sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Austmann Epic Mannus & Blodøks Immortal Imperial Stout

Vuoden 2017 viimeinen blogitus on norjalaisbelgialaisen yhteistyön tulos: eeppinen portteri. Nautiskelu alkaa yllättävän voimakkaalla sihahduksella. Mustan oluen päälle kertyy kaadettaessa kunnioitusta herättävä samettinen vaahtohattu. Maku on tiivis, tummapaahteinen kahvikupillinen yhdistettynä humalointiin. Hiilihappo keventää paahdetta. Eeppistähän tämä on. Ostin oluen Alkosta, onneksi ostin kaksi pullollista. Toista voisin best before -merkinnän mukaan säilytellä vuoteen 2027 saakka, ei taida  säilyä siihen saakka. De Molen -panimon kanssa tehty yhteistyö taitaa pakottaa kaikki onnistumaan,  Austmann Bryggeriitä pitää alkaa seuraamaan. Etiketin rohkeat lupaukset: eeppinen ja kuolematon, eiköhän ne olleet aika oikein. 330 ml, 8,8 %, 5/5

lauantai 30. joulukuuta 2017

Nøgne Ø Julequad 2017 Belgian Quadrupel

Norjalainen jouluolut on tummanruskeaa. Tuoksu on vähän lakritsainen, reilusti mallasta ja joulun hedelmiä, luumukiisseliä. Maku on samanlainen, täyteläistä mallasta on reilusti ja tummia hedelmiä. Etiketissä mainitaan muscovadosokeri tuo varmasti tuota huuliakin tahmaavaa makeutta, siirappia. Alkoholi lämmittää nielua, täyteläisyys tuntuu vatsassa saakka. Jälkiruokaolueksi tämä lienee tarkoitettu, ei kyllä sovi suomalaisen ylensyönnin päälle, siksi joinkin tämän ihan iltapäiväolueksi. Aikamoinen makupommi. EBC 150, 28 IBU, 0,33 l, 10 %, 4/5

perjantai 29. joulukuuta 2017

Mustan Virran Panimon Santa Olaf Christmas Ale

Joulupukin pajassa valmistettu olut täytyy maistella joulutunnelmissa vielä. Arvatenkin joulupukkia oli Alkossa miellyttänyt apteekkipullon ulkomuoto, mutta sisältökin on kyllä hyvää. Väritys on tummanruskeaa, valoa vasten kajastaa vähän punaista. Maku on miellyttävän lempeän paahteinen. Poskiin jää vähän humalaa ja  kielen päälle vähän makeaa, jälkimaussa on kuivuutta. Paahteisuus on onnistuttu vangitsemaan hienosti. 0,33 ltr, 4,9 %, 4/5

torstai 28. joulukuuta 2017

Mikkeller Do They Know It's Christmas

Mikkellerin versio jouluoluesta ei ole ollenkaan perinteisellä tavalla jouluolut. Väri on tummaa oranssia ja vaahto on tiivis samettimatto. Tuoksussa on hedelmäistä mallasta ja makeutta. Maussa on humalaista katkeruutta, mangoista hedelmää, orastavaa makeutta. Joulun mausteita tässä ei ole, vaan ihan kunnollinen amber alehan tämä on. Etiketissä määritellään oluttyypiksi holiday pale ale, olisiko sitten HPA. De Proef mainitaan panopaikaksi, belgialaistanskalainen osaaminen näkyy, olisiko tuoksussa sitten ollut vähän hiivakin. Joulupukille kiitoksia mukavasta joululahjasta, pukki olikin ymmärtänyt hyvin mikä blogittajaa kiinnostaa. 330 ml, 5,5 %, 5/5

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Põhjala Talveöö Baltic Porter

Põhjalan Öö-oluita olen kehunut paljon, joten jouluaaton Monopoli-kierroksen päätteeksi iltapäiväoluteksi valittu Talveöö kohtasi heti alkuun kovia odotuksia. Olut kaatui oudosti vaahdottomasti lasiin, väri oli täysin musta. Tuoksussa vallitsee yllättäen kookos ja yleinen paahteisuus. Etiketissä lupaillaan myös kardemummaa ja vaniljaa. Kyllä niitäkin voi löytää makupaletista, vaniljaa ainakin. Olut on täyteläinen. Suutuntuma vaihetelee ohuesta öljyiseen, jälkimaku tuntuu paksummalta, paahteiselta mausteelta. Mausteita on reilusti, makeahkoa, puolen lasin jälkeen olen havaitsevani kardemummankin. Mausteisuus on äärirajoilla, vahva olut on juotava hitaasti, joten mausteisuuteen voisi myös tottua, mutta ei totu. Maku on kuitenkin kokonaisuutena pehmeää ja miellyttävän puolelle jäävää, sopii kerran vuodessa juotavaksi. 0,33 l, 9 %, 4/5

lauantai 23. joulukuuta 2017

Nomad Brewing Nuts Freezing Frost Biting Tongue On Frozen Pole Winter IPA

Arkihuolet on takana, kinkku on grillissä ja kädessä on talvi-IPAa, olosuhteet ovat kunnossa. Alkon jouluhyllystä poimittu suomalainen talviolut on läpinäkymättömän oranssia, tiiviillä valkoisella vaahdolla. Tuoksussa on tropiikkia ja sitruunaa. Maussa on sitruunaa ja havuista humalaa, miellyttävästi. Jälkimaku on humalainen, pitkä, vähän kuiva. Ihan kunnon IPAa, ilman mitään joulumausteita, täyteläistä. Olisipa joulun jälkeen alennuksessa, eihän sitä tiedä mihin kaikkeen uusi alkoholilaki vielä taivuttaa. 330 ml, 6,0 %, 5/5

