lauantai 31. joulukuuta 2016

Orval (Olutblogistien yhteispostaus)

Olutblogistien yhteispostauksena on vuoden lopuksi kunnioitusta herättävä belgialainen trappistiolut Orval. Orval tuoksahtaa hiivaiselta ja hedelmäiseltä. Väritys on samea kupari ja vaahto on vahva ja kestävä. Hiilihapot poreilevat ja maku on kuiva, omenasiiderimäinen. Joskus on tullut tehtyä kotiomenaviiniä ja kaukainen mielikuva siitä  iskeytyy aivoihin. Jälkimaussa on vähän pippuria ja täyteläistä painavuutta. Maku on kyllä moniulotteinen, tasapainoinen ja nauttimishetki on rauhallisuuteen pakottava. Oluen sain onneksi joulupukilta, sillä paikallisesta Alkosta ei Orvalia löytynyt ja Alkon verkkokaupassakin toimitusaikataulu valahti vuoden 2017 puolelle. 0,33 l, 6,9 %, 4/5


Mukana yhteispostauksessa ovat
Arde Arvioi
Beerspectives
Bisseparoni
Brewniverse
Bönthöö Bönthöö
Every Beer I Take
Hankala asiakas
Humalablogi
Huurteinen
Jaskan Kaljat
Kaunis Humala
Keikyblogi
Ladamatkaaja
Loppasuut
Musamiehen Oluet
Mushimalt
Olutkoira
Oluttoverit
Pari sanaa oluesta
Pullollinen
Punavuori Gourmet
Reittausblogi
Tuopillinen
Tuopin Ääressä
Tyttö ja Tuoppi
Viinihullun päiväkirja
Ölmönger

perjantai 30. joulukuuta 2016

Giesinger Untergiesinger Erhellung

Münchenin matkamuistopullo maistui välipäivien palomuurivaihdoksen päätökseksi. Saksalainen helles on täydellinen tai täysin mitäänsanomaton. Vähän likaisen keltainen väritys, tuoksussa oleva hiiva ja mukava vaahto lupaavat hyvää, maku on no, sellaista peruslageria. Vähän kuuusenneulasia, vähän hiivaa,  pikkuhiljaa alkaa löytyä luonnetta, ei ihan karjalaa. Mukava jälkimaku tulee hiivasta, kuusesta ja hiilihapoista. Kaikkea on hyvin vähän ja siitä sitten muodostuu kunnon janojuomaolut. 0,5 l, 5,3 %, 3/5

torstai 29. joulukuuta 2016

Panimo Hiisi Kratti

Tänään oli töissä puhetta Jyväskylän uuden lukion benchmarkkaamisesta, Panimo Hiiden osuutta asiassa ei voi väheksyä. Ehkä siksi olutkellarista nousi testattavaksi jo vähän entuudestaankin tuttu marjaisa ja pirtsakka saison. Olut tuoksahtaa puiselta, väri on ruusunmarjanpunainen ja vaahto on katovainen. Pullonpohjalle jää hiivaa. Etiketti kertoo puolukasta, josta väri ja mustaherukasta josta makua. Tätä ehkä riittäisi sellainen pikkupullollinen, tuo mustaherukka vähän ahdistaa, mutta pikkutilkka puisenmarjaisaa happamuutta kerrallaan uppoaa tämä kirpeä olut. 10 IBU, 8 EBC, 330 ml, 5,5 %, 3/5  

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

To Øl Liquid Confidence

Jeesuksen 2016. syntymäpäivien kunniaksi valitsin olutkellarista huolella säilytetyn tanskalaisen imperial stoutin. Olut on täysin mustaa ja päällle tulee kermainen vaahto. Maku on taivaallisen pehmeä, vähän suklaata, makeus vähän tahmaa huulia. Sitten kurkkuun kertyy chiliä, jota oluessa on juuri sopivasti. Lämmittää ja miellyttää. Onhan tämä aika outoa olutta, mutta niin täydellisen hyvää. Etiketissä sanotaan että nestemäistä itsetuntoa kannatta juoda ennen kuin pyytää tyttöä tanssimaan, koska tämä suoristaa selkäsi ja sets your ass on fire. Toivottavasti viimeinen toteamus viittaa vain sinne tanssilattialle, onneksi chili ei ole mitenkään yliammuttua, vaan kieron peiteltyä. 375 ml, 12,2 %, 5/5

lauantai 24. joulukuuta 2016

Flying Monkeys Smashbomb Atomic IPA

Vähän virkistystä tummien jouluoluiden joukkoon tarjoaa Ontariosta ponnistava Flying Monkeys -panimo. IPAn vaahto ponnisti heti pullon avaamisen jälkeen kurkkaamaan juojaansa. Vähän samea kuparinen olut on nimensä mukaisesti humalapommi. Tuoksusta tuli jotenkin ajatusnyrjähdyksellistä syistä mieleen kesä ja soutuvene. Runko oluessa on ihan kunnossa ja katkero ja makeus ovat onnistuneessa tasapainossa. Humalat kutittelevat kieltä mukavasti ja jälkimaku on humalaiseksi raikas. Vähän rusinaa pilkahtaa. Vastaus hyvään joulun piristysolueeseen on Kanada. 355 ml, 6 %, 4/5


torstai 22. joulukuuta 2016

Paulaner Münchner Hell

Jouluostokset on tehty, jääkaappi on ruokaa täynnä. Oluttakin on korillinen ostettu, tummia ja vaaleita oluita, pientä maistelua kinkun kylkeen. Müncnenin tuliaisen kaadoin reilumman kokoiseen tuoppiin, kylläpäs "iso" tuoppi näytti surulliselta, pitäisi lailla kieltää tuollainen. Olut maistuu vähän puiselta, mutten aika tavalliselta lagerilta. Mallasta löytyy kullanvärisestä oluesta. Vaahtoa ei oikein syntynyt, vaikka oli tuopissa oikein varaa vaahdottaa.  0,5 l, 4,9 %, 2/5

