perjantai 23. elokuuta 2019

Pühaste Mari

Jokaiseen Pühasten pullolliseen on melkein pakko tarttua, etiketinkin takia. Tämän nappasin virolaisesta supermarketista. Mari tuoksuu mummulan mehulta. Väri on samasta paikasta, eli punaista mehua, vaahtoa on hiukan enemmän. Oluessa on mukana mustaa viinimarjaa, vadelmaa ja mustikkaa. Eli ainekset on samat kuin mummulan kellarista löytyneistä mehuissakin. Makukin on kyllä aika sama, tässä on vaan vielä vähemmän sokeria. Hapanta mehuahan tämä on, hiilihapolla. Luultavasti alkoholiprosentti on sama kuin mehuissakin oli aikanaan, nyt alan miettiä lapsuuden päiviä mummulassa vähän eri kantilta. Ehkä tätä on tullut juotua jo tarpeeksi, lapsena toivoi limpparia, nyt kaipaa olutta. IBU 10, 0,33 l, 3,5 %, 2/5 


torstai 22. elokuuta 2019

Le Coq Blanche Belgian Style Beer

Tartossa A Le Coqin -panimon turistimyymälästä ostin lohdutukseksi edes pari olutta, kun panimokierros olikin vain torstaisin. Pikkupullollinen witbieriä tuoksui avattuna simalta. Väri on sameaa oranssia, ei keltaista. Vaahtoa ei ole. Maku on aika vetinen. Missä se maku oikein on. Mausteista ja appelsiininkuoresta kertoo etiketti, mutta ne ovat kyllä vaikeasti ainakin aluksi maustettavissa. Makeaksi voisi kutsua, on tässä vähän sitruunaakin. Best before näyttää olevan viikon päästä, heinäkuun loppupuolella ostin tämän. 0,25 l, 5,8 %, 2/5

tiistai 20. elokuuta 2019

Voldi June German Ale

Tarton Rüütlillä sijaitsevasta olutkaupasta nappasin vierailullani muutamia oluita, yritin pysytellä virolaisellla osastolla ja sieltä tämäkin on peräisin. Voldi-panimo on kirjannut etikettiin että olut on kölniläinen, jottei sitä vaan sekoitettaisi Kölnissä valmistettuun kölsch-olueeseen. Etiketti ei ole sitä myyvimmästä suunnittelutoimistosta, ehkä se juuri on sitten houkutellut tämän oluen valintaan kaupan suuresta valikoimasta. Olut on suhteellisen kirkasta kellertävää, vaahtoa säilyy oluen pinnalla pitkään. Tuoksu on vienosti maltainen. Maku on pirtsakka, poreilua riittää. Helpostijuotavaa janojuomaa kaatuu nielusti alas ilman suurta analyysiä. Kölsch on on kait Kölnin toiseksi tunnetuin neste, ehkä ykkösenä menee vielä se myrkytyskeskuksen puhelinnumero, 4711 Eau de Cologne? 20 IBU, 33 cl, 5,2 %, 3/5

lauantai 17. elokuuta 2019

Anderson's Nelancholia New England IPA

Tarton Gambrinus Õllepoodista nappasin virolaisten oluiden hyllystä Andersonin NEIPAn. Tuoksu on reilun trooppisen hedelmän lisäksi grillauskastiketta. Väri on sameaa ruskeaa, vaahtoa on kaataessa, juodessa vähän. Maussa ei ole grillauskastiketta, vaan trooppisia hedelmiä, hunajamelonia, ananasta, makeampaa greippiä. Humalat jää taustalle. Jotain mausteita on kyllä mukana, humalat hiipivät  mukavan mietona lopuksi mukaan. Paranee juotaessa, täytynee ostaa Alkosta jos tulee vastaan, etiketissä kun oli ihan suomeksi kerrottu että ohramaltaan lisäksi mukana on vehnää ja kauraa. Ei tämä melankoliaa aiheuta. 0,33 l, 7,7 %, 4/5