torstai 21. joulukuuta 2017

Amundsen Bryggeri Run To The Pils Craft Pilsner

Run to the pils -oluen nimeä voi mielessään sanoa ilman tiettyä sävelkulkua. Tölkki on topless-mallinen ja olut kaatuu lasiin kauniin samean oranssina, vaimeahkolla vaahdolla. Tölkki oli sattumalta aivan ääriään myöten täysi, mikä pakotti taas testaamaan tölkistä juomisen mukavuutta: ei vieläkään houkuttele. Tuoksu on raikas. Maku on myös kevyen hedelmäinen, sitruunaan viittaava. Humalaisuus tuntuu keveältä, mutta suuhun kyllä jää lievää katkeruutta. Jälkimaku tuntuu ensin olemattomalta, mutta seitinohut miellyttävä katkeruus jää kitalakeen. Vähän liian kevyt olut vuoden pimeimpään päivään. 330 ml, 4,7 %, 3/5

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Tornion Panimo Original 1964 Lager

Tästä alkuperäisen Lapin Kullan etiketistä tulee mieleen se vanha kunnon Lapin Kullan etiketti, nykyäänhän logona on sellainen heinekenmainen tähti. Olut kaatuu lasiin puhtaan kirkkaana, pienivaahtoisen oluen tuoksu on vaimea. Maku on pilsneriin viittaava, aluksi tuntuu vähän serkkunsa kaltaiselta vaimealta, mutta pikkuhiljaa löytyy potkua. Hiilihappoja on kohtuullisen paljon. Paranee kyllä koko ajan juodessa, vähän heinää ja mallasta, humalan kipristelyä. Lopussa tuntuu että huuliin jää jotain makeaa. 330 ml, 4,7 %, 3/5

perjantai 15. joulukuuta 2017

Thornbridge Cocoa Wonderland Chocolate Porter

Thornbridgen oluita on tullut maisteltua ja kehuttua aikaisemmin, joten odotusarvot olivat koholla. Kaakaoportteri on pullosta kaadettaessa aika ohutta, mutta jotenkin taikaiskusta lasissa olut vaikuttaa melkein mustalta. Tuoksu on suklainen. Tuoksu on todella voimakas, sen huomaa joka kerta juodessa. Suklaa jyllää maussakin, etiketin mukaan kahvin paahteisudeen pitäisi tasapainottaa makua. Aluksi tuntuu että suklaata on liikaa, loppua kohden alkaa tottua ja kyllä sitä paahteisuutta on mukana. 330 ml, 6,8 %, 4/5 


torstai 14. joulukuuta 2017

Fiskarsin Panimo Tervahauta Savuportteri

Savuinen portteri on mustaa ja vaahtoa tyylikkäästi. Tervahauta sopii varmasti kinkun kylkeen. Tuoksu on savuinen. Ensi kulaus välittää mieleen vetisyyttä. Vetisyys kyllä katoaa pian onneksi. Tervahauta paljastaa luonteensa, maku on tervaisen savuinen. Makeutta on taustalla, mutta voimakas yrttinen katkeruus jättää sen taustalle. Tervahauta syvenee juodessa, oikein paahtuu. Jälkimaku on paahteinen vähän humalainenkin. Pullollisen vajetessa ei voi enää uskoa että tässä olisi ollut jotain vetisyyttä. 33 cl, 4,7 %, 5/5


tiistai 12. joulukuuta 2017

Fat Lizard Smooth Lava Red Ale

Espoolaisen lihavan liskon panimon red ale on pakattu topless-tölkkiin. Pakkohan sellaista on testata. Tölkin lähes koko yläosa lähtee korkkina irti ja tölkistä voi juoda kuten lasista. Testatessa vähän mahdollisesti terävät reunat pelottivat, mutta aukko on se verran syvällä että huulet tai kieli ei sinne ihan vahingossa eksy. Itse olut vaahtosi heti tölkissä jo reilusti ja lasiin kaadettaeessa tiivis vaahdotus jatkui. Väri on tumman oranssia. Tuoksuu oikeastaan hedelmäiseltä, maku on katkerampaa. Etikettitekstissä luvataan pehmeyttä, kyllä sitäkin on mutta mukana on myös reilusti puumaisuutta. Hiilihappo tuntuu  reilusti, makeutta on sopivasti, aika täyttävältä vaikuttaa. Jälkimaku on katkerahko. 0,44 l, 4,7 %, 3/5


sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Lapin Panimo Josef K. Savustettu Lager

Sellon Citymarketin loputtoman tuntuisesta olutvalikoimasta ostoskärryyn oli siirtynyt myös rovaniemeläistä savustettua lageria. Oluen väri on samea vaaleanruskea, tuoksussa on savua, vaahtoaa aluksi mukavasti. Sahtimaisuutta löytyy, lievää kitkeryyttä, vahvaa makua. Jälkimaussa on sahtia edelleen tai onko se vain tuota lievää savuisuutta. Vahvasti makuja jää nieluun, jälkimaku viipyilee pitkään. Hiilihappohan se onkin joka tuntuu vähän oudolta. 330 ml, 4,2 %, 4/5

