Utrechtilaisen panimon vaalea ipa on melko läpikuultamatonta oranssia ja kirkkaan valkoista vaahtoa. Tuoksussa on mallasta. Maku on kuusinen tai jopa vähän katajainen. Aika kuivaa, taustalla vaikuttaa mallas, havut on kuitenkin etualalla, kokonaisuus on täyteläinen, taustalla vielä vähän hiivaakin. Oluen maistelin Orloff-ravintolan terassilla, täytyy tilata toinenkin, kun sadekuuro yllätti. 0,25 l, 6,0 %, 4/5
Tartolainen ipa on oranssia ja se vaahtoaa vähäisesti. Tuoksussa on hedelmiä, humalia ja hitusen humusta. Maku on ensihörpyllä leveä, vähän makea, sopivasti kypsiä hedelmiä tropiikista, sitrusta ja vähän eucalyptusta. Uusiseelantilainen motueka-humala toimii hyvin. Mukava jälkimaku jättää vähän kirpeyttä. 0,33 l, 6,8 %, 5/5
United Gypsiesin myymälän ostosreissun saaliinjako jatkui helteisen akryylilevynmetsästysreissun jälkeen kotiterassilla. Värikkään etiketin takaa paljastuu ruskeaa hienosti kuohuvaa ipaa. Mallasrunko on tukeva jo tuoksussa, maussa vahvistuu vielä. Maku on lupaavasti kirpeyttä, vähän multaa ja humalia. Tunnelmaksi jää yllättävä raikkaus. 33 cl, 6 %, 4/5
Alikinretken jälkeen taas omalla terassilla kuivuneet ikenet saivat voitelua. Kreikkalainen ipa on ruskean kultaista ja sameaa, vaahto on tiukkaa, likaisen valkoista. Tuoksusta löytyy trooppisia kypsiä ja ylikypsiä hedelmiä. Kypsää persikka ja mangoa greippipedillä on. Jälkimaku on sopivasti kirpakkaa humalointia, eihän tässä ole mitään vikaa. 0,33 l, 5,7 %, 5/5
Naoussan kylän kupeessa on Paroksen ainoa olutpanimo, ollut jo 11 vuotta. Maistelussa oli viisi olutta, joista paria on tullut jo maistettua. Lager on kultaista väriltään ja maltaista maultaan, aika ohutta. Pilsneriä maistelussa tuli jo kehuttua, aika kuplivaa, rauhallisempi kokonaisuus hanassa kuin aiempi pulloversio. Humalaa on mukana. Wit on mausteista, mutta mausteena ei olekaan oreganoa vaan kuminaa. Aegeanmerellinen versio belgioluesta on maistuva. Ipa on aitoa ruskeahkoa ipaa, mukavan makeutta sisältävä startti ja humalaisempi jälkimaku. Neipa aika kirkasta ja se on lämpimän hedelmäinen. Wit ja ipa maistuvat nyt parhaimmilta. 5 * 20 cl, n. 5 %, 4/5
Kasarmin K-supermarketin hyllyltä otin saunaolueksi yhden kotimaisen ipan. Olut on punaista, jopa kirkkaan punaista. Vaahtoa on, tiivistä ja hennosti vaaleanpunaista. Tuoksu on makea mandariini. Maku on humalaa mandariinilla ja hennolla multaisuudella. Vähän humalat kuivaavat kokonaisuutta. Kuivuutta jälkimaussa, ohuutta etumaussa, ipaksi on erilainen. 44 cl, 6,0 %, 3/5
Tarton Gambrinuksen valikoimasta nappasin tallinnalaisen tripla-ipan. Väri on syvän keltaoranssi, vaahto on tiivis samettimatto. Tölkistä jo levisi kukkainen humalointi nenään. Tuoksu on pehmeän kukkainen. Makukin on sitä samaa kukkaniittyä, makuun lisääntyy pehmeää humalointia. Alkoholi ei kyllä prosenttien mukaisesti maistu. Tölkillisen lastenkirjan kuvituksen oloinen etiketti soveltuu petolliseen kokonaisuuteen, alkoholi maistuu vasta pienenä mausteisuutena jälkimaussa. Olut on tasapainoinen esitys, jossa kukkaisuus, makeus, kevyet humalat ja alkoholi antavat parastaan. 0,44 l, 10,5 %, 5/5
