Näytetään tekstit, joissa on tunniste sokeri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sokeri. Näytä kaikki tekstit

perjantai 10. huhtikuuta 2020

Mikkeller Beer Geek Vanilla Shake

Olutkellarin takaosastoa tulee tutkittua nyt tarkemmin, kun tämä koronaeristys vähän rajoittaa uushankintaa, onneksi huoltovarmuuskeskukseni on ollut tarkkana. Takahyllyltä tämä tanskalainen imperial stoutkin löytyi, ostopaikka on ollut joku virolainen olutkauppa ja ostoajasta on ainakin yli pari vuotta. Pullo antaa avatessa voimakkaan vaniljaisen tuoksun. Olut on pikimustaa ja näytti vähän ohuelta ja nopealiikkeiseltä kaadettaessa, eikä vaahtoa syntynyt lainkaan. Lasissa tunnelma vähän korjaantuu, varsinkin kun on ensimmäisen maltaan täytteisen kulauksen saanut nielaistua. Maussa on paahteisen maltaan lisäksi makeutta, yskänlääkettä, kahvia, lakritsaa ja jälkimaussa on sitten vaniljaa, joka jää kielelle pyörimään ja odottamaan seuraavaa mallaslähetystä. Huuli takertuu sokeriseen lasin pintaan hörpätessä, vähitellen olut rauhoittaa koko kehon, kun ensin on saanut vähän punaa poskiin ja korviin. Pullollinen on maksimiannos tätä, varsinkin kun alkoholiprosentteja on toistakymmentä. 330 ml, 13 %, 5/5


lauantai 7. syyskuuta 2019

EvilTwin Melvin's New Fashioned Blueberry Pie Filling

Lauantai-iltapäivä, Pien Shop & Bar ja erikoisolut on yhdistelmä, jonka soisi toistuvan aika useasti. Newyorklainen olut koostuu ruskeasta sokerista, mustikoista, laventelista, vaahterasiirapista ja raparperista, lopputuloksena on sour DIPA. Vaahdottoman oluen väri on punainen. Tuoksussa on kaikkea, jotenkin sekoitus muodostaa lakritsaista raparperia muistuttavan elämyksen. Maku on myös aika raparperinen, mustikkaa taitaa olla eniten värissä. Makua on maiskuteltava huolella. Happamuus on hapokasta, maku on kokonaisuus, jota on kiva analysoida, joka hörpyllä löytyy uusi makukulma. Jännästi raparperi jotenkin maistuu välillä lakritsalta. Pienessä on kyllä tunnelmaa. 1 pint, 9,5 %, 5/5 



tiistai 18. kesäkuuta 2019

Lehe Päikesetõus Salarannas New England IPA

Lehe Pruulikodalta ilmestyy nykyään tiiviisti uusia oluita. Tämän NEIPAn ostin keväisellä vironreissullani, olikohan Peetrin Selverin oluthyllystä, jonka luulen vähän pienentyneen tai odotukset vaan olivat sen verran korkealla. Auringonlasku salaisella rannalla on sameaa ja ruskeahkoa, vaahtoa auringonlaskun päälle kertyy vähän. Tuoksussa on karamelliä, englanninlakuja. Maku on myös vähän sameaa, hedelmäkeittoa, maltaan makeutta, humalat ovat vain hedelmäisiä. Etiketissä on voikukkien siemeniä ja wlan kielletty merkki, mystistä. Alkuun tuntui vähän sellaiselta että kyllähän näitä on ollut, mutta joku viehätys tästä löytyy, mutta sitten taas makeus ja hedelmäsekametelisoppa jossa on enemmän makeaa trooppisuutta kuin sitruunaa tai greippiä. Juodessa lasin pintaan kehkeytyy alahuulta tahmaavaa sokeria.  330 ml, 6,2 %,  3/5

lauantai 30. joulukuuta 2017

Nøgne Ø Julequad 2017 Belgian Quadrupel

Norjalainen jouluolut on tummanruskeaa. Tuoksu on vähän lakritsainen, reilusti mallasta ja joulun hedelmiä, luumukiisseliä. Maku on samanlainen, täyteläistä mallasta on reilusti ja tummia hedelmiä. Etiketissä mainitaan muscovadosokeri tuo varmasti tuota huuliakin tahmaavaa makeutta, siirappia. Alkoholi lämmittää nielua, täyteläisyys tuntuu vatsassa saakka. Jälkiruokaolueksi tämä lienee tarkoitettu, ei kyllä sovi suomalaisen ylensyönnin päälle, siksi joinkin tämän ihan iltapäiväolueksi. Aikamoinen makupommi. EBC 150, 28 IBU, 0,33 l, 10 %, 4/5

