Bart-baarin lauantai-iltapäivän seesteisyydessä nautin naantalilaisesta sourista. Väri on syvää oranssia, vaahtoa ei juuri synny. Tuoksu on voimakkaasti aprikoosia ja vähän happamuutta. Maku on myös aprikoosinen, missä se salmiakki on. Ei hätää toisen hörpyn jälkeen salmiakkisesta jälkimausta ei pääse eroon. Aprikoosia on reilusti, salmiakki on jälkimaussa, sellainen oluiden irtokarkki. 0,4 l, 5,2 %, 4/5
Musta stout tuottaa nopean vaaleanruskean vaahdon. Kapea tölkillinen löytyi joskus Alkosta. Tuoksusta erottuu voimakkaasti kahvia ja suklaata, vähän jopa vesi herahtaa kielelle. Tunnustan että nautiskelin tämän, mieluummin jälkiruokaoluen, saunan päälle, tuntui vaan sellaiselta. Eihän tämä todellakaan ole saunaolut, mutta kyllä tämä rauhoittaa. Etiketissä mainitaan myös amaretto, sitä en ehkä löydä kahvin ja suklaan joukosta, mutta kyse lienee nyt hiustenhalonnasta. Kokonaisuus on jotenkin juhlallinen. Suklaa vähän kuivattaa makeutta, kumpaakaan ei ole liikaa. Alkoholi on piilotettu. 330 ml, 10,4 %, 5/5
Syntymäpäiväjuhlien tauottua nappasin olutkellarista varaamani virolaisen ipa-tölkillisen nautittavaksi. Oluen nimi taitaa viitata chicagolaisille koripallokentälle? Olut vaahtoaa kirkkaan valkoisella ja väritys on kaunis ja kirkas oranssi. Tuoksu on trooppisen hedelmäinen. Maku on samanlainen, pehmeä ja raikas, lievästi makeahko ja hiilihappoinen, tietysti mukavan humalainen. Makuina on ainakin lempeä sitruuna tai kuivahko appelsiinin valkoinen kuoriosa. Olut täyttää suun myös maullaan, kuplintaa on reilusti. Jälkimaku on mukavan trooppishumalainen. Raikkaus vähän katoaa, mutta muut makuosaset täyttävät koloa sopivasti. 0,33 l, 7,5 %, 5/5
Tartolainen uusiseelantilaista humalilta humaloitu pilsneri on hailakan keltaista, vaahto on valkeaa ja kestävää. Tyoksusta löytyy sitrushedelmiä, humalaa, kuusipuuta. Ensihörppy tuntuu jotenkin ponnettomalta, mutta toistojen myötä olut osoittautuu maistuvaksi. Löysyys on jonkinlainen ansa, josta löytyy mukavaa humalaisuutta. Selkeästi tästä tasapainoisuudesta voisi nautiskella useammankin tölkillisen. 0,33 l, 5,0 %, 4/5
Tartolainen neipa on kirkkaan keltaista. Vaahto meni vähän ohi. Humalina on eclipse ja citra, usko on luja, eiköhän ihan hyvää olutta ole lasissa. Tuoksussa on hedelmäisyyttä, joka houkuttelee maistamaan pikaisesti. Makukin on trooppista, hedelmää, vähän makeaakin. Vähäistä ja vähän erikoista mausteisuutta jälkimaussa. Raikasta ja pehmeää, humalat on läsnä mutta leppoisina. Alkoholi ei maistu, vaan pelkästään sellainen kiva poreilu kielen pinnalla. 0,33 l, 7,7 %, 5/5
Tarton Gambrinuksen Pühaste-hyllystä nappasin tämänkin houkuttelevan balttiportterin. Etiketissä mainitaan aasialaiset mausteet ja toffee, aika houkuttelevaa. Väri on mustaa, vaahto katoaa hetkisen kuohuttuaan vaalean ruskeana. Tuoksussa on mausteita laidasta laitaan, lakritsia ja mallasta nyt ainakin. Maussa on makeaa paahdetta, tummaa suklaata, kanelia, korvapuustia, alkoholia, piparkakkua, soijaa, pippuria ja varmaan jotain muutakin, päällimmäisenä leijuu hento toffee. Maisteltavaa riittää, nopeasti alkaa lämmittää poskia ja korviakin. 0,33 l, 10,5 %, 5/5
Piti mennä bingaamaan että mikäs oluttyyli on barley grind, se paljastui kuitenkin Donny Barleyn skeittitempuksi, olisihan siihen ollut vähän vihjettä espoolaisen tölkillisen etiketissäkin. Olut on hippusen sameaa kultaa, aika vaaleaa. Vaahto on todella hieno samettimatto valkeana. Tuoksusta löytyy mallasta, vähän hedelmäistä parfyymiä. Maussa on mallasta, sitä sekoittaa reipas hiilihappoisuus. Katkerot esiintyvät setin viimeisenä. Hiilihappoja on liikaa. 440 ml, 5,3 % 3/5
Tartolainen matkamuisto-sour on väriltään vaaleaa oranssia, melkein kirkasta. Valkea vaahto muistuttaa sitruunasoodasta ainakin ääneltään. Tuoksu on sitruunasta. Maku on sitruunaista, suutuntuma on tuttua sitruunalimonadia. Maltaisuus on taustalla tai onko sitä oikeastaan ollenkaan. Sokkotestissä en kyllä tunnistaisi olueksi. I-olueksi kyllä ihan mukavasti makua. Janojuomana hellekeleillä toimisi varmasti. 0,33 l, 3,5 %, 4/5