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Krombacher Pils

Saksantuliainen Münchenin rautatieaseman viereisestä minimarketista maistui saunan jälkeen. Saksalaisen pilsin päälle kehkeytyy kunnon vaahtohattu, joka kestää ja kestää. Kirkkaan oikeanvärisen kunnon oluen vaahto maistuu kuivalta. Maku on yksinkertainen ja yllätyksetön, mikä pitää laskea positiiviseksi ominaisuudeksi. Aika perusolutta, ei pienissä määrin nautitttavaksi. Jostain syystä tämä olut oli tosiaan minimarketin olutvalikoimassa. Saksassa on näköjään 25 senttiä tölkin panttimaksu. Makuun vähän kyllästyy. 0,5 l, 4,8 %, 2/5


maanantai 19. joulukuuta 2016

Augustinerbräu München Lagerbier Hell

Müncheninreissun tuliaiseksi itselleni ostin paikallisesta lähikaupasta muutamia perusoluita. Münchenissä tuntui olevan ihan ok juoda pullollinen hellesiä pullonsuusta kaupungilla tai ainakin aseman läheisyydessä, Marienplatzilla saksalaisilla oli muut juomat kyllä. Augustiner on vanhin müncheniläinen panimo (1328), jonka ravintoloissa tuli parikin kertaa maisteltua ruokia. Panimon vaalea lager sopi mainiosti saunaolueksi. Olut on täydellisen kirkas ja tuoksu on vieno. Maku on puhdas lager, ei mitään ylimääräistä, mutta silti ihan hyvää, kyllähän tuo pitkä kokemus oluessa maistuu. Todella helpostijuotavaa, saunaoluena vaaratonta, mutta pitkä iltapäivä biergartenissa olisi varmasti kohtalokas. 50 cl. 5,2 %, 4/5

lauantai 17. joulukuuta 2016

Mathildedalin Teijo

Kyläpanimon IPA on väriltään oranssia, joka taipuu punertavaksi. Vaahto oluen päällä on iso ja aika kestävä. Jouluostokset on tänään tehty, joten odotusarvot ovat kohdillaan. Teijon tuoksu on vähän sekava tai maltainen. Maku on yllättäen multainen, maltainen, puinen, kuiva ja sekava. Vähän humala laittaa kitalaen poreilemaan, mutta ei nyt oikein osu, mutta kyllähän tämäkin uppoaa. 33 cl, 6,9 %, 2/5

perjantai 16. joulukuuta 2016

Naparbier Mad Clown Extra Pale Ale

Ranskalainen extra pale ale on oikeaa sitruunasoodalla maustettua olutta tai siis maistuu siltä. Väri on oranssi ja vaahto on pieni, mutta kestävä. Tuoksu on humalainen, maku on appelsiinia ja sitruunaa sekä hiipivää makeutta. Jälkimaku on kuiva ja humalainen. Ihan ovelalta maistuu. Olut tuntuu jotenkin tuoreelta, toisaalta maku on ihan vahva ja tuntuu vielä vatsassakin.  Etiketissä on tietysti tuollainen pelottava klovni ja etiketti on jotenkin ruma. 330 ml, 5,7 %, 4/5



torstai 15. joulukuuta 2016

Brewdog Kingpin 21st Century Lager

Brewdogin oluiden odotusarvot on aina todella korkealla ja syystäkin. Kingpin on panimon videon mukaan  jotenkin kasariolutta. Tuoksu on aika maltainen. Maku on, niin no on. Mallasta on lagerissa reilusti, olisiko mukana vähän hedelmääkin. Loppua kohden olut alkaa tuntua vahvalta. Lagerista sanotaan että se on vaikein oluttyyppi, no suomalaiset isot panimot osaa lajin tähänkin verrattuna ihan hyvin. Brewdogin pullollisia tutkaillessa tulee aina mieleen että miksi etiketin tyyli piti vaihtaa, vähän mielensäpahoittajamaista. 330 ml, 4,7 %, 2/5

tiistai 13. joulukuuta 2016

Crew Republic Foundation 11 German Pale Ale

Kohtalon oikusta Lucia-neidon juhlinnan avuksi olutkellarin kätköistä pompsahti taannoisen Münchenin-matkan kunniaksi müncheniläinen pale ale. Pale ale toi vähän valoa tähän pimeyteen, joten eikös se nyt sopinut ihan hyvin tähän juhlapäivään, voisikohan Lucian päivän juhlintaan liittää Pale Ale -päivän, kun ovat vähän samalla asialla. Tuoksu on appelsiininen, väritys on vaan kaunis sameankirkas oranssi, valoa vasten varsinkin. Maku on hedelmäinen, mukavasti humalan (Tradition, Mosaic, Citra, Cascade) katkeruus jää poskiin pyörimään. Hiilihappoa on sopivasti, juominen on helppoa ja miellyttävää. Jos kohtalo olisi säästellyt tätä pullollista kesähelteille saakka, niin kyllä yksi lisäpiste olisi melko varmasti napsahtanut, tarkemmin ajatellen kyllä se napsahtaa nytkin, sen verran alkoi tehdä mieli toista samanlaista. Kyllä saksalainenkin osaa muutakin kuin hellesiä. Pullollinen taisi olla ranskalaisen olutkaupan kuukausiboxista. 0,33 l, 5,6 %, 5/5