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Mežpils Tumšais

Zviedru Vārti -ravintola on tietysti nimensä mukaisesti  Ruotsalaisen portin vieressä Riikan vanhassakaupungissa ja sieltä löytyi hanasta tummaa olutta. Täydellinen ulkonäkö koostuu mustasta väristä ja kermaisesta vaahdosta. Ensihörppy vähän paljastaa etttä kyse on ison panimon tuotoksesta. Eipä löydy sivumakuja eikä virheitä, monet muutkin maut on suodatettu pois. Viileähkö olut maistuu vähän maltaalta ja olisiko vähän karamelliä. Lievä maku jää kuitenkin muhimaan nieluun, vähän liian helppo. 50 cl, 5,8 %, 2/5 

tiistai 5. joulukuuta 2017

Peter’s Brewhouse Dark Tumšs

Riikan vanhankaupungin ytimestä löytyi panimoravintola. Vaihtoehtoina panimon omista oluista olivat Gaišs, Sarkans ja Tumšs, vaalea ja punainen jäivät nyt lumisateessa maistamatta. Tumman ruskeaa ja mukavan lievästi kuohuvaa olutta ei liiat tuoksut vaivanneet, hanasta laskettu olut oli aika kylmää. Pääkadun läheisyyskö on asettanut makumaailnan turvallisen lieväksi, hiilihapot on terävät, makeutta on sen verran että se jää pyörimään nieluun. Muuten olut on ohutta.  50 cl, 5,0 %, 3/5



maanantai 4. joulukuuta 2017

Madonas Nefiltrets

Riikalaisen Trompete-ravintolan ”Jaskan kaljat” -hanasta löytyi kuulemma tietysti vain paikallisia oluita. Latvialaiset oluet baarimikon mukaan nimetään aina paikkakunnan mukaan, joten tämä on Madonasista? Olut tuoksuu reilusti makealta, hunajalta. Väri on samea oranssi ja vaahto on heikko mutta pitkä. Hiilihappo tuntuu viileältä ja kirpeältä, makeutta on mukana edelleen. Vähän vehnäistä, ilman hiivaa. Join jälkiruoaksi pork bellyn jälkeen, ei siihen paras valinta, mutta piristää. 50 cl, 5,6 %, 3/5 


lauantai 2. joulukuuta 2017

Malmgård Emmer Tripel

Pitkään olen kunnioituksella katsellut Alkon ylähyllyllä Malmgårdin isoja tyylikkäitä pulloja. Nyt sitten nostin pullollisen ostoskoriin. Pullon avatessa haistaa hedelmiä tai oikeastaa appelisiiniä. Oluen väri on sameaa oranssia. Pieni hiivainen väre ja täyteläisyys mahdollistaisivat analysointia vaikka kuinka paljon. Pientä valkopippuria ryydittettynä pikkujoulumausteilla, olisiko neilikkaa. Maisteluolut. 33 EBU, 13 EBC, 50 cl, 8,3 %, 4/5

perjantai 1. joulukuuta 2017

Prykmestar Porter

Loman alkamista päätin juhlistaa tummalla oluella, jonka löysin Alkon hyllyltä. Vakka-Suomen panimon portteri on tummaa, mutta aika läpikuultavaa. Tuoksussa on reilusti mallasta. Maku on maltainen ja sahtinen. Ohuus ja nopealiiikeisyys häiritsevät alkuun, mutta makua on kuitenkin sen verran reilusti, että häiriötekijät unohtuvat. Savu-Katajaa alkaa jotenkin kaivata. Jotenkin väärällä tavalla makeaa, tai ei nyt vaan maistunut. 33 cl, 7,5 %, 3/5


torstai 30. marraskuuta 2017

Nøgne Ø Asian Pale Ale

Sellon Citymarketin valikoimasta löytyi Nøgnen Øtäkin. Asian Pale Ale on sitruunaruoholla maustettua pale alea. Etiketissä on maininta 10 IBU, mikä on yllättävän vähän. Olut on kaunista, vähän sameaa oranssia, tiivis valkoinen vaahto. Tuoksussa on vähän saippuaa. Ensihörppy tuntuu vetiseltä, pientä pettymystä ilmassa. Parin maisteluhörpyn jälkeen sitruunainen raikkaus täyttää ikenet, greippiä poskiin, vähän kirpeää pepsodenttia ja mausteina vielä jotain virkistävää yrttiä. Kesäpäiviä odotellessa tämä tuo kyllä kesän mieleen. Sitruunaruoho ja olut, ei ihan ensimmäinen yhdistelmä mikä tulee mieleen, mutta eipähän ole huonoa. IBU 10, 330 ml, 4,5 %, 4/5

maanantai 27. marraskuuta 2017

Espoon Oma Panimo Cheers From Suvela Paikallinen Pils

Matkamuistoni Espoon Sellon Citymarketista sopi mukavasti saunajuomaksi. Postikortin muotoon tyylitelty takaetiketti varoittelee hauskassa tekstissä vetistelemästä liikaa, tuoksu onkin ruohoista. Olut on kirkasta ja lyhyt hieno vaahto koristaa tuoppia hetken. Maku on vähän ruohoinen tai puinen, aika mieto, pilsneri tuntuu alkuun aika kevyeltä, mutta loppua kohden makua alkaa löytyä. Hiilihappoja on reilusti, maku on puhdasta ja kliinistä. En muista käyneeni Suvelassa, etiketin kuvien perusteella ei ehkä tarvitsekaan. 0,5 l, 4,7 %, 3/5

