Tallinnalais-kuopiolainen tupla-ipa on kauniin keltaista ja vaahto on myös kaunista ja valkeaa. Tuoksu on trooppista hedelmää, houkuttelevaa. Maku on aika kuivaa ja puumaisuutta riittää. Pehmeää kissaa ei oikein löydy, valkoviiniä ja sitruuna-greippiä löytyy. Jälkimaku on hapahkon humalainen, aika terävä ja lyhyt. Ihan hyväähän tämä on, vaikka ensihörppy ei täysin vakuuttanut, paranee koko ajan. Alkoholi nostaa päätään, kun kurkku lämpenee. 0,44 l, 8,2 %, 4/5
Aparaaditehtaan Krabi X Gaffer -baari/pyöräkorjaamosta ei löytynyt oman panimon oluita, joten valitsin tutun tallinnalaisen panimon kirkkaan keltaista valkoisena kuohuavaa ipaa. Hedelmäistä tuoksua tropiikista, sopivasti houkuttaa maistamaan. Pehmeää on, hedelmäistä ja paksunoloista, ei liikaa hiilihappoa, mallasta maltillisesti. Kokonaisuus miellyttää. Pientä kalkkisuutta loppuun ilmestyy vai onko se kuivakkaa humalointia. 0,5 l, 6,5 %, 5/5
Joulupukki oli valinnut lahjan keravalaisen oluen etiketin mukaan, ehkä putki muistutti panssarihaupitsista. Olut on lasissa haalean vaalean keltaista, valkoista vaahtoa riittää. Tuoksu on hedelmähumalaista. Maku on jotenkin lievä ja samaan aikaan voimakas, hedelmiä, sitruunaa ja greippiä, kuivaa suuta juuri siten että pitää hörpätä uudelleen. Jälkimaku antaa vähän greippiä. Täytyy käydä joulupukin jäljillä Alkossa ja ottaa toinen maisteluun. 440 ml, 6,0 %, 5/5
Tartolainen ipa tuoksuu makealta persikalta oikein reippaasti. Väri on samean oranssi. Mausta hyppää eteen persikka ja makeus. Pientä kirpeyttä löytyy humalista. Persikkaa on paljon, kokonaisuus jää vähän yksiulotteiseksi. Mukavaa poreilua jää jotenkin suuhun jälkimauksi. 0,33 l, 6,9 %, 3/5
Kuparinen olut valkealla tiiviillä vaahdolla näyttää kunnon ipalta. Ostin oluen Tallinna Koht-baarin kaupasta, on se pieni, mutta oluita on. Etiketti yksinkertaisuudessaan miellyttää. Tuoksuu makealta, vähän hedelmää ja hiivaa. Maku on puhdas, maltainen ja hitusen katkera. Kokonaisuus on eheä, oikein perinteinen helpohko ipa, joka kyllä antaa jälkimaussa mukavasti humalaisuutta. Panimo osaa homman. 440 ml, 6,7 %, 4/5
Muuttohommien jälkeen palkitsin itseni tartolaisella ipalla. Väri on sameahkoa oranssia, vaahto on nopea ja vaalea. Tuoksu on hedelmäinen, mieleen ponnahtaa kesäinen muisto Barlovasta Karlovan festareilta ja saman panimon Pakane-olut. Maku on hennosti greippinen, mäntyä vähän, kuivuutta jää mukavasti houkuttelemaan seuraavaa hörppyä. 0,33 l, 6,9 %, 5/5
Turun 5piste5:stä ostin kuolleen koiran muistoksi pannun kanadalaisen oluen, joka ei tuoksunut märältä koiralta vaan raikkaalta humalalta. Väri on kirkas keltainen ja vaahto myös kirkkaan valkoinen. Vaahto pitsittää lasia heinosti. Maku on vaan niin oikeanlainen, humalia, sitruunaa ja muita hedelmiä, etäisesti alkoholia, raikkautta, pientä pisteliäisyyttä ja täyteläisyyttä, ei kuollutta tai märkää koiraa yhtään. Jälkimakuun jää hedelmiä ja humalia. Rip Fat Joe. 473 ml, 6,5 %, 5/5