Tarton pyöräkilpailujen aitojen välistä livahdin Lossi-kadun majoitukseen sadekuuroa pakoon. Jääkaapista löytynyt kirkkaan oranssi olut kuohuaa mukavasti valkoisena. Tuoksu on voimakkaasti mangoinen ja makea. Maku on vähemmän makea, edelleen mangoa on reippaasti. Makeus ja mangoisuus katoaa, tilalle tulee pientä humalaa. Jälkimaussa mango esiintyy taas. Kesäoluttahan tämä on selvästi, mukavasti raikasta. IBU 30, 440 ml, 4,7 %, 4/5
Tartossa majoituksen jälkeen askeleet suuntautuivat Rüütlille ja Pühaste kelderiin. Hanasta löytyi parikin uutuutta, valitsin maapallon toiselta puolelta innoituksen ja humalat saaneen samean oranssisen tupla-ipan. Tuoksu on hedelmäinen, märkää persikkaa ja vähän makeaa sitruunaa. Maku on hedelmäinen ja päälle ilmestyy lempeää humalointia. Makeus tuntuu ensihörpyllä, mutta humalat tasapainottavat kokonaisuutta ja jättävät sopivan kihelmöinnin jälkimauksi. Kyllä Pühasten ipat toimii aina. 50 cl, 8,0 %, 5/5
Turkulaisessa baarissa valikoin madridilaista ipaa maisteltavaksi, oluen nimi vaikutti niin tutulta. Googletuksen mukaan petricor tarkoittaa sateen jälkeistä tuoksua ja sehän sopii hyvin tähän turkulaiseen perjantai-iltaan. Oluen väri on kirkkaankeltainen ja lievästi samea, vaahto on nopea valkoinen. Tuoksu on kuivan hedelmäinen. Maku on kuivan kivinen ja sitruunainen. Hedelmät jää taustalle, kun katkeron kuivuus täyttää makunystyrät. Tekee nopeasti mieli ottaa uusi hörppy. Hiilihappoa on. 33 cl, 6 %, 4/5
Värikkään tölkillisen sisältö on läpikuultamatonta oranssia ja se vaahtoaa pienikuplaisena ja valkoisena. Tuoksuu yrteiltä, humalilta ja hedelmiltä. Maku on trooppisen hedelmäistä, makeus ja humalat on onnistuneesti tasoissa. Kokonaisuus on pehmeä, mutta jotenkin ohut tai ehkä mieluummin terävähkö tai kai tätä voi myös sanoa raikkaaksi. Oluen ostin Goodmanin S-marketista. Kyllä tätä pitää maistella uudelleen. 500 ml, 6,0 %, 3/5
Napolin lähettyviltä kotoisin olevan ruskean ipan ostin napolilaisesta baarista. Tuoksuu hedelmiltä ja makealta. Mallasta on. Maku lupailee vähän enemmän katkeruutta, mutta lempeät sitruunat ja makeat hedelmät hallitsevat. Jälkimaku on enemmän katkera, mutta lievää on tykitys, pientä puukalikkaa on jälkikaiussa. Ihan mukava kesänodotukseen sopiva olut soljuu kyllä nielusta alas ilman kitkaa. 33 cl, 6 %, 4/5
Kotona takaterassilla takatalvi taisi väistyä kesäisen Iisalmelaisen kesä-ipan tieltä, aika viileää on kyllä vielä. Vaahto on tiivis ja valkoinen, sen alla on oranssia, vaaleaa kuparia. Tuoksuu makeilta hedelmiltä, jäi lyhyeksi tuoksuttelu kun alitajunta käski heti maistamaan. Tuoksussa on kuitenkin yrttisyyttäkin, jonka huomasin vasta myöhemmin. Maku on hedelmäinen ja havuinen, sopivasti kuivuutta tarjoileva. Kokonaisuus on ovelasti terävä olematta ohut, mallasta on taustalla, edustalla sitrusta, hiilihappo se taitaa terävöittää hommaa. Onpahan Olvilta hyvää jatkoa aikaisemmille isoille tölkillisille. Olut löytyi panimon lähettämästä boksista. 0,5 l, 6,0 %, 4/5
