Tartolainen ruskea ale kuohuu kestävästi beessillä vaahdolla. Etiketti sanoo että Ethiopia Bette Buna -kahvia, kaakaota, vaniljaa ja tonka-papuja on käytetty. Tuoksussa on tonkaa ja muitakin mainittuja ainesosia. Maku täsmää tuoksun kanssa. Makeaa kahvia ja tonka-papuja, ehkä ne sopii paremmin stoutteihin, tämä on ehkä sellainen kevyt-stout. Jälkiruoaksi sopii hienosti. Oluen ostin Tarton Gambrinuksesta. 0,33 l, 7 %, 4/5
Berliiniläisen panimon saksalaistyyppinen ipa on kauniin oranssia, sen päälle kehittyvä vaahto on tiivis melkein valkoinen kerrostuma. Tuoksussa on paljon mallasta ja humalaa, vähän simaa ja hedelmiä se lupaa herkuttelua. Aika raikasta, maltaisuus jää vähän taustalle, mutta kyllä sitä on. Hedelmäisyyttä ja mäntyä löytyy. Maussa on vähän makeutta ja kuivaa appelsiiinia, jälkimakuun jää lievää humalointia. Aika pieni pullollinen, toinen olisi ollut vielä parempi. 0,33 l, 7 %, 4/5
Berliiniläinen olut on kuparista ja sen valkea vaahto on katovaista, mutta sitkeähköä. Oluen ostin yhdestä Boxhagener Strassen späteistä. Luulin olutta etiketin perusteella sellaiseksi perushellekseksi. Olut onkin alea. Tuoksu on voimakkaan hedelmäinen, nallekarkkia. Maku on tasapainoinen, hitusen hiivaa. Mallasta, voita, lopuksi humalointia, nallekarkit on joku jo syönyt eli ei ne menneet taaskaan tasan. Kyllä tämä on ihan mukavaa olutta. 0,5 l, 4,9 %, 4/5
Berliinintuliainen on kauniisti valkoisella tiiviillä vaahdolla kuohuava oljenkeltainen vähän samea lager. Tuoksussa on mallasta ja hitusen humalia. Ensihörppy kertoo että rehellistä olutta on nyt tarjolla. Ei ole ihan sellainen saksalainen kävelyolut, vaan kivasti kuivuutta ja hentoa enemmän täyteläisyyttä. Etiketin alareunan Bambergeristä jäin odottelemaan savua, mutta sitä tässä ei ole. Miedosti makeutta jää jälkimakuun. Oluen ostin friedrichscainilaisesta Spätistä, suosittelen späti-ostokseksi. 0,5 l, 4,9 %, 4/5
Berliininmatkan ensimmäisenä iltapäivänä käytiin entuudestaan tutulla entisellä teollisuusalueella, jossa on nyt baareja ja kulttuuria ja alueen kulmassa on panimoravintola hiekkarantoineen, ilman vettä tosin. Olutvalikoima on kolmen kokoinen ja niistä valitsin pilsin. Oljenvärinen olut vaahtoaa hienosti valkoisena ja tuoksuu voille ja katkeroille. Maku on aika turvallinen. Humalointia on reilusti pilsneriksi, samoin hiilihappoa. Kyllä olut vaan katoaa lasista kuin itsestään, ei voi olla huonoa. 0,5 l, 5,0 %, 4/5
Porilainen mehustettu ipa on oljenkeltaista ja kultaista, vaahto on kestävä valkoinen pienikuplainen hattu lasin päällä. Tuoksu on reippaan hedelmäinen, oikeastaan hedelmäsalaattia. Maku on hedelmäisyyden osalta rauhallisempi, lievää katkeroa. Lasissa on paljon kuplintaa, mutta maussa ei paljoakaan. Jälkimauksi jää pieni yrttisyys ja reilumpi hedelmämehu, katkeroa on vähän. Helposti saa kyllä juotua, ihan miellyttävää. 440 ml, 6,0 %, 4/5
