamallaslakritsa. Maussa erottuu sitten myös kirsikkaa, ei liikaa, eikä kokonaisuus mene ihan jälkiruokaosastolle, vaikka voisi sellaisenakin toimia. Pientä karvautta, kaakaota, kahvia, likööriä, alkoholia ja pisteliäisyyttä maistuu. Pieniä hörppyjä, sen verran on täyteläisyyttä makuhermoissa. Alkoholia voi havainnoida kokonaisuudessa, mutta jotenkin se jää taustalle, sana juttu kirsikan kanssa myös. 0,33 l, 12 %, 4/5
Berliiniläinen dipa on vaaleankeltaista ja sameaa. Vaahtoa on vähäisesti. Tuoksuu yrteiltä, humalalta ja sitruksilta. Maistellessa sitruunan lisäksi erottuu vähän muita persikan ja nektariinin kaltaisia hedelmiä. Yrttisyys kääntyy suussa mukavaksi pirskahteluksi. Alkoholi ei erotu. Tuoksu on voimakas loppuun saakka, sen yrttisyys ei ole oikein ok. Maku on kyllä mainio. Tölkillisen ostin Alkosta. 44 cl, 8,1 %, 4/5
Tarton Gambrinus-olutkaupan hämystä valikoin lähes paikallista olutta, otepääläisen trippelin oluen etiketissä on jostain syystä kaktuksia. Väri on kuulaan oranssia kuparia, vaahto on valkoista. Tuoksussa on hedelmiä. Alkumaku on hunajainen, aika makea. Kyllä tässä alkoholi tuntuu ja vähän maistuukin, mukana tuleva hedelmäinen kattaus on makeuden taitekohdassa. Jälkimaku on väkevien hedelmien ja alkoholin sekoitus. 440 ml, 9,6 %, 4/5
Utrechtin Albert Hejnin oluthyllyltä löytyi tutunoloisen panimon olut. Tölkillisen vihreä väritys vihjaa että kyseessä on raikas kevätpukki, eli vahvaa olutta on. Väri on kirkas kupari ja vaahdotus katoaa ripeästi. Tuoksuu makealta maltaalta ja vähän kukkakedolta. Maku on kuten tuoksukin, voimakas kokonaisuus, alkoholi on piilossa, humalien häivähdys raikastaa lopussa. 50 cl, 6,5 %, 4/5
Utrechtinreissulla opiskelin sen verran kieliä että uskallan väittää että belgialaisen tripelin nimi olisi suomeksi kultainen lohikäärrrrchme. Valkoisen pullon sisällys on ruskeaa, pienellä punaisuudella ja vaahto on tiivis keltaiseen taipuva samettikerros. Tuoksu tuntuu vähän vaimealta, mallasta ja hedelmiä. Maku on makeahko, hienostunut alkoholi jää hörpyn jälkeen kitalakeen lämmittämään. Mallasta ja vähäisiä marjoja sekoittavat hiilihapot, sokerisuus on hallinnassa. Jälkimaku on pitkä ja voimakas, ehkä tämä on kokonaisuutena vähän petollisen helppoa juotavaa. Pullollisen ostin Utrechtiin keskustan Jumbosta. 33 cl, 10,5 %, 4/5
Sekopäinen kuti löytyi Lohjalta. Olut on lasissa kuplivaa, punaruskeaa ja vienosti vaahtoavaa. Tuoksusta löytyy ripaus rusinaa ja hiukan hunajaa. Maku on jotenkin ohut tai hiilihapot hämäävät. Hunajalageriksi tämä ei ainakaan ole makeaa. Maku paljastaa vielä pähkinöitä. Jälkimaku on pitkä liuku ja siinä on häivähdys alkoholista. Lopulta alun ohuus paksuntuu vahvaksi maltaisuudeksi. Jotenkin bitterimäisen kokonaisuus on moniulotteinen, sellainen kevyt rauhoittumisolut. 0,33 l, 7,5 %, 4/5