maanantai 12. joulukuuta 2016

Malmgård Jouluolut

Luumukiisselinväristä olutta, mukavalla vaahdolla löytyi lähikaupasta. Joulutunnelmaa ei erityisesti päivään löytynyt, muuta kuin pienestä ja nopeasta joulusiivouksesta. Sitä kun kannattaa kuulemma tehdä koko vuosi, niin ei tarvitse sitten ennen joulua huhkia. Olut maistui mukavalta, lievää paahteisuutta on pinnassa, piilevä ohuus tekee oluesta helpostijuotavaa. Jälkimaussa on vähän kahvia ja suklaata. Kyllä tätä kelpaisi joulupöydässäkin maistella, ei ole liian vaikeaa, mutta silti aromikasta. Jälkiruoaksi saa sitten olla jotain vähän tuhdimpaa, ehkä ohuus alkaa lopuksi vähän haitata. Makeus on juuri oikeanlaista. 27 EBU, 65 EBC, 50 cl, 4,5 %, 4/5


lauantai 10. joulukuuta 2016

Ruosniemen Musta Lomittaja

Pieneksi flunssalääkkeeksi nautiskelin lämmintä mustaa olutta. Ruosniemen Panimon savu-saison kaatui lasiin ohuenoloisena, mutta komeavaahtoisena. Tuoksu oli savuinen. Maku oli samaa mitä tuoksukin eli savuinen. Vähän ohuutta, liukkautta, kuivuutta ja hapanta. Vienosti katkeruutta lopuksi, savuisuus katoaa. Positiivista mielikuvaa lisää se että olisi pitänyt olla isompi pullo että olisi päässyt paremmin arvioimaan, eli helposti juotavaa on. Pullollisen olen tainnut ostaa aikanaan Alkosta. Flunssalääkkeeksi voin suositella. 33 cl, 6,3 %, 4/5


keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Ruosniemen Panimo Sihteeri

Sihteeri tuoksahtaa vähän väljähtyneeltä ja kiljumaiselta, tosin viimeisestä kiljuntuoksuttelusta on muutama tovi, mutta sovitaan että mielikuvamaisesti tuoksu on tuo. Sihteeri tuntuu ohuelta ja mausteikkaalta, inkivääri, korianteri ja mustapippuri on mainittu etiketissä, väristys on sameankirkkaan keltainen. Aikamoista sekoitusta, yritän maistella makuja mutta en voi välttyä mielikuvalta että olut ei ole minun makuuni. Ruosniemen panimon tuotos löytyi Lidlistä tai Citymarketista ja etiketissä on merkintä 12/16, olisikohan tuolla tekemistä makuelämyksen kanssa. Kevyttä, vähän hiivaista ja vähän hapantakin, ehkä useampi maisteluannos voisi löytää oluesta jotain miellyttävämpää kuin puisen outouden. 33 cl, 4,1 %, 2/5

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Augustiner Dunkles

Onneksi bierstubet ovat sunnuntaisinkin auki Münchenissä. Platzlilta löytyi Augustinerin pieni levähdyspaikka, vastapäistä HB:tä hiukan rauhallisempi. Juomaksi valikoitu tummempaa olutta lämmikkeeksi. Kylmä tummahko olut maistui yllättäen vähän salmiakilta tai tervaltakin. Lämmitysefekti oli vaimea, mutta olut oli ihan hyvää. Helppo olut, jossa on jotain erikoisuuttta. 0,5 l, n 5 %, 4/5 





 

lauantai 3. joulukuuta 2016

Hofbräuhaus Dunkel

Münchenissä ei voine sanoa käyneensä jos ei käy Hofbräuhausissa, lauantai-iltapäivä oli vilkas, torvisoittokunta töräytteli välillä musiikkiaan. Melua ja ihmisiä riittää. Maß tummaa olutta tärähti tarjoilijalta pöytään sutjakkaasti ja vaahto suojasi olutta mukavasti. Väritys oli tumma kastanja. Maku on helppo, vähän ohut ja lievästi makea, mallasta vähän. Helppous on ymmärrettävää, kun tuopin koko on sopiva. 1 l, n. 5 %, 3/5  
 

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Les Clandestines De Montferri Rossa Golden Ale

Kun olutblogistin vanhemmat suuntaavat espanjanmatkallaan käsityöläispanimoon ostaakseen tuliaiseksi olutta, niin ehkä olutblogisti voi todeta että homma on mennyt jo aika pitkälle, hyvällä tavalla tietysti. Onhan mukavampaa saada tuliaiseksi hyvää käsityöläisolutta kuin vaikkapa Toblerone. Rossa on vaalea, kultainen ja raikas olut, jonka vaahto on aika täydellinen. Vähän lasin pohjalle kertyy jotain purua. Hiilihappoa on reippaasti, marraskuun loppu ehkä ei ole parasta tälle aurinkoa täynnä olevalle oluelle. Kukkaisolut on helppoa ja riittävän pirskahtelevaa ja hiilihappoista. Montferrin panimolla voisi kyllä vierailla, tai no Espanja ainakin on mielessä marraskuussa. 33 cl, 4 %, 4/5


maanantai 28. marraskuuta 2016

Prykmestar Schwarz

Illan pikainen lavuaarin ostosreissu Tampereen Bauhaussiin vaati rauhoitusta. Musta olut Vakka-Suomesta teki rauhoittamiseksi kaikkensa ja kyllähän hyvä olut aina rauhoittaa mieltä. Tuhkainen mustalager maitokauppaolueksi oikein nautiskeltava. Mallasrunko on tuhti, maussa on nahkaista lakritsaa. Jälkimakuakin on, mallasta. Oluen ostin Lidlistä, toisenkin voin ostaa, on kyllä miellyttävä olut. 50 cl, 4,5 %, 4/5 


lauantai 26. marraskuuta 2016

La Trappe Trappist Dubbel

Lauantai-iltapäiväolut rauhoitti "niin" kiireisen lauantai-aamupäivän jälkeen tai no joka tapauksessa lauantai-iltapäiväolut on aina mukava nauttia. Hollantilainen pähkinänruskea trappistiolut muodostaa pienen vaahtokerroksen päälleen. Maku on lämmittävä, makeahko, luumuinen, maltainen ja siirappinen. Alkoholi lämmittää reippaasti nielussa ja vatsassakin saakka. Mukavahan tätä on nautiskella, makeus pyrkii vähän liikaa esille. Helppo kuvitella pulleat munkit hörppimään tätä, vain lääkkeeksi. 33 cl, 7 %, 4/5