Hauhonkierroksen tuliainen maistui saunan päälle. Melko samea kaunis oranssi väri saa päälle valkoisen ohuen vaahdon. Tuoksu on kevyt, ei oikein erotu. Maku on maltainen ja raikas. Humalointi on kevyttä. Vaahto jää komeasti lasin reunoille. Etäistä pehmeää sitruunaa jää pyörimään kielelle. Toinenkin pullollinen tarvittaisiin, mutta on ihan toimiva kevytlager. 33 cl, 5,0 %,4/5
Lontoolaiseen tunnelmaan sopivasti alkoi sataa, no oikeastaan en muista koskaan käydessäni että Lontoossa olisi satanut, ehkä pitää käydä useammin. Kotiseutukierroksella kävin lounaalla Laitikkalassa, Rönnvikin viinitilalla, ruoka ja trubaduuri olivat hyviä. Myymälästä ostin matkamuistoksi panimon omaa bitteriä, joka on kuparista ja valkealla komeasti vaahtoavaa, vähän tuli pulputuksesta jopa hanatunnelma, kun olutta kaatoi. Tuoksu on viljainen. Maku on maltainen ja pehmeä, vähän on pähkinääkin. Matalat hiilihapot auttavat kulautuksia. Lievä humalaa jää jälkimakuun. Sateen lotistessa takaterassilla löytyy oluesta kuitenkin ihan lämmintä pubitunnelmaa. Humalat vähän siirtyvät myös etumakuunkin. 50 cl, 5,6 %, 4/5
Tallinkin myymälästä ostettu saksalainen belgityylinen balttiolut on tumman ruskeaa, vaahto on valkeaa ja sitkeää. Tuoksuu maltaiselle karamellille. Maku on mausteista, hitusen rusinaisuutta ja maltaista, jotenkin hienostunut tunnelma, pehmeää, kahviakin on vähän, alkoholia ei. Ruisleipä vähän kurkistelee. Jälkimaussa on vähän paahtelee. 0,33 l, 8,5 %, 4/5
Googletus kertoi, että Teresa Banks viittaa Twin Peaksiin ja Hunan Error samannimisen punk-bändin kappaleeseen ja se on kuitenkin vähän sameaa valkoisella vaahtoavaa humalaista lageria. Tuoksu on katkeroitunutta. Maku on kirpeähköä, vähän hapanta appelsiiinia. Oluen ostin Lohjalta ja nautiskelin lenkkeilyn ja saunan jälkeen, ihan mieluisaa juotavaa. Vähän ohut, mutta jotenkin palkitseva maku sopii hiipivään helteeseen. 33 cl, 5,4 %, 4/5
Kesän lähiseutujen kiertoajelu pysähtyi Hauhon wanhan raitin kievariin karitsapullille ja sitten Alvettulan kyläkauppaan munkkikahville. Kyläkaupan myymälän puolelta löytyikin paikan omia oluita. Ensimmäisenä maistoon lähti lager-oletettu, mutta alehan tämä taitaa olla. Olut on pehmeän ja hitusen samean hunajan väristä, vaahto on kestävä ja pienikuplainen. Tuoksussa on mallasta. Maku on pehmeä, maltainen, vienosti humalainen, makeutta on havaittavissa. Jälkimaku on vähän pilsnerimäinen. Oikeastaan todella hyvä olut. 33 cl, 5,3 %, 4/5
Kroatialainen versio amerikkalaisesta ipasta on tummempaa meripihkaa ja vähäistä vaahtoa. Tuoksussa on hedelmäisyyttä ja sipaus simamaisuutta. Ensihörppy kertoo maltaan, humalan ja hedelmien liittoutumasta, joka on todella tiivis ja onnistunut. Ihan ensimmäiseksi humalat antavat reippaasti katkeroaan, havuja on. Jälkimaussa on hedelmiä, sitruunaa ja humalia. Etiketti on nimen mukainen. IBU 66, 0,33 l, 7,0 %, 4/5
Baijerilainen hefe-weissbier tuoksuu banaanilta ja vähän hiivalta. Väri on tumman oranssia ja vaahto on tiuha ja valkoinen. Maku on paksuhko, banaaninen ja vähän mausteinen. Hämeenlinnan kesäiset sateet ei oikein anna vehnäisyydelle tilaa, toisaalta tämä ei ole vehnäoluiden raskaimmasta päästä, vaan ehkä jopa kevyt. 0,5 l, 5,4 %, 4/5