S-marketin hyllyltä nappasin pinkin karhun. Lasissa väri paljastuu vaaleanruskeaksi ja vaahto komeaksi, paksuksi ja valkoiseksi. Tuoksu on karamellia, persikkaa ja sitrushedelmiä ja paljon. Maku tuntuu aluksi vähän ohuelta, mutta toistot vähän paksuntavat. Makeutta ei lopulta oluesta löydykään, vaikka ensivaikutelma sinnepäin vihjaa. Humalat on jotenkin intensiivisiä olematta liian katkeria. Tuoksu on loppuun saakka voimakas. Jos tätä marketista löytyy jatkossakin, niin kyllä tätä voi ostoskärryyn napata. 50 cl, 5,0 %, 4/5
Uusintakäynnillä Olivierissa hanaoluista valikoin hollantilaisen saisonin. Olut tummaa oranssia ja vaahto melko kirkkaan valkoista. Tuoksussa on hitusen mallasta. Miesrakkaus-olut maistuu vähän hedelmille, mutta suutuntuma on kuiva ja vähän hapokas ja jonkin verran hapan. Sitruunaruohoa ja sechuaninpippuria pitäisi menun mukaan löytyä. Pippuria vähän jälkimaussa kurkistelee. 0,33, 6 %, 4/5
Utrechtin keskustakävelyn jälkeen askeleet kääntyivät kartalle etukäteen merkittyyn ravintolaan. t'Taphuysin hanaoluttarjonta oli varmaankin yli 50 eri olutta ja erikoisuutena oli että hanat oli itsepalveluhanoja ja ne toimivat tiskiltä ostettavalla kortilla. Veloitus meni senttilitran tarkkuudella. Valinnanvaikeudessa oli tyydyttävä intuitioon, valitsin hollantilaisen ipan. Hanankäyttäjä sai oluen vaahtoamaan reilusti valkoisella, oluen väri oli haaleankeltainen. Tuoksu on aika sitruunainen. Maku on sitruunainen ja greippinen. Kokonaisuus on vähän ohut, mutta alkoholi on kuitenkin täysin piilossa. Kyllä tämä kuitenkin vetää suun mieluummin hymyyn, raikastahan tämä on. 28 cl, 7,1 %, 4/5
Hollannin Texels-saarelta tulee samannimisen panimon wit-olut. Se on kirkkaan vaalean keltaista ja vaahtoaa valkoisella. Tuoksu on vehnäinen ja reippaasti mausteinen. Maku on raikas ja mausteinen, ehkä jopa tupakkaakin, makeutta myös. Jälkimaku on lievästi mausteinen ja ihan vähän katkera ja makeutta. Helleolut. Nautiskelin oluen Utrechtin belgilalaishenkisessä olutkahvilassa, joka on entinen kirkko, tunnelma ei kuitenkaan ollut mitenkään harras. 0,3 l, 5,0 %, 4/5
Utrechtilaisen panimon vaalea ipa on melko läpikuultamatonta oranssia ja kirkkaan valkoista vaahtoa. Tuoksussa on mallasta. Maku on kuusinen tai jopa vähän katajainen. Aika kuivaa, taustalla vaikuttaa mallas, havut on kuitenkin etualalla, kokonaisuus on täyteläinen, taustalla vielä vähän hiivaakin. Oluen maistelin Orloff-ravintolan terassilla, täytyy tilata toinenkin, kun sadekuuro yllätti. 0,25 l, 6,0 %, 4/5
Tartolainen vehnäolut on vaaleaa kuparia, vaahto on sitkeä ja valkoinen. Tuoksussa löytyy vehnäistä banaania. Maussa on osaset kohdillaan, kokonaisuus on raikas ja pehmeä. Jälkimaku ei muutu mitenkään, hitusen mausteita saattaa olla lisänä. Ehkä tämä on sellainen porttiteoriaa todistava olut, kun aloin ihmettelemän että eipäs ole tullut maisteltua vehnäoluita, pitää ottaa agendalle. 0,33 l, 5,0 %, 4/5
