Näytetään tekstit, joissa on tunniste vatsa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vatsa. Näytä kaikki tekstit

lauantai 12. joulukuuta 2020

Big Belly Liquid Desserts 08 Salted Fudge Hazelnut Brownie Porter

Alkosta löysin tyylikäsetikettisen hollantilaisen jälkiruokaportterin. Oluen join kyllä alkupalaksi kun sytyttelin grilliä. Olut on mustaa, vähän ruskeaa kajoa. Vaahto on tiivis ohut kermaisen oloinen huttu. Tuoksussa on hasselpähkinää. On kyllä houkutteleva tuoksu ja ulkonäkö. Maku on mahtava, pehmeää, pähkinää, toffeeta, mutta ei liian makeaa, vähän paahdetta, keksiä ja hentoa lakritsaa. Ymmärrän panimon nimen helposti, olut valuu täyttävänä vatsaan. Tänä vuonna ei kyllä glögiä tule juotua, jos Alkossa on vielä tätä herkkua. 33 cl, 10 %, 5/5




lauantai 6. huhtikuuta 2019

Iso-Kallan Baltic Porter

Musta, vähäisesti vaahtoava olut tuoksuu maltaiselta, vähän jopa mämmiltä. Maku on maltainen. Pikimusta olut tuntuu suussa ohuelta, makua on kyllä reilusti. Humalat ryömivät esille lempeästi. Alkoholi puraisee hiukan. Täyteläinen maku hidastaa koko iltapäivää, täyttää kyllä vatsankin nopeasti. Makeus on varsin maltillista, mieluummin aika kuivaa. 0,33 l, 7,0 %, 4/5

torstai 31. toukokuuta 2018

Saimaa Brewing Yövesi Dark Lager Brewer's Organic

Saimaan erikoisesti nimetty tumma lager on punertavaan taipuvaa tummanruskeaa. Vaahto on nopea. Maltaisuutta tuoksussa ja maussa. Makeutta löytyy kohtuullisesti, sitten vähän puumaisuutta, kuivaa paahdetta. Täyttää vatsan nopeasti. Täyteläinen tunnelma ohenee juodessa, toisaalta jälkimaku venyy pitkäksi.  500 ml, 4,5 %, 3/5

lauantai 30. joulukuuta 2017

Nøgne Ø Julequad 2017 Belgian Quadrupel

Norjalainen jouluolut on tummanruskeaa. Tuoksu on vähän lakritsainen, reilusti mallasta ja joulun hedelmiä, luumukiisseliä. Maku on samanlainen, täyteläistä mallasta on reilusti ja tummia hedelmiä. Etiketissä mainitaan muscovadosokeri tuo varmasti tuota huuliakin tahmaavaa makeutta, siirappia. Alkoholi lämmittää nielua, täyteläisyys tuntuu vatsassa saakka. Jälkiruokaolueksi tämä lienee tarkoitettu, ei kyllä sovi suomalaisen ylensyönnin päälle, siksi joinkin tämän ihan iltapäiväolueksi. Aikamoinen makupommi. EBC 150, 28 IBU, 0,33 l, 10 %, 4/5

lauantai 26. elokuuta 2017

Harviestoun Ola Dubh Special Reserve 12

Toinen tämän skotlantilaisen craft beer -panimon musta olut muistui heti mieleen kun tutkailin tämän oluen etikettiä. Olut on mustaa, vaahtoa ei juuri kerry. Tuoksu on moninainen, toffeen makeutta, turvetta, olisiko viskiäkin, kahvia, suklaata ja salmiakkia. Maku toistaa tuoksua. Lakritsaa, kahvia, suklaata, tujaus viskiä. Viski on mukavasti vain taustalla, ei pääosassa, mutta makuvalikoimasta sen voi halutessaan nostaa esille. Hieno olut on kyllä. Onnistunut viskitynnyreissä kypsytetty olut. Mukava lämmin viskimäinen jälkimaku lämmittää vatsassa saakka. Kai se on uskottava että olutta ja viskiä voi yhdistellä. Olut on odotellut vuoroaan jonkin aikaa, pulossa on numero 18836 ja parasta ennen päivämäärä on Sep 2017, eipä tämä olisi varmaan huonontunut vaikka olisi vähän mennyt ylikin. 330 ml, 8 %, 5/5


sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Mufloni Doppel Apfel Weizenbock