perjantai 25. marraskuuta 2016

ReAle Extra

Italialaisen Del Borgo -panimon pehmeä ale maistuu jotenkin hienostuneelta. Ehkä italialaisilla on jotain tiettyä tyylikkyyttä oluissakin. Tyylikkään oranssi oluen päälle kehkeytyy tyylikäs, tietty, vaahto. Vaikka maku on pehmeä, niin siinä on silti luonnetta. Hedelmäisyyttä löytyy, mutta ilman makeutta ja humalia ilman katkeruutta. Pullo on samankaltainen kuin Saimaan juomatehtaan pullot, tyylikkyys vaan jatkuu. Ennakkoluulot taas saivat tuntuvan kolauksen, Del Borgon oluet laitetaan ostoslistalle, jos sellaisia joskus jostain löytyy. Tämä oli Saveur Bieren lokakuun olutboxin lasillinen olut, tietysti sekin on niin tyylikäs. 33 cl, 6,4 %, 5/5

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Sori Brewing Out Of Office Session IPA

Joukkorahoitettu suomalais-tallinnalainen IPA löytyi Lidlin oluthyllyltä. Nuuhkaistaessa tuoksu on juuri oikeanlaisesti lievästi hedelmäisen katkera. Lasiin kaato tuottaa järjettömästi vaahtoa, höttöä mutta kestävää. Väri on likaisen oranssi, kuplintaa on reilusti. Maku on greippiä ja männynkäpyjä. Aluksi maku on katkera, nielaistessa maku katoaa suusta, jälkimaku on katkera. Maun vilahtamista auttavat reilut hiilihapot. Mainio katkeroisuus, mutta makeutta toivoisi jotenkin tasapainoksi. Olut vähän suhahtaa suusta ohi ja katkerot jäävät vähän yksioikoisesti jylläämään. Kyllä toimistorotta voi tällaisen aina päivän päätteeksi kietaista, vähänkin janottaessa menee helposti toinenkin. Tällaista Out Of Office -viestiä odotellessa. 50 IBU, 33 cl, 4,5 %, 4/5

lauantai 19. marraskuuta 2016

Põhjala Jouluöö Chocolate-Vanilla Oak Aged Imperial Porter

Ja olut oli mustaa. Kävin Alkossa ostamassa glögiä, mutta tämä olut ei suostunut jäämään hyllylle. Glögi tavalllaan jäi sinne. Jouluöön korkin alta paljastuu suklaan tuoksua, lasiin kaadettaessa mokkavaahto on tyylikäs. Poskiin iskee salmiakkia, muuten maku on paahteinen, täyteläinen, kahvinen, mausteinen, lämmittävä ja tietysti suklainen. Olisiko pientä kitkeryyttä jälkimaussa, vähän limaairrottava, yskänlääkettäkö tämä onkin. Joululahja-ainesta. Nyt on kyllä pitkä putki huippuoluita, pitääkö tässä alkaa kriitisemmäksi vai tahallaan alkaa juomaan huonompia oluita. Viikolla vilahti ohi blogin 4-vuotisjuhlat, olkoon tämä nyt synttärijuhlaolut. Samalla jouluolut on blogin 775. blogitus. 0,33 l, 8 %, 5/5


perjantai 18. marraskuuta 2016

Panimo Hiisi Ruisperkele Rukiinen Extra IPA

Isänpäiväolut odotteli juomista ja työviikon kahden päivän Microsoft-pilvipläjäys vaati perkeleellisesti olutta. RuisIPA on vähän samea oranssi, mukava vaahto kestää. Tuoksu on purukumimaisen hedelmäinen. Maussa on sitten hedelmiä ja havuja vahvalla mallasperustalla. Oudon helppo tätä humalapommia juoda, olisiko ruis joka makeuttaa. Mukavasti humalat, makeus ja vahvuus sekoittuvat helpostijuotavaksi nautinnoksi. Toinen pullollinen kyllä menisi, jotta pisteytyksen saisi kohdilleen, no onhan se yhdenkin jälkeen. 330 ml, 8,5 %, 5/5


keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Lehe Aus Karu Tuleb

Virolaisen Lehe Pruulikodan mausteinen stout taitaa sijoittua jouluolut-genreen, sen verran on mausteita laitettu karhuolueeseen. Tuoksu tuntui vähän viinimäiseltä. Lasissa on kuitenkin mustaa olutta, vaahtoa ei synny, vähän lasin reunalle kuitenkin. Maku on paahteinen, sen päällä leijuu neilikkaa, kahvia ja muita mausteita. Humalat tasottavat lopuksi makua. Makeutta on sopivasti, lakritsa pompsahtaa esille. Välillä havaittavissa pientä ohuutta, vaikka olut on oikeasti oikea makupommi. Oluen oluen tuonut matkamuistoksi Virosta. Pikkujouluhenkisesti ajattelen että hyvää on, maun vahvuus laittaa nautiskelemaan. 330 ml, 7,5 %, 5/5

lauantai 12. marraskuuta 2016

Põhjala Cellar Series Taara Avita! Rum Barrel Aged Stout

Tarton olutkaupasta ostettu matkamuisto piti ottaa maisteluun, kun Alkossa käydessäni huomasin että samainen oluthan on myös Alkon hyllyillä. Olut on täysin mustaa, hidasliikkeistä, siirappimaista, vaahdon päälle puserretut pullon viimeiset tipat jäivät kellumaan vaahdon päälle. Kuohuviinimämmin maku on rommikarkkimainen, makeutta, mallasta, tummaa hedelmää, limppua. Rommi maustaa olutta mukavasti, alkoholi vähän puskee esille vai onko se vaan tuo rommi. Maku on täyteläinen ja koko suuntäyttävä, slow beer, ei heti toista tällaista pullollista perään. Tuntuu jotenkin ylimakealta, mutta toisaalta taas ei, jotenkin sokeri vähän pistää nieluun. 0,33 l, 10,8 %, 5/5