lauantai 25. marraskuuta 2017

Stone Xocoveza Extra Añejo

Synttärilahjaksi saadun shamppanjakorkillisen pullollisen maistelu sävytti marraskuista grillausta. Vähän liian pitkään viilensin olutta jääkaapissa ja avausmaistelut olivat heikohkot eli vetiset, varsinkin eilisen chilioluen jälkeen. Onneksi olut lämpenee itsestään, kun pullo on tarpeeksi iso. Harvoin on tullut kiiteltyä oluen lämpimisestä. Olut on tummanruskeaa ja vaahtoaa muhkeasti. Liian viileänä maistui vähän vetiseltä lirulta, pieni odotus ja mokkainen kahvi täyttää hajuaistin. Aged in red wine & tequila barrels, kertoo etiketti. Tequila taitaa vähän jälkimaussa antaa omaa leimaansa, kyllähän punaviinin aromia alkaa tuntea pullon vajetessa, jos oikein haluaa. Tämä stout juodessa vaan paranee ja paranee. Mokkainen on hyvin kuvaava arvio, mausteita, tositummaa suklaata, suolaa, sokeria, lakritsaa ja onhan tämä herkkua, alkuvaikeuksista huolimatta. Vetisyys on pullon puolivälissä täysin unohtunut. Mokkaista vaahtoa syntyy viimeisestäkin tilkasta. Lahjahevosen suuhun katsoin sen verran että arvelen pullon löytyneen Alkosta. 500 ml, 8,5 %, 5/5

perjantai 24. marraskuuta 2017

Anderson's Chipocca Chipotle Porter

Tartolainen pienpanimo on tuttu aiemmalta Tartossa käynniltä, ostinpahan itse herra Andersonilta tummaa chiliolutta laatikollisen. Silloin oluissa ei ollut etikettejä eikä nimiä. Nyt olut näyttää saaneen nimen ja etiketin. Olut on mustaa ja vaahdotus on edelleen todella runsasta. Tuoksussa on vähän kahvia ja paahdetta. Maku on ensin paahteinen, sitten vetisyys pelottelee. Jälkimaku korvaa kaiken, miellyttävä chilipolte huuhtoo suuta. Poltteesta pitää nauttia jonkun aikaa, sitten voi taas maistella vähän paahdetta, joka päätyy taas chipotleen. Savua ei kyllä erityisemmin mausta löydy, vaikka etiketissä sitä lupaillaan. Oli hauska nähdä olut tallinnalaisen olutkaupan hyllyllä, pakkohan se oli pelastaa. Pelastan kyllä varmasti jatkossakin. 0,33 l, 5,2 %, 5/5

tiistai 21. marraskuuta 2017

Tornion Panimo North Arctic Lager

Napapiirin sankarit -elokuvan nimikko-olut on etiköity ja nimetty oranssin värisen tupakka-askin mukaisesti. Oluen etiketissä sanotaan että Ota Nortti, se mitään auta, mutta maistuu raikkaalta. Olut tuoksuu vähän kitkerälta katkerolta lageriksi. Vaahto on kestävä, runsas ja valkoinen. Maku on humalainen, minimaalisesti hedelmäinen, pehmeä, aistin jotain savuakin. Onko tässä nyt sitä tunturipurojen raikkauttakin. Miellyttyvän oluen ostin Leppävaaran Citymarketin oluthyllyltä, on siellä vaan mahtava valikoima. 330 ml, 4,7 %, 5/5

lauantai 18. marraskuuta 2017

Hopping Brewsters Witch Dance Gruit Pale Ale

Bar Hemingwayn olutvalikoimasta löytyvät akaalaispanimon oluet houkuttelivat poikkeamaan kauppareissun lopuksi. Gruit on vanha yrttiseos, jota on käytetty ennen humalojen yleistymistä oluen maustamisessa. Noitatanssi on samean oranssia ja komeasti valkoinen vaahto säilyy. Maku on jännittävästi kirpeä, katkera, mausteinen ja humalainen. Etiketissä mainitaan myös inkivääri, appelsiininkuori, anis, inkamarjat ja neilikka, jotain makua niistäkin kyllä irtoaa. Mielenkiintoista, pitänee maistaa toinenkin, vähän jostain kyllä ilmaantui aluksi metallisuutta, mutta se katosi lasin vajetessa. 0,33 l, 5,3 %, 4/5 


perjantai 17. marraskuuta 2017

Sori Brewing Sweet Mistress Salted Caramel Imperial Stout

Viikon jälkiruoaksi valitsin tumman virolais-ruotsalaisen yhteistyöstoutin. Mukana suomalaisomisteisen panimon  kanssa on Stockholm Brewing  Co. Olut tuoksuu suklaiselta. Vaahto on superlyhytkestoinen. Maku on kyllä mattainen, aikamoista samettia. Suklainen perusvärinä täydentyy viileältä tuntuvalla vaniljalla. Alkoholi väijyy tilaisuutta, mutta pysyttelee taustalla. Paahteisuus ja humala vuorottelevat maussa, jälkimaussa pieni katkeruus ja makeus tasaavat samettisuuden. Voimakasta on, lopuksi löytyy vähän lakritsaakin. Pakko uskoa etikettiä, sopisi varmasti vaniljajäätelön pariksi.  33 cl, 9,4 %, 5/5