perjantai 16. elokuuta 2019

Hop Hooligans Team Toxic Yuri's Cosmic Basil Cherry Basil Berliner Weisse

Bukarestilaisen olutbaarin valikoimasta valittu matkamuisto on väriltään syvän tummanpunaista. Olutta kaataessa tulee mieleen, että mitähän sieltä nyt tulee. Vaahto käväisee, mutta häviää heti. Maussa on reilusti kirsikkaa. Nimessä mainittu kosminen basilika jää suuhun hennosti pyörimään nielaisun jälkeen. Maku on hapanta, mutta toisaalta vähän makeaakin. Hiilihappoja on sopivasti piristämässä. Happamuus on hallittua ja se muodostaa yhdessä makeamman kirsikan kanssa sopivan tulliliitton. Olueksi tätä kai pitää kutsua vaikka varmaan lämpimämpänä tätä voisi kutsua laihaksi punaviiniksi, mutta parempi juoda kylmempänä. Romanialainen Hop Hooligans ei osaa tehdä huonoja oluita. 330 ml, 6 %, 4/5

torstai 15. elokuuta 2019

Muhu Tüdrik Fruit Beer

Tarton õllepood Gambrinuksen hyllyltä nappasin Muhun saarelta kotoisin olevan hedelmäoluen. Ymmärtääkseni nimi tarkoittaa tyttöä. Olut kaatuu lasiin kuohuen, vaahto pikkuhiljaa laskeutuu. Väri on sameahkoa hitusen punertavaa kuparia. Tuoksussa on hiivaa. Hiiva jatkaa myös maussa ja reilut hiilihapot ilmestyvät. Hedelmiä ei kyllä hiilihappojen seasta löydy, vehnäoluena ennakkoluulot olisivat olleet paremmin kohdallaan. No onhan tämä vehnäolutta, mutta jotain uupuu. Uusintakaadolla vaahto näyttää todella tiiviiltä, mutta kuplia on liikaa itse oluessa. Maku on lopulta liian lyhyt. Etiketissä on komeat raidat. 330 ml, 5,2 %, 3/5

keskiviikko 14. elokuuta 2019

Beerbliotek Borek Citra #5 American Pale Ale

Alkosta ostin jokin aika sitten ruotsalaisen olutkirjaston oluen. Olut kaatuu lasiin hohtavan oranssina. Kaadettaessa olut näytti vähän jopa vaaleanvihreältä, mutta lasissa kuitenkin erityisen kauniilta. Vaahto on tiivis valkoinen matto, ulkonäkö on kyllä aika täydellinen. Tuoksussa on kuusihavua ja hedelmiä. Ensisiemaus on humalainen, puinenkin. Maku on täyteläinen ja pehmeä, ananas erottuu hedelmien joukosta. Etiketti kertoo että humalina on käytetty slovenialaisia ja jenkkihumalia. Helpostijuotavaa, se ei ole koskaan huono adjektiivi oluelle, joskus vähän vaikeammat tietysti saavat innostumaan enemmän. 330 ml, 5,5 %, 4/5

lauantai 10. elokuuta 2019

Tanker Dehydration Yuzu And Lemon Goze

Tanker on tölkittänyt oluensa tyylikkäästi, musta tölkki vaikuttaa hienolta, arvokkaammalta. Samean oranssi olut ei vaahtoa ollenkaan. Tuoksu on oikein hedelmäinen. Nimi lupailee kuivuutta, mutta ihan saharalaiseen meininkiin ei mennä. Maku on lievästi suolainen, enemmän hedelmäinen tai sitruunainen, fiksumpi sanoisi varmaan että yuzumainen. Oikein juotavaa, makeus ja suolaisuus tasapainottelevat, makeus tuntuu ensin ja jälkimaussa on siiten enemmän suolaa. Onpas hyvää. Jossain vaiheessa kuitenkin huomaa että oluessa tarvitaan myös vettä, mutta se lieneen janonsammutuksessa pakollista, kyllä tätä voi suositella.  IBU 35, 440 ml, 5,5 %, 4/5