torstai 10. marraskuuta 2016

Omnipollo Arzachel

Ruotsalainen Omnipollon panimo on asettunut mielessäni hyväksi panimoksi, ihan nettitietojen pohjalta, koska en ole muistaakseni ennen panimon tuotoksia tullut maistaneeksi. Samean keltainen ja mukavavaahtoinen Session Imperial India Pale Ale tuoksahtaa puhtaalta ja maistuu reippaasti katkeran raikkaalle, hedelmäiselle humalalle. Olut on mukavan tasapainoista, eikä sitä kyllä millään arvaisi II-olueksi. Juodessa nenään tunkeutuu vähän kumimaisuutta, mutta maku on ykköslaatua, olisiko paras II-olut. Sitrusta ja lievästi greippiä ja muita hedelmiä tuntuu riittävän, sana vetinen ei kuulu tähän yhteyteen. Olut löytyi ranskalaisen olutkaupan kuukausiboksista. Panimon tuotoksista on saatu nyt ensinäyte, pakko tarttua pullolliseen heti jos jossain muita tuotoksia näkyy. 33 cl, 3,5 %, 5/5

tiistai 8. marraskuuta 2016

Ruosniemen Panimo Insinööri IPA

Lidlin craft beer -hyllyltä löytyy ihan mukavat valikoimat: Ruosniemi, Mufloni ja Pyynikki vaan vilahtelevat. Insinööri IPAn tuoksu on greippistä ja vähän hiivaista. Maku on aika yksioikoinen, ehkäpä nimi juontaa siitä. Kauniin oranssin oluen päälle kertyy juodessa ohut vaahto, mutta maku on jotenkin jyrkkä, puinen. Jälkimaku on pitkä, mutta sekin on puinen. Tuntuu jotenkin ohuelta ja samaan aikaan vahvalta tai väkevältä. Onko IPAn aikakausi taittumassa noin yleensäkin kohti hiljaiseloa. Etiketissä on ikävästi pääministerin oloinen insinööri kippistämässä. 33 cl, 4,7 %, 3/5

lauantai 5. marraskuuta 2016

Konrad's Stout Russian Imperial Stout

Musta stout Norjasta Lervigin panimolta sopii pyhänpäivän lauantai-iltapäivän leppoisuuteen. Vaahtoa ei kaadettaessa ilmene ollenkaan, ehkä vähän lämpimämpänä olisi vaahdonnut. Maku vahva, suklaa, lakritsa ja kahvi löytyvät maistellessa, mutta särmää antaa piilevä tulisuus, olisiko jopa chiliä tai pippuria. Kaadettaessa olut oli hidasliikkeistä ja öljyistä ja suutuntuma on sama. Tumma olut on kyllä jotenkin lähellä viiniä, ainakin tunnelmaltaan, alkoholiprosentti ainakin pakottaa lipittelyyn, maltaisuus kertoo kyllä että olutta tämä on.  Etiketissä lukee että Brewer's reserve ja lisätarrassa että Põhjala soovitab, hyvää on. 0,33 l, 10,4 %, 5/5


perjantai 4. marraskuuta 2016

Straffe Hendrik Brugs Quadrupel Bier

Brüggeläinen Halve Maan (eli puolikuu) -panimon quadrupel muodostaa lasin pintaan niin täydellisen samettisen tiiviin vaahtokerroksen että pitää hetki vaan ihailla. Kuvauksen jälkeen vaahto vasta näytti parhautensa. Tumman ruskea olut on makeaa, luumuista ja maltaista. Etiketissä suositeltiin juomaan viileänä ja niin tein. Alkoholia ei mausta löydy. Jälkimaussa maistuu mallas ja olisiko vähän kahvissa uinut kirsikka. Moniulotteinen maku täydentyy vielä humalilla lopuksi ja savuisuudella! Röyhtäyttää juuri sopivasti. Makeus vähän häiritsee välillä, nauttiminen kestää pitkään. Pullon ostin Saveur Bièrestä, kk-boxissa.  33 cl, 11 % 4/5



torstai 3. marraskuuta 2016

Top Fuel Weissmuller Wheat

Ensilumi on satunut ja on siirrytty talviaikaan, joten on syytä maistaa olutta, jonka etiketissä sanotaan "On a hot and humid day in the jungle you need something to take the edge off." ja vielä "We are all monkeys anyway so drink some banana."  Vaahto on siisti, tuoksu on kumisen hedelmäinen ja väritys on sameahko oranssi. Kuplintaa on oluessa ja joukossa seilaa jotain pientä. Olut on hedelmäinen, mutta maku on todella lyhyt. Tämä varmaan sopisi jollekin käännytyskurssille, miten lagerinjuojasta tuli vehnäoluiden ystävä, ensimmäinen oppitunti. Hetkinen, olisikohan Vanajaveden Opistossa tuollaista kurssia. Olut löytyi Citymarketin oluthyllystä.  0,33 l, 4,7 %, 3/5


keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Hapan Polish Fruit Sour Saison Wasosz & Humalove