lauantai 25. marraskuuta 2017

Stone Xocoveza Extra Añejo

Synttärilahjaksi saadun shamppanjakorkillisen pullollisen maistelu sävytti marraskuista grillausta. Vähän liian pitkään viilensin olutta jääkaapissa ja avausmaistelut olivat heikohkot eli vetiset, varsinkin eilisen chilioluen jälkeen. Onneksi olut lämpenee itsestään, kun pullo on tarpeeksi iso. Harvoin on tullut kiiteltyä oluen lämpimisestä. Olut on tummanruskeaa ja vaahtoaa muhkeasti. Liian viileänä maistui vähän vetiseltä lirulta, pieni odotus ja mokkainen kahvi täyttää hajuaistin. Aged in red wine & tequila barrels, kertoo etiketti. Tequila taitaa vähän jälkimaussa antaa omaa leimaansa, kyllähän punaviinin aromia alkaa tuntea pullon vajetessa, jos oikein haluaa. Tämä stout juodessa vaan paranee ja paranee. Mokkainen on hyvin kuvaava arvio, mausteita, tositummaa suklaata, suolaa, sokeria, lakritsaa ja onhan tämä herkkua, alkuvaikeuksista huolimatta. Vetisyys on pullon puolivälissä täysin unohtunut. Mokkaista vaahtoa syntyy viimeisestäkin tilkasta. Lahjahevosen suuhun katsoin sen verran että arvelen pullon löytyneen Alkosta. 500 ml, 8,5 %, 5/5

perjantai 10. marraskuuta 2017

Flying Dutchman Raspberry Dipping Chocolate Dripping Super Trouper Porter

Kiertolaispanimo Flying Dutchman ei säästele oluen nimessä kirjaimia, eikä tässä oluessa makuja. Musta, kauniisti ruskeasti vaahtoava portteri tuoksuu pullon suusta suklaiselta. Ensihörppy on todella vadelmainen, musta olutkin voi siis maistua vadelmalta. Kahviakin on mukana, pitäisikö sanoa mokkaa. Aika erikoinen yhdistelmä, vadelmasuklaakahviyhdistelmä on haastava. Makuja on paljon, vadelma maustaa kokonaisuutta oudosti. Hiilihappoja on yllättävän paljon, happamuutta ja toisaalta huulinkin tarttuvaa sokeria, lopuksi vähän katkeruuttakin. Taitaa olla liian monimutkaista tai haaste joka pitäisi kesyttää. 330 ml, 7,0 %, 3/5


keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Lwówek Malinowe

Viimeiseksi matkamuistopullolliseksi Krakovasta jäin Jossun valikoima sydänolut. Punainen etiketti kätkikin sisäänsä punaista olutta, luulin että tässä mentäisiin ihan peruslager-meiningissä. Saunan jälkeen kun terassilla istuskelin ja onnistuin myös löytämään kesän ensimmäisen hyttysen, niin hämmästys oli suuri kun olut olikin punaista. Malinowehan onkin vadelmanmakuista hedelmäolutta. Tuoksu on suoraan vadelmamehupurkista. Maku on kyllä aika samasta purkista. Onkohan tämä nyt olutta ollenkaan. Sokerisuus vähän kertyy liiaksi. Yläetiketissä lukee Browar Lwówek ja luku 1209, koska se ei taida olla kellonaika, niin perinteitä panimolta taitaa löytyä. Puolet pienempi pullo olisi ehkä saanut paremmat pisteet, vähänkin isompi varmaan huonommat.  500 ml, 4,0 %, 3/5

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Öö Cassis Black Currant Baltic Porter

