lauantai 29. syyskuuta 2018

Kimito Brewing Smash Series Golden Bikini Golden Promise Malts & Vic Secret Hops

Lauantai-illan huumaa täydensi kotimainen vaalean keltainen olut. Lasiin kaatuessa samea olut muodosti valkoisen tiiviin vaahdon. Kitkerä maku täydentää sitruunaista tuoksua. Sitruunasta ei ole makeutta yhtään puristunut mukaan. Jälkimaku on kuiva, katajainen. Gin tulee mieleen, tosin en muista koska sitä olisin juonut. 0,33 j, 5,9 %, 3/5

torstai 27. syyskuuta 2018

The Flying Dutchman Strong Minded Brave Hearted Bold as Love IPL India Pale Lager

Hollantilaisen Suomeen muuttaneen panimomestarin kiertolaispanimo nimeää oluensa aina perusteellisesti. Tämä lager on humaloitu reippaasti, mutta tuoksu on reilun maltainen tai jopa ylikypsän hedelmäinen. Väri on samea oranssinruskea. Maussa humalat ova pääosassa. Maku kääntyy pilsnerimäiseksi. Hiilihapot tuntuvat vähän teräviltä. Ei tämä ole panimon parasta, jotenkin liian moneen suuntaan repeävä. 50 EBU, 330 ml, 5,2 %, 2/5

keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Tanker Craft FM Pale Ale

Pullollisen radion kanavaksi säädin Craft FM:n. Kanavan tuoksu oli hedelmäinen, väritys on vaaleankeltainen ja vaahto on valkoista. Maku on hedelmäinen, sitrusta ja  hiukan ananasta. Humalat ovat miellyttävät. II-olut-kategorian olueeseen on saatu pale alen kaikki olennaiset elementit. Kategoria on vaan aika erikoinen, oluessa on vaan parempi että siinä on vähän enemmän alkoholia. 35 IBU, 330 ml, 3,5 %, 4/5

tiistai 25. syyskuuta 2018

Africana Beer Special Beer

Mauritiukselta Viroon rantautuneen lager-tölkin sain luultavasti kiitokseksi salibandykentältä Turengin huutokauppamestarille antamistani millimetrin tarkoista syötöistä tai voi olla että kyse oli jostain lohdutuksestakin. Olut on kirkkaan keltaista ja sen päälle muodostuu kiinteä valkoinen vaahto. Tuoksu on aika makea. Maku on makea, hedelmäinen ja omenainen. Käsitin vähän että oluen hankinnan pontimena on ollut edullinen hinta, jota on haettu sitten Latviasta saakka. Onhan tämä aika kevytsarjalainen olut. Kiitos Joni, syötän ensi kerrallakin. 0,33 l, 5,2 %, 2/5

lauantai 22. syyskuuta 2018

Brewdog Elvis Juice Grapefruit Infused IPA

Päivän maalailut päättyivät yllättäen kun toisen kerroksen maalaaminen onnistuukin vasta 16 tunnin päästä, joten laitetaan vähän Elvistä soimaan. Greippinen BrewDogin IPA tuoksuu pullonsuusta greippiseltä. Vähän samean ruskeaa olutta heikolla vaahdolla kaatuu lasiin. Maku on hedelmäisen makea ja samalla greippisyys tuo vähän kirpeyttä. Greippi on mieluummin makeaa kuin hapanta. Jälkimauksi jää reilusti enemmän sitä hapanta greippiä. Elvis-mehu, kai tämä on vähän menumaistakin? 330 ml, 6,5 %, 4/5

perjantai 21. syyskuuta 2018

Ebeltoft Gårdbryggeri Skunk Jam I.P.A.

Mikkellerin olutkerhon paketista löytyi haisunäätä olutta, etiketissä oli kuitenkin hieno pääkallo. Oluen väri on raikkaan oranssi, tuoksu on hedelmäinen, persikkainen jopa. Vaahto on valkoinen ja se säilyy ohuena oluen pinnalla. Maku on onnistunut. Humalat ovat raikkaat ja ryhdikkäät, hedelmäisyys tuo makeutta. Vahvasti peukku ylöspäin tälle oluelle ja panimolle. Puolen litran pullo näyttää todella isolta, mutta olut loppuu liian nopeasti. IPA is alive! Ebeltoft jos tulee vastaan, niin en epäröi pullollisen ostamista. 50 cl, 7%, 5/5

keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Pihtla Kolm Venda

Saarenmaalaisen panimon juhlaolut on vaimeatuoksuinen, vähän puumainen. Vaahto on ponneton, valkoinen, oluen väritys on ipamainen, vähän samea oranssi. Maussa puumaisuus on ensin ylivallassa, sitten sitruuna paljastaa itsensä. Taustalla on vähän pientä mentholia. Kokonaisuus paranee merkittävästi lasin pohjan paljastumisen myötä, humalat miellyttävät.  IBU 63, 33 vl, 6,5 %, 4/5

lauantai 15. syyskuuta 2018

Tanker Sound Check Pale Ale

Virolaispanimon pale ale kuohuaa reippaasti, pakko ryystää liiat kuohut lasista pois. Kellertävän oranssi olut on vähän sameaa. Tuoksussa on sitrusta. Maku on humalainen, sitruunainen. Kitalakeen jää greippiä. Aika osuvasti sitrukset ja humalat ovat liittoutuneet. Suussa tunnelma jää vähän ohueksi, jälkimaku on täyteläisempi. Maussa vilahtaa vähän hiivaista sävyä, hiilihappo poreilee reippaasti. 330 ml, 4,6 %, 4/5

perjantai 14. syyskuuta 2018

Donut Island Brewing Frisco Disco

Helsinkiläisen pienpanimon San Franciscoon viittava IPA juhlisti liigakauden alkua. Olut on kuplivaa, oranssia ja päälle muodostuu kirkkaan valkoinen tiivis ja kestävä tyylikäs vaahto. Tuoksussa on jotain erikoista turvetta ja sitrusta. Maku on sitrusta, suutuntuma on jotenkin liukas. Pieni outous alussa, mutta se vaihtuu erikoisuudeksi ja sitä kautta kiinnostavaksi. Alkuun olut tuntui vähän vaimealta, mutta pikkuhiljaa maku täytelöityy, turve muuttuu vähän savuiseksi. Humalat ovat rittävät. Onko tämä oikeasti näin hyvää, täytyy ostaa Alkosta toinenkin. 70 IBU, 9 EBC, 330 ml, 6,2 %, 5/5


torstai 13. syyskuuta 2018

Fat Lizard Rib Tickler Rugby Lager

Kaupassa luin tämänkertaisen oluen nimeksi Ruby Lager, joten kaataessani Rugby Lageria lasiin kirkkaan oljenkeltainen väri oli yllätys. Fat Lizard -panimon käyttämän topless-tölkin kannen irroituksesta jää käteen koko alumiininen kansi. Pieni vihreä ajatus tuli mieleeni kun heitin kannen roskiin. Tuo irtoava korkki on vähän outo idea, itse yleensä juon oluen lasista, joskus olen tällaisesta topless-tölkistäkin tietysti juonut. Joka hörpyllä pelottaa että onkohan reuna terävä. Olut itsessään on kirkasta myös maultaan, tuoksu on vaimea. Maussa on vähän sitrusta. Vaahto on alkuun tyylikäs, mutta se katoaa pian. Humalaa löytyy terävöittämään loppumakua. Olut on helppoa, mutta siinä on silti pieni kulma. 0,44 l, 5,0 %, 3/5

keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Mikkeller Hallo Ich Bin Berliner Weisse Raspberries

Eilisen berliiniläisen punainen veli piti maistella pikaisesti. Väri on vähän samea punaruskea ja vaahto on haalean vaaleanpunainen. Tuoksussa hapanta marjaa, sama tunnelma on myös maussa. Hapahko marja ja makea sokerisuus tasapainottelevat onnistuneesti. Mehuksi liian hapanta, joten eiköhän tämä ole oikeastaan sour. Marjana vadelma kyllä voittaa mustanviinimarjan, mutta berliiniläistyyppisenä weissena cassis vie voiton. Kesäiseen hellepäivään berliiniläisellä terassilla tämä sopisi täydellisesti. 500 ml, 3,7 %, 4/5