Humaloven ja puolalaisen Wasoszin omenamehunvärinen olut on oluita joiden kohdalla alkaa miettiä että onko tämä vitsi vai onko tämä jotain niin hienoa että ei vaan ymmärrä. Olut on vaahdoton ja tuntuu hiilihapottomalta. Omenamehusta maku poikkeaa vähän happamampana. Tirahtaa vähän pientä terävyyttä, olisiko etiketissä mainittua karviaista. Aprikoosikin on etiketissä mainittu, lienee se pieni hedelmäisyys siitä lähtöisin. Ehkä tätä voisi mummelit tarjota vahingossa lapsenlapsilleen omenamehuna ja lapsoset joisi innoissaan, mukana oleva hiivaisuus pitäisi piltit tolkuissaan. Täytyy ottaa vähän lisää hapanta, heh. Kyllä tästä juodessa oppii tykkäämään ja ymmärtämään, ehkä en kuitenkaan lähde tätä Citymarketista hakemaan. 500 ml, 4,6 %, 3/5

tiistai 1. marraskuuta 2016

Ruosniemen Panimo Työmies RSB

Jostain syystä Ruosniemen panimon oluet ovat jääneet blogituksissani paitsioon. En tiedä onko syynä ollut oluiden erikoiset nimet. Nyt tulee korjaussarja osa 1. Työmies-oluen etiketissä on vähän neuvostoliittomainen työmies nostamassa tuoppia. RSB tarkoittaa Ruosniemen Special Bitteriä. Tuoksu on jotenkin vihtamainen tai olisiko jotain yrttejä. Vaahto on kestävä ja oluen väritys on pähkinäinen. Mallasta on, mutta maku on puinen ja tympeä. Oluessa on paljon hiilihappoa, jotenkin koko olut kuivuu ikeniin ennen kuin sen ehtii nielaista. Röyhtäyttää. Tiedän että Ruosniemen panimolla on parempia oluita. 33 cl, 4,7 %, 2/5

lauantai 29. lokakuuta 2016

HB Hofbräu Oktoberfestbier

Müncheniläinen Hofbräu-panimo on kait Se panimo mikä Münchenissä pitää kokea. Nykyään taitaa olla niin että vain turistit käyvät siellä, nykyaikaiset travellerit käyvät muissa paikoissa. Itse kävin turistina paikassa viime vuosituhannella juomassa yhden tuopillisen jotain olutta. Ehkä pitää uusia kokemus seuraavalla Münchenin reissulla.  Oktoberfest-olut on täydellisen lageroluen väristä, kaunis vaahto viivähtää hetken komeana. Tuoksu on yllättävän heinäinen vähän voinen. Juodessa mallas alkaa pilkottaa, saksalainen tyylikkäämpi kännäysolut on parempaa kuin balttialaisen viinalagerit, kun etuna on tuo Oktoberfest ja sen tuomat mielikuvat, toisaalta onhan tämä ihan hyvää. Suolaiset makkarat ja suolarinkelit esiin, niin kyllä tätä juo muutaman pullollisen. Kun pääsen joskus Oktoberfesteille niin "photoshoppaan" sitten tämän arvostelun uuteen uskoon. 0,5 l, 6,4 %, 3/5



perjantai 28. lokakuuta 2016

To Øl Garden of Eden

Aatami ja Eeva kuljeksivat Eedeniin paratiisissa alastomina ja naukkailivat IPAa ja sitten keksivät heittää joukkoon vähän hedelmiä. Tämän tiedon löysin To Ølin nettisivuilta. Saveur Bieren kuukausiboxin hedelmä-IPA on tanskalaisen luottopanimon panemaa. Tämä on kyllä pelkkää hedelmää, tuoksu on kuin Del Monte -säilykepurkista. Väritys on vähän samea ja vaahto on alkuun komea. Kirpeitä hedelmiä on reilusti, vähän kirpeää humalaa tuntuu taustalta, mutta hedelmä-cocktail on kyllä reippaasti esillä, guava, papaija, passionhedelmä  ja mango on etikettiin kirjattu. Ei ole pahaa todellakaan, mutta jotenkin sekavuutta blogistin päähän tämä tuottaa, onko tämä nyt 3, 4 vai 5 pistettä. Eiköhän tällainen pitäisi muuten Suomessa kieltää, tämähän voisi maistua myös lapsille, kun on vähän tuota hedelmämehua taustalla. Makeus on kuitenkin häivytetty taustalle, joten ei maistu ihan pikkulapsille. Kyllähän tätä voisi juoda toisenkin. 33 cl, 6,4 %, 4/5


keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Nøgne Ø Imperial Stout

Synttärijuhlinnan päätin kruunata jollain erityisen hyvällä oluella. Olutkellarin kätköistä olin valinnut jo hyvissä ajoin ennakkoarvailujeni perusteella yhden herkun: Norjalaiseen Nøgnen panimoon olen oppinut luottamaan. Ø-merkki pullon etiketissä on vähän niinkuin laatusinetti. Imperial Stoutin nautin upouudesta lahjastani, Soda Shopin oluttuopista. Musta, rauhallisesti pullosta ulospulputtava olut tuoksuu mokkakahvilta ja yrteiltä. Maussa vilahtaa alkuun alkoholi. Suutuntuma on pehmeä. Mokkamaisuus valtaa kielenpäällisen, täyteläinen maku. Yrttimäisyys tuntuu mukavasti pisteliäältä, vähän vahvaa lakritsaa. Alkoholi vilahtelee välillä taustalla, mutta jotenkin siitäkin tässä makuelämyksessä osaa pelkästään nauttia. Lopulta mausta löytyy vielä mallasta. Kaikki maut sekoittuvat täydelliseksi olueksi, josta ei löydy mitään moitittavaa (ei edes norjalaista huonolaatuista huulirasvaa), vaikka ihan heti ei tee mieli juoda toista tällaista. Hitaastihan tätä pitää juoda, riittää vielä koko loppuillaksi. Ostan varmasti tällaisen tai parikin, jos jossain näen, tämän ostin aikanaan virolaisesta õllepoodista. 75 IBU, 0,5 l, 9 %, 5/5