torstai 16. marraskuuta 2017

Meidän Veikko Sulattaa Jään Tumma Suomalainen Talviolut

Lidlin hyllyltä nappasin aiemman Veikon hyvien muistojen siivittämänä Veikon tumman lagerin. Veikko oli tällä kertaa tumman ruskeaa mukavalla vaahdolla kuorutettua olutta. Vaahto kyllä katosi liian nopeasti. Tuoksussa on mallasta kait, tuoksu katosi jonnekin, kun maistelin vähän liikaa. Maku on maltainen, siirappinen. Jälkimakukin on mallasta täynnä.Vähän tahmaava, mutta ei liian makea. Makukin on voimakas, mutta joku ei vaan natsaa täysillä. 0,5 l, 4,5 %, 3/5


lauantai 11. marraskuuta 2017

Sori Brewing Midsummer Melancholy

Sori Brewingin pietarilaisen AF Brew-panimon kanssa panema abnormal baltic porter on mustaa kermaisella vaahdolla. Tuoksu on houkuttelevan suklaisen kahvinen. Maku on paksun täyteläinen, kahvi on huolella tummapaahdettua. Join oluen marraskuisen kesän kunniaksi kylmänä, ehkä se antoi oman vireensä itsemurhaoluelle. Vahva olut lämmittää paahteellaan ja suklaallaan, keskeltä paljastuu viileän vaniljan virtaus. Makeaa on sopivan niukasti, mustaherukkaa löytyy taustalta ryyditykseksi. Maku on oikeasti täydellinen. IBU 30, 33 cl, 11 %, 5/5

perjantai 10. marraskuuta 2017

Flying Dutchman Raspberry Dipping Chocolate Dripping Super Trouper Porter

Kiertolaispanimo Flying Dutchman ei säästele oluen nimessä kirjaimia, eikä tässä oluessa makuja. Musta, kauniisti ruskeasti vaahtoava portteri tuoksuu pullon suusta suklaiselta. Ensihörppy on todella vadelmainen, musta olutkin voi siis maistua vadelmalta. Kahviakin on mukana, pitäisikö sanoa mokkaa. Aika erikoinen yhdistelmä, vadelmasuklaakahviyhdistelmä on haastava. Makuja on paljon, vadelma maustaa kokonaisuutta oudosti. Hiilihappoja on yllättävän paljon, happamuutta ja toisaalta huulinkin tarttuvaa sokeria, lopuksi vähän katkeruuttakin. Taitaa olla liian monimutkaista tai haaste joka pitäisi kesyttää. 330 ml, 7,0 %, 3/5


keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Tuatara Sauvinova Single Hop Pale Ale

"So say goodbye to Sauvignon Blanc. Say giddya to Sauvinova." sanoo uusiseelantilaisen tuatara-liskon mukaan nimetyn panimon pullollisen etiketti. Pullo on saanut vaikutteita liskolta, röpöläinen pullo on hieno, olisikohan pitänyt juoda pullonsuusta, kun on niin mukavan tuntuinen röpöläinen pullo. Oranssisen samea olut muodostaa päälleen valkoisen pienikuplaisen vaahdon. Tuoksu on lievästi hedelmäinen. Maku on greippinen, jotenkin yksioikoinen, ei voi laimeaksi tai ohueksi haukkua, mutta jotenkin tuli mieleen että kuinka kauan oluen rahtaus Uudesta-Seelannista Suomeen kestää. Best before oli kuitenkin 3 kuukauden päässä. Välillä pohtii että tämä on laimeaa, mutta humalaista. Oluen nappasin Hämeenlinnan Hämeensaaren Citymarketin mainiolta oluthyllyltä. Ihan pullon perusteella ostin, ei ollut pettymys, mutta ei ihan napannut täysillä. 330 ml, 4,7 %, 4/5


tiistai 7. marraskuuta 2017

Pühaste Lemon Party Berliner Weisse

Pühasten panimon tyylikäs etiketti ei johda koskaan harhaan, pullollinen kannattaa aina napata ostoskoriin, kun vaan eteen sattuu. Tämän ostin tallinnalaisesta Koht-pubin kaupasta. Keltainen etiketti lupailee sitruunaista berliner weissea. Väri on vähän samea oranssi, vaahto kituu pian pois. Tuoksu on sitruunainen. Maku on myös sitruunasta. Mieleen ei kuitenkaan tule sitruunasooda, vaan joku muu sitruunainen speciaalioluthan se on, gose. Happamuus on kohtuullista, samalla makeutta on minimaalisesti mutta riittävästi. Mukavasti makua piristää hiilihapon poreilu, joka kuivattaa suun odottamaan seuraavaa hörppyä. IBU 9, 0,33 l, 4 %, 5/5



lauantai 4. marraskuuta 2017

Vaat India Pale Kölsch

Lauantai-illan kunniaksi maistelin erikoisempaa, virolaisen panimon IPAa. Belgiassa, De Proefbrouwerijissa pantu India Pale Kölsch on samean keltaista, kaunista. Tuoksu on hedelmäinen ja vähän hiivainenkin. Maku on mangoa, sitrusta ja ananasta, mutta samalla rauhallisen hapanta ja humalaista. Makeutta on hillitysti. Miellyttävää, kiinnostavaa ja helposti juotavaa, vähän heinää paljastuu lopussa ja se tuo mukanaan pientä puisevuutta. 0,33 l, 4,6 %, 4/5