tiistai 11. syyskuuta 2018

Hallo Ich Bin Berliner Weisse Cassis

Pieni flunssanpoikanen on yrittänyt hiipiä systeemiini, perimätiedon mukaan mustaherukkamehu on sille myrkkyä. Mikkellerin olutkerhon laatikosta löytyi tällainen berliiniläistyyppinen mustaherukkainen vehnäolut. Tuoksu on vähän tympeä, esanssimainenkin, vähän fiilikset laskivat. Väri on kyllä mahtavan täydellisen punainen, vaahto värjäytyy pinkiksi. Maku nostaa pisteitä. Vähän hapanta, mutta makeutta riittää hampaiden tahmaamiseenkin. Marjainen, raikas, no onhan tämä parasta juomaani mustaherukkamehua. Alkoholiprosentti on alhainen, joten ollaan kyllä lähellä mehua. On tämä myös parhaimman makuista flunssalääkettä. Finrexinin on kyllä pakko parantaa makuaan. Hallo-sarjaan kuuluu muillakin tavoin maustettuja oluita, voivatkohan ne olla tätä parempia? 500 ml, 3,7 %, 4/5

perjantai 7. syyskuuta 2018

Sonnisaari Humalauta! Mosaic IPA DDH

Sonnisaarimaisesti nimetty kiroiluolut tuoksuu hedelmäiseltä. Väri  on selkeä oranssi. Vaahto on vähän heikko, mutta sitkeä. Maussa on hedelmiä, ananasta ja sitrusta. Makeaa toffeeta erottuu mausta, mallasta on rungossa. Pehmeys saa jälkimaussa kuivuutta kylkeensä. Ihan hyvää, mutta parempaakin on Sonnisaarelta syntynyt, rima taitaa nousta korkeammalle kun etiketissä on Sonnisaaren härkä. Humalat ovat DDH:sta (double dry hopping) huolimatta kohtuulliset, pikkuhiljaa humalat valtaavat nielun. Paranee vaan loppua kohden. 330 ml, 7,4 %, 5/5

torstai 6. syyskuuta 2018

Mikkeller Mastodon Mother Puncher

Vaaleanpunaisessa tölkissä Belgiassa pantua olutta join saunan jälkeen. Väritys on samean oranssinruskeaa ja tuoksu passionhedelmäistä. Nimi on Mastodon-nimiseltä metallibandiltä. Täytyy myöntää että best before -merkintä oli eilen, mutta ehkä tämä nyt menee vielä ihan ok. Ostin tölkin kesällä Tarton Sipistä, pitäisi aina olla tarkkana olutkaupoissa asioidessa, mutta kun taitaa olla vähän liikaa intoa ja liian suuri valikoima tai kotona vähän keskittyä olutkellarin järjestelyyn. Olut on aika hedelmäistä ja hapanta, taustalla on mukavaa makeutta, sopiva miksaus. Aika kuivalta tuntuu. Tölkissä sanotaan oluen olevan IPAa, toisaalla sanotaan oluen olevan Farmhouse IPAa, sellainen multainen tunnelma oluessa kyllä on. 330 ml, 6,6 %, 4/5

tiistai 4. syyskuuta 2018

NanoPruul Pelgulinna Õlu American Blonde Ale

Tallinnalaisen nanopanimon kuparinen olut kerää valkoista vaahtoa reilusti päälleen. Microbreweryistä on ollut juttua ja kait se tarkoittaa pienpanimoa, mutta itseltäni on mennyt vähän ohi että mikä on nanopanimo, varmaan kyse on todella pienestä panimosta. Pelgulinna on taas tallinnalainen kaupunginosa, Telliskiven ja Kalamajan vieressä, lieneekö seuraava in-juttu Tallinnassa. Olut tuoksuu sitruunalta. Maku on samanlainen. Sitruuna ei maistu Spriteltä vaan sitruunaiselta. Hiilihappo on sopiva sitruunalle, happamuus jää muhimaan nieluun. Hiilihapotettu sima ponnahtaa mieleen lopussa. Mukavaa nautiskelua tästä kyllä saa. Taisin ostaa tämän oluen Tarton Õllepood nr 1:stä vai olikohan tämä SIPistä. IBU 27, 330 ml, 4,7 %, 4/5

lauantai 1. syyskuuta 2018

Lehe Keelatud Armastus Hefeweizen With Lime

Päivän siivoustalkoiden jälkeen vihdoin pääsi kotiin ja hetihän oli juhlistettava alkanutta syyskuuta todellisella kesäoluella. Vironkielen taitoni tulkitsee nimeksi kielletty rakkaus. Se on vähän likaista ja reippaasti kuohuvaa, olut siis. Tuoksussa on limen happamuutta. Maussa on vehnäoluen runko ja siihen on virolainen panimo, roiskauttanut reilusti meksikoväriä, limeä on reippaasti. Mukana on reippaasti myös korvapuustia. Onnistunut sekoitus. 330 ml, 5 %, 4/5