maanantai 24. lokakuuta 2016

Mufloni Appeaua Porter

Lidlin erikoisoluthyllystä poimin kiinnostavan ja tyylikäsetikettisen appelsiiniportterin maistettavaksi. Lähes musta väritys ja kaadon jälkeinen tyylikäs vaahto lisäävät kiinnostusta. Tuoksu on häilyvä, onhan siinä appelsiinia onhan. Maku on suklainen, oikeastaan kuivan kaakoajauhemainen tai tuhkainen. Appelsiini lisää oman pirteytensä makuun. Makeus olisi ihan ok-lisäys. Kokonaisuus on hieno maitokauppaportteriksi. Kuivuus kyllä tuo esiin vähän vetisyyttä. Täytyy nyt vielä lukea tuo edellinen lause uudestaan, eihän kuivuus voi tuoda esiin vetisyyttä missään muualla kuin olutblogissa. Ehkä tämä on nyt arviointiaan parempaa. 33 cl, 4,5 %, 3/5

lauantai 22. lokakuuta 2016

Einstök Ölgerd Icelandic Wee Heavy

Ranskalainen olutkauppa on keksinyt saman minkä Musiikki-Fazer keksi 70-80-luvulla. Fazerin musiikkikerho lähetti joka kuukausi yhden LP-levyn, Saveur Biere lähettää kerran kuussa setin olutta. Onhan tämä oikeastaan olutblogistin unelma tai painajainen. Huolellisesti pakatusta kuukausilaatikosta poimin ensimmäisenä islantilaisen scotch alen. Napapiirin lähettyvillä oleva panimo on maustannut olutta väinönputkella, internet-tietojen mukaan se auttaa virtsarakko-ongelmiin. Olisiko tämä nyt maailman ensimmäinen olut joka ei kuseta. Olut on ruskeaa ja lähes vaahdotonta, tuoksu on maltainen. Maku on savuinen, yllättävän hiilihappoinen ja hiukan luumumainen. Rusinainen makeus pysyy aisoissa. Moniulotteinen ja jouluinen - kauniisti sanottuna tai sitten voisi sanoa että sekava. 330 ml, 8.0 %, 4/5

perjantai 21. lokakuuta 2016

Iku-Turso Gargantuaaninen Olut Panimo Hiisi

Panimo Hiiden oluet on nimetty muinaissuomalaisten hahmojen mukaan. Tämä merihirviö-olut on saanut lisäselvitykseksi gargantuaaninen. Tarkastin sanan tarkoituksen internetistä, ja kyllä oma onomatopoieettinen kielikorvani arvasi oikein että kyse on jättiläismäisestä oluesta. Olut on vähän läpikuultavaa mustaa ja päälle kehkeytyy ohut lyhytaikainen vaahto. Maku on paahteinen, suklainen ja mokkamainen. Näiden pehmeiden arvojen päälle rämähtää sitten greippimäistä humalaa reilusti. Koska Fazer tekee greippi-suklaata? Alkuun luulin että alkoholi olisi vähän maistunut, mutta loppua kohden sitä ei kyllä enää löydä. Makeutta on täsmälleen oikea määrä. Syksyn viileys on löytänyt uuden lämmittäjän, jättiläisoluen voi Alko-reissuilla poimia huoletta mukaan, jos vaan viileyttä sattuu riittämään. 330 ml, 9,0 %, 5/5


keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Miljoonasade Rokkarin Luu APA

Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun, kaipuun kaljakori kilisee... Mallaskuu. Marraskuun, korjaan, Mallaskuun panimo on pannut kesäisen voimakkaan sateen auttamana suomirokkia nestemäiseen muotoon. Hämeensaaren Citymarketin oluthyllyltä löytynyt Miljoonasade-bändin nimikko-APA on kirkkaahkoa, kultaista olutta. Vaahto jää minimaalisesti suojaamaan olutta. Tuoksu lupaa sitrusta, mausta sitä ei löydy.
Maku on multainen, vähän tunkkainenkin ja pistävä. Ymmärrän tämän oluen varmaankin väärin.  33 cl, 4,5 %, 2/5

perjantai 14. lokakuuta 2016

Olvi Xmas IPA

Olvin From Iisalmi -seriesin uusin painos on Hohoho, eli jonkinlaista joulutunnelmaa tavoitteleva kuparinvärinen  sponsoroitu red IPA. Olvin IPA, APA ja Black IPA ovat kyllä olleet mainioita oluita, tämä kaunisvaahtioinen punakka olut ei ihan samalle viivalle yllä. Joulutunnelmaa kait edustaa maltaisuus, jotenkin olut vähän tahmaa. Aineksia on, humalaa löytyy vähän ja mallasta on vähän, mutta tunnelma on vähän niin kuin vaivautunut, ehkä jopa tunkkainen. Mausta tulee mieleen joulunajan pähkinät, eihän ne mitään hyviä ole, mutta kun ne kuuluu jostain syystä jouluun. Ehkä jouluun on vielä liian pitkä aika. 0,5 l, 4,7 %, 3/5


torstai 13. lokakuuta 2016

Mufloni Single Hop Simcoe

Lidlin hyllyltä löytyi helmi. Yhden humalan olut on luokiteltu bitteriksi, mikä vähän ihmetyttää. Vaahto on tyylikäs ja väritys on sellainen ipamainen. Tuoksu on lievän hedelmäinen. Maussa hedelmät ovat greippiä lukuun ottamatta taustalla. Mäntyinen humala jyllää, kuivaa ja katkeraa. Vaikea uskoa alhaista alkoholipitoisuutta, II-oluttahan tämä on, olisiko parasta maistamaani sellaista, ehkä siitä pitää palkita yhdellä lisäpisteellä. Olut on nettitietojen mukaan valittu vuoden olueksi vuonna 2011, en ihmettele valintaa. 33 cl, 3,5 %. 5/5


