Hohtavan oranssi andalusialainen triple-ipa on matkamuisto Valenciasta. Vaahto oli vaaleaa. Tuoksu on voimakkaan hedelmäinen. Oluen ostin frankfurttilaisten olutmatkaajien suosituksesta Valencian kauppahallin lähistöltä olevasta olutbaarista. Maussa on appelsiinia ja greippiä, taustalla on reippaasti havuja. Jälkimaussa on alkoholia ja humalointia. Makeus tuo makuun täyteläisyyttä. Todella hyvä matkamuisto, tuo mieleen Valencian appelsiinit. 440 ml, 10 %, 5/5
S-marketista nappasin vanhaa Vareksen suosikkiolutta tummempana versiona. Olut kaatuu tuopilliseen yllättävän mustana, vaahto on kermaisen samettinen ja vaalea. Tuoksussa on maltaisuutta, olisiko jopa vähän lakritsia. Maku on tuoksua jäljittelevä, mallasta, makeutta ja perunalimppua. Jälkimaku tuo vähän kuivempaa ruisleipää ja paahdetta ja ihan lopuksi tulee loppuröyhtäykseksi vielä reippaasti mallasta. 50 cl, 5,2 %, 2/5
Birgitan helteisellä reunapaikoilla nautiskelin hollantilaista ipaa. Olut on kuparista ja vaahto on valkeaa. Tuoksu on hedelmäinen ja humalainen. Maku on enemmän greippinen ja kirpeä, kirpeys tuntuu huulissakin. Mallasrunko tukee hedelmäisyyttä ja humalia ja mäntymetsää. 440 ml, 6,7 %, 5/5
Pusulan Pikkuomenasta ostin forssalaista ruskeaa vähävaahtoista olutta. Bitter näyttää tuopillisessa sahdilta. Tuoksukin on vähän sahtimainen, mallasta on. Maku on maltainen, hennosti pähkinäinen ja ihan vähän hedelmää ja sahanpurua. Makeutta on sopivasti, samoin humalaisuus on lievempää. Onpahan hyvää bitteriä. 440 ml, 5.0 %, 5/5
Ostin oluen valencialaisesta turistikaupasta, olut on siis päässyt turistikauppojen valikoimiin, pitäsikö iloita vai surra? Googlettelun tuloksena tiedän että cream ale on oluttyyppi, joka yhdistää alea ja lageria. Väritys on kultainen ja vaahto on valkea matto oluen pinnalla. Valencialaisen alen tuoksu on puumainen mallas. Maku on puinen ja hiivainen, maltaan makeus jää vähän sen taakse. 33 cl, 4,5 %, 2/5
Vähän ohuen keltaista olutta kaatuu forssalaisesta tölkillisestä. Vaahtoa ei lasiin synny. Tuoksu on hedelmäinen. Maku on mukavan leppoisan humalainen, vähän kuivuutta, mutta tunnelmaksi jää raikkaus. Oluen ostin perinteisellä keväisellä maakuntareissullani Pusulan sympaattisesta Pikku Omenasta. Onpas hyvää lähiolutta, jos lähempää löytyy niin kyllä tätä pitää saada lisää. 440 ml, 5,5 %, 4/5
Vähän likaisen oranssi tallinnalainen kolmella citralla humaloitu neipa vaahtoaa heikosti. Tuoksussa on maanläheistä ja vähän multaista hedelmäisyyttä ja humalia. Appelsiini ja sitruuna maistuvat vähän ylikypsiltä, sitruuna vie voiton ja taittuu vähän greippiin. Suutuntuma on ohut ja alkoholi kurkkii taustalla, humalat on aika teräviä. 33 cl, 7,0 %, 3/5
Tartolainen tripla-ipa on läpinäkymätöntä meripihkaa, joka kehittää tiukan valkoisen vaahdon pinnalleen. Helteen jatkuessa olut tuli nautittua takaterassin paahteessa grillin syttymistä vahtien. Oluen ostin panimon uudesta taproomista, tartolaisesta pienestä kellariravintolasta. Tuoksun arviointi kiersi humalaisuuden kautta hedelmäisyyteen. Maku on täyteläinen, vähän hedelmiä, enemmän humalia, alkoholi tuntuu, mutta se sotkeutuu täyteläisyyteen. Ei tämä mitään helle/janojuomaa ole, humalien tuoksu on voimakas ja maku myös, kääntyy mäntyiseksi. 0,33 l, 10,0 %, 5/5
Tšekkiläinen tumma lager näyttää poreilevan reippaasti, väri on ruskeaa, melkein mustaa. Vaahto on kaunis samettinen beige vaahtokukka. Nenään leijuu makeaa maltaan tuoksua. Maistuu alkuun aika ohuelta, mutta pikkuhiljaa maltaisuus valtaa makumaailmaa. Ostin oluen S-marketista ja nautiskelin sen helteisellä takaterassilla, katsellen samalla jääkiekon mm-kisojen Suomi-Itävalta-ottelua. Kyllähän tšekkiläinen tumma lager sopii hienosti helteeseenkin ja Prahasta tulevaan tv-lähetykseen. Poreilu keventää maltaisuutta tai ruisleipäisyyttä, ihan mukavasti myös humalaisuus ilmoittelee itsestään. 95 EBC, 24 IBU, 0,5 l, 4,7 %, 4/5