United Gypsiesin myymälän ostosreissun saaliinjako jatkui helteisen akryylilevynmetsästysreissun jälkeen kotiterassilla. Värikkään etiketin takaa paljastuu ruskeaa hienosti kuohuvaa ipaa. Mallasrunko on tukeva jo tuoksussa, maussa vahvistuu vielä. Maku on lupaavasti kirpeyttä, vähän multaa ja humalia. Tunnelmaksi jää yllättävä raikkaus. 33 cl, 6 %, 4/5
Lohjalta ostin itselle tuntemattoman oululaisen panimon kuparista pilsneriä. Se vaahtoaa tiiviillä valkoisella vaahdolla. Tuoksu on vähän makeaa mallasta. Ensihörppy on aika humalaisen katkera. Sellaista kunnon oluttahan tämä on. Hiilihappo kutittelee suuta, peloista poiketen mandariinia ei onneksi löydy, vähän ehkä kirpeitä ananaskarkkeja. Humalia on tavallista pilsneriä enemmän, ei haittaa. Jälkimaku on pitkä ja vahva. 0,33 l, 6,0 %, 4/5
Ateenan Neapolisin tai lähialueiden sokkeloissa pysähdyin Paliomagazo tai jonkun senkaltaisten baarin terassille. Tarjoilija kertoi soittavansa iltaisin bouzukia ja sanoi että baarissa ei ole Heinekenia, vaan jotain hänen kaverinsa pienpanimo-oluita. Valitsin lähinnä kreikankielisen selostuksen perusteella punaista olutta. Amber ale paljastui punaruskeaksi ja vaahto ohueksi mutta tiiviiksi. Tuoksussa on hitusen hedelmää ja hiivoja. Jälkimaku on vähän hapan ja vähän humalainen. Baarin kaiuttimista soi Foreignerin I Wanna Know What Love Is, Stingin Fragile ja Terence Trent d’Arby Sign Your Name, kadun toisella puolella olevasta CBD-kaupan kulmilta pöllähtää välillä omia tuoksuja. Lämpötila on yli 30 astetta. Tunnelmaa on. 330 ml, 5,6 %, 4/5
Lomapäivän iltapäiväolut nautitaan taas helteisellä paroikialaisella terassilla. Kreikkalainen pilsneri on sameaa kultaa, vaahto on tiivis ja tyylikäs. Tuoksussa on paljon kukkasia. Mausta ei ensimmäisenä tule mieleen saksalaiset pilsneri, hedelmäisyyttä täydentää lievät humalat, jotenkin jälkimaku on kuitenkin kuivuuttakin tarjoava. Jännä olut on. 0,33 l, 5 %, 4/5
Naoussan kylän kupeessa on Paroksen ainoa olutpanimo, ollut jo 11 vuotta. Maistelussa oli viisi olutta, joista paria on tullut jo maistettua. Lager on kultaista väriltään ja maltaista maultaan, aika ohutta. Pilsneriä maistelussa tuli jo kehuttua, aika kuplivaa, rauhallisempi kokonaisuus hanassa kuin aiempi pulloversio. Humalaa on mukana. Wit on mausteista, mutta mausteena ei olekaan oreganoa vaan kuminaa. Aegeanmerellinen versio belgioluesta on maistuva. Ipa on aitoa ruskeahkoa ipaa, mukavan makeutta sisältävä startti ja humalaisempi jälkimaku. Neipa aika kirkasta ja se on lämpimän hedelmäinen. Wit ja ipa maistuvat nyt parhaimmilta. 5 * 20 cl, n. 5 %, 4/5
Plakan helteessä välillä varjoon ja kreikkalainen gluteeniton lager sai virkistää suuta ja mieltä. Kirkkaan kuparinen olut kuohuaa mukavasti. Tuoksussa on mallasta. Suutuntuma on kupliva ja raikas. Helle asettaa arvostelurimaa ehkä alaspäin, mutta maassa maan tavalla. Sopii hyvin helteeseen. Jälkimaussa on sopivasti pientä rapsakkuutta. 330 e, 4,5 %, 4/5
Tekstit
Kaikki kommentit