tiistai 11. lokakuuta 2016

Marsalkka Golden Ale Suodattamaton

Tämä olut oli piristävää. Saimaan juomatehtaaan sponsoroima tyylikäs lasipullollinen sisälsi sameahkon utuista oluenväristä olutta. Tuoksussa on vähän hiivaa ja hedelmää. Maussa on sitten taas sitruunaa, makeutta ja ripaus greippiä humalan muodossa. Lievä kuivuus pingaa aivoihin toisen pullollisen kaipuuta. Hiilihappoisuus pirskauttaa mukaan vähän simaa. Tosi nopeasti tuli tämä olut juotua, kyllä se on tavallaan hyvän oluen merkki. 330 ml, 4,6 %, 4/5

lauantai 8. lokakuuta 2016

Oranki Red Ale

Kallio Brewery on tehnyt yhteistyötä toscanalaisen Birra Amiati -panimon kanssa ja valmistanut punertavan aperatiivioluen. Ostin oluen Alkon myyjän sitä suositellessa. Valmistuksessa on käytetty appelsiinia ja korianteria. Ison pullon sisältö on punertavan ruskeaa, tuoksu on lievän hedelmäinen, Vaahto on tiukka. Maku on yllättävän hapan, joskin kokonaisuus on lievä. Asiansa tämä kyllä ajaa, helppoa ruoanodotteluolutta. Appelsiini ja korianteri maistuvat vain vähän. Olikohan Ylen näyttämässä Olutretki Eurooppaan -tvsarjassa esillä juuri tämä viinialueen keskellä ollut outo toscanalainen oluenpanimo? Makeuden puute miellyttää pullon vajetessa. Maku täydentyy pikkuhiljaa. 75 cl, 6,0 %, 4/5


perjantai 7. lokakuuta 2016

Panimo Hiisi Loviatar Rye Wine

Barley Wine ei ole ihan suosikkioluttyyppejäni, mutta työntäyteisen työviikon päättämiseen päätin kokeilla Jyväskylässä käyntini kunniaksikin Panimo Hiiden Rye Wineä. Tuoksu on maltainen, vähän mämmirove tulee mieleen. Väri on harmooninruskea ja vaahto on heikko. Maku on voimakas, makea, maltainen. Humalaa tuntuu mukavasti jälkimaussa. Elämys on sekava, todella hyvää, mutta en halua toista ainakaan tänä vuonna. Olenkohan jotenkin alkanut hifistelemään liikaa, kun täytyy todeta että Barley Wine on ihan kiinnostava oluttyyppi. Kaadoin tämä oluen ihan viinilasiin, se kyllä antaa tälle ns nautiskeluoluelle sellaista outoa pehmeää pyhyyttä. Kyllähän ennakkoarvio ja sen jälkeinen alkuarvio oluesta, muuttui ihan ylistykseksi olutta (viiniä)  juodessa. Alkoholi ei maistu, mutta nähtävästi tehoaa. Kyllähän tällaisen voisi toisenkin juoda, ehkä ensi viikolla, en tiedä onko olutta enää Alkossa saatavilla. IBU 95, 330 ml, 10,5 %, 5/5


keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Reaktor Api Hello World IPA

It-firma Reaktorin Belgiassa pantu oma olut löytyi Hämeensaaren Citymarketin pitkältä ja tyylikkäältä oluthyllyltä. On tätä ainakin pari vuotta ollut tarjolla, jossain hanassa taisi olla vähän vahvempana. Sisäistä it-nörttiä lämmittää jo pelkkä nimitys ipa-api, tämän ympärille pitäisi kyllä rakentaa joku projekti: integraatiorajapinta kyllä löytyy tähän olueeseen. Väri on vähän samean oranssi, vaahto on kestävä. Tuoksu on hedelmäinen. Ensivaikutelma on kovin hiilihappoinen, rapsakka. Maussa seuraa lisää hedelmää, sitruuna ja greippiä, vähän hiivaa väijyy taustalla. Kuplivaa greippiä tuntuu olevan reilusti. 0,33 l, 4,7 %, 4/5  

lauantai 1. lokakuuta 2016

Prykmestar Alt

Grillausta ei voi kyllä harkitakaan ilman kunnon olutta. Alkosta löytyi Alt-tyyppistä olutta, joka heti laittoi käden tekemään pullollisen ostoskoriin vievän liikkeen ja nyt grillausoluena maistellaan miten sujuu ctrl+alt+del. Uusikaupunkilainen panimo on pannut rentoa olutta. Makua on reippaasti, savua, mallasta, makeutta löytyy, hiilihappo jotenkin raikastaa. Lopuksi humalat ryydittävät kirkkaan kuparisen oluen makumaailmaa. Jostain heilahtaa mukaan vähän metallisuutta ja happamuutta. Ruisleipämäisyys lisää vielä kiinnostavuutta. 50 cl, 5,0 %, 4/5

perjantai 30. syyskuuta 2016

Brewer's Special Oktokberfest

Oma Oktoberfest pyörähti käyntiin syyskuun viimeisenä päivänä. Saimaan Juomatehtaan loputtoman tuntuinen sponsoriboxi tarjosi taas tyylikkään shamppanjapullollisen olutta. Pullosta kuuluu kyllä sellainen juuri oikea pulputus, kun olutta kaataa lasiin. Olut on samean oranssia, lievä vaahto pysyttelee pinnalla, tuoksussa leijuu mallas. Maku on maltainen, tuoksu on voimakas juodessakin. Makeutta piisaa. Jotenkin umpeutunutta olutta, äh ehkä olisi pitänyt odottaa lokakuuta, niin kai se oktoberfest-tunnelma olisi ratkennut. Mallas on kyllä hallitsevana makuna. EBU 20, EBC 23, 330 ml, 5,8 %, 3/5


torstai 29. syyskuuta 2016

Marsalkka Vaalea Luomu Täysmallaslager

Saimaan Juomatehtaan lahjalaatikosta löytyi myös Saimaan kauniita shampanjapullonmallisia pulloja, niistä avasin saunan päälle vaalean lagerin. Väritys on kirkas ja vaahto on lievä. Maku on maltainen. Maltaisuus tuntuu liiankin makealta. 330 ml, 4,6 %, 2/5