Napolin Via Tribunalin kävely janotti ja pysähdys osui Maremma Maialaan, jonka terassilla juomaksi valitsin salernolaisen ipan. Väri on kultaa ja vaahto on valkeaa. Tuoksuttelu jai janon jalkoihin. Maku on leppeän humalainen. My ale eli maiala tarkoittaa italiaksi possua, sitä ei ole maussa. Jano katoaa. 0,33 cl, 5,5 %, 4/5
Ruskea vääksyläinen belgi-ipa tuoksuu kukkaiselta. Jotenkin laiskanoloinen suutuntuma täydentyy mäntypuulla ja kevyellä sitruunalla. Mallasrunko on vahva, belgihiivat lymyilevät taustalla. Oikeastaan aika raikas, mutta vähän liikaa kaikkea, mutta ei mitään tarpeeksi, ihan hyvää kuitenkin. Voisi kyllä maistaa uudelleenkin. 330 ml, 6,0 %, 4/5
Tartolaisamerikkalainen tupla-ipa on oranssia ja vaahto on valkoista. Tuoksussa on sitruunaa, hedelmiä ja vähän tärpättiä. Maussa on reippaasti Amerikan mäntyä, kuivuutta. Oudosti lopputulema on jotenkin ohut, mutta samalla täyteläinen ja humalat pistelevät mukavasti. Olut katoaa nopeasti, mikä vahvistaa vielä käsitystä oluen laadusta. 0,33 l, 8 %, 5/5
Naantalilainen kaikkien oluiden isä on lasillisessa sameaa keltaisuutta, sen vaahtohattu katoaa nopeasti. Lasin pohjalla ui vähän jotain valkoisia kokkareita. Tuoksu on hedelmäinen, vähän mentholia. Maku on paksu, hedelmäinen, jotenkin kirpeä, ananasta, vähän havuja ja tippa mentholia. New England Quadruple ipa lukee etiketissä, kyllä sekin vahvistaa että vahvasta mausta ja oluesta on kyse, alkoholin tosin huomaa vasta kitalaessa jälkikäteen. Kapeasta tölkillisestä riittää pitkään nautiskeltavaa. 330 ml,11,5 %, 5/5
Tartolaisesta joulukalenterista oli jäänyt tohtori Jonesin isän olut odottelemaan kevättä. Imperial ipa on melko tummaa kuparia, vaahto on melkein valkoista. Tuoksussa on vähän kaikkea, humalaa, sitrushedelmää, makeutta ja hippusen simaa. Suussa ensihavainto on hiilihapot, sitten suoraan jälkimaun kuivahkoon puuhumalaan. Alkoholi ei maistu, mutta täyteläisyys antaa ymmärtää hidastamisen kanssa. Humalat rapsakoituvat oikein hienosti hörppiessä, greippiä on sopivasti 0,33 l, 9,0 %, 5/5
The eagle has landed sanoo etiketti. Britti-ipa on lasissa haalean keltaista. Tuoksu on sitruunainen ja keväisen kukkakedon tunnelmaa. Maku on kevyen kukkainen, raikas ja melko hiilihappoinen. Vähän ohut, humalien katkeruutta ei juuri löydy, jälkimaussa sentään on. 440 ml, 4,3 %, 3/5
Espoolaisen väsyneen sedän ipa on melko kirkasta, ohuen oloista lasillisessa. Vaahtoa tuli, meni ja jäikin huntu. Tuoksu on lupaavan humalainen havu, jotenkin tuore. Maku on kunnollista ipaa ilman suurempia kikkailua. Sitruunat jää taustalle. Ostin tölkillisen Goodmanin S-Marketista, voin toistaa suorituksen epäröimättä. 440 ml, 6,7 %, 4/5
Tekstit
Kaikki kommentit