Autoajelun päätteeksi kävimme Tribunjin Plodinessa ostoksilla ja sieltähän löytyi erikoisoluita enemmänkin, matkamuistoja tuli osteltua. Zagrebilainen panimo sanoo olevansa Kroatian vanhin craft beer -panimo. Pale Ale on kirkasta hunajanväristä ja se tuoksuu vienosti hedelmiltä ja puulle. Maku on pehmeä, mukavasti humalaisuutta, sitruunaisuus on lempeää. Sellaista kunnon apaa on. Jälkimaussa on vielä pala puuta. 0,5 l, 5,3 %, 4/5
Euroopan helleaallosta taisi osua vähän Tibunjiinkin, kun sääpalveujen tietojen mukaan 34 astetta olisi ollut. Oma toiminta rajoittui uimiseen, rantaan ja terassiin. Illansuussa pilvi vähän armahti ja pystyi yhden oluenkin blogittamaaan. Kroatilainen panimo on sekoittanut pohja- ja pintahiivaoluita. Väri on kupari, vaahto valkea, tuoksu makea hedelmä. Maku on hitusen makeaa, lievää humalaa, vähän mineraaleja, etäisesti niin kuin vissyä, sopii helteeseen. Enemmän on alea kuin lageria, jälkimaku on mukavasti enemmän humalainen. 0,5 l, 4,5 %, 4/5
Tribunjin Konsumin hyllyltä löytyi ennenmaistamatonta zagrebilaista ipaa. Väri on kuparia, vaahto valkoista ja reilua. Tuoksussa on mallasta ja mäntyä. Maku on humalainen ja todella pehmeä, ensin luulin makeaksi, mutta ei se sitä ole vaan hedelmäistä havuhumalaa. Ei täysin sovellu majoituksen helteiselle terassille. 330 ml, 6,0 %, 4/5
Tallinnan tuliainen on tartolaista todella komean oranssia hapanolutta. Tuoksu on reilusti makea ja mangoinen, vähän pelottavan paljon. Vaahtoa ei synny. Olut on paksua. Maku ei olekaan kovin makea, vaan mukavasti happamahko. Maku on eniten mangoa, ehkä mukana on jotain raikkampiakin vähän kirpeämpiä hedelmiä, etiketti mainitsee nektariinin ja guavan. Kyllä tästä on pakko tykätä. 0,33 l, 5,5 %, 4/5
Juhannusaatonaattona kävin Lohjalla panimokaupassa ostamassa tuliaisia, yhden ostin tuplana, joten saunan päälle maistelin kirkkaansameaa kultaa, jonka päällä oli pitsikerros. Tuoksu on trooppista hedelmää, houkuttelevaa. Maku on aluksi samalla linjalla, mutta lopuksi tunnelma vaihtuu vähän mäntyisempään tai ruohoisempaan. Kokonaisuus on pehmeä, täyteläinen ja raikaskin, pieni puumaisuus lopussa tuo ryhtiä tai toisaalta ei. Pappakin tykkää. 0,33 l, 6,5 %, 4/5
Juhannuspäivän juhlintaan sopi perinteinen sahti, tällä kertaa naantalilaisena versiona. Sitä ei tarvinnut säilyttää kylmässä, mikä on perinteiselle sahdille tyypillistä. Väritys on nimenmukaisesti tummaa suklaata, ei vaahtoa. Tuoksussa löytyy makea mallasta reippaasti, vähän banaaniakin. Täyteläinen olut muistuttaa että jotain tällaista on nautittu päivittäin Hämeen linnassa litratolkulla palkaksi joskus hämärällä keskiajalla. Katajaisuus on vähän piilossa, enemmän on maltaan makeutta. Jälkimaku on vähän jopa hapan. Alkoholit pysyy piilossa, kuten sahdissa on tapana. Makeaa on sen verran että lasi tuntuu tahmealta. Muistelen että joku sukulainen Tuuloksesta olisi sanonut että kunnon sahti menee jalkoihin. 330 ml, 9,0 %, 4/5