Vantaalaisen panimon Belgiassa paneman puu-ipan ostin Tartosta ja toin sen sitten Hämeenlinnaan maisteltavaksi. Väri on samean kuparista ja vaahto tiivistä vähän likaista ja valkoista. Tuoksu on mieto vähän simamainen. Maku on vanha kunnon ipa, mallasta, hitusen sitruunaa, mäntypökköä, vähän katkeroa ja hitusen arvokkaan oloista tammea. Jälkimaku on katkeruutta, ei yhtään liikaa, vaan juuri sopivasti. 330 ml, 6,0 %, 5/5
Tarton Gambrinuksesta ostettu puolalainen matkamuisto-ipa näyttää melkein keltaiselta appelsiinituoremehulta, vaahto oli valkoista. Tuoksuu kypsältä ananakselta. Samea olut maistuu ananaksen lisäksi appelsiinilta. Hiilihappoa on reippaasti. Humalointia on, mutta maltillista. Kokonaisuutena maku on kylläinen, mutta jotenkin ohut. Humalointi on jälkihuurussa greippistä. 500 ml, 6,9 %, 4/5
Lohjan panimonkaupan jääkaapista valitsin punertavaa apinanhuuto-olutta. Jotenkin staattinen olut kuohuaa lasissa vähän, jotain partikkeleita jäi lasilliseen, mutta ei mitään tapahtumia. Tuoksu on hapan mallashumala, vähän sokerinenkin. Maku on tasapainoinen, humalat on ystävällisiä ja sopivan katkeria, makeutta on riittävästi, hedelmiä ei ole mitenkään liikaa. Jälkimakuun jää humalia ja vähän kuivuutta. On kyllä suunmakuinen olut. 33 cl, 6,5 %, 5/5
Matkamuisto Hollannista on raikkaan keltaista tripla-ipaa. Vaahto on valkeaa. Tuoksusta löytyy reilu kattaus hedelmiä, ananasta ja mangoa sekä sitruunaa. Maku on myös trooppinen, mutta humalat antavat ryhtiä. Makeutta on, mutta se kuitenkin jää taustalle. Humalat kipristelevät mukavasti kitalakea ja kieltä, hedelmäisyys on samalla täyteläistä. Alkoholi jää piiloon. Etiketissä sanotaan small batch, ostin oluen kuitenkin Utrechtin Albert Hejn -supermarketista. Lisäksi etiketissä sanotaan tropical fruitbomb, sitä en kyseenalaista. 330 ml, 9,5 %, 5/5
Amsterdamilainen maaemo-ipa on oranssia läpinäkymättömyyttä valkoisella vaahdolla. Tuoksussa on vanhaa kunnon ipamaisuutta, makeita hedelmiä hiukan, humalia ja greippiä. Maistelu lisää vähän karamellia taustalle. Katkeruus on pinnalla, muttei mitenkään liikaa. Pientä mausteisuutta tuntuu lopuksi, alkoholi maistuu vain miedosti. 330 ml, 7 %, 4/5
Läpikuultamaton hollantilainen ipa kuohuaa todella niukasti, vaikka tölkillinen näytti saaneen jossain aika paljon osumaa. Tuoksuu lämpimien maiden hedelmiltä, persikkaa ja muita keltaisia hedelmiä, ehkä ripaus havuja. Maku on samalla linjalla, lempeä katkeruus ryydittää vähän jälkimakua. Annoksen loppupuolella huomaa että humalointi ikäänkuin kertyy ikeniiin, hienosti siis. Kyllä tätä voisi ostella, jos sattuisi jossain kaupassa vastaan tulemaan. Tölkillisen ostin Utrechtiin Albert Hejn -kaupasta. 330 ml, 6,5 %, 4/5
Tartolaisen panimon humalakokeilujen persikkaversio lepuuteli keittiöremontin jälkitöiden uurtajaa. Kultaa ja oranssia on värityksenä, vaahto on sitkeä ja kirkas. Tuoksu on vahvasti hedelmäinen. Maku on pehmeä, hedelmissä maistuu persikan lisäksi muitakin mietoja tropiikin herkkuja. Pieni alkuhörpyn puumaisuus katoaa humalien käsittelyssö. Persikka kypsyy humalien lempeään katkeruuteen hörppiessä. Tuoksu on persikkaisempi kuin maku Olut oli matkamuisto Tarton Rüütlin Gambriuksesta. Etiketti on tylsä, muuten on mainio DDH IPA. 0,33 l, 6,9 %, 5/5