Hellepäivän viilenevän illan rauhoitukseksi maistelin porilaisen panimon erikoisoluen. Tuoksu on omenainen, vaahto on ohut sametti ja väri on tumma ruskea mahonki. Maku on omenainen. Kanelia ja muskottipähkinää riittää, kuten etiketissäkin mainitaan. Alkoholi hyppii taustalla mausteiden joukossa. Maut tuntuvat vatsassa saakka. Annoskoko on vähintäänkin riittävä. Olisi varmaan ollut viisaampaa säästää jouluksi. 50 cl, 9,0 %, 2/5


tiistai 3. tammikuuta 2017

Big Bear Black Stout

Vuoden ensimmäiset pakkaset ja lumet houkuttelivat nauttimaan kalifornialaisen Bear Republic -panimon umpimustaa stouttia. Olut tuli nautittua kylmänä, maku on maltainen, paahteinen ja kuiva. Jälkimakuna on katkeruutta. Kyllähän tämä on pehmeää, mutta jotenkin makeuskin jää tuon paahteen alle. Etiketissä sanotaan että hampaat voi upottaa tähän stouttiin, kyllä tällä ainakin nälkä lähtee. Jännästi kuivuus ja painavuus tuntuvat vatsassa saakka. 12 fl oz, 8,1 %, 4/5

perjantai 16. joulukuuta 2016

Naparbier Mad Clown Extra Pale Ale

Ranskalainen extra pale ale on oikeaa sitruunasoodalla maustettua olutta tai siis maistuu siltä. Väri on oranssi ja vaahto on pieni, mutta kestävä. Tuoksu on humalainen, maku on appelsiinia ja sitruunaa sekä hiipivää makeutta. Jälkimaku on kuiva ja humalainen. Ihan ovelalta maistuu. Olut tuntuu jotenkin tuoreelta, toisaalta maku on ihan vahva ja tuntuu vielä vatsassakin.  Etiketissä on tietysti tuollainen pelottava klovni ja etiketti on jotenkin ruma. 330 ml, 5,7 %, 4/5



tiistai 16. elokuuta 2016

Founders Curmudgeon

Olutkellarin kätköstä poimin Foundersin oluen, kun luulin sitä tummaksi olueksi, oluen olin ostanut aiemmin jostain virolaisesta õllepoodista. Oluthan olikin kastanjanvärinen, aika vaaleakin. Vaahto katosi nopeasti. Tuoksu on toffeinen, vähän marjainenkin. Maku on makea ja täyteläinen, mallasta on ja alkoholi lämmittää vatsassa saakka. Olutta on juotava hitaasti, sillä maku on vahva ja sitä pitää sulatella. Humalat tasoittavat jälkimaussa makeutta. Etiketissä sanotaan että Oak Aged, viski kyllä maistuu. Olut ja viski eivät kyllä sovi yhteen. Ei tämä nyt pahaakaan ole, mutta jotenkin ei sovi tiistai-iltaan, ehkä talvinen lauantai-iltapäivä sopisi tälle oluelle paljon paremmin. Ennakko-odotukset olivat kyllä ihan väärään suuntaan, jotenkin vaikeaa lähteä nyt tällaiseen barley wine -linjalle. 355 ml, 9,8 %, 3/5

perjantai 13. toukokuuta 2016

Sonnisaari Raippa Rye IPA

Oluthuone Leskisessä, Oulussa, oli ihan pakko maistaa oululaista raippaa. Leskinen oli perjantai-alkuillasta mukavan täynnä porisevia oululaisia. Nerokkaasti nimetty olut on mukavan ruskean oranssia ja tuopin pinnalle muodostuu kiinteä tiivis vaahtohattu. Oluen maku on vahva, tuntuu vatsaan saakka. Ruiskohan tuo mukavaa makeutta, humalaa on juuri täsmällisen sopivasti, en muista parempaa ruisipaa. Voisikohan raippaa alkaa käyttää RuisIPAn yleisnimenä, case Olavi kun on nyt juuri pinnalla. Jälkimaussa on pientä sekavuutta, mutta aluksi tuntuva pehmeys jää mieleen ja humala kieleen. Sonnisaari merkitään muistikirjaan aika boldattuna. 0,5 l, 7,5 %, 5/5
 

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Mufloni Saison Gaelach

Viski ja olut eivät yleensä sovi samaan lasiin, eikä oikein peräkkäinkään, onneksi on poikkeuksia. Muistelen joskus vetäneeni johtopäätöksiä viskin ja oluen sotkemisen onnistumisesta Innis & Gunnin oluesta. Beer Huntersin panimo kuitenkin päätti onneksi uhmata ennakkoluulojani ja lähetti maisteltavaksi Jameson-viskitynnyreissä kypsytetyn saisonin. Ruskea olut tuoksuu makealle. Maku on lievästi makea ja maltainen, vähän savuakin leijuu mukana, kyllä siinä jotain viskiäkin on. Humalat tasapainottavat, luumukiisseliä vähän taustalla. Miellyttävää juotavaa hörppii pikku huikan kerrallaan. Alkoholi tuntuu vasta ruokatorvessa tai vatsassa. 0,33 l kai, 10,0 %, 5/5