perjantai 3. marraskuuta 2017

Saku Antvärk American Ale

Kesäisen tallinnanmatkan matkamuiston kulauttelin perjantaisaunan päälle. Sakun suurpanimon craftbeer-alamerkillä pantu American Ale on hienoisesti punertavaa ja sameaa, vaahto on lievä ja kirkkaan valkoinen. Tuoksu on hedelmäinen. Samoin makukin on ensin hedelmäinen. Sitten humalat hiipivät esille aika lievinä kuitenkin. Jotain siitä välistä jää uupumaan, makeuttakos tässä on liikaa.  0,33 l, 5,0 %, 3/5

torstai 2. marraskuuta 2017

Birra Moretti alla Siciliana

Tuliainen Sisiliasta oli tietysti italialaista olutta, kiitos vanhemmille. Birra Morrettin sisiliainen olut on peruslageria väriltään, vaahto on kyllä aivan valkoista ja pientä, mutta todella kestävää. Tuoksu paljastuu loppua kohden voimakkaan kukkaiseksi. Maku on makean hunajainen. Italiankielen taitoni pohjautuu google-kääntäjään, joka kertoo mafia-ukolla koristetussa etiketissä mainittavan että mausteena on käytetty Zagara-kukkaa. Se tuo sitruunaista makua, jotain mausteitakin. Makuyhdistelmä on erikoinen, mieleenpainuva, mutta kukkasia on vähän liikaa. 500 ml, 5,8 %, 3/5

lauantai 28. lokakuuta 2017

Schneider Weisse TAP 6 Mein Aventinus

Münchenin parhaan panimon tai panimoravintolan tumma ja vahva vehnäolut on hyvää. Väri on  mahonkinen ja tuoksu on kypsän hedelmäinen, lievästi hiivainen. Vaahto on täydellisen tiivis ja kestävä, kaunis. Maku on täyteläinen, lievästi banaaninen, vähän makea, mausteinen. Jälkimaku onkin oikeastaan vähän hapan, toisaalta makena tuntuvat röyhtäykset eivät haittaa yhtään. Onpahan olueeseen saatu tasapainoisesti vähän kaikkea. Alkoholi ei maistu, mutta lämmittää. Alkosta ostin ja ostan kyllä toisenkin. 0,5 l, 8,2 %, 5/5 

perjantai 27. lokakuuta 2017

Brewcats Pirate Dog Porter Tytötkin Panee

Perjantai-ilta kruunattiin hyvällä oluella. Oluttakotiin.comista tilattu musta portteri tuli nautittua jääkaappikylmänä. Tuoksu on voimakkaan kahvinen. Kahvi on myös maussa voimakkaasti esillä, etiketissä vähän lupaillaan että on vähän parempaa kahvipapua, jotenkin uskon sen. Suklaa on pehmeästi myös esillä. Hiilihappoa on tuntuvasti. Sen verran on hyvää että ei erityisemmin ehtinyt edes lämpenemään. 0,33 l, 5,8 %, 5/5

torstai 26. lokakuuta 2017

Espoon Oma Panimo Cheers From Westend Paikallinen Vehnäolut

En ole tainnut koskaan ennen juhlia syntymäpäivääni näin valkoisessa kelissä, joten oluenkin piti olla jotain vaaleaa. Espoolaisen pullollisen etiketissä on paljon espoolaista stereotypioita, huumorilla kait. Tuoksu on vieno, vaahtoa pitää vähän houkutella lorottamalla, täydennyskaadolla kyllä syntyy ihan siisti vaahtohattu. Vehnäoluen perusmaku hiivaisuus ja jopa banaani ovat todella taustalla. Makua on vähän hedelmää, hienoista katkeruutta ja keveyttä. Hyvää, sopii varmaan niille jotka eivät pidä vehnäoluesta. Isolta vaikuttavan pullon ostin Leppävaaran Sellon Citymarketista, jotenkin on vaan hyvää.  0,5 l, 4,7 %, 4/5

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Laško Zlatorog Temno

Slovenianmatkan viimeinen olutmatkamuisto oli tummaa lageria. Tuoksussa on makeutta, mallasta ja tervaa. Väri on tummanruskeanpunertava. Vaahtoakin on jonkun verran, mutta katoavaista. Kovasti täytyy yrittää hakea kesälomamuistoja, mutta olut ei oikein niitä tuo mieleen. Sloveniassa maistuivat paremmin vaaleat ja jopa vehnäoluet. Helppoa tätä on juoda, ei ihan peruslageria, vaan mallasta ja paahdetta on enemmän. Makeuttakin sopivasti, pientä ohuutta kuitenkin vaanii. Makeus on salakavalaa, hampaisiintarttuvaa jopa, makeutta ei ole kuitenkaan mitenkään liikaa vaan ihan sopivasti. Ei tämä tuonut muistijälkiä kesältä, eikä jättänyt nytkään. 0,50 l, 4,9 %, 3/5