S-marketin hyllystä nappasin loviisalaisen ipa-tölkillisen. Lasissa olut näyttää samealta ja kirkkaalta keltaiselta, vaahto käväisee oluen pinnalla. Tuoksu on humalainen, mäntyinen ja hiukan maltainen. Ensihörppy tuntuu ohuelta, mutta humalaiselta. Maku on mäntyinen ja aika katkera. Maltaisuus on vähäistä, sitruunaa tai oikeastaan greippiä on reippaasti. En oikein päässyt kärryille tämän oluen kanssa, täytyy maistella uudelleen. Ei ole ainakaan huono, mutta jotenkin ohut. 44 cl, 5,0 %, 3/5
Vaaleankeltainen olut kuohuu sopivasti vaalealla vaahdolla. Tölkillisen ostin Virosta. Nimi ei taida viitata Kämp-hotelliin vaan ehkä mieluummin camp-huumoriin. Etiketin tekstissä mainitaan vielä Miles Davisin Bitches Brew. Etiketissä on ehkä joku vuorikiipelilijä ja telttoja, joten ehkä kyse onkin vuorikiipelijöille suunnatusta lagerista. Kirkas olut tuoksuu hedelmäiseltä ja makealta, ehkä vähän liikaa. Maku on kevyt, hiilihappoa on paljon, on siinä mukana vähän ruohoisuutta, hedelmäisyyttä ja jotenkin vehnäisyyttäkin. 330 ml, 4,7 %, 3/5
Valencian Alboraiasta peräisin oleva weizen-ipa-tyyppinen olut kaatui takaterassilla lasilliseen kirkkaan keltaisena ja tiiviillä kirkkaan valkoisella vaahdolla. Tuoksussa on enemmän vehnää kuin humalia, mukana pieni pihkakin. Maku on yhdistelmä vehnäistä pehmeyttä ja vähän humalia. Ehkä tyylien yhdistelmänä on pakko hakea kompromisseja, joten ipa eikä vehnäolut ei oikein pääse dominoimaan. Mutta kokonaisuus on kyllä pehmeä ja miellyttävä. Hienosti kyllä makeaan taipuva olut palkitsee takapihan uurastajaa pienen puutarhatyön jälkeen. 40 IBU, 330 ml, 6,3 %, 5/5
Valencialainen The Market -baarin jääkaapista nappasin maisteluun kahden saksalaisen olutasiantuntijan avustuksella pari olutta, tämä baski-ipa kaatui lasiin ensimmäiseksi. Väri on syvä oranssi ja vaahto on reilua ja valkeaa ja se pitsittää lasin kauniisti. Tuoksu on mineraalinen, maltainen ja humalainen. Maku ei tuoksusta kovinkaan poikkea. Mäntyä ja vähän greippiä, jälkimaku toistaa itse makua. Ihan pätevä ja suoraviivainen olut, ei kaipaa mitään lisäystä, mukavasti humala katkeroittaa jälkitunnelmaa. 440 ml, 6,2%, 5/5
Valencialaisesta supermercadosta nappasin maisteluun yhden kirkkaan kuparisen tai kultaisen oluen. Helatorstain iltapäivänä vaahto on heikko ja valkoinen. Tuoksu on maltainen. Maku on maltainen, jälkimaussa tuntuu makeus selvästi. Taisin valencianmatkalla juoda tällaisen kämpän parvekkeella. Olut ei jäänyt silloinkaan erityisesti mieleen, oli paljon muutakin katseltavaa, kotiterassilla voi vähän paremmin keskittyä, mutta aika perusoluthan tämä on. Jälkimaku on lopulta mukavan kuiva. 25 IBU, 16,5 EBC, 33 cl, 6,5 %, 3/5
Valencialainen pullollinen ipaa kaatui lasiin työpaikan virkistyspäivän ja kotipihan villiviinin repimisen jälkeen. Espanjalainen olut on sameaa oranssia ja sen vaahto katoaa ohueksi valkoiseksi harsoksi. Tuoksu on humalaa, vähän tupakkaakin ja ohuesti hiivaa. Maku on aikalailla sama, aika humalainen, greippiä ja sitruunaa on myös. Takaterassille paistaa aurinko, hommat on huhkittu ja lasissa on ipaa, tilanne voisi olla huonompikin. 33 cl, 6,5 %, 4/5
Punaista vähän ruskeaan taipuvaa olutta kaatui heikosti kuohuten Alkosta ostetusta tölkillisestä lasiin. Tuoksu on makeaa mangoa tai kai se on oikeasti passionhedelmää, mutta aika houkuttelevan oloinen on tuoksu. Makua voisi kai sanoa sekavaksi, ensin on hedelmäistä pehmeyttä, sitten maku kääntyy happamaksi, loppuun pieni kypsän hedelmän henkäys. Lopulta maku jotenkin vaan katoaa, jättäen hapanta tunnelmaa. Tavallaan hieno polku, ensin passionia, sitten sitruunaa ja vähän happamuutta, mutta jotenkin jää uhkaavien sääennusteiden varjoon. 330 ml, 7 %, 3/5
Valenciassa, omalta kotikadulta löytyi sopiva terassipöytä Doce en Rusia -baarin edestä. Valitsin paikallisen kuparisen vähän harmaana vaahtoavana ipan. Tuoksussa on vähän makeutta, mallasta ja humalien katkeruutta. Maku on humalainen, mukavan pehmeästi, jälkimaku on ohuesti terävää, nuorta mäntyä kuitenkin. Lopulta helppoa ipaahan tämä on, kunnollista. 33 cl, 6 %, 4/5
Tekstit
Kaikki kommentit