perjantai 11. joulukuuta 2015

Founders Dirty Bastard Scotch Style Ale

Viikon päätökseksi oli pikkujoulut ja sen jälkeen tarvittiin yksi olut tasamaan tunnelmaa. Kotona odotti amerikkalaisskotlantilainen ale ja uusi Viinilehti olutjuttuineen. Tumma vähän likaisen samea olut tuoksui maltaiselta ehkä vähän mämmiseltäkin. Maku on makea, nopeasti suun täyttävä, karamellimäinen, mutta ei liian makea, humalakattaus tasaa makeutta. Alkuun tuntuu että on vähän turhankin siirappista, mutta olut alkaakin rakentua kokonaisuudeksi vasta, kun se on nielty. Nielusta vatsaan muodostuu sellainen olutrunko. Suuhun jää vähän liikaa rusinaa tai jopa mummun jälkiruokaviinejä. Aika voimakas on tuo olutrunko. Pikkujoulut olivat muuten judoseuran ja ne päättyivät ennen yhdeksää, eli olutta ei tarvittu sellaiseen tasaukseen. 355 ml, 50 IBU, 8,5 %, 4/5

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Oakham Ales Citra

S-Marketin oluthyllyssä Citra-oluen etiketissä oleva humalamörkö hypnotisoi tähän ostokseen. Olut on maitokauppaoluiden aatelia, tasapainoinen ja runsas. Greippinen ja jotenkin pilsnerimäinen tuoksu tasaantuvat makuhermoissa pehmeäksi katkeruudeksi. Väritys on kirkkaan perusolutmainen. Humalan maku kertyy aistittavaksi poskiin ja valuu sieltä nieluun ja vatsaan saakka. Sopisikohan tämä grillimakkaran kanssa, tai no minkä kanssa tämä nyt ei sopisi. 500 ml, 4,6%, 5/5

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Mikkeller Milk Stout

Britanniassa toisen maailmansodan aikoihin viranomaiset kielsivät panimoja käyttämästä milk-sanaa oluessa, olikohan silloin siellä oma milkgate sosiaalisessa mediassa (lähde Wikipedia)? Milk Stout on oluttyyppi, jossa on käytetty maitosokeria, maitoa ei muuten oluessa siis ole. Mikkellerin versio tästä on musta ja makea, maku on täyteläinen, makeus tuntuu mukavasti, vähän vaniljaista kahvia. Mikkellerin nettisivut varoittavat että tämä voi muodostaa kaasua vatsaan, joten ei sovi sitten varmaan laktoosi-intoleritoikoille. Nielaistessa kielen taakse osuu vähän humalaa.
330 ml, 6,0%, 5/5

torstai 7. elokuuta 2014

Pōhjala Virmalised India Pale Ale

#IPAday :n kunniaksi maistelin Viron tuliaisia. Virmalised on juhlan kunniaksi oikein maukas IPA. Ensi hörppy maistui vetiseltä ja sitruunalta, mutta tilanne korjaantui täydellisesti hetkisessä. Tuoksu on mäntyinen, maku on katkera ja vähän jopa valkopippurinen. Väri on oikeanlainen ja vaahtokin on mukava. Makua riittää, suuhun jää sopivaa greipin kuivuutta, joka korjaantuu ainoastaan pikku kulauksella. Kiehuntaa riittää vatsaan saakka. 0,33 l, 6,5%, 5/5

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Stallhagen Lemon Ale

Riihimäen Daddy's Pubin terassilta löytyi yllättävä olut, Stallhagenin Lemon Ale. Hylkyoluen pikkuveli on oikein pirteä yllätys. Pelkona oli että olut olisi sellainen teennäinen limetillä maustettu makea liemi. Onneksi ennakkoluulo oli väärässä ja oluesta paljastui oikein maukas, humalainen, kirpeähkö, täyteläinen ja nautiskeltava olut. Makua riittää mukavasti vatsaan saakka. 
 0,4l, 5,0%,5/5


lauantai 12. heinäkuuta 2014

Franziskaner Weissbier Kristallklar

Suodatettu vehnäolut on mielestäni yhtä outoa kuin tumma lager, ei kylläkään samalla tavalla positiiviseen suuntaan. Tuoksu on puinen, mutta maku on vehnäolutmainen. Maussa tai jälkimaussa on jotain vajautta, banaanimössön makeutta on kuitenkin ehkä liikaakin.  Vaahto on hieno ja ensi kaadolla sitä muodostuu valtavasti.  Etiketissä vatsaansa hivelevä munkki ei varmasti juo tätä, vaan jotain toista Franziskanerin olutta, kuten http://www.pullollinen.fi/2013/10/franziskaner-weissbier-dunkel.html?m=1
0,5l, 5%,4/5

lauantai 9. marraskuuta 2013

Black Tokyo Horizon

Olut on nauttimista varten. Brew Dogin Mikkellerin ja Nogne-Øn kanssa paneman yhteistyön tuloksena on syntynyt mysteerinen imperial stout. Makea ja tumma siirappinen liemi täyttää suun, nielun ja vatsan jättäen poskiin tiiviin maun. Ihan heti perään ei voi kulauttaa toista annosta, hörppyväli lähenee viskiä. Tämä on tummien oluiden kuningas. Tai siis onkohan tämä nyt enää olutta ollenkaan? 330 ml, 15,2%, 5/5