Vanilja-ankan kuvittelin olevan vaaleaa, mutta helsinkiläinen double fruited sour yllättää. Väritys onkin punainen, vaahto on nopeasti kuohuavaa. Tuoksu on voimakkaasti marjaisa, makea ja vaniljainen. Maku on happamia marjoja, makeutta on sen verran että happamat marjat on juuri sopivasti happamia. Toistohörpyt eivät muuta mitään, maistelija ehkä vähän kyllästyy. Makua on paljon, kokonaisuus on pehmeä. 440 ml, 5 %, 4/5
Virolaisbaskimainen ipa on samean oranssia, vaahto on valkeaa ja tiivistä ja pitkäkestoista. Tuoksu on hedelmistä ja ne ovat kypsiä, vähän hiivaakin. Maku on samansuuntainen. Oluen erikoisuus on phantasm-jauhe. Ymmärtääkseni se on uusiseelantilaisista savignon blanc -rypäleistä kuivatettu ja jauhettu. Olut on helppoa, vaikka humalia on reippaasti, pieni maanläheisyys ja jopa pieni terävöittävä menttooli rikastavat makua mukavasti. Etiketin Miami Vice -tunnelma jotenkin sopii kokonaisuuteen. Maku paranee hörppiessä, valkoviiniä alkaa löytyä mausta, hyvä vai huono vai harhaa. IBU 50, 330 ml, 7,0 %, 5/5
S-marketista ostettu saunaolut on väriltään meripihkaa ja vaahto on vaaleaa. Lager tuoksuu maltaiselta, aika reippaastikin. Maku on saman toisinto. Makeutta löytyy, kokonaisuus on yksinkertainen, leipäisyyttä ja vähän mineraaleja, ei ole turhia kikkailuja. 1/2 l, 5,1 %, 3/5
Tarton Gambrinuksesta löytynyt paikallinen IPA on hiukan harmaaseen taipuvaa oranssia, vaahto on valkeaa ja tiivistä, mutta katoavaista. Tuoksu on hedelmäistä, vähän ylikypsää tropiikkia, hiivaakin. Maku on vähän vetinen, hiilihappoinen ja vähän sitruunainen. Pientä multaisuutta löytyy myös. Etiketissä on manguisteja ja tietysti panimon tuttua outoa tunnelmaa. 0,33 l, 3,5 %, 3/5
Ukrainalainen vehnä-ipa kunniottaa ukrainalaisjuuria omaavaa sumomestaria, Taihō Kōkiä. Sumo-ipan ostin Tarton Gambrinuksesta. Tölkillinen sihahtaa voimakkaasti, mutta olut ei kuohuakkaan hallitsemattomasti, valkea reipas kuohunta alkaa, kun oranssi ipa kaatuu lasiin. Tuoksut menivät vähän ohi kun piti nuolaista ennen kuin tipahtaa, kuohui sen verran reippaasti, hedelmiä ja hiivaa ehkä. Maku on leppoisan humalainen, poreileva, hedelmäinen. Tuoksu tuntuu kyllä hörppiessä, ehkä vähän liikaa hiivaa. Ostan varmasti tällaisen, jos kohdille osuu. 65 IBU, 0,33 l, 7,7 %, 4/5
Virolaisen ipa-tölkillisen etiketissä virolainen lintu huitaisee toista lintua niin että humalat vaan lentelee. Sisällön väritys on tummaa oranssia ja sen vaahto on valkoista, jotenkin tyylikästä ja kestävää. Tuoksussa on humalia ja makeaa mallasta. Maku on vahva ja makea sekä havuinen humalainen. Humalaisuus poksauttelee vielä jälkimaussa mukavasti. Alkoholin huomaa, mutta kyllä humalat tekevät kaikkensa sen peittelyssä, vatsassa saakka kokonaisuus vielä lämmittää. Maku kääntyy vähitellen paljastamaan vähän hedelmäisyyttäkin. 105 IBU, 440 ml, 8,1 %, 4/5
Olut näyttää lasissa lähes punaiselta. Olut ei juuri vaahtoa. Tuoksussa on etiketin lupaamasti tomaattia, basilikaa ja vähän chiliäkin. Kyllä ensihörppy tuo mieleen pizzerian ja margheritan. Jälkimaussa on sitten chiliä, oikeastaan todella reippaasti. Kokonaisuus on hapan ja tulinen, sekopäinen olut. Jakomielitautinen tunnelma, ensin tomaattia ja basilikaa nenään, sitten suuhun chiliä ja lopuksi reilua poltetta. 0,33 l, 4,1 %, 4/5
Tuusulalaiset ovat panneet oluen jossa on käytetty mallastettua härkäpapua. Vähän jopa pelottava ajatus että härkistä käytetään, toisaalta mitäpä oluenvalmistuksessa ei olisi käytetty. Väri on turvallisen tuttua oranssia, vaahto oli heikko. Tuoksussa on humalia ja utuista makeutta. Maku on vähän ohut, metallia, härkäpapua en ehkä onneksi mausta löydä, en ole kyllä tainnut härkistä kovin montaa muutenkaan maistaakaan. Jälkimaku on lyhyt. Kiinnostavia tällaiset erikoisuudet on. 330 ml, 5,0 %, 3/5
Tekstit
Kaikki kommentit