Põhjalan Öö-oluesta on tehty ainakin pari muunnosta ja tämä on niistä yksi. Tuoksu on maltainen ja marjainen. Pullon pinnassa on sokerista tahmaa. Olut on mustaa, vaahto on ohut keltainen rengas lasin reunoilla. Maku on maltainen, lievästi mustaaviinimarjaa, kahvia ja tummaa suklaata, suolaista lakritsaa. Kaikki ylimääräinen sokeri on siis jätetty pullon ulkopuolelle tahmaksi. Alkoholi lämmittää kurkussa, mutta ei maistu. Join tämän vahvan oluen terassilla yrittäen nauttia nopeasti katoavasta auringonpaisteesta, auringon katoaminen vähän hoputti oluen nauttimista liiaksi. Liian kylmää on ilman auringonpaistetta, ilma ja olut. 0,33 l, 10,5 %, 4/5


keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

O'Hara's Irish Stout

Irlantilainen stout on mustaa pehmeyttä. Vaahto on tiivis, mutta se katoaa nopeasti lasin reunalle ujoksi renkaaksi. Tuoksu on kahvinen ja vähän makea. Maku on paahteinen ja vähän Kulta Mokkaa. Jälkimaku on pitkä, miellyttävällä tavalla kuiva, makeus on sellainen puoli teelusikallista sokeria kahvikuppiin, Nyt tuli kyllä epävarmaa tietoa, kun en muista koska olisi tullut kahviin sokeria laitetua, täytyypä testata joskus.  Välillä tätä olutta hörpätessä pelottaa että ei kai vaan ole vetistä. 330 ml, 4,3 %, 4/5

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Jelly Belly Draft The Original Gourmet Jelly Bean

Manflun kourissa on tyydyttävä nautiskelemaan vähän oudompia oluita. Jelly Belly Draft -pussi tarttui mukaan lontoolaisesta karkkikaupasta. Pussi on amerikkalaisen karkkitehtaan idea. Ensin mietin että tämä on varmasti Suomessa kiellettyä, kun tässähän houkutellaan lapset juomaan olutta, mutta sitten muistin liköörikonvehdit, eli ei voikaaan olla kiellettyä. Papanat ovat maissinjyviä isompia, keltainen väri viittaa kyllä olueeseen. Ei ole vaahtoa. Maku on todella makea, hunajaa ja siirappia ja sokeria (4 kcal / papana). Kyllä tästä porttiteorian tueksi saa todisteita, sillä alkaa todella tehdä mieli oikeaa olutta, siinä on ehkä karkin paras viittaus käärepaperin ohella olueeseen. Jälkimaku on tympeähkö, tekee mieli maistaa jotain makeaa ja näitähän riittää. Mausta en kyllä olutta löydä, mutta kaikkea pitää kokeilla. 99 g, 0 %, 2/5

lauantai 12. marraskuuta 2016

Põhjala Cellar Series Taara Avita! Rum Barrel Aged Stout

Tarton olutkaupasta ostettu matkamuisto piti ottaa maisteluun, kun Alkossa käydessäni huomasin että samainen oluthan on myös Alkon hyllyillä. Olut on täysin mustaa, hidasliikkeistä, siirappimaista, vaahdon päälle puserretut pullon viimeiset tipat jäivät kellumaan vaahdon päälle. Kuohuviinimämmin maku on rommikarkkimainen, makeutta, mallasta, tummaa hedelmää, limppua. Rommi maustaa olutta mukavasti, alkoholi vähän puskee esille vai onko se vaan tuo rommi. Maku on täyteläinen ja koko suuntäyttävä, slow beer, ei heti toista tällaista pullollista perään. Tuntuu jotenkin ylimakealta, mutta toisaalta taas ei, jotenkin sokeri vähän pistää nieluun. 0,33 l, 10,8 %, 5/5

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Hiisi Kyyttö Milk Stout

Lähes musta olut ja siihen päälle vähän ruskeaan taipuva olut laittaa odotukset korkealle. Maitostoutissa on makeuttamisessa käytetty maitosokeria ja etiketissä mainitaan myös lakritsijuuri. Makeus on miellyttävää, lakritsaa ei löydy. Maku on lempeän lämmin, jälkimaussa pientä humalaa ja kahvia. Jotenkin runsaahkosta makukattauksesta huolimatta suussa olut tuntuu ohuelta. Jälkimaun lopussa löytyy vähän anista tai lakritsaa. Lempeää olutta, vähän sellainen outolintu, johon ehkä haluaa vielä joskus palata, mutta kun on niin monta muutakin maisteltavaa. 30 IBU, 86 EBC, 330 ml, 5,3 %, 4/5

