Pühaste Roulette Talus IPA

Tarton Rüütlillä sijaitsevan Pühaste Kelderin terassilla maistelin panimon erikoisempia humalalajikkeita esittelevän sarjan Talus-versiota. Olut on vaaleaa meripihkaa ja vaahto on valkoista. Tuoksu ja maku ovat samanlaiset. Etelän hedelmät esittelevät itsensä, sitten pientä makeutta, maussa tuntuu lopussa vähäistä kuivuutta, humalan puraisua. Suussa olut on pehmeää. Raikasta ja samalla silti täyteläistä, sanotaan että onnistunut olut. 30 cl, 6,9 %, 5/5

Lehe Anderson's Einstein New England IPA

Virolainen yhteistyöolut on nimetty jonkun tiedemiehen mukaan ja se on oikein kirkkaan keltaista ja suurikuplaisesti vaahtoavaa. Kirkkaus on kuitenkin sameaa. Lisäkaadolla vaahto tiivistyy. Tuoksu on hedelmäinen. Maku on hedelmäinen, makea, mäntyisen humalainen, kaikkea tätä tasapainoisesti. Jälkimaku on samaa makusinfoniaa, humalat ottavat vähän niskalenkkiä varovaisesti. Maussa on jotenkin jännästi lievästi mentholia. Eihän tässä ole mitään ylimääräistä tai kikkailua vaan yksinkertaisesti kyseessä on vaan onnistunut olut. 330 ml, 6,6 %, 5/5

 

Ebeltoft Gårdbryggeri Skunk Jam I.P.A.

Mikkellerin olutkerhon paketista löytyi haisunäätä olutta, etiketissä oli kuitenkin hieno pääkallo. Oluen väri on raikkaan oranssi, tuoksu on hedelmäinen, persikkainen jopa. Vaahto on valkoinen ja se säilyy ohuena oluen pinnalla. Maku on onnistunut. Humalat ovat raikkaat ja ryhdikkäät, hedelmäisyys tuo makeutta. Vahvasti peukku ylöspäin tälle oluelle ja panimolle. Puolen litran pullo näyttää todella isolta, mutta olut loppuu liian nopeasti. IPA is alive! Ebeltoft jos tulee vastaan, niin en epäröi pullollisen ostamista. 50 cl, 7%, 5/5

Laitilan Savu India Pale Ale

Alkon talven käsityöläisolutvalikoimasta nappasin testiin mielenkiintoisen savuIPAn. Erikoisuutta on tässä varmasti haettu ja onnistuttu. Väri on melko kirkas oranssi, vaahto on pieni mutta kestävä. Tuoksu on savuinen ja kuusinen. Maku on tuoksun linjoilla. Savu ja humalat sekoittuvat kitkeräksi vyyhdiksi, taustalla leijuu vähän sitrustakin. Joku blogisti puhuu ipoissa olevasta kissanpissasta, tunnistan sen nyt. Erikoisoluen kitkeryys on jotenkin miellyttävää, toisella kertaa kitkeryys voisi olla huonoakin, mutta nyt napsahtaa mukavasti kohdalle. Laitilan on onnistunut piilottamaan mullanmakunsa taas, taitaa olla paras Laitila, ainakin täydellisesti onnistunut erikoisolut. 33 cl, 5,9 %, 5/5

Laitilan Mississippi Beer Yalobusha 4,6%

Tiukka humalointi pyörähtää nenään heti alkuun, kun pojan kummitädin tuliainen Länsi-Suomesta sihahti saunan päälle auki. Jääkaappikylmänä juotu olut maistuu tai tuntuu lämpimältä, en ymmärrä miksi, alan jo epäillä että onko jääkaappi mennyt rikki, ei ole. Laitilan mullanmaku on onnistuneesti hävitetty kuten isoveljessäänkin, eli Alko-versiossa. Oikein onnistunut maku, jossa ensin kiusataan pistävällä katajalla ja sitten yllätetään pehmeällä makeudella tai lievällä hedelmällä. Pientä vetisyyttä kauniin oranssista sameassa höyryoluessa puskee pintaan jälkimakuna. Ei ole ainakaan huonompaa kuin isoveljensä, lopullinen jälkimaku on kuitenkin havuinen. 50 cl, 4,6%, 4/5