perjantai 9. elokuuta 2019

Purtse Siidisuka Sweet Stout

Räjähdys kuului alakerrasta. Jännityksellä etsin räjähdyksen aiheuttajaa ja sehän löytyi sitten olutkellarista. Keväällä ostin Virosta kaksi makeaa stouttia nautiskeltavaksi synkkinä talvi-iltoihina, toinen niistä sitten päätti itse nautinta-ajastaan ja rähjähti palasiksi. Toinen pullollinen tavallaan pakotti blogistin avaamaan itsensä varovasti ja nautiskelemaan silkkisukkamaisella varovaisuudella sisällön, vaikka tänään ei ollut tarkotus nautiskella olutta. No eipä tämä nyt ihan hirveästi haitannut, paitsi sirpaleiden ja oluen siivoaminen perjantai-iltana ei ollut mieluinen lisätehtävä ollenkaan. No yksi kaapin taakse kadonnut cd-levy löytyi. Olut on mustaa ja vaahtoa tulee reippaasti. Tuoksu on jotenkin kaasumainen, ehkä räjähdys johtui liiasta hiilihaposta. Pulllon pohjalla näyttäisi olevan jonkun verran hiivaa. Maku on kuitenkin pehmeä. Vähän kahvia, reippaasti makeutta, jotenkin koko ajan on pieni pelko uudesta räjähdyksestä, vaikka se on tietysti täysi mahdottumuus. Helposti tätä nieleskelee, ilman räjähdystä mietteet olisivat positiivisemmat. Pullollisen taisin ostaa Tallinkilta. Best Before oli ensi kevääseen. Panimo merkitään muistiin. Aina olen vähän ollut sitä mieltä että ei niitä hyviä oluita kannata hillota missään, vaan juoda. Sirpaleita tutkaillessa: olikohan vähän ohutta lasia tämä pullollinen. 330 ml, 6,3 %, 3/5

torstai 8. elokuuta 2019

The Flying Dutchman Diamonds Are Forever Beer Is Whenever Belgium White

Hymyhän tuota oluen nimeä lukiessa tulee ihan väkisin. Kiertolaispanimo on taas käynyt Belgiassa panemassa laatuolutta. Witbier on humaloitu oikein kunnolla. Tuoksu onkin pelkkää humalaa, mieleen tuleekin nopeasti että mitäs tämä nyt oikein onkaan. Väritys on vaaleankeltainen ja samea. Vaahtoa käy vähän näyttäytymässä. Etiketin mukaan katajanmarjoja, appelsiininkuorta ja korianteria on mausteena. Katajanmarjat tuovat kuivaa suutuntumaa, korianteri vie vähän belgimaisemiin, kunnes taas humalakattaus rävähtää esille. Suuhun jää kuivuutta, hiukan kalkkia, mikä saa nielun anelemaan uutta annosta. Kyllä tällaisen toisen voisi juoda koska vaan. Ostin pullollisen Alkosta, olisikohan siellä vielä lisää, best before -merkintä olisi vuoteen 2022 saakka. 330 ml, 5,6 %, 5/5


keskiviikko 7. elokuuta 2019

Mikkeller Ricemarket

Keskellä viikkoa maistui saunan päälle yksi Mikkellerin kööpenhaminalaiselle Ricemarket-ravintolalle panema olut. Olut on väriltään kupariin taipuvaa kirkkaan ruskeaa. Tuoksu on mieto, vähän makea. Maku paljastuu makeaksi, hunajaiseksi. Etiketissä sanotaan että inkivääriä ja hunajaa on mukana. Makea tuoksu tulee varmaankin hunajasta. Inkivääriä on aika vähän, mallasta on enemmän. Koko pullollinen meni inkivääriä hakiessa, lopputuloksena oli vain pientä pistelyä kurkussa. Riisin käyttäminen oluessa ei oikein tuo mitään hyvää mielikuvaa. Pientä kurkkupastillia löytyy vielä lopuksi. 330 ml, 6,0 %, 3/5

maanantai 5. elokuuta 2019

Hedönist Sour Shandy IPA

Hedönistien IPA-4packistä viimeisenä tuli ulos shandy-IPA ja se sai kunnian juhlistaa loman jälkeisen ensimmäisen työpäivän päättymistä. Olut on vähävaahtoista ja hailean oranssia. Tuoksussa on sitruunaa ja kypsempiäkin hedelmiä. Shandymäistä kai pitäisi sanoa. Muistan joskus kauan sitten, teini-ikäisenäköhän taisi olla, lukeneeni varmaankin Alkon informaatiolehdykästä että oluissa on sellainen kummallinen tapa britteinsaarilla että olutta lantrataan sitruunasoodalla. Silloin asiaa oli todella vaikea ymmärtää, miksi ihmeessä pitää tuhota kaksi ihan eri tarkoituksiin suunniteltua juomaa toisiinsa sekoittamalla. Mummulassa juotiin sitruunasoodaa ja kaverien kanssa olutta. Tässäkin maussa molemmat juomat vähän vuorottelevat, mutta sitruunasooda vie voiton kevyesti. Lopputuloksena on kuivahko janojuoma, joka on jotenkin makea, vähän hapan ja kuivan sitruunainen yhtaikaa. Eihän tämä ole kuin puoliksi olutta, mutta se puoli on kyllä hyvää. Olisipa helle ja kesäloma vieläkin. 330 ml, 3,0 %, 4/5