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Sarajevsko Tamno

Sarajevolaisen panimon tumma olut oli väriltään kolamaista. Vaahto oli runsas vähän punertava. Oluesta nautin Sarajevon erikoisbaarissa, Zlatna Ribicassa. Se on suomeksi kultakala ja sellainenhan baarin nurkan maljassa uiskentelikin, kaikkea muutakin oli pieneen baariin saatu mahtumaan, tv:ssä pyöri mustavalkoista ohjelmaa ja seinät oli täynnä koriste-esineitä. Olut oli makeaa ja maltaista. Sokeria jäi vähän hampaisiin. Ohuus takaa sen että tätä on helppo juoda. Koska Sarajevossa sataa vähän, niin otan toisenkin. 0,33 l, 4,9 %, 3/5  baarin tunnelma ei vähentänyt pisteitä. 

torstai 21. tammikuuta 2016

To Øl Goliat Imperial Stout

Olutblogistin painajainen tipaton (tai ipaton) tammikuu meinasi konkretisoitua, kun flunssa pukkasi päälle oikein kunnolla. Onneksi tipattomuus saatiin kuriin ja pullollinen olutta maisteluun. Synttärilahjaksi saadun yhden suosikkipanimon, To Ølin, kahvistoutin päätin palkita korkinavauksella ja maistelulla. Musta olut tuoksahtaa lakritsalta. Maussa jyllää kahvipapukarkit, pientä kuusenhavua leijuu taustalla, mutta sokerinen kahvi vei koko huomion. Olut on tahmeaa ja makeaa. Pientä humalaa jää jälkimakuun pyörimään, flunssanjälkeiseen tunnelmaan sopii rapsakka alkoholipitoisuus, alkoholin makua ei kyllä löydy. De Proefin panimolla tehty olut tai sen makeus jää pyörimään limaisena nieluun, ihan hyvällä tavalla siis. Mukava olut, ehkä pitää käydä Alkossa ostamassa säilytykseen pullollinen, makeus on kyllä aika äärirajoilla. Join oluen aika kylmänä, varmasti erilaista lämpimämpänä. 33 cl, 10,1 %, 4/5

maanantai 24. elokuuta 2015

Hoegaarden Rosée

Vaaleanpunainen elefanttiko se on, ei kun vaaleanpunainen Hoegaarden. Belgialaisen suosikkipanimoni erikoispainos witbieristä sopinee ainoastaan hellepäivään ja sen iltaan. Roope-limonadi taisi olla vihreää, olikohan Mikki-limu punaista, jotain sellaista tulee mieleen tätä juodessa. Belgialaisessa oluessa voi olla mitä vaan, sanotaan, no tässä on vadelmia ja sokeria. Tuoteselosteessa mainitaan myös korianteri ja appelsiinischalen, mitä lienee, maussa eivät kyllä maistu. Jos joskus tekee mieli Mikki-limua, mutta haluan silti oluenkaltaista, niin tämä on hyvä valinta. Olueksi on kyllä vaikea hahmottaa tätä makeaa punaista hiilihappoista mehua. Ei tämä nyt pahaa ole, mutta jos tämä ei olisi ollut oluthyllyllä, niin en olisi ostanut. Sokerilimuksi hyvä. 33 cl, 3,0%, 2/5

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Neuzeller Apfel Bier

Omenamehuun sekoitettua olutta maistelin Turun ammatti-instituutin vierailun jälkeen, mahtui Turunreissuun toinenkin koulu, se tunnetuin, tosin vain lounaan merkeissä. Apfel Bier on kyllä todella omenaista, hyvää omenamehua, oluesta muistuttaa lähinnä röyhtäys, ei senkään jälkimaku. Juodessa tuli mieleen että kuinkahan paljon tässä on sokeria. Mitä enemmän tästä katoaa lasista, sitä makeammalta tuntuu. 0,5 l, 4,8%, 2/5

perjantai 2. toukokuuta 2014

Amigos - beer with citrus flavours

Beer with citrus flavours näyttää mexicolaiselta. Pullonsuusta tuoksahtaa makea olut, mieleen tuli sana Sorbitol, olikos se joku vanha purkka. Sitruunasoodaa tuntuisi olevan maussa reilusti, reilumpi radler? Biitsillä menisi mukavasti kurkusta alas jääkylmänä.  Esansseja on. Kesä on tulossa, säästä huolimatta. 330 ml, 4,6%, 2/5