Rüütlilla pysähdyin aperatiivilla Kelderissä. Tartolainen amerikkalainen ipa on kirkasta kultaa ja vaahto on hohtavan valkoista. Tuoksu on vähän hedelmäinen ja enemmän humalainen, yksinkertaista. Maku on rapsakan humalainen. Humalat tanssivat jälkimaussa koko suun täydeltä. Havupuun humina jää suuhun pitkään lämmittämään. 0,33 l, 6,9 %, 5/5
Apraaditehaksella oli uusi baari, Krabi, sen terassilla nautiskelin vaaleankeltaista, valkoisella kuohuavaa tallinnalaista ipaa. Tuoksu on makeahkoa tropiikkia. Maku on lempeämpää tropiikkia, humalointi on mietoa. Vähän sellaista yrttisyyttä puskee hörppiessä, sekin miedosti. Kokonaisuudessa miedot maut kietoutuvat sopivasti toisiinsa. Aika mehuisaa, makua on jotenkin paljon, mutta mietona. Jälkimaku on kiva. 0,5 l, 6,0 %, 4/5
Saunan jälkeen avasin kotimaisen keltaisen ja samean ipan. Tuoksussa on puuta ja hedelmää. Etiketti kertoo että humalina on citra, mosaic ja motueka ja kyllä ne hallitsevat makumaailmaa. Hedelmäisyyttä tropiikin suunnalta täydentää pieni sitruunan puraisu. Maku on täyttävä, pieni puumaisuus kummittelee maussa. Ostan toisenkin jos vastaan tulee, tämän ostin Lohjan teollisuusalueelta eli United Gypsiesin myymälästä. Jälkimaku on kyllä koukuttava ja erinomainen. Yhtäkkiä huomaakin että lasillinen on hörpitty tyhjäksi. 0,33 l, 6,5 %, 5/5
S-marketin hyllyltä nappasin pinkin karhun. Lasissa väri paljastuu vaaleanruskeaksi ja vaahto komeaksi, paksuksi ja valkoiseksi. Tuoksu on karamellia, persikkaa ja sitrushedelmiä ja paljon. Maku tuntuu aluksi vähän ohuelta, mutta toistot vähän paksuntavat. Makeutta ei lopulta oluesta löydykään, vaikka ensivaikutelma sinnepäin vihjaa. Humalat on jotenkin intensiivisiä olematta liian katkeria. Tuoksu on loppuun saakka voimakas. Jos tätä marketista löytyy jatkossakin, niin kyllä tätä voi ostoskärryyn napata. 50 cl, 5,0 %, 4/5
Utrechtin keskustakävelyn jälkeen askeleet kääntyivät kartalle etukäteen merkittyyn ravintolaan. t'Taphuysin hanaoluttarjonta oli varmaankin yli 50 eri olutta ja erikoisuutena oli että hanat oli itsepalveluhanoja ja ne toimivat tiskiltä ostettavalla kortilla. Veloitus meni senttilitran tarkkuudella. Valinnanvaikeudessa oli tyydyttävä intuitioon, valitsin hollantilaisen ipan. Hanankäyttäjä sai oluen vaahtoamaan reilusti valkoisella, oluen väri oli haaleankeltainen. Tuoksu on aika sitruunainen. Maku on sitruunainen ja greippinen. Kokonaisuus on vähän ohut, mutta alkoholi on kuitenkin täysin piilossa. Kyllä tämä kuitenkin vetää suun mieluummin hymyyn, raikastahan tämä on. 28 cl, 7,1 %, 4/5
Utrechtilaisen panimon vaalea ipa on melko läpikuultamatonta oranssia ja kirkkaan valkoista vaahtoa. Tuoksussa on mallasta. Maku on kuusinen tai jopa vähän katajainen. Aika kuivaa, taustalla vaikuttaa mallas, havut on kuitenkin etualalla, kokonaisuus on täyteläinen, taustalla vielä vähän hiivaakin. Oluen maistelin Orloff-ravintolan terassilla, täytyy tilata toinenkin, kun sadekuuro yllätti. 0,25 l, 6,0 %, 4/5