tiistai 24. lokakuuta 2017

Sori Brewing Raspberry Punch Berliner Weisse

Vadelmainen berliner weisse on pinkkiä. Tuoksu on vadelmamehumainen. Ensituntuma on hapan, makeutta ei vadelmamehuun ole tuhlattu. Pikkuhiljaa happamuus tuntuu katoavan, jäljelle jää vadelmaa ja pientä puumaisuutta vai onko se jotain hiivaa. Lasin pintaa taitaa jäädä kuitenkin jotain sokeria aaltoilemaan, vähän niin kuin valkoviinilasiin. Kyllähän tämä kuitenkin on hapanta. Oluen taisin ostaa Virosta. Yritän pitää tästäkin, mutta vähän sekava tunnelma jää. Fiksummat joisi tätä varmaan helteillä. 33 cl, 4 %, 3/5


lauantai 21. lokakuuta 2017

Pyynikin Papan Vanilla Stout

Tumma stout tuoksuu maltaiselta ja suklaalta. Väri on musta ja vaahto on kellertävä. Maku on kahvinen, maitokahvinen. Kuka on heittänyt sokeria kahviin? Pehmeä olut rauhoittaa, vaniljaa lienee loppumaussa enemmän. Hiilihappoa on vain vähän. Kahvi vähän kuivahtaa jälkimaussa vai laimeneeko se. Maitokahvi kyllä jatkuu maussa loppuun saakka. Pullollinen tuli oluttakotiin.comista. Olutta juodessa tulee jotenkin mieleen että onko tämä nyt varmasti olutta, vai onko tämä jotain Pauligin uutta kahvijuomaa. 0,33 l, 6,8 %, 5/5

torstai 19. lokakuuta 2017

Jopen Coastal Gose

Espoon CityMarketin hyllyltä löytynyt hollantilaisen Jopen-panimon gose on maustettu merilevällä. Olut on väriltään hennon keltainen, vaahto on valkoista ja kestävähköä. Tuoksua on vaikea erottaa. Maku on hiukan suolainen ja hapan, sitruunainen, miellyttävä. Piristävää juotavaa, suu jää suureksi,  lisää suolaisuutta huutavaksi tyhjiöksi, jossa on vähän makeaa sitruunaa reunoilla. Joku pieni outous kuitenkin jää makuympyrään. Mutta kyllähän tämä olut alkaa gosettaa. 330 ml, 4,5 %, 4/5

maanantai 16. lokakuuta 2017

Lahden Erikois IPA

Lahtelainen IPA on kääritty olvimaisen oranssiin tölkkiin. Tuoksu on hedelmäinen ja humalainen. Väritys on kirkkaan perusoranssi. Vaahto on komean valkoinen ja kestävä, hieno. Maku on lievän humalainen, humalaisuus on helppoa, mutta silti maistuvaa. Ensihörppy ei luvannut liikoja, vähän pientä pettymystä, mutta maku täydentyy miellyttävästi. Maitokauppa-ipojen aateliinhan tämä menee, pieni laimeus haittaa kyllä. 1/2 l, 4,7 %, 4/5

lauantai 14. lokakuuta 2017

Hopping Brewsters Thunder Chief

Kaupunkikierroksen lomassa poikkesin Hemingwaysiin katsastamaan oluttarjontaa ja sieltähän löytyi akaalaisen Hopping Brewstersin valikoimaa kattavasti. Lasiin valikoitui hanassa ollut vuoden 2017 parhaaksi olueksi valittu Thunder Chief.  Vähän samea olut muodostaa tiukan pitsiksi muuttuvan vaahdon. Tuoksu on hedelmäinen. IPA on selkeää ja humalat jäävät kutittelemaan nielua. 120 IBUa tuntuu pehmeältä, selkeää pehmeää greippiä, puumaisuus kummittelee hörppyjen välillä. 0,4 l, 5,4 % 4/5



perjantai 13. lokakuuta 2017

Prykmestar Terva Juhla Olut

Suomen 100-vuotisjuhlaolut mallia Prykmestar on tervainen tumman ruskea olut. Olut kaatuu lasiin vähän ohuen näköisenä, mutta väri täydentyy lasissa, taitaa vähän taipua kupariseksikin. Vaahto on kermainen, mutta katoaa nopeasti. Maussa on reilusti mallasta ja terva hiipii nieluun vähän perässä. Katajaista kitkeryyttä ei tunnu löytyvän, vaikka etiketissä katajanmarjoja lupaillaan. Vähän sellaista makeaa lientä tuntuu olevan, terva vähän kutittelee taustalla. Terva taitaa olla makuna aika haastava, jotenkin päälleliimattu tunnelma. 50 cl, 6,1 %, 3/5

torstai 12. lokakuuta 2017

Mercator Svetlo Pivo

Kesäisen slovenianmatkan viimeinen matkamuisto oli paikallisen kauppaketjun omaa olutta, eli siis vähän niin kuin Slovenian Pirkka-olutta. Olut on vaaleaa lageria, tuoksu on vähän maltainen. Vähäinen vaahto katoaa nopeasti. Maussakin on vain vähän jotain: vähän mallasta, vähän puuta ja vähän ei mitään. Tölkin tekstistä voi päätellä olut onkin oikeasti Itävallasta. Sopii vain hellekeleille, kun oikein maistelee niin vähän ruohoakin löytyy. Vähän mitäänsanomaton, mutta on tässä kuitenkin vähän enemmän hiilihappoa. 33 cl, 4,0 %, 2/5

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Urban Farm House Redchurch Pillar Of Salt

Maanantaina käväisin ihailemassa Espoon Leppävaaran Citymarketin oluthyllyä. Sieltä ostoskoriin putosi pari olutta. Tänään käväisin illalla Tampereen Bauhausissa, joten olotila oli juuri sopiva lontoolaiselle goselle. Suolapylväs tuoksahtaa vähän hedelmäiseltä ja enemmän suolalta. Väri on samea, poreilua on aluksi reilusti, vaahtoa ei synny. Olut on hapan miellyttävästi, taustalla on kuitenkin makeutta, etiketin mukaan myös korianteria. Maku tuntuu ensin lyhyeltä, mutta sitten suolaisuus alkaa painamaan. Mukavasti tuntuisi huuliinkiin jäävän jotain kipristelyä. 330 ml, 4,5 %, 4/5


lauantai 7. lokakuuta 2017

La Trappe Trappist Quadrupel

Lauantai-iltapäivän olut oli tarkoitettu grillivahdille, mutta sade laittoikin suunnitelmat uusiksi, uunivahdillekin olut kyllä sopii. Hollantialainen mantelinkuorenvärinen olut kerää tiiviin lyhyen vaahdon. Shamppanjapullon ja -korkin alle pakattu olut tuli nautittua jääkaappikylmänä, olut tuoksuu hedelmäiseltä, vähän nallekarkiltakin. Maku on voimakas hedelmäinen mallas, etäinen rusina, hiilihappoinen, ei niinkään alkoholinen. Makeus on miellyttävää.  Ei tämä grillaukseen olisi edes sopinut. Mukavan lämmin tunnelma  oluesta syntyy ilman grilliäkin. Makeanhappama olut löytää nielun helposti. Todella hyvää, pehmeää, mutta toinen pullollinen sitten aikaisintaan  ensi kuussa. 75 cl, 10 %, 5/5

perjantai 6. lokakuuta 2017

Petrus Aged Pale

Työviikon päättymistä juhlistin belgialaisella vaalealla hedelmäisellä oluella. Tuoksu on omenainen. Oluen pinnalle kertyy vähän vaahtoa, joka katoaa pian. Maku on omenaviinimäinen. Hapanta ja hiilihappoista olutta juodessa on vähän ristiriitainen tunnelma. Sokeriakin on saman verran kuin kotiomenaviineissä aikanaan. Omenaviiniolut ei oikein istu viikonlopun aloitukseen, joskin olut on selkeää ja puhtaanoloista. 33 cl, 7,3 %, 3/5



torstai 5. lokakuuta 2017

Panimo Hiisi Kiito

Inkiväärillä maustettu jyväskyläläinen pale ale kaatuu lasiin vähän laimean oloisena keräten komean katoavan vaahtohatun. Tuoksu on humalainen ja vähän hedelmäinen, appelsiiniä. Maku on myös humalainen, vähän puinen. Missäs se inkivääri nyt sitten on, ginger alea ei mausta löydy, aika humalaista ja lievästi greippistä. Jälkimaussa mausteita ja inkivääriä, kuivattaa nielua. 35 IBU, 8,5 EBC, 330 ml, 4,5 %, 2/5

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Laitilan Kukko IPA

Hämeenlinnaan tuli vierailemaan Rauman Lukon seuraksi länsirannikolta yksi Laitilan Kukko IPA. Raumalaiset tuntuvat aika tylyiltä vierailta. Kukko IPA on myös vähän tylyä, yksioikoista katkeraa. Väritys on tummaa oranssia ja vaahto on katoavainen, tuoksu on kylmässä oluessa heikko. Ehkä se on Lukko joka pilaa tunnelmaa. Maku on katkera, aika voimakaskin, mutta jotenkin sellainen yhden miehen harppuunahyökkäys, kun muut ovat menneet vaihtoon. Lämmetessään parantaa reippaasti, ehkä toinen kukonkiekaisu olisi parantanut tunnelmaa, sillä maku pehmenee juodessa. Täytynee ostaa toinenkin.  33 cl, 4,7 %, 3/5

 

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Saku Antvärk Witbier

Tallinnan matkamuisto koki loppunsa sunnuntai-illalla. Hedelmäinen ja vähän nallekarkkinen tuoksu, muuttuu lasissa mahtavaksi vaahdoksi ja vähän samean keltaiseksi olueksi. Maku on mausteinen, vehnäolutmainen, etiketti kertoo että korianteria, kardemummaa ja appelsiininkuorta on käytetty. Olisikohan tuo korianteri vai kardemummako, joka muuntaa makua hiukan tunkkaiseksi tai rautaiseksi. Periaatteessa ihan hyvää, kevyt, miellyttävä kokonaisuus.  Mausteet jäävät kielelle vähän tanssimaan, mutta kun ei kuitenkaan oikein osu. 0,33 l, 4,5 %, 3/5


perjantai 29. syyskuuta 2017

Sainte Cru Tempete Du Desert

Alsacelainen California Pale Ale on vähän samean oranssia. Tuoksu on hiivainen ja hedelmäinen. Maku on mukavan makea ja miedon humalainen. Humala on miellyttävästi kipristelemässä kieltä ja poskia. Hiiva on myös maussa mukana sopivan miedosti. Olut on kuitenkin täyteläinen ja täyttävä, maussa on hyvää hedelmää. Saveur Bieren kuukausiboxin mukana tämä joskus tuli, jos jostain lähempää löytyisi, niin kyllä tulisi varmasti ostettua. Hiiva, humala ja hedelmä ovat hienossa tasapainossa. 33 cl, 5,5 